Kitarat: kitarakamat ›

Volle: Eikös tätä ole puhuttu joku viimeset viis vuotta ellei pidempäänkin? Ei siinä, toivottavasti lähtee rullaan.
 
Itsekin näin tuon uutisen. Vähän tuli sellainen tunne, että usko omiin soittimiin on kova, mutta hommassa ei ole mitään realismia mukana. Tuntuu olevan aika huono saatavuus, lisäksi aivan liian kalliita ja eniten ehkä ihmettelen sitä, että oikeastaan kaikki mallit on käytännössä samanlaisia (strato-tyyppinen, 25,5", potikat liian lähellä tallamikkiä...). Eli noissa ei ole materiaalin lisäksi mitään erikoista, jota ehkä jotkut hakevat kitaralta ja joka voisi teoriassa tarjota markkinat. Jatkuvasti itse ihmettelen sitä miksi kaikki tunkevat samoilla spekseillä markkinoille. Onko se vain joku "turvallinen" tapa tehdä kitaroita eli mietitään vaan sitä missä on suurin myyntipotentiaali teoriassa.

Krice: eli mietitään vaan sitä missä on suurin myyntipotentiaali
 
Eiköhän se näin ole vähän kaikilla jotka rahaakin haluavat tehdä.

Krice: Tuntuu olevan aika huono saatavuus, lisäksi aivan liian kalliita ja eniten ehkä ihmettelen sitä, että oikeastaan kaikki mallit on käytännössä samanlaisia (strato-tyyppinen, 25,5", potikat liian lähellä tallamikkiä...). Eli noissa ei ole materiaalin lisäksi mitään erikoista
 
Toi on totta että on huono saatavuus eikä ihmiset pääse noita paljoa hypisteleen missään. Jotkut liikkeet noita pitää paikan päälläkin, mutta niistä ei kuitenkaan ole missään mainintaa, esim. nettisivuilla.
 
Mun mielestä toi laadun tuntu mikä noissa on oikeuttaa tuohon hintaan, mutta totta on että jos olis halvempia niin varmasti useampi uskaltais ostaa. Se hybrid malli noilta on oikeestaan aika hyvän hintainen ja siinä on puurunko niille jotka epäilee tuota matskua, ja kuitenkin kaula samanlainen kuin muissa Flaxuissa. Kaulahan noissa on yks ehdottomasti parhaimpia puolia.
 
Vielä tosta aika perusasetelmasta (potikoitten sijainti, stratomaisuus...) sen verta, että mulle nimenomaan toimii tuo kun on strato tyyppisiin kitaroihin aina tottunu, löytyy kaikki oikeilta paikoilta :) Mutta sehän on toki makuasia. Mulle toimii toi konsepti, on sopivasti erilaista, mutta kuitenkin jotain tuttuakin!
 
Peukut vaan pystyyn, että lyö kunnolla läpi jossain vaiheessa! Ei oo varmaan helppo homma kun noita merkkejä on vaikka mitä, ja monilla on varmaan rahakkaat firmat takana tunkemassa rahaa markkinointiin jne. Mut joo, toivottavasti homma rupee meneen eteenpäin :)

Krice: ...potikat liian lähellä tallamikkiä...
 
Se on kyllä jännä, että ne on tuolla tavalla varmaan sadassa miljoonassa kitarassa ja muita asia ei häiritse. Vika on silti ilman muuta kitaroissa, ei Kricessä.

Jucciz: Se on kyllä jännä, että ne on tuolla tavalla varmaan sadassa miljoonassa kitarassa ja muita asia ei häiritse. Vika on silti ilman muuta kitaroissa, ei Kricessä.
 
Kun kotikäyttöön tarkoitetut 3D-tulostimet lyövät lopullisesti läpi, niin Kricekin saa pari palkkia Flaxwoodia hankittuaan putkautettua ulos juuri sopivan kepakon.

hallu: Carvin, .. ovat aika vähän keskusteltuja soittimia, vaikka ovat kiistatta ihan perkeleen hyviä.
 
Ynkkäkin soittaa muuten Carvinilla.
 
https://www.youtube.com/watch?featu … detailpage&v=jtVYMqO-5cU#t=620s

Krice: Itsekin näin tuon uutisen. Vähän tuli sellainen tunne, että usko omiin soittimiin on kova, mutta hommassa ei ole mitään realismia mukana. Tuntuu olevan aika huono saatavuus, lisäksi aivan liian kalliita ja eniten ehkä ihmettelen sitä, että oikeastaan kaikki mallit on käytännössä samanlaisia (strato-tyyppinen, 25,5", potikat liian lähellä tallamikkiä...). Eli noissa ei ole materiaalin lisäksi mitään erikoista, jota ehkä jotkut hakevat kitaralta ja joka voisi teoriassa tarjota markkinat. Jatkuvasti itse ihmettelen sitä miksi kaikki tunkevat samoilla spekseillä markkinoille. Onko se vain joku "turvallinen" tapa tehdä kitaroita eli mietitään vaan sitä missä on suurin myyntipotentiaali teoriassa.
 
