| Aihe: Juustoraastin relics - Enter Sand(paper)man | |
|---|
|
Mjoo, löytyyköhän Suomesta enää yhtään maalipinnaltaan ehjää vintage-kitaraa, kun kaikissa on riivitty jonkin pimeän voiman toimesta tuo takayläkulma ruvellle.
Tähän malliin:
http://www.kitarapaja.com/pics/fvsr061_1024x765.JPG
Tämä ei ole vintage, vaan kyseessä tuote nimeltään relic. Onko tämä relic-sarjojen yleistyminen syynä siihen, että kaikista vintage-kitaroistakin on nykyään hiottu/kopsuteltu lakat+maalit+5mm puuta pois?
Ymmärrän kyllä, että reunat voi kolahdella ja samalla maalia vähän chipata, mutta eihän tollaista kuvan tyylistä jälkeä saa mitenkään soittamalla..
..vai soitatteko noin yleisesti juustoraastin aina kainalossa?
Riffi, nyt. |
|
Hah hah juu, rälläkkärelikointi tuottaa kieltämättä hämmentävän näköistä jälkeä. Maalipintaa hiotaan välillä myös semmoisista paikoista, mistä kitara normisoitossa ei millään kulu. Ja useimmiten jälki on kovin tehdyn näköistä. Ehkä pitäisi vaan opetella jotenkin nauttimaan juuri siitä teennäisyydestä!
"Musiikki on ainut melu josta täytyy maksaa." -Alexandre Dumas |
|
Osta uusi kitara. Se on parempi kuin vanha kulahtanut vintage-soitin. |
|
Kai se voi tosta kohti myös kulua jos sitä kitaraa pitää oudossa asennossa niin että kaula sojottaa maata kohti ;)
Musiikki ei tunne rajoja, eivätkä kitaristit tunne nuotteja. |
 FensonGibder
25.01.2013 08:43:55 (muokattu 25.01.2013 08:49:05) | |
|
Eniten harmittaa, että Fenderin relikointibuumi tuhoaa oikean vintage-kitaraskenen:
alentuneesti syyntakeiset seuraavat ikoninsa toimia ja tekevät perässä täysin epäonnistuneita relikointeja - miljoonittain. Pilaamattomia ei juuri enää näy missään toreilla tai kaupoissa.
EDIT*
Tämä Fenderin osuus näkyy mm. siinä, että suuri osa firman ja yksilöiden tekemistä reliikeistä on stratoja ja telejä.
Les Paul-malleja ei ole tuhottu samalla laajuudella, eikä niissä tätä ylänurkkarelikointia ei juuri näy - koska Gibson ei juurikaan hinkkaile maaleja siitä kohdasta.
Riffi, nyt. |
|
Eiköhän tuo relikointitrendi mene ohi jonkun ajan kuluttua, vähän samalla tavalla kuin lävistykset. |
|
Krice: Eiköhän tuo relikointitrendi mene ohi jonkun ajan kuluttua, vähän samalla tavalla kuin lävistykset.
Varmasti. Tosin montako 60-70-luvun kitaraa on silloin enää tuhoamatta..
3?
Riffi, nyt. |
 PJS
25.01.2013 09:28:39 | |
|
FensonGibder: Varmasti. Tosin montako 60-70-luvun kitaraa on silloin enää tuhoamatta..
3?
En oo ikinä nähny et oikeesti vintagea kitaraa olis relicoitu.
Peace! |
 Artist
25.01.2013 09:32:04 (muokattu 25.01.2013 09:33:41) | |
|
FensonGibder: Onko tämä relic-sarjojen yleistyminen syynä siihen, että kaikista vintage-kitaroistakin on nykyään hiottu/kopsuteltu lakat+maalit+5mm puuta pois?
Kuulostaa nyt hieman liioittelulta kuitenkin. Eiköhän monet pyri pitämään vintage-luuttunsa mahdollisimman hyvässä kunnossa. Eri asia tietysti on, miten kitaroita on kohdeltu kun ne ovat olleet vain vanhoja kitaroita, eivätkä vielä vintagea.
Ja jos joku omia vintage-keppejään relicoisikin, niin eiköhän se ole aivan oma asiansa.
