Kitarat: kitarakamat ›

MarkoA: Hei, pääsitkö testaamaan 212:a ostaessasi? Oli meinaan aivan törkeän vaikea valinta ja melkein kolikolla piti arpoa. Molemmissa oli omat pienet nyanssit jotka miellytti. Minä nyt silloin valitsin 212:n ja edelleen suunnilleen joka toinen soittokerta käy mielessä, oliko tuo valinta kuiteniin väärä! Molempi parempi :) Mun mieleen molemmat oli tuolloin kyllä aivan loistavan kuuloisia kun sain testata niitä silloisen musaliikkeen takahuoneessa jossa oli treenitilat ja runsaasti soittokamoja. Kyllä ne puhtaat soundit (tai pienellä röpöllä) oli niin komeat, ettei sieltä kämpältä parempaa löytynyt.
Niin, ja Jarmo Nikku suositteli kun pääsin kerran keikan jälkeen tuopin ääreen jutustelemaan. Valinta oli siis vain 212:n ja 410:n välillä. Itse en kyllä tuota myy siihen hintaan kuin noita näkyy menevän. Aivan järkyttävän hyvä vahvistin, mitä nyt se särökanavan soundi aika karsea jos ei päättärisäröä ole yhtään mukana.
 
No silloin kun tuon ostin, niin tarjolla ei ollut 212 mallia eli en päässyt testaamaan. Itse asiassa tulin vasta myöhemmin tietoiseksi 212 mallista. kyllähän se olisi kiinnostanut, mutta olen ajatellut että perusluonteeltaan varmaan aika samanlaisia nuo lienevät? olen lukenut, että siinä 212 vahvistimessa olisi vähän napakampi se alapää kun tässä 410 bassot helposti kumisevat jos vääntää liikaa?
 
On nämä hienoja vehkeitä olen tykännyt todella paljon. Tällä soittelin aikoinaan keikoilla ja reeniksissä ja olen nyt muutaman vuoden soitellut pelkästään kotosalla. Aloin jossakin välissä katsella pienempiä vaihtoehtoja, mutta se vaan on niin että sointimaailma muuttuu heti noissa pikkukomboissa, vaikka BluesJuniori oli kyllä tosi hyväsoundinen sekin. Onneksi on nyt löytynyt konstit vahvistimen kesyttämiseksi käytännössä mihin olosuhteisiin tahansa. Isojahan nämä DeVillet on fyysillisesti, mutta jos vaan tilojen puolesta mahtuu niin muuten on kyllä mielestäni aika takuuvarmoja vehkeitä. Täytyy sanoa, että käyttöäkin tuntuisi kestävän ihan komiasti.
 
Mitä tuohon säröosastonn tulee, niin itse olen soitellut paljon silläkin ja ei se minusta mikään surkea ole, mutta onhan se totta kai kesy noihin higain vehkeisiin verrattuna. Olen kuitenkin huomannut, että se särökanava on hyvin joustava ja reagoi vahvasti kitaraan ja soittotatsiin. Esimerkiksi LesPaulin outputti on sen verran kova, että ihan hyvät rokkisäröt lähtee pelkällä piuhalla (se särö lähtee vaan aika paljon sormista ja soiton pitää olla tosi tarkkaa ja kaikki haparointi kuuluu heti). Stratolla se on enemmänkin sellaista rouheutta joka kaipaa sitä päätteen luukuttamista enempi. Viimeksi huomasin, että jos särökanavaa buustaa överiksi vaikka kompuralla tai toisella etuvahvistimella, niin ainakin lessulla saa melkolailla acdc säröäkin siitä.
 
Sanoisin silti, että tämän vahvistimen kirkkaus on se mitä tuntuu olevan aika hankala muista vahvareista löytää (en nyt tietenkään ihan valtavaa repertuaaria vahvistimia ole käynyt läpi, mutta joitakin nyt kuitenkin). ei tämäminunkaan vahvari varmaan kovin äkkiä myyntiin tule;-). Sitäpaitsi luulen, että ei me olla ainoita tämän vahvarin ystäviä. Ei kai Fenderi olisi tästä reissueta tehnyt jos ei sille kysyntää olisi. Niitä reissueita en ole koskaan kokeillut, mutta kai ne aika samoja on vaikka jossakin katsoin, että nappulat olisivat vähän eri järjestyksessä tai eri paikoilla ja niihin on taidettu laittaa biastrimmeri jo tehtaalla.