Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: Kylläpä koen olevani onnellisessa asemassa kun PRS:t eivät nappaa - eivät halvat eikä kalliit. Ei vaivaa tämä murhe meikäläistä. :)
 
Joku sanoisi, että tässä kirjoituksessa olikin loistavaa lisäinformaatiota ketjuun, mutta ketjukin tosin on tämmöinen.
 
PRS:n soundi on omanlaisensa, siitä ei saa G:tä tai F:ää, vaikka läheltä voi välillä mennäkin. Soittaja huomaa ainakin eron dynamiikassa, erottelevuudessa ja tatsissa.
 
SE-sarjan Torero olisi mielenkiintoinen testattava, en ole vain musiikkiliikkeissä enää pyörinyt.

Hynkel Belzepop: On tullut vertailtua, kyllä, Private Stockia en ole päässyt testaamaan. Ja korjattakoon nyt vielä, että SE:t ovat olleet ihan ok, luultavasti hinta ja laatu kohtaavat hyvin. Mutta kyse ei ollut siitä, vaan brändistä.
 
Ymmärsin, ja paha sinua on soimatakaan. Kai sinullakin oikeus tällaiseen mielipiteeseen on. Ainakin vastakkaisia mielipiteitä näyttää tulevan runsaasti, johtuu ehkä myös siitä että tuo aloitus oli aika tunteella kirjoitettu. :) Mitenkäs nyt, pystytkö enää PRS merkkistä kitaraa ostamaan vai onko tämän takia brändi kokonaan piloilla?

Gibson - Epiphone.
Fender - Meksiko ja Kiina.
Kuolleet on siis nuokin merkit jo aikaa sitten.
Ja VOX.

Todd: Jos saisin kysyä kosketuspintaa saadakseni että mikä näissä uusissa halvoissa malleissa nimenomaan ketuttaa? Jos kyseessä on vain periaatekysymys niin... No,niin.
 
Periaate tai ei: jos se kerran tiedetään, miten hyvä kitara tehdään ja paljonko sen tekeminen maksaa, niin miksei sitten tehdä vain niitä hyviä kitaroita, vaan mennään edelleen ulkomaille tekemään määrää eikä laatua.
 
http://www.youtube.com/watch?v=eD76I1zBGvI
 
Jeff Babicz, who now works as chief product development manager at Babicz Guitars, previously worked as a technician and plant manager at Steinberger. Here he holds Eddie Van Halens EMG-stocked Steinberger. I built this guitar per Eddies request, and this is the only one in existence with the red-and-white pinstriping (which was painted by Jim OConner) on the cover plate. Eddie had at least four other EMG-equipped stock Steinberger TransTrems, but they were all black.
 
http://www.premierguitar.com/Magazi … ring_Tone.aspx?Page=2#ixzz2J0AnAaHl

Niin ja tosiaan,mitä tässä muutenkaan jeesustellaan mistään työn laadusta,CNC siellä huutaa joka tehtaalla hoosiannaa...

Todd: Niin ja tosiaan,mitä tässä muutenkaan jeesustellaan mistään työn laadusta,CNC siellä huutaa joka tehtaalla hoosiannaa...
 
CNC:lläkin voi tehdä hyvää tai huonoa. Mutta tottahan se on, että koneistus on ainoa vaihtoehto jos volyymiä halutaan ylös... Tokihan voi palkata 60 kitaramaakaria röihin, mutta sitten ne vasta maksaakin.

Todd: Niin ja tosiaan,mitä tässä muutenkaan jeesustellaan mistään työn laadusta,CNC siellä huutaa joka tehtaalla hoosiannaa...
 
Mikä siinä CNC:sä on vikana? eihän se ihminenkään sitä kitaraa ilman työkaluja tee.

Todd: Niin ja tosiaan,mitä tässä muutenkaan jeesustellaan mistään työn laadusta,CNC siellä huutaa joka tehtaalla hoosiannaa...
 
CNC:stä en mitään tiedä, mutta onko työnjälkeen mitään vaikutusta sillä mitkä ovat sallitut toleranssit ja esim. niiden suhteen kriittisten säätöjen ja osien tarkistus/vaihtovälit?
 
