Tanssimusiikki ›

humppahanuristi: Toki silloin tehdään mitä tarve vaatii, kun "pakko" on.
Itsestäni ei OMB touhuun muutenkaan ole, kun kyllähän laulua pitää tulla keikalla kuin keikalla ja sen lisäksi, että ei ole oikein lauluääntä ei ole kyllä sen äänen hallintaakaan.
 
Mutta tässä on pikkaisen havaittavissa sellaista ajatusta, että näin on ennenkin tehty eikä muuten voi tehdä.
Tarvitseeko siellä OMB keikallakaan tulla täysi sinfoniaorkesteri tai big band siellä jätkän humpan takana. Onko mahdollista muuttaa toimintatapoja tai ajatella vähän toiselta kantilta?
 
Eihän se toki aina onnistu mutta ei nyt aina vedota siihen, että pitää vetää poppia ja siihen ei käy kuin se ja se.
 
Joskus takavuosina tehtiin yhdenlaista keikkaa missä lavalla oli solisti ja minä haitarilla. Baccaran tutuksi tekemä Yes sir I can boogie oli aika magneetti, kun sitä rahan kanssa toivottiin kolme kertaa saman illan aikana sen ensimmäisen vedon lisäksi.
 
Enemmän joutuu ohjelmistoa rajaamaan ja kaikki ei todellakaan onnistu eikä ne missään nimessä kuulosta alkuperäisversioilta mutta onnistuessaan uppoaa yleisöön.
 
Mutta kaikelle on paikkansa, myös OMBille ja kiippareille.
Minulle jostain syystä tuli kiippareihin mitta täyteen jo kohta 7 vuotta sitten, sitten on ohjelmistoa muokattu ja onhan tuota kitaraa sen jälkeen tullut vähän enempi soitettua.
 
Soitto soi ja tekee asiat niinkuin itse haluaa ja hyvältä tuntuu, silloin kai se parhaiten toimii.
 
Puhut asiaa. Mullakin ykköskeikkoja on synttrit, ym konsertinomaiset esiintymiset, yleensä pianon kanssa. Ilman hikiroudausta, pelkistetysti suoraan yleisölle. Mutta tykkään tehdä kaikenlaista, tansseja, jazzkeikkoja, pienimuotoista mixausta, bändikerhoa nuorille, Välillä yksin, välillä lavalla on toistakymmentä.
Tyylitajustahan se on kiinni, paljonko niitä kilkuttimia ja mattoja siihen kiipparimusaan taikoo, pienihän on kaunista, less is more. Täytyy vaan luotta korvaansa ja näkemykseensä, ja olla kuulolla, niinkuin nytkin tässä threadissa;)