Kitarat: kitarakamat ›

Ei ole kyllä pelkästään noin. Kokemusta on noista elementin vaihdoista kyllä pelkästään seuraavista.
Peavey valveking
Celestion greenback 4x M 25W
Tone Tubby hemp cone 2 x 80W
Celestion Creamback 4 x 65W
Eminence Texas heat 4x 150W
 
Jos noista pitäisi valita ensin pois, niin jättäisin nuo Valvekingit ihan Rockabillyn soittamiseen, jossa ne ovat ihan parhaimmillaan, eikä esim greenback pärjää edes lähelle. Mutta niillä en saanut kertakaikkiaan sellaista suhdetta kitaran ja kaapien välille, jossa olisi sellainen täydellisen yhdistelmän hallinnan tuntu.
 
Greenbackit taas on ehdottomasti parasta yhdistelmää Marsun ja miksei myös Graten V30H EL-84 putkien kanssa. Erittäin herkkä yhteys syntyy, mutta sen basson kesto ei miellytä. En halua, että kaappi tulee basson osalta mukaan ääntä kompressoimaan. Ts liian heikko bassontoisto kyky.
 
Tone Tubbyä en jostain syystä saa vaihtoon raahattua. Taitaa jäädä kotiin lopullisesti. Sopii kuin nenä päähän Craten 30H:n kanssa. Hienot kliinit ja hallittavuus kaikilla tehoilla. Myös särön seuranta on erittäin hallittua. Potikalla nääs aina menee.
 
Texas heatit toimii aivan loistavasti Marsun kanssa(TSL ja jcm 800). Soittotatsi on hyvä ja hallinta helppoa. Ehkä helpoin hallinta näistä kaikista ja aivan loistavan murea soundi botneilla. Tämän voi lykätä tuolle creambackille botne kaapiksi, niin on sitten samanlainen mussudown, kuin Albert järvisellä tuo setti(vaikkein olekkaan 15" alakerta).
 
Creambackit on vasta alkukokeiluissa, koska sain ne vasta 1. Suomeen toimitetut joskus ennen vuoden vaihdetta. Laitoin kuitenkin Greenbackit myyntiin. Nämä Creambackit myös tulevat jäämään kotiin. Basson osalta on juurikin se parannus, mitä haen. Herkkyys on 97dB, mikä on siis jees äänen helpomman avauksen takia. Sanoisin melkein, että hieno elementti.
 
Mulla on kyllä Bossin GT-100, mutta sitähän käytetään pelkästää kuulokkeilla soittamiseen. Eli vehkeet on pelkkä kitara suoraan koneeseen tyyliä. Mallinnukset on joitain muita varten. Ei oikein synny soittamiseen fiilistä, jos sen saundin hakee mallinnuksella, kun alkuperäinen saadaan aikaan "rokottamalla" oikealla tasolla ja säädöillä vehkeitä. Alunperinhän nuo yliteholla ohjatut kaiutin elementit osoittautuivat siis ihan "paskoiksi", eivätkä kestäneet tulevaa tehoa ja kompressoivat ja säröyttivät äänen piloille. Jostain syystä tämä alimitoitettuun kartioon tunkettu möly aiheuttaa edelleen kuulijassa mieltymyksen tunteita ja monet siihen pyrkivät. Vahvistimissa on sama tilanne JOTKUT haluavat edelleen sen "ei steriilin" soundin, kun pääteputket eivät ole täsmällistä toistoa suorittamassa. Tämä yhtälö vahvistimen ja kaiuttimien välillä yhdistettynä OMAAN kitaraasi ja soittoosi aiheuttaa itsessä ainakin sen soittamisen halun. Kun oikein muistelen, että kuinka hyvin noilla Peaveyn elementeillä sai soittamisen fiiliksen loppumaan kuin seinään, niin ei voi sanoa, että ihan sama millä elementeillä mennään. Kiva kokeilla kunnon feedbackiä hienolla kitaran sustainilla ja antaa soida, kun paikka tulee. Mutta kun se ei vain toiminut, vaan pyrki aina karkaamaan suoranaiseksi naurettavaksi ulinaksi. Kaikilla muilla elementeillä soiton hallinta on helppoa. Voi kävellen hakea sopivaa etäisyyttä ja attackia. On tämä kuitenkin luojanlykky, että meillä on noita elementtejä valita.
Oonkohan mä liikaa oldskuulia, mutta käytän kuitenkin vielä ihan tavallisia vahvistimia. Ei silti nuo mallinnukset toimii kyllä hienosti, kun olen laittanut niitä suoraan noihin Marsun päätteisiin. Siellähän esim Marshalin vahvistin mallinnus, joka soi ihan hienosti molemmista marshaleista. Laitoin vielä mallinnuksen 4x12 kaapille ja sekin kuulosti hyvältä 4x12 kaapista.