Itselleni Flaxwoodin muotoilu on erittäin tylsä, mutta suosin enemmän gibsontyyliä muutenkin. Jos kitara olisi kaunis niin tottakai kiinnostaisi enemmän. Kerran olen Flaxwoodia pikaisesti kokeillut ja ei siinä mitään erikoista ollut. Ehkäpä se on liian turvallinen. Insinöörikitara. Hajuton, mauton, jos vertaa mitä Parker teki omalla komposiittikepillään ajat sitten.

Minusta Flaxwood on kaunis soitin. Tasapainoinen, ergonominen, miellyttävä, toimiva... jos se olisi kovin erikoisen näköinen niin olisi jäänyt todennäköisesti hankkimatta (esim. Parkeria ei ole koskaan tullut edes harkittua). Olkoon sitten vaikka insinöörikitara, minulle se toimii erittäin hyvin. Voi se tietysti johtua insinöörimäisestä luonteesta, minä nyt vain pidän toimivista asioista. :)
 
Se on ihan totta että valikoima on aika rajallinen, käytännössä erot syntyvät mikityksestä, kaulakulmasta ja tallasta. Vähän enemmän vaihtelua (esim. eri mensuurit) ei tekisi huonoa, mutta se vaatii investointeja ja pikkuputiikilla voi olla vähän huonoa sen suhteen.

mhaarala: Minusta Flaxwood on kaunis soitin. Tasapainoinen, ergonominen, miellyttävä, toimiva... jos se olisi kovin erikoisen näköinen niin olisi jäänyt todennäköisesti hankkimatta (esim. Parkeria ei ole koskaan tullut edes harkittua). Olkoon sitten vaikka insinöörikitara, minulle se toimii erittäin hyvin.
 
Muuten olen kanssasi samaa mieltä, mutta ei se kyllä minun silmääni kaunis ole, ja siksi möin omani pois. Parkerikin oli testatessa muuten todella mukavan tuntuinen, mutta vielä rumempi. Siinä oli oikeasti sellainen luuttu, että en olis kehdannut soittaa keikalla. :)
 
Se on ihan totta että valikoima on aika rajallinen, käytännössä erot syntyvät mikityksestä, kaulakulmasta ja tallasta. Vähän enemmän vaihtelua (esim. eri mensuurit) ei tekisi huonoa, mutta se vaatii investointeja ja pikkuputiikilla voi olla vähän huonoa sen suhteen.
 
Joo, muutama erilainen runko-, kaulaprofiili- ja mensuurivaihtoehto tarjolle, niin luulis kaupan käyvän. Kehitystoiminta tietysti vaatii aina jonkinlaista panostusta ja on tietty resurssikysymyskin varmana, mutta mutupohjalta tuntuis, että isoin asia tuossa on ollut tuon materiaalin kehittäminen ja uusien muottien väsääminen ei ehkä olisi niin iso juttu. Toki esim. rungon muotoilu ilman että on kyse jostain F- tai G-mukaelmasta ja siten, ettei se ole aivan ufo, taitaa olla sekin haastavaa.

hallu: Niin ja se kitara on kuulemma puoliksi muovia, mutta ne ei vaan halua kutsua sitä muoviksi;-).
 
"Aijai, tämä on kaikkien aikojen dramaattisin formulaonnettomuus pitkäään pitkäään aikaan!!"
"Tämä kuuluu lajiin, tämä on osa autourheilua!" (Keijo Rosberg)
"Mutta siellä on miljoonia pleksinpalasia radalla!!!"
"Eivät ne ole mitään pleksinpalasia, vaan hiilikuitua, ja vielä satojen tuhansien D-markkojen arvoista!" (Keijo Rosberg)"

trih: Itselleni Flaxwoodin muotoilu on erittäin tylsä, mutta suosin enemmän gibsontyyliä muutenkin. Jos kitara olisi kaunis niin tottakai kiinnostaisi enemmän. Kerran olen Flaxwoodia pikaisesti kokeillut ja ei siinä mitään erikoista ollut. Ehkäpä se on liian turvallinen. Insinöörikitara. Hajuton, mauton, jos vertaa mitä Parker teki omalla komposiittikepillään ajat sitten.
 
Minun mielestäni taas erittäin onnistunut yhdistelmä ergonomiaa ja eleganssia. Aika PRS-henkinen kaikin puolin. Jo materiaali itsessään on sen verran erikoinen, että ihan turha lähteä muotoilulla kikkailemaan liikaa.
 
Olen jo vuosia soitellut Flaxwoodilla perinteisten kitaroiden kaverina ja ei kyllä häviä tippaakaan soundissa tai tuntumassa.
 
Myöskin valikoima on mielestäni pienelle merkille juuri sopiva. Riittäisi hyvin jos olisi pelkästään humbucker ja yksikelaiset mallit, vibratallalla tai ilman.
 
Oikeastaan valikoimaan en kaipaisi muuta kuin samasta materiaalista rakennettua bassoa...

LaXu: Myöskin valikoima on mielestäni pienelle merkille juuri sopiva.
 