"They tell me, but I tell them, I do it my way and I always will" |
 Gabe
25.01.2013 09:35:04 | |
|
Artist: Kuulostaa nyt hieman liioittelulta kuitenkin. Eiköhän monet pyri pitämään vintage-luuttunsa mahdollisimman hyvässä kunnossa.
Ja jos joku omia vintage-keppejään relicoisikin, niin eiköhän se ole aivan oma asiansa.
Pohdin myös että tämän relikointibuumin ei luulisi kovin kohdistuvan näihin aitoihin vintage-kitaroihin. Eiköhän ne ole nämä uudemmat mallit jotka raastimen uhreiksi joutuvat. |
|
Gabe: Pohdin myös että tämän relikointibuumin ei luulisi kovin kohdistuvan näihin aitoihin vintage-kitaroihin. Eiköhän ne ole nämä uudemmat mallit jotka raastimen uhreiksi joutuvat.
FG vissiin katsoo kauemmas tulevaisuuteen, jolloin harmitellaan ettei 2000-luvun alun kitaroiden annettu vanheta arvokkaasti. Mutta on hänen huolensa minustakin hieman liioiteltu... eivät kaikki nykyäänkään tykkää naarmuisista soittimista.
"Musiikki on ainut melu josta täytyy maksaa." -Alexandre Dumas |
 Numb
25.01.2013 09:50:00 | |
|
Kefiiri: Maalipintaa hiotaan välillä myös semmoisista paikoista, mistä kitara normisoitossa ei millään kulu. Ja useimmiten jälki on kovin tehdyn näköistä.
Näitä mä olen eniten ihmetellyt.
Että relicejä tehdään, johtuu tietty siitä, että porukka ostaa niitä. Jos ei ostais, ei niitä tehtäis.
Itte tykkään kyllä enämpi siitä, että kitara kuluu ja kolhiintuu käytössä sen minkä kuluu. Esim. mun vuoden 2000 Flygari on varsin siisti ulkoasultaan, mutta en mä aio ryhtyä sitä kolhimaan ja hinkkaamaan, että näyttäis siltä, että mä olen soittanut ja kuskannut sitä enemmän kuin olen. |
|
Artist: Kuulostaa nyt hieman liioittelulta kuitenkin. Eiköhän monet pyri pitämään vintage-luuttunsa mahdollisimman hyvässä kunnossa. Eri asia tietysti on, miten kitaroita on kohdeltu kun ne ovat olleet vain vanhoja kitaroita, eivätkä vielä vintagea.
Ja jos joku omia vintage-keppejään relicoisikin, niin eiköhän se ole aivan oma asiansa.
Totta kai.
Kaksi pointtiani olivat:
1. 60-70- lukujen kitaroita riivitään, katsokaa vaikka torin ja kitarakauppojen tai vaikka netin tarjontaa. Aina samat paikat hiottu/chipattu piloille. Nyt jo tosi suuri osa on pilattu. Kun vielä mennään vielä vuosia eteenpäin ja kitarat vaihtavat omistajia, aina vain suurempi osa kohtaa lopulta relikointimainiacin.
2. Hiominen terävälaitaisesti puulle asti ei ole relikointia, koska kuluminen ei oikeasti näytä tuolta. Jos homma pitää tehdä, niin tehkää se kunnolla. Lopputulos vain pistää silmään ja näyttää pelleltä = pilaa kitaran.
Riffi, nyt. |
|
Krice: Eiköhän tuo relikointitrendi mene ohi jonkun ajan kuluttua, vähän samalla tavalla kuin lävistykset.
Todennäköisesti ja toivottavasti. En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi ihmiset näitä haluavat ostaa. Sen toki vielä jotenkin jaksan tajuta, ettei esim. Bonamassa viitsi sitä oikeaa Rory Gallagher-stratoa kantaa kiertueilla, vaan siitä on ihan turvallisuussyistäkin järkevää teettää replika.
Minusta on mahtavaa relikoida kitara ihan itse, käyttämällä sitä paljon. Ei siihen tarvita mitään talttaa tai rälläkkää. Oma Telecaster on relikoitumassa komeasti, kun se on niin hemmetin hyvä kitara ja jatkuvassa käytössä. Siihen tulee oikeaa mojoa, eikä mitään tehtaan tekemää.
