Kitarat: kitarakamat ›

ibnz: Ei koskaan rg:tä? Kaikilla pitää olla ainakin yksi rg:) Tuollainen wanha tai re-issue wanhasta on niin näppärä ja hinta-laatu -suhteeltaan oiva peli, että aina tulee innostuttua Toria selatessa uudesta moisesta, jos vastaan tulee. Lompakko ei toistaiseksi anna lupaa, mutta syssymmällä..
 
Aikanaan noita ollut pelkästään ja jotenkin kyllästy.
Mut nyt tuli tuo vastaan ja ei voinut missata, ku aina tommonen kuiteski himottanut. =)

Hynkel Belzepop: Onneksi olkoon! Väsääpä raporttia kun aika on kypsä...
 
No niin, nyt on Rikstone sitten kotiutunut ja koko ilta tässä näköjään menikin räpeltäessä joten voisin vähän näpytellä ensitunnelmia. Täytyy sanoa että olen erittäin tyytyväinen, sain juuri sitä mitä hainkin. Tästä löytyy hyvät Fender tyyliset puhtaat ja Princeton/Champ henkinen rapsakka särö. Särösoundi on ehkä aavistuksen pehmeämpi tässä, mistä pidän. Tästä pikkuisesta lähtee täysillä tehoilla tarvittaessa todella kova metakka. Ei tällä akustisille rummuille pärjää, mutta minun kaltaiselleni muusikolle joka soittaa valtaosan ajasta kotona ja toisinaan toisen kitaristin tai basistin kanssa tämä on tosi hyvä valinta.
 
Tässä on simppeli ja toimiva oma soundi, lisäksi tämä toimii hyvänä pohjana, nielee siis pedaaleja tosi hyvin.
 
Huomaa kyllä että Risto on pitkänlinjan miehiä, työnjälki on siistiä ja huolellista niin sisällä kuin ulkoa. On muuten ainoa omistamani vahvistin, joka on saanut myös vaimon hyväksynnän esteettisesti. :)
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/108039.jpg

Migo: Aikanaan noita ollut pelkästään ja jotenkin kyllästy.
Mut nyt tuli tuo vastaan ja ei voinut missata, ku aina tommonen kuiteski himottanut. =)
 
Sehän noissa RG:eissä on. Se on eräs hienoimmista kitaroista ulkonäöltään, mutta sitten soitettavuus ei ainakaan omasta mielestäni ole parasta luokkaa. Bodyssa ei ole kaarevuutta lainkaan joten soundi on aika lattea, ja mitään stratotyyppistä heleää kliiniä siitä ei oikein irtoa.
 
Mutta silti, haluttais taas omistaa yksi RG :)

Midrange: Bodyssa ei ole kaarevuutta lainkaan joten soundi on aika lattea
 
Wat. Eikös sitte kannattais jyrsiä sitä bodya kaarevammaksi, niin saundista tulis parempi? ;) muutenki melko härskejä yleistyksiä, kun RG:tä on tehty yks miljardi eri mallia.. on lehmusta, mahonkia, vaahterakansia, vaahteraotelautoja, ruusupuuotelautoja, erilaisia mikkejä jne. Sama ku sanos, että stratocasterilla ei voi soittaa siantappometallia, kun siinä on vaan kolme ykskelasta mikkiä ja 21 nauhaa.

Midrange: Sehän noissa RG:eissä on. Se on eräs hienoimmista kitaroista ulkonäöltään, mutta sitten soitettavuus ei ainakaan omasta mielestäni ole parasta luokkaa. Bodyssa ei ole kaarevuutta lainkaan joten soundi on aika lattea, ja mitään stratotyyppistä heleää kliiniä siitä ei oikein irtoa.
 
Mutta silti, haluttais taas omistaa yksi RG :)
 
Merkillistä kun mun Nocasterista irtoaa oikein makoisat puhtaat, vaikka "turhia" kurveja siitä ei löydykään. Tämä ihan vaan huulena, en ole koskaan soittanut RG:llä, tai muullakaan Ibanezilla :)

EHX .44 Magnum. Ei huono.
 
