Kitarat: kitarakamat ›

ibnz: Ota 60-40 -tinaa sitten ja pysy erossa siitä, missä on hopeaa :) On paljon helpompi saada kunnon juotos tuolla. Itsellä on 30w ja se on oikein hyvä. Taitaa olla sekä kolvi että tinat Ohlsonilta, joten sieltä saa ihan pätevät vermeet harrastelutinaukseen (lie boomari enää mikään harrastelija tinaamisessa?)
 
Ei vaan kannata paljon hengitellä niitä lyijyhöyryjä :/
 
Tinaaminen ja juottaminen on tullut enemmän kuin tutuksi, kolvaaminen sitten asia erikseen. Kuinka kauan kolvin tulisi antaa aluksi lämmetä? Mistä tunnistan kylmäjuotoksen? Haittaako jos juotokseen sattuu menemään isompi köntti tinaa? Lieköhän tähän löytyisi joku FAQ tuolta elektroniikkapuolelta...

Snapo: Tinaaminen ja juottaminen on tullut enemmän kuin tutuksi, kolvaaminen sitten asia erikseen. Kuinka kauan kolvin tulisi antaa aluksi lämmetä? Mistä tunnistan kylmäjuotoksen? Haittaako jos juotokseen sattuu menemään isompi köntti tinaa? Lieköhän tähän löytyisi joku FAQ tuolta elektroniikkapuolelta...
 
Nopeasti voisin listata ne kohdat, joihin itse kiinnitän huomiota, kun räpellän näitä:
- annan sen kolvin lämmetä ihan minuuttikaupalla, koska nuo omat vekottimet ovat useimmiten niitä kympin pelejä
- pidän kolvin kärjen puhtaana (joku kostea pesusieni tms., johon välillä pyyhkäistä)
- laitan pikkaisen tinaa kolvin kärkeen, jotta lämpö siirtyisi mahd. tehokkaasti siihen kohtaan, johon liitos tehdään
- samoin tinaan johtojen päät
- lämmitän liitoskohtaa muutaman sekunnin, ja tökkään tinaa ihan kunnolla (johdot pitää jotenkin kiilata paikoilleen liikkumattomiksi, joka voi olla vähän konstikasta ilman neljää kättä)
- kolvi pois, kun tina leviää lammikoksi ja peittää kaikki liitettävät johdot/tms, ei pidä puhaltaa liitokseen
- liitos on hyvä, kun se on peilikirkas ja tasainen - kylmäjuotos on samea ja pallurainen (!), ehkä siitä töröttää jopa "tinapiikkejä"
- potikoita on aika vaikea keittää rikki tehokkaalla kolvilla, mutta pidän yleensä taukoa useamman samaan potikkaan tehtävän juotoksen välillä, ettei se kärähdä vahingossakaan (lähinnä push/pull -potikat)
 
Näillä on toistaiseksi selvinnyt kunnialla, ja alkaa näyttää juotoksetkin jo siltä, että kehtaa näyttää muille :)

Snapo: Tinaaminen ja juottaminen on tullut enemmän kuin tutuksi, kolvaaminen sitten asia erikseen. Kuinka kauan kolvin tulisi antaa aluksi lämmetä? Mistä tunnistan kylmäjuotoksen? Haittaako jos juotokseen sattuu menemään isompi köntti tinaa? Lieköhän tähän löytyisi joku FAQ tuolta elektroniikkapuolelta...
 
Sä voit kokeilla alkuun kolvia vaikka pelkkään tinalankaan. Kun tina sulaa "instant", alkaa kolvi olemaan kuosissa. Isompi köntti tinaa ei sinänsä ole kuolemaksi, mutta se helposti leviää oikosuluksi asti. Kylmäjuotoksen pinta jää mataksi, kun taasen kunnon juotoksen pinta on yleensä kiiltävä.
 
Muista lämmittää myös piuha ja kanta ennen tinan syöttämistä, äläkä puhalla juotosta kylmäksi.
 
