| Aihe: Mandoliinin talla | 1 |
|---|
|
Nyt tarvitsisi viisaimmilta apua!
Omistan kentuckyn km-505 mandoliinin. Siihen määrään mitä mandoliinia soitan niin hyvä peli.
Mutta,
Aina kun soitan niin tuntuu, että soinnista puuttuu se jokin pieni juttu. Voikohan tallan vaihto tuoda sitä jotakin uutta pientä? onko kokemuksia?
Speksien mukaan tossa on "Vintage-style ebony bridge with small adjustment wheels" ja se tuntuu/näyttää aika todella tehdasmeiningiltä, mitä se valitettavasti varmasti onkin.
Netistä oon tutkaillut vaihtoehtoja ja sieltä on löytynyt lähinnä eben -ja ruusupuu vaihtoehtoja. Olisiko näistä jompikumpi parempi tuomaan lisää pehmeyttä? vai tuoko mitään?
Säädettävien tallojen hinnat eivät onneksi päätä huimaa.
Kiitos jo etukäteen vastauksista!
Jos aiheesta on käynissä jo keskustelu niin pistäkeehän linkkiä, itse en löytänyt. | |
Oletko kokeillut eri kielisettejä ja plektroja? Niillä varmaan saa tehokkaammin ja halvemmalla muutettua soundia. Onhan talla hyvin sovitettu kantta vasten ja säädöt muutenkin kohdallaan?
Ruusupuutalla olisi ehkä vaan kirkkaampi, tuolla on juttua kitarapuiden ominaisuuksista.
http://www.pantheonguitars.com/tonewoods.htm | |
Tallan vaihtamisella ei taida ihan räjäyttäviä juttuja saada aikaan. Ja tallan asento ja istuvuus kanteen tosiaan kannattaa tarkistaa. Mulla tuollainen samanlainen ja siinä oli kaupan jäljiltä talla aika reilusti kallellaan kaulan suuntaan; tuli ihmeteltyä kummasti resonoivaa ja heikkoa ääntä, kunnes tajusin tallan asetella kunnolla.
Mainitut plektra- ja kielikokeilut sen sijaan vaikuttavat olennaisesti soundiin. Kitaroiden kanssa en ole ikinä huomannut plektran vaikuttavan yhtä paljon kuin maniskan kanssa. Ohut plektra kuulostaa selvästi ohuemmalta. Samoin plektran muoto ja materiaali vaikuttavat selvästi. Jotkin materiaalit kuluessaan karhentuvat ja saavat varsinkin A- ja E-kielen kirskumaan ahistavasti.
Kielten kanssa olen kokeillut monenlaista. Ilmeisesti soitan sen verran raskaalla kädellä, että sain paikallisen kaupan kohtuullisen hyvän kuuloiset perussetit taottua kuoliaaksi alle kuukaudessa. Jossain välissä suosikkina olivat DR:n Raret, joissa on jotenkin makeasti rouhea ja paksu soundi + DR:lle tyypillisesti ovela pehmeä tuntuma sormiin ja kestävyys. Nyt sitten olen vaihteeksi ihastunut flatwoundeihin.
Sitten yksi ajankohtainen asia mandoliinin kanssa on kuivuminen. Pakkasten aikaan puun riittävästä kosteudesta on hyvä huolehtia. Kansi rupeaa kuivuessaan painumaan ja kaulakin saattaa kääntyä johonkin suuntaan. Kaupasta löytyy viuluille tarkoitettuja kostutusmatoja; ei maksa paljon ja muutamassa päivässä saattaa jo tapahtua ihmeitä (tosin homman hoitaa vaikka kostea kangaspala reiällisessä minigrip-pussissa). | |
Jesjes,
Taidan keskittyä tohon plektran valintaan vähän tarkemmin ja ylipäätänsä soittamisen tyyliin.
Kiitos vihjeistä ja neuvoista! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