JuSu

Jännä, mun mielestä näin:
 
Sehän noissa RG:eissä on. Se on eräs tylsimmistä ja mitäänsanomattomimmista kitaroista ulkonäöltään. Hankala kuvitella, että talossa olisi ikinä yhtäkään.
 
Eikä niissä kyllä kunnon kaulojakaan taida olla, pelkään, joten soitettavuudestakaan ei voi kauheasti puhua.
 
Mielipiteet ja pyllynreiät.

Nähtävästi sitä taas innostui pitkästä, pitkästä aikaa nappaamaan parit pedaalit torilta. Johan tässä pitkään mentiinkin ihan samoilla. Tällaista tuli:
 
Strymon Lex - eri laadukasta Leslie-simulointia, fjongaa ku mikä
EHX Big Muff (russian) - ja heti modautin, huomenna pääsee testaamaan
Devi Ever Hyperion -klooni (jäsen Fuzz_Godin kasaama) - rähinä-fuzz, joka taipuu jopa maukkaaseen ja karvaseen hevimättöön
 
Oiskohan tässä taas vähäks aikaa...
 
E: Niin, mites muuten se rungon kaarevuus vaikuttaa RG:n soundiin?

Jucciz: Jännä, mun mielestä näin:
 
tylsimmistä ja mitäänsanomattomimmista. Hankala kuvitella, että talossa olisi ikinä yhtäkään.
 
Jaa kyllä ne railakkaan räikeät RG:t ovat kaikkea muuta kuin tylsiä, ja nuo paremmat Prestiget ja J Customit ihan siellä PRS:n tasolla kuvioinnin tai värityksen osalta. Omasta mielestä tylsää on esim. Gibsonin sama, mutta vähän eriniminen XXXburst vuosikymmenestä toiseen. Mutta minkäs teet kun asiakaskunta ei anna tehdä muuta.
 
Eikä niissä kyllä kunnon kaulojakaan taida olla, pelkään, joten soitettavuudestakaan ei voi kauheasti puhua.
 
No puuta ja puuta ne ovat Ibanezillakin. Jos soitettavuudesta puhutaan niin ns. upper fret access on erinomaisen hyvä ja jopa innovatiivinen - mutta se ei ole tietysti kovin perinnehenkistä. (Tai scarf joint jne)
 
Mielipiteet ja pyllynreiät.
 
Näinpä, ja toisinaan ne on ihan pakko esitellä koko kansalle ;)

ibnz: Näinpä, ja toisinaan ne on ihan pakko esitellä koko kansalle ;)
 
Tusee sanos fransmanni. =)

Laitetaan mainosta, nämähän kuuluu laittaa joka ketjuun:
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/107843.jpg

ibnz: Jaa kyllä ne railakkaan räikeät RG:t ovat kaikkea muuta kuin tylsiä, ja nuo paremmat Prestiget ja J Customit ihan siellä PRS:n tasolla kuvioinnin tai värityksen osalta. Omasta mielestä tylsää on esim. Gibsonin sama, mutta vähän eriniminen XXXburst vuosikymmenestä toiseen. Mutta minkäs teet kun asiakaskunta ei anna tehdä muuta.
 
Kyllähän Ibanez firmana on ollut sangen innovatiivinen, mutta mun silmissä RG on kitaramallina lähinnä "Stratocaster, josta on tehty jostain syystä esikuvaansa kulmikkaampi ja josta on poistettu kaikki klassinen tyylikkyys ja arvokkuus, jota Stratocasteriin yhdistän. Ja se lapahan nyt on suoranaisen karmea. Eivät RG:t toki yksin tässä lokerossa ole - samanlaisia geneerisiä superstratoja löytyy aika monelta muultakin merkiltä.
 