E: kuten tuossa aiemmin mainittu, tarpeeksi lämmin tina juoksee nätisti, eikä jää pelkäksi tinaklöntiksi. Kun tina juoksee kunnolla, sulla on myös itse osat tarpeeksi lämpimät.

Ehin jo toisessa ketjussa kysellä tästä asiasta, mut tulenpa nyt tähän viraalliseen ketjuun kysymään lisää.
 
Elikkäs olen nyt tilaamassa uusia mikkejä mun kitaraani ja ensimmäistä kertaa vaihtamassa sellaisia. Juottaminen on mulle suhteellisen tuttua puuhaa ja muutenkin uskon, että tämän pitäisi onnistua helposti, kunhan vain selvitän pari perusjuttua. Parempi kuitenkin kysellä tyhmiä, kuin mennä tekemään tyhmiä.
 
Nyt ois tämmönen epäselvyys: kitarassani on push/pull kelanjako- sydeemi, joten molemmista humppareista lähtee neljä johdinta. Minua hämmentää se, että miksihän tallan musta johdin on juotettu kiinni kaulan volapotikan "maa"osaan?
 
ja sitten toinen juttu: Tällä hetkellä kitarassa on duncan design-mikit, mutta nähtävästi johtimien värikoodit on ihan erillaiset Seymour Duncan mikkien (jotka olen nyt hankkimassa) kanssa. Ainakin tämän mukaan: http://www.seymourduncan.com/suppor … matics.php?schematic=2h_2v_1t_3w_pp
 
Seuraanko siis nuita ohjeita tasan tarkkaan, vai juotanko sen mukaan miten vanhat mikit oli?

EvilDead: Ehin jo toisessa ketjussa kysellä tästä asiasta, mut tulenpa nyt tähän viraalliseen ketjuun kysymään lisää.
 
Elikkäs olen nyt tilaamassa uusia mikkejä mun kitaraani ja ensimmäistä kertaa vaihtamassa sellaisia. Juottaminen on mulle suhteellisen tuttua puuhaa ja muutenkin uskon, että tämän pitäisi onnistua helposti, kunhan vain selvitän pari perusjuttua. Parempi kuitenkin kysellä tyhmiä, kuin mennä tekemään tyhmiä.
 
Nyt ois tämmönen epäselvyys: kitarassani on push/pull kelanjako- sydeemi, joten molemmista humppareista lähtee neljä johdinta. Minua hämmentää se, että miksihän tallan musta johdin on juotettu kiinni kaulan volapotikan "maa"osaan?
 
ja sitten toinen juttu: Tällä hetkellä kitarassa on duncan design-mikit, mutta nähtävästi johtimien värikoodit on ihan erillaiset Seymour Duncan mikkien (jotka olen nyt hankkimassa) kanssa. Ainakin tämän mukaan: http://www.seymourduncan.com/suppor … matics.php?schematic=2h_2v_1t_3w_pp
 
Seuraanko siis nuita ohjeita tasan tarkkaan, vai juotanko sen mukaan miten vanhat mikit oli?
 
Kuten tuossa jo mainitsitkin, on sun vanhoissa mikeissä eri värikoodit. Se voi ihan hyvin tarkoittaa, että mustan kuuluukin mennä maihin. Juotat uuden mikin värikoodien mukaan uuden mikin.

*hups, eipäs mitään*

oiva tumpeloinen: Sä voit kokeilla alkuun kolvia vaikka pelkkään tinalankaan. Kun tina sulaa "instant", alkaa kolvi olemaan kuosissa. Isompi köntti tinaa ei sinänsä ole kuolemaksi, mutta se helposti leviää oikosuluksi asti. Kylmäjuotoksen pinta jää mataksi, kun taasen kunnon juotoksen pinta on yleensä kiiltävä.
 
Muista lämmittää myös piuha ja kanta ennen tinan syöttämistä, äläkä puhalla juotosta kylmäksi.
 
E: kuten tuossa aiemmin mainittu, tarpeeksi lämmin tina juoksee nätisti, eikä jää pelkäksi tinaklöntiksi. Kun tina juoksee kunnolla, sulla on myös itse osat tarpeeksi lämpimät.
 