Varmista aina että nakissa on kaksi päätä. Jos näin ei ole, kyseessä on rinkeli. |
Artist
25.01.2013 09:54:28 (muokattu 25.01.2013 09:58:15) | |
|
FensonGibder: Totta kai.
Kaksi pointtiani olivat:
1. 60-70- lukujen kitaroita riivitään, katsokaa vaikka torin ja kitarakauppojen tai vaikka netin tarjontaa. Aina samat paikat hiottu/chipattu piloille. Nyt jo tosi suuri osa on pilattu. Kun vielä mennään vielä vuosia eteenpäin ja kitarat vaihtavat omistajia, aina vain suurempi osa kohtaa lopulta relikointimainiacin.
Arvelisin, että tuon ikäiset kitarat ovat enimmäkseen ottaneet osumansa aikana jolloin niitä ei ole pidetty vielä "vintagekitaroina", vaan pelkästään vanhoina/käytettyinä kitaroina.
En usko, että monikaan alkaa nykyään relikoimaan vintagekitaraa sen enempää kuin mitä se on jo ennestään (käytössä tai muuten vaan) relikoitunut. Ainakaan itse en näin tee.
Monet nykyään vintagena pidetyt kitarat ovat olleet aioinaan edullisia, joten niitä on päätynyt kaikenlaiseen kohteluun.
"They tell me, but I tell them, I do it my way and I always will" |
|
Hynkel Belzepop: En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi ihmiset näitä haluavat ostaa.
Semmoisen ihan järkevän selityksen olen kuullut, että jotkin reliikkimallit vaan ovat niin hyvän tuntuisia soitettavia, että ehjistä ei vastaavia löydy.
"Musiikki on ainut melu josta täytyy maksaa." -Alexandre Dumas |
|
FensonGibder:
..vai soitatteko noin yleisesti juustoraastin aina kainalossa?
Albert Järvinen ilmeisesti soitti: http://www.kaleva.fi/peto/myytavana-kitara-ja-soittajan-sielu/165005/ |
|
Tuota Kitarapajan esimerkkikeppiähän on relikoitu 50-luvun lopun tai 60-luvun alun soittotottumusten mukaisesti. Tuolloin keppi oli usein hyvin lyhyessä hihnassa. Yläsarven kuluma tulee parransänkisestä leuasta ja isompi kuluma hikisen kainalon ja nailonpaidan yhteisvaikutuksesta. Lieköhän tuossa mukana autenttinen piintynyt hienhaju. Jos ei, sen voi hoitaa hankaamalla kulumakohtaa HK:n eineslihapullalla. |
|
Artist:
En usko, että monikaan alkaa nykyään relikoimaan vintagekitaraa sen enempää kuin mitä se on jo ennestään (käytössä tai muuten vaan) relikoitunut. Ainakaan itse en näin tee.
Eräs kitarakauppias sanoi, että vintage-kitara myy paremmin (lue, nopeammin) jos se ei ole pakastavedetyn näköinen. Siinä lienee yksi tärkeimmistä syistä, miksi vanhojakin kitaroita käsitellään tylysti.
Riffi, nyt. |
PJS
25.01.2013 10:43:51 | |
|
FensonGibder: Totta kai.
Kaksi pointtiani olivat:
1. 60-70- lukujen kitaroita riivitään, katsokaa vaikka torin ja kitarakauppojen tai vaikka netin tarjontaa. Aina samat paikat hiottu/chipattu piloille. Nyt jo tosi suuri osa on pilattu. Kun vielä mennään vielä vuosia eteenpäin ja kitarat vaihtavat omistajia, aina vain suurempi osa kohtaa lopulta relikointimainiacin..
Ootsä nyt ihan varma, et ne on relicoitu, eivätkä oo vaan ns. kulunneet.
Ja maalia voi lähtee ihan teräväreunaisestikin lohkeilemaan paikoista joista ei odottaisi: Esimerkki elävästä elämästä on mun toinen strato joka otti bodyyn vähän osumaa ja siitä osumakohdan tienoilta silloin tällöin lohkeilee uusia paloja maalia vege ku mekaaninen rasitus, + lämmön/kosteuden vaihtelut tekee tehtävänsä.
Strato voi myös tuol bodyn ylänurkasta ja muista paikoista kulua ihan luonnollisestikin, etenkin jos on käytetty "heikompilaatuisia" vanhanaikaisia lakkoja yms.
Peace! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