Ja sit tietty se, että eihän ne oikein soundaa miltään - kovin persoonaton äänimaisema on ollut ainakin kaikissa mun testaamissa RG:issä. Nyt joku sanoo, että mulle on osunut vain ne tylsäsoundisimmat yksilöt, ja voi aivan hyvin ollakin oikeassa. Mielikuva on silti pakko muodostaa niiden yksilöiden perusteella, joita on päässyt testaamaan eikä niiden, joista pojat netissä kirjoittelee. :)
 
No puuta ja puuta ne ovat Ibanezillakin. Jos soitettavuudesta puhutaan niin ns. upper fret access on erinomaisen hyvä ja jopa innovatiivinen - mutta se ei ole tietysti kovin perinnehenkistä. (Tai scarf joint jne)
 
Joo, lähinnä tarkoitin tuota kaulan paksuutta. Vissiin ainakin valtaosa RG:istä on ohuella tai todella ohuella kaulalla. Itse on selvästi tuhdimpaan tottunut, eikä yksikään RG tähän mennessä ole siltä osin kolahtanut. Mun soitosta hyvin pieni osa tapahtuu 15. nauhan yläpuolella, joten huippuunsa viritetyllä pääsyllä 24:nnelle nauhalle ei ole mulle juuri merkitystä. Joku muu toki saattaa ominaisuutta arvostaa, eikä siinä mitään. Harva kitara kumminkaan edes soi kamalan hyvin rekisterinsä yläpäästä - toisaalta, niissä genreissä, joissa noin ylös kavutaan, yleensä soundilla ei muutenkaan tunnu olevan kohtuuttoman paljon väliä. ;)
 
Näinpä, ja toisinaan ne on ihan pakko esitellä koko kansalle ;)
 
Näino. Näkisittepä omani! :D

Kuha: Laitetaan mainosta, nämähän kuuluu laittaa joka ketjuun:
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/107843.jpg
 
Hieno äänenvahvistin.

Jucciz: Kyllähän Ibanez firmana on ollut sangen innovatiivinen, mutta mun silmissä RG on kitaramallina lähinnä "Stratocaster, josta on tehty jostain syystä esikuvaansa kulmikkaampi ja josta on poistettu kaikki klassinen tyylikkyys ja arvokkuus, jota Stratocasteriin yhdistän. Ja se lapahan nyt on suoranaisen karmea. Eivät RG:t toki yksin tässä lokerossa ole - samanlaisia geneerisiä superstratoja löytyy aika monelta muultakin merkiltä.
 
Toisaalta onhan single-cut vastaus johonkin ongelmaan, ja double-cut lisäkehittelyä - siitä eteenpäin aika vähän on mielestäni sähkiksien muotoilu muuttunut vuosikymmenten saatossa nimenomaan käytettävyysmielessä. Tietystä mallista muotoutuu nopeasti myös tavaramerkki. Lie myös sattumaa, että juuri Fenderin näkemys on se esimerkki, olisihan se voinut olla joku muukin (tosin markkinoinnilla on epäilemättä näppinsä pelissä).
 
Ja sit tietty se, että eihän ne oikein soundaa miltään - kovin persoonaton äänimaisema on ollut ainakin kaikissa mun testaamissa RG:issä. Nyt joku sanoo, että mulle on osunut vain ne tylsäsoundisimmat yksilöt, ja voi aivan hyvin ollakin oikeassa. Mielikuva on silti pakko muodostaa niiden yksilöiden perusteella, joita on päässyt testaamaan eikä niiden, joista pojat netissä kirjoittelee. :)
 
En ole itte edes kovin kummoisia Ibanezeja testannut - rajoittuu tonne 90-luvun alkuun mun kokeilemat mallit - mutta olisin aika yllättynyt jos sieltä ei löytyisi vähän joka lähtöön noita.. Ja itse aika vähän pistän arvoa vakioelektroniikalle - se vaihtuu heti mieluiseen oli se 300e RG tai 3000e Gibson :)
 