Onneksi en itse ole sairastunut mojo-tautiin, mutta aisteilla havaittavalla laadulla on kyllä merkitystä. Ameriikan PRS tai CS Fender on tasan yhtä haluttava tai ei haluttava tuli Aasian linjalta sitten minkälaista SE, backed by, Light tai Hello Kitty -versiota. Sitten jos siltä premium-linjalta alkaa tulla sekaisin laatuvehkeenä kaupattavaa ja vähän sinnepäin tehtyä halvempaa, niin herää epäilys.
 
Mielenkiintoista on se että mistä syystä kitaroissa USA:lainen laatu, tai vahvistimissa brittiläinen on käsite, kun se melkein kaikissa muissa teollisisssa tuotteissa (esim. autot) on molempien suhteen pitkään ollut heikompaa kuin kilpailijamaissa, välillä jopa naurettavan heikkoa?

hallu: Mikä siinä CNC:sä on vikana? eihän se ihminenkään sitä kitaraa ilman työkaluja tee.
 
Tekeepäs! Esimerkiksi Kipsonilla puuseppä saa eteensä suorakaiteen muotoisen mahonkipalan, josta sitten paljain käsin muotoilee sen mallin, mikä häneltä kulloinkin on tilattu. Kestää melkein 3 vuotta!
 
Paitsi LP Specialeissa. Sillä niiden tekemiseen saa käyttää myös sileäksi kulunutta vintage-hiomapaperia, käsikairaa ja kuparista talttaa. Lisäksi mojoa annostellaan puolet vähemmän.

jra: Onneksi en itse ole sairastunut mojo-tautiin, mutta aisteilla havaittavalla laadulla on kyllä merkitystä. Ameriikan PRS tai CS Fender on tasan yhtä haluttava tai ei haluttava tuli Aasian linjalta sitten minkälaista SE, backed by, Light tai Hello Kitty -versiota. Sitten jos siltä premium-linjalta alkaa tulla sekaisin laatuvehkeenä kaupattavaa ja vähän sinnepäin tehtyä halvempaa, niin herää epäilys.
 
Se toinen puoli vielä, että minkälaista tavaraa sieltä amerikan-linjalta sitten tulisi, jos halpatyömaiden tuotanto lopetettaisiin kokonaan. Kimppatilaajat pyytäisivät Ruokankaalta tarjousta tai kasaisivat ritsansa itse.
 
Mutta sehän olisikin win-win.

Onhan se vähän hämmentävää, jos on 2 kitaraa, hinnoiltaan 1500 ja 400 euroa ja ainoa päälle näkyvä ero näillä on logon jälkeisissä parissa kirjaimessa.

Old Joe: Onhan se vähän hämmentävää, jos on 2 kitaraa, hinnoiltaan 1500 ja 400 euroa ja ainoa päälle näkyvä ero näillä on logon jälkeisissä parissa kirjaimessa.
 
Samanlainen ero suurin piirtein kuin Gibson Studio vs 'oikeat' LesPaulit.

Näinhän se business menee länsimaisessa markkinataloudessa. Kasvu on itseisarvo ja muut arvot tulevat perässä. PRS on mennyt samaan pakkokasvun putkeen kuin kaikki muutkin isot merkit.
 
Onneksi meillä on pieniä pajoja, jotka aidosti rikkovat tämän länsimarkkinoiden perinteen ja toteavat, että kasvu ei ole meidän juttu. Olen ylpeä Ruokangas Mojon omistaja, tavannut Juhan ja täytyy sanoa, että siinä on business kohdallaan. Siellä on tietoisesti valittu nollakasvun ja parhaan mahdollisen laadun linja. Eihän se tietysti työllistä tuhatta suomalaista, mutta kitaroista se tekee maailman parhaita.

MoreK: Näinhän se business menee länsimaisessa markkinataloudessa. Kasvu on itseisarvo ja muut arvot tulevat perässä. PRS on mennyt samaan pakkokasvun putkeen kuin kaikki muutkin isot merkit.
 