Noniin, hyviä vinkkejä teiltä molemmilta! Ensi viikolla kerkeää kokeilemaan josko tuosta mitään tulee.

Mitenkä se nyt ois ku mulla stratossa texas speciaalit, mut haluaisin vaihtaa tallamikiksi humpparin. Mikäköhän sopisi noitten kanssa kimppaan? Sinkkukokonen ois tietty helpompi vaihtari, mut vois se olla normi humpparikokoakin. Ei mikään hevimeininki, vaan semmosta ac/dc, led zeppelin, zztop yms. rokkiräimettä ois hakusessa.

"Soundi tulee sormista! Näin on tällä foorumilla tokaistu ja samoilla linjoilla ollaan.
 
"Mikkien vaihto ei kannata!" Näinkin on tuumattu mutta tuohon tiimiin en liity - kerron miksi.
 
Olen päivästä riippuen Fender tai Gibson -miehiä mutta välillä vaihtelu tekisi hyvää. Kaivoin siis pölyttymästä Kasugan Les Paul Customin, jonka hankin ensimmäiseksi ns paremman luokan kitarakseni nuorukaisena joskus 70 luvun puolivälissä. Se on Japsituote, jossa puut ja kaula kestää vertailun mutta soundi on kovin yksiniittinen laatupeleihin verrattuna. Tunnearvon vuoksi kitara on säilynyt minulla ja kädessä se on edelleen hyvä.
 
Siis Kasugaan mikkipäivitys osin ihan mielenkiinnosta. Daltonin veljesten (Vai/Satriani/Petrucci/Morse) saundit kiinnostaa, vaikka en tiluttelunestoreita olekkaan. Siispä parinpäivän googletuksen jälkeen ratkaisu; tallaan Dimarzion Grunch Lab ja kaulaan Gravity Storm. Vaihdoin samalla potikat Gibsoneihin kun alkuperäiset olivat jo aika hapoilla.
 
Ja mitä jäi käteen? Kitaran soundimaailman muutos oli varsin järisyttävä. Omat laatukitarat jäävät osin jalkoihin ja ovatkin roikkuneet neljä viikkoa seinällä kun KasugaDimarzio on lauteilla. Potikoiden vaihto vielä lisäsi selkeyttä ja kirkkautta.
 
Mikeistä seuraavaa:
- ilman pedaleita lyömätön puhdas särö
- potikoihin koskematta sormilla samettisen pehmeä tai plektralla paikat irti hampaista
- tiluttelumikit myös soivat kauniisti maalaillessa
- sustain: soi vielä seinälläkin.
 
Satsaus siis ehdottomasti kannatti ja suosittelen kokeilemaan jos kitara sopii käteen, mutta soundi ei miellytä (muistaen, että sormet tulee ensin olla iskussa). Pohdin syitä toisensuuntaisiin kokemuksiin. Olisko niin, että
- alkuperäiset mikit olivatkin ihan hyvät tai
- vaihtomikkien valinnassa tuli sittenkin nuukailtua vai
- tuliko kondensaattoreiden tai vastusten kanssa joku kokoonpanovirhe?
 
Anyway empimättä mikit vaihtoon - lopputulos voi yllättää! Sitäpaitsi se on ihan mukavaa puuhaa!

D1rty:
Satsaus siis ehdottomasti kannatti ja suosittelen kokeilemaan jos kitara sopii käteen, mutta soundi ei miellytä (muistaen, että sormet tulee ensin olla iskussa). Pohdin syitä toisensuuntaisiin kokemuksiin. Olisko niin, että
- alkuperäiset mikit olivatkin ihan hyvät tai
- vaihtomikkien valinnassa tuli sittenkin nuukailtua vai
- tuliko kondensaattoreiden tai vastusten kanssa joku kokoonpanovirhe?
 
Anyway empimättä mikit vaihtoon - lopputulos voi yllättää! Sitäpaitsi se on ihan mukavaa puuhaa!
 
Voihan tässä päivystäessä jotain mietteitä tuohon ansiokkaaseen pohdiskeluun vähän täältäkin päin lisäillä.. "kun noita vaihtoja ja modauksia on ihan palkan eestäkin tehty".. =)
 
- alkuperäiset mikit olivatkin ihan hyvät
 
Useimmiten tämä, ja vallankin, jos ei tiedä, mitä haluaa/mihin suuntaan oltaisiin "menossa" - kovin usein siihen mikkien vaihtoon on lähdetty vuosien mittaan vaan, "kun kaveri sanoi että.." tai on luettu lehdistä/nettipalstoilta että ne xx -mikit on sitä-ja-tätä.
Ja huom! En tällä sitten laisinkaan tarkoita, etteikö nuo "jälkiasennusmikkien" valmistajat tai heidän tuotteensa olisivat huonoja. Missään tapauksessa eivät, koskapa niitten valmistus on heidän elinkeinonsa. Sen sijaan noitten sarjavalmistuskitaroitten mikit ovat sellaisia "yleismikkejä", eli eivät ole käämittyjä soittajien joitakin erityistarpeita varten. Ne eivät ole sen kummemmin mitään "tehomikkejä" eivätkä "alaviresoittoon erikois-erottelevia" tms. vaan ihan sellasia perus-perusmikkejä, joilla juttuun tulee "humpasta heviin" (tai joku muu yhtä kliseinen sanonta tähän)
Olen laittanut "asiakkaalle" kitaraansa mikit, jotka minun korvaani olivat selkeästi huonommat, mitkä siinä oli, mutta - "asiakas on aina oikeassa", eikä se varsinaisesti ole minun tehtäväni hänelle sanoa, mikä hänen soundiinsa se mieluisin olisi. Ja koskapa mielestään tuli parannusta, niin..
 
- vaihtomikkien valinnassa tuli sittenkin nuukailtua
 
Kuten jo yllä totesin, eivät nuo mikinvalmistajat millään muotoa ehdoin tahdoin paskaa tuotetta valmista. Tietty usein hinta korreloi siihen lopputuotteen tasokkuuteen, oli kyse sitten teknisestä toteutuksesta, tai sitten tuotekehittelyyn laitettujen pennosten realisoinnista.
Toisaalta, usein tuolla osien, myös mikkien, vaihtotoimissa kannattaa katsoa se kaikkein paras, mikä sopii budjettiin, siellä budjetin ylärajoilla liikkuen. Ei kannattane vaihtaa huonoa yhtä huonoon tai huonompaan.. eihän??
 
- tuliko kondensaattoreiden tai vastusten kanssa joku kokoonpanovirhe?
 
Vastuksia (pl. säätövastukset eli potentiometrit) ei kitaraelektroniikassa ole, jollei Varitone-kytkintä lasketa.. Tai toki, varmaan joku tähänkin puuttuisi, jollen sitten huomaisi tarkentaa, että onhan siellä vastusta, mikeillä on korkeita DC-vastusarvoja, johtimilla on tietty vastus etc...
Kondensaattorit tonepotikan yhteydessä määrittävät passiivi-tone -toteutuksissa sitä korkeitten äänten suodattumista, mutta harvemmin sitä ihan joka-ainoa soittaja noitten kanssa ryhtyy kokeilemaan.
Ja mitä sitten "kokoonpanovirheenä" kukin pitää, jollekin on tärkeää oman soundin tavoittelussa se, että kaula- ja tallamikit ovat tavallaan tehojensa suhteessa epäbalanssissa, kun yleensä pyritään sellainen kiva tasapaino noitten välillä hakemaan.
 
Kannattaa toki mikkejä vaihtaa, mikäli on itselleen tehnyt selväksi, että sillä saavutetaan jotakin etuja sen oman soundin suhteen - muussa tapauksessa tulee ehdottomasti halvemmaksi, jos istuu alas ja ottaa sellaisen tunnin-pari aikaa, ja hakee olemassaolevalla ketjulla (kitara, vahvistin) että minkälaista soundia niillä kaikilla sävysäätimillä, joita niihin vehkeisiin on tehtaalla laitettu, jo siinä käsissä olevasta yhdistelmästä pihalle saa..

mopar: Mitenkä se nyt ois ku mulla stratossa texas speciaalit, mut haluaisin vaihtaa tallamikiksi humpparin. Mikäköhän sopisi noitten kanssa kimppaan? Sinkkukokonen ois tietty helpompi vaihtari, mut vois se olla normi humpparikokoakin. Ei mikään hevimeininki, vaan semmosta ac/dc, led zeppelin, zztop yms. rokkiräimettä ois hakusessa.
 
No minusta jotku tuhdimmat Seymour Duncanin yksikelaiset voisi olla aika hyvät tuohon hommaan.
 
http://www.seymourduncan.com/comparetones kuunteles tuolta eri vaihtoehtoja.

mopar: Mitenkä se nyt ois ku mulla stratossa texas speciaalit, mut haluaisin vaihtaa tallamikiksi humpparin. Mikäköhän sopisi noitten kanssa kimppaan? Sinkkukokonen ois tietty helpompi vaihtari, mut vois se olla normi humpparikokoakin. Ei mikään hevimeininki, vaan semmosta ac/dc, led zeppelin, zztop yms. rokkiräimettä ois hakusessa.
 
Seymour duncanin jb junior on yksikelaisen kokoon ängetty palanen, josta lähtee melko rokit soundit ja on muutenkin pätevä all round mikki mielestäni. Itse vaihdoin tuollaisen omaan kitaraani muutama viikko sitten. Tosin suhtautumisesta noiden texas heatien kanssa en tiedä...
 
http://www.seymourduncan.com/produc … ratocaster/high-output/jb_jr_sjbj1/

En ole ihan varma pitäisikö kysellä täällä vai tuolla kitaran säätöketjussa, mutta kyselenpäs nyt sitten täällä.
 
Ostin vähän aikaa sitten Schecter Demon-7 kitaran jossa on Duncan Designed HB-105 mikit (jonkinlaiset Blackoutien halpisversiot). Mikeissä itsessään ei suurempaa vikaa, mutta niiden korkeuden säätäminen ei jostain syystä onnistu. Mikit pysyvät paikallaan vaikka ottaisin ruuvit pois, aivan kuin ne olisi jollain liimalla kiinni! Mahtaisiko kenelläkään olla vastaavia kokemuksia tai muuten vain jotain tietoa tarjota? Onko tässä joku epämääräinen kikka mitä pitäisi tietää, vai vienkö vain johonkin liikkeeseen, jos vaikka osaisivat jotain tehdä?

Weightless: En ole ihan varma pitäisikö kysellä täällä vai tuolla kitaran säätöketjussa, mutta kyselenpäs nyt sitten täällä.
 
Ostin vähän aikaa sitten Schecter Demon-7 kitaran jossa on Duncan Designed HB-105 mikit (jonkinlaiset Blackoutien halpisversiot). Mikeissä itsessään ei suurempaa vikaa, mutta niiden korkeuden säätäminen ei jostain syystä onnistu. Mikit pysyvät paikallaan vaikka ottaisin ruuvit pois, aivan kuin ne olisi jollain liimalla kiinni! Mahtaisiko kenelläkään olla vastaavia kokemuksia tai muuten vain jotain tietoa tarjota? Onko tässä joku epämääräinen kikka mitä pitäisi tietää, vai vienkö vain johonkin liikkeeseen, jos vaikka osaisivat jotain tehdä?
 
Onko se mikki siis kunnolla kiinni siellä kuopassaan vaikka ruuvit olisi irti? Pitäisi kyllä heti irrota kun ruuvit vaan ottaa irti. Kokeile hieman liikutella sitä jos lähtis liikkumaan. Toiseksi siellä pitäisi olla jousi joko ruuvissa tai mikin pohjassa, joka sitten työntää mikkiä ylös tai painaa alas (jos mikki kiinni kehyksessä). Voi olla ettei jokaisessa kitarassa tuollaista ole jolloin sellaiset voipi hankkia jostain tai sitten tehdä karvalakkiratkaisun ja laittaa vaikka pesusienestä palan, joka toimii kuin jousi, sinne mikin pohjaan.

Weightless: En ole ihan varma pitäisikö kysellä täällä vai tuolla kitaran säätöketjussa, mutta kyselenpäs nyt sitten täällä.
 
Ostin vähän aikaa sitten Schecter Demon-7 kitaran jossa on Duncan Designed HB-105 mikit (jonkinlaiset Blackoutien halpisversiot). Mikeissä itsessään ei suurempaa vikaa, mutta niiden korkeuden säätäminen ei jostain syystä onnistu. Mikit pysyvät paikallaan vaikka ottaisin ruuvit pois, aivan kuin ne olisi jollain liimalla kiinni! Mahtaisiko kenelläkään olla vastaavia kokemuksia tai muuten vain jotain tietoa tarjota? Onko tässä joku epämääräinen kikka mitä pitäisi tietää, vai vienkö vain johonkin liikkeeseen, jos vaikka osaisivat jotain tehdä?
 
Jos on käytettynä ostettu, veikkaisin jonkun edellisistä omistajista tehneen "pikaisen virityksen". Jos on uusi kitara, on tuo jo vaikeampi ymmärtää.

jhlamm: Onko se mikki siis kunnolla kiinni siellä kuopassaan vaikka ruuvit olisi irti? Pitäisi kyllä heti irrota kun ruuvit vaan ottaa irti. Kokeile hieman liikutella sitä jos lähtis liikkumaan. Toiseksi siellä pitäisi olla jousi joko ruuvissa tai mikin pohjassa, joka sitten työntää mikkiä ylös tai painaa alas (jos mikki kiinni kehyksessä). Voi olla ettei jokaisessa kitarassa tuollaista ole jolloin sellaiset voipi hankkia jostain tai sitten tehdä karvalakkiratkaisun ja laittaa vaikka pesusienestä palan, joka toimii kuin jousi, sinne mikin pohjaan.
 
Kiitokset vastauksista.
 
Mikki on kunnolla kiinni kuopassaan eikä inahdakaan suuntaan eikä toiseen. Luonnollisesti olen yrittänyt liikuttaa mikkiä pois, mutta eipä ole onnistunut. Kehystä ei mikissä myöskään ole.
Ja käytettynähän tämä on kyllä ostettu. Epämääräinen virittely kyllä kyseessä tietysti, onko tuollaisen tekemiseen edes mitään syytä lukuunottamatta tulevalle käyttäjälle vittuilua?

Weightless: Kiitokset vastauksista.
 
Mikki on kunnolla kiinni kuopassaan eikä inahdakaan suuntaan eikä toiseen. Luonnollisesti olen yrittänyt liikuttaa mikkiä pois, mutta eipä ole onnistunut. Kehystä ei mikissä myöskään ole.
Ja käytettynähän tämä on kyllä ostettu. Epämääräinen virittely kyllä kyseessä tietysti, onko tuollaisen tekemiseen edes mitään syytä lukuunottamatta tulevalle käyttäjälle vittuilua?
 
En keksi muuta kuin, että yrität kammeta mikkejä ulos noista ruuvin reijistä. Joku tanko reikiin ja siitä niksuttelemaan.

Old Joe: En keksi muuta kuin, että yrität kammeta mikkejä ulos noista ruuvin reijistä. Joku tanko reikiin ja siitä niksuttelemaan.
 
Aika tiukassa tuntuisi olevan, joten vähän epäilevästi suhtaudun mahdollisuuksiini noin, mutta kiitos vinkistä. Kokeilemallahan ei mitään häviä.

Hei! Mitenköhän sais ton MIJ Pawn Shop Wide Range -mikin johonkin iskuun? Voisiko sen modata puolitukselle tai jotain? Se on jotenkin vähän huono kuin mitä muistelin.