Joo, lähinnä tarkoitin tuota kaulan paksuutta. Vissiin ainakin valtaosa RG:istä on ohuella tai todella ohuella kaulalla. Itse on selvästi tuhdimpaan tottunut, eikä yksikään RG tähän mennessä ole siltä osin kolahtanut. Mun soitosta hyvin pieni osa tapahtuu 15. nauhan yläpuolella, joten huippuunsa viritetyllä pääsyllä 24:nnelle nauhalle ei ole mulle juuri merkitystä. Joku muu toki saattaa ominaisuutta arvostaa, eikä siinä mitään. Harva kitara kumminkaan edes soi kamalan hyvin rekisterinsä yläpäästä - toisaalta, niissä genreissä, joissa noin ylös kavutaan, yleensä soundilla ei muutenkaan tunnu olevan kohtuuttoman paljon väliä. ;)
 
Jepu työkalut tarpeen mukaan :) On tuo mun Wizard tosiaan aika naurettavan ohut, mutta toisaalta se laittaa soittamaan vähän eri tavalla (ja eri juttuja), ei kuitenkaan huonommin. Johonkin markkinarakoon sekin oli vastaus aikanaan kai. Tosin nuo Ibanezin arvostetuimmat nimet taitavat soitella itse vähän paksumpikaulaisilla (Gilbert, Vai)? Pitää ostaa seiska vaan suoraan että saa vähän jämäkkyyttä kaulaan :>
 
Näino. Näkisittepä omani! :D
 
:D

Mielenkiintoista tämä keskustelu aina välillä ja tällä kertaa aiheena Ibanez ym. ja onko ne millaisia soundiltaan ym. ominaisuuksiltaan.
 
Mielipiteitä tietysti on puolesta ja vastaan mutta ei mun mielestä Ibanezit esim. RG:t ole mitenkään persoonattomia soundiltaan tai muutkaan merkit.
 
Kyllähän loppu peleissä se soundi lähtee sieltä sormista, toki kitarat on erillaisia ääniltään ja jotkut tykkää Gibsonista, Fenderistä ja jotkut Ibanezeista ym. ja mä tykkään yleensä vähän liian paljon kaikista kitaroista ainakin vaimon mukaan ;)

Niinjoo yritän tässä vähän paikkailla omaa offtopiccia.. On tuo oma 1990 RG 570 vähän hiljaisempi ja ohuempi kuin toverinsa, mutta se ei ole ihme tuolla kaulalla (17mm paksu 1. nauhalta). Resonointi on erittäin voimakasta soidessa, ihan huippuluokkaa pulttikaulaiselta. Ajattelin silti parantaa sitä entisestään ja tilata uuden messinkiblokin Edgelle, koska noissa mun floiderikitaroissakin sellaiset jo on. Innolla odotan millainen siitä tulee, tähän mennessä muutos on ollut suurehko ja erittäin positiivinen :)

ibnz: Jepu työkalut tarpeen mukaan :) On tuo mun Wizard tosiaan aika naurettavan ohut, mutta toisaalta se laittaa soittamaan vähän eri tavalla (ja eri juttuja), ei kuitenkaan huonommin.
 
Varsinkin komppaaminen ihan alhaalta oli tolla kaulamallilla itelle tuskaa. Vaikka jonkun F5:n ottaminen ilman mitään tukea kaulan takaa - lisättynä tohon about suoraan radiukseen ei ainakaan omaan käteen toiminut yhtään. Noin ohuesta kaulasta ei vaan tunnu saavan kunnollista "koura-otetta" vitosten räimintään ynnä muuhun.

Jucciz: Ja sit tietty se, että eihän ne oikein soundaa miltään - kovin persoonaton äänimaisema on ollut ainakin kaikissa mun testaamissa RG:issä.
 
Minusta tuo on RG:n ideakin tavallaan. Eihän kitarassa välttämättä tarvitse olla kovin tunnistettavaa soundia. Jos RG:llä kykenee soittamaan hyvältä kuulostavaa musiikkia niin silloin soundi tosiaan lähtee sormista!

Jucciz: Mut mulle soittaminen on muutenkin niin vahvasti fiilisjuttu
 
Eiköhän se näin ole aika monella. Aika kurja mielikuva tulee muusikosta jolle soittaminen on vain ja ainoastaan tekninen suoritus, ilman että on mitään fiilistä mukana. Ainakin minusta musiikin perimmäinen tehtäväkin on jonkin tunnetilan välitys kuulijalle.