Onneksi meillä on pieniä pajoja, jotka aidosti rikkovat tämän länsimarkkinoiden perinteen ja toteavat, että kasvu ei ole meidän juttu. Olen ylpeä Ruokangas Mojon omistaja, tavannut Juhan ja täytyy sanoa, että siinä on business kohdallaan. Siellä on tietoisesti valittu nollakasvun ja parhaan mahdollisen laadun linja. Eihän se tietysti työllistä tuhatta suomalaista, mutta kitaroista se tekee maailman parhaita.
 
Mitä nollakasvua se on jos työntekijämäärä on kymmenessä vuodessa seitsenkertaistunut? No, ymmärsin pointin ja olen samaa mieltä että globaalien yritysten rinnalla on hyvä olla pieniä firmoja joilla on eri tavoitteet.
 
Täytyy kuintenkin muistaa etteivät nuo kitaramaailman suuretkaan ole mitään jättiläisiä, vaan sellaisia suomalaisen keskisuuren yrityksen kokoisia. Onko Yamaha ainoa jota voi konsernina sanoa suuryrityksesksi, vai onko muita jotka ovat omillaan tai osana suurempaa kokonaisuutta samaa mittaluokkaa?

MoreK: Siellä on tietoisesti valittu nollakasvun ja parhaan mahdollisen laadun linja.
 
Missä näin on ilmoitettu? Laadukkaasti hoidetut hommat kyllä tuppaavat yleensä poikimaan kasvua. Turha siitä on markkinataloutta syyttää, jos toiminnan takana on ahneus.
 
Pitää vielä Ruokangasta kehua sen verran, että sanoi muistaakseni jossain, että tykkää avoimen koodin kitaranrakennuksesta eli jakaa kyllä mielellään sitä tietoa, jota on tarttunut mukaan opetellessa.

jra: Mitä nollakasvua se on jos työntekijämäärä on kymmenessä vuodessa seitsenkertaistunut?
 
Juhalla on tietääkseni kolme kisälliä ja Emma (vaimo) hoitamassa putiikkia. Nollakasvulla tarkoitin, että tuosta ei henkilöstöä ole tarkoitus kasvattaa eikä nykyisiä tuotantomääriä nostaa nykyisestä. Homma jatkuu käsityönä. Laitappa kitara tilaukseen, jono on todennäköisesti vähintään puoli vuotta, todennäköisesti lähempänä vuotta. Tuosta olisi Juhan helppo lähteä kasvattamaan yritystä, mutta tietoisesti on halunnut pitää tiimin nykyisessä koossa.

MoreK: Juhalla on tietääkseni kolme kisälliä ja Emma (vaimo) hoitamassa putiikkia. Nollakasvulla tarkoitin, että tuosta ei henkilöstöä ole tarkoitus kasvattaa eikä nykyisiä tuotantomääriä nostaa nykyisestä. Homma jatkuu käsityönä. Laitappa kitara tilaukseen, jono on todennäköisesti vähintään puoli vuotta, todennäköisesti lähempänä vuotta. Tuosta olisi Juhan helppo lähteä kasvattamaan yritystä, mutta tietoisesti on halunnut pitää tiimin nykyisessä koossa.
 
Aiheellinen korjaus. Mulla oli jäänyt Ruokangas-ketjusta mieleen että kasvua olisi ollut viime vuosina hieman enemmän, pitäisi aina tarkistaa faktat vaikka vain löysästä vitsistä olikin kysymys.
 
Kuitenkin olen samaa mieltä siinä että on hienoa jos joku pystyy työllistämään itsensa ja muutaman muun ammattilaiset, ja samalla pitämään ohjat omissa käsissä, sen sijaan että päätösvalta vähitellen liukuisi pankille, muille rahoittajille ja esim. osakkeenomistajille. Silloin usein alkaa se pakoillisen kasvun kierre. Eli pelkästään peukkua täältä Ruokankaalle ja kaikille muillekin jotka Suomessa vastaavaan yritystoimintaan pystyvät.

jra: sen sijaan että päätösvalta vähitellen liukuisi pankille, muille rahoittajille ja esim. osakkeenomistajille.
 
No, eiköhän osakeyhtiön päätösvalta ole ihan niillä osakkeenomistajilla. :)

Artist: No, eiköhän osakeyhtiön päätösvalta ole ihan niillä osakkeenomistajilla. :)
 
Aiheellinen korjaus osa. 2 ;)