Jos kitarat ei mene kaupaksi niin pitäisiköhän alkaa tekemään johtopäätöksiä? Vai pitäisikö vain jatkaa samalla tavalla ja sivuuttaa realismi.

Flaxwoodin suurin munaus oli mielestäni markkinoille tullessa tuotteen ylihinnoittelu. Tässä on menty takaperin puuhun. Nyt malliston hintataso alkaa olla siedettävällä tasolla. Onko se noin puolet siitä mitä oli pahimmillaan?
 
Ja mitä tulee siihen, että merkki ei muka olisi innovatiivinen tai on Stratosta kopioitu, niin on hyvä ja koettaa keksiä esimerkki sähkökitarasta, joka olisi yhtä innovatiivinen. Syy siihen miksi malliston optiot tuntuu kapoiselta johtuu siitä, että osat tehdään ruiskuvalamalla, ja tämä aiheuttaa omat rajoituksensa, jo kustannustenkin suhteen.

LaMotta: Ja mitä tulee siihen, että merkki ei muka olisi innovatiivinen tai on Stratosta kopioitu, niin on hyvä ja koettaa keksiä esimerkki sähkökitarasta, joka olisi yhtä innovatiivinen.
 
Parker Fly, Steinberger L-series...? :D

LaXu: Oikeastaan valikoimaan en kaipaisi muuta kuin samasta materiaalista rakennettua bassoa...
 
Ihmettelin bassojen puutetta myös kun kävin flaxwoodin sivuilla uutispätkän jälkeen. Vaikken itse ole rakennellut soittimia niin luulisi tosiaan varsinkin tarvikekauloilla olevan kysyntää bassopuolellakin. Jos tuo komposiitti soi kirkkaasti, niin sopivaan runkoon liitettynä varmaan saisi liikaa kirkkautta pois ja puuta mukaan.
 
Onko muuten Natikka jo mainittu, vähän spesiaalitapaus mutta nykyiset on ainakin tuon oman perusteella todella laadukkaita soittimia. Toki laitoin sen torille GAS-syistä.
http://muusikoiden.net/dyn/users/108134.jpg

LaMotta: Flaxwoodin suurin munaus oli mielestäni markkinoille tullessa tuotteen ylihinnoittelu. Tässä on menty takaperin puuhun. Nyt malliston hintataso alkaa olla siedettävällä tasolla. Onko se noin puolet siitä mitä oli pahimmillaan?
 
Eikös ne parin tonnin luokkaa olleet ilmestyessään? Alkupään mallit/protot olivat semisti rumia, mutta siitä ne seuraavat paljon onnistuneempia.
 
Mitä Flaxwoodit nykyään maksavat? Mulla on pitkään ollu harkinnassa jos korvaisi G&L straton Flaxwood Laineella.

Mielestäni olivat alkuvaiheessa reilusti alle parin tonnin mutta sitten nostivat pikkuhiljaa hintoja. Saksassa näyttää olevan Flaxwood Laine siinä 2080e.
 
Hybridiä saa paljon halvemmalla, parhaimmillaan alle tonnin. Muut ovat siitä 1900e ylöspäin... ihan normaaleja premium-soittimen hintoja nuo kaiketi ovat, jos kalliista puhutaan niin taitaa Ruokangas viedä siinä kategoriassa voiton aika kevyesti. Mutta on ne kyllä hienojakin. :)

rattledad: Ihmettelin bassojen puutetta myös kun kävin flaxwoodin sivuilla uutispätkän jälkeen. Vaikken itse ole rakennellut soittimia niin luulisi tosiaan varsinkin tarvikekauloilla olevan kysyntää bassopuolellakin. Jos tuo komposiitti soi kirkkaasti, niin sopivaan runkoon liitettynä varmaan saisi liikaa kirkkautta pois ja puuta mukaan.
 
Basistithan ovat muutenkin progressiivisempia kamojen suhteen kuin tunnetustit luddiitit kitaristit, joten luulisi heidän joukossaan olevan halua kokeilla miten Flaxwood jytisee ja paukkuu.

Laulava Kylätohtori: Sama se on kaikessa muussakin. Jos haluaa jotain erikoista, niin siitä pitää olla valmis maksamaan...
 
Ja juuri tuollaiseen "markkinarakoon" mitä parhaiten sopii tuo custom-soittimen valmistuttaminen. Varsinkin tällaisessa tilanteessa, kun kaikki halutut speksit ovat todella kirkkaana mielessä, ja on täysin selvä mitä siltä soittimelta haluaa. Aikaa ja vaivaa ei mene tilaajalta, eikä siltä soitinsepältä. Ja tuloksena on se täydellinen soitin tarvitsevalle.
Toki on mahdollista, kuten tässä vuosien varrella niin moni on hyväntahtoisesti juurikin tuohon ongelmaan vaivoja säästämättä paneutunut, se soitin saada noin 97 prosentilla vaadituista spekseistä käyttämällä ihan yleisesti saatavilla olevia osia.
Taisi jopa jossain keskusteluketjussa olla oikein "ostoslistakin"??