Kitarat: soittaminen ›

Tällaisten ketjujen olemassaolo kai todistaa ainakin sen ettemme ole valmiita luovuttamaan toisillemme oikeutta yksiselitteisesti määritellä sitä mikä on musikaalista tai hyvää tai oikeastaan mitään muutakaan musiikin parametria. Eipä silti on varsin antoisaa lukea perusteltuja mielipiteitä.
 
Heitänpä siis lusikkani soppaan, että yksi omaperäinen ja kiinnostava kitaristi joka hyvinkin voisi ansaita "musikaalisimman" kitaristin manttelin,on P-K Keränen (kai se sen nimi nyt oli? siis se 22-pistepirkon jäppinen). Tuossa sattui tulemaan Teemalta kosketuksessa ohjelmassa eilen ja satuin katsomaan sen. Pakko sanoa, että kundilla on vahva ja persoonallinen sointi kitrassaan. Tällaiset muusikot eivät yleensä vain saa paljoa huomiota osakseen muusikkoutensa osalta kun sen rooli bändissä ja musiikissa ei ole kitarasankarimainen tai se soitto ei ole framilla vaan se musiikki on. Enkä usko että kaverin soittoa noin vain tabeista opetellaan, on sillä sen verran omanlaisensa kosketus:-).
 
Toinen mikä kiinnittää huomioni, niin me täällä muusikoiden netissä aika nihkeästi olemme valmiita antamaan tunnustusta maamiehillemme ja aina nuo ulkomaan nimet pompsahtavat näihin keskusteluihin keekoilemaan, vaikka meillä on omastakin takaa ihan perkeleen kovia soittajahemmoja tarjolla. En tiedä mistä se johtuu, mutta jostakin syystä aina me tupataan tähyilemään atlannin taakse tai ainakin suomenlahden yli kun niitä sankareita etsimme.
 
Toinen tyyppi, joka tuli mieleen ehdottaa musikkalisimmaksi kitaristiksi niin lauantaina kosketuksessa oli Kari Peitstamo. Se kai on ennen kaikkea runoilija, mutta enpä sitä ihan vähäpätöisenä soittajanakaan pitäisi. Se esiintyi yksin kitaransa kanssa ja hienosti komppi kulki, vaikka olihan ne toisaalta enimmäkseen sen omia biisejä.

Krice: Andy James vetelee täysin epämusikaalisilla välineillä eli LTD:llä, jossa on emg:t. Tyylilajina vielä tiluhevi, eli kaikki epämusikaaliset ainekset koossa teoriassa, mutta silti vaikea löytää musikaalisempaa soittoa.
http://www.youtube.com/watch?v=tYgnZU2HkiI
 
Taitava kaveri, mutta kerropa, kuka hitto tämmöistä oikeasti jaksaa kuunnella? Ja oikeastaan vielä pahempi kysymys: kuka oikeasti ostaisi vaikkapa levyllisen tällaista?
 
Koko biisi kuulostaa mun korviin pelkältä tekniikkaharjoitukselta, jonka sekaan on väkinäisesti tungettu välillä muutamia vähän pidempiä ääniä. Tästä syystä mun on todettava, että oon aika lailla vastakkaisella laidalla kanssasi: vaikea löytää unettavampaa soittoa. Ei puhuttele, ei.
 
Mää kuuntelen P-K Kerästä tai Kari Peitsamoa paljon mieluummin. Ne soittavat kitarallaan musiikkia, eivät tekniikkatreenejä. Samaan lokeroon ehdottomasti Neil Young, jälleen kerran. :)

hallu: Toinen tyyppi, joka tuli mieleen ehdottaa musikkalisimmaksi kitaristiksi niin lauantaina kosketuksessa oli Kari Peitstamo. Se kai on ennen kaikkea runoilija, mutta enpä sitä ihan vähäpätöisenä soittajanakaan pitäisi. Se esiintyi yksin kitaransa kanssa ja hienosti komppi kulki, vaikka olihan ne toisaalta enimmäkseen sen omia biisejä.
 
Mainiota. Peitsamo ansaitsee aina maininnan :)
 
En millään jaksa selata ketjua niin paljon että löytäisin kohdan jossa määritellään mitä musikaalisuus tässä yhteydessä tarkoittaa. Varmaan siihen on jossain välissä päästy. Ääni Peitsamolle :)

Jucciz: Taitava kaveri, mutta kerropa, kuka hitto tämmöistä oikeasti jaksaa kuunnella? Ja oikeastaan vielä pahempi kysymys: kuka oikeasti ostaisi vaikkapa levyllisen tällaista?
 
Koko biisi kuulostaa mun korviin pelkältä tekniikkaharjoitukselta, jonka sekaan on väkinäisesti tungettu välillä muutamia vähän pidempiä ääniä. Tästä syystä mun on todettava, että oon aika lailla vastakkaisella laidalla kanssasi: vaikea löytää unettavampaa soittoa. Ei puhuttele, ei.
 
Mää kuuntelen P-K Kerästä tai Kari Peitsamoa paljon mieluummin. Ne soittavat kitarallaan musiikkia, eivät tekniikkatreenejä. Samaan lokeroon ehdottomasti Neil Young, jälleen kerran. :)
 
Täysin samaa mieltä. Mainittujen lisäksi itseäni puhuttelee Knopfler, Gilmour, ja Alex Lifeson jos kitaransoiton "musikaalisuudesta" puhutaan. Okei, Lifesonilla on muutamia tilujuttuja myös, mutta kaikenkaikkiaan tosi musikaalinen ja myös monipuolinen kitaristi. Niin, ja kotimaisista myös Lindholmin Dave soittaa musiikkia, ei tekniikkaharjoituksia.

Newsted85: Täysin samaa mieltä. Mainittujen lisäksi itseäni puhuttelee Knopfler, Gilmour, ja Alex Lifeson jos kitaransoiton "musikaalisuudesta" puhutaan. Okei, Lifesonilla on muutamia tilujuttuja myös, mutta kaikenkaikkiaan tosi musikaalinen ja myös monipuolinen kitaristi. Niin, ja kotimaisista myös Lindholmin Dave soittaa musiikkia, ei tekniikkaharjoituksia.
 
Alex Lifeson on uskomattoman aliarvostettu kaveri kaiken lisäksi. Hieno mies!

Alex Lifeson on kyllä hieno kitaristi, vaikka ne soolot ovat joskus vähän tilurävellyksiä. Silti monissa Rushin biisissä hienoimpia kitarasooloja esim. Limelight ja La Villa Strangiato. Todellakin omaperäinen ja monipuolinen kitaristi.
David Gilmourista sen verran, että kyseessä on ehkä maailman paras kitaristi.

Jucciz: Koko biisi kuulostaa mun korviin pelkältä tekniikkaharjoitukselta,
 
Ihan samaa voisi sanoa vaikka Guthrie Govanin soitosta. Tai yleensä jazz-musiikista... eli ei tuo ole mikään järkevä argumentti. Lisäyksenä vielä, että olen itsekin hiukan kyllästynyt raskaampaan musiikkiin eikä sillä puolella kovinkaan usein kuule enää mitään kovin omaperäistä. Andy Jamesin soitossa yhdistyy kivasti musiikilliset ideat ja tekninen taito. Jos ei jaksa kuunnella kovin paljon nuotteja sekunnissa niin sitten ei varmaan kannata myöskään kuunnella virtuoosimaista klassista musiikkiakaan.

Krice: Andy James vetelee täysin epämusikaalisilla välineillä eli LTD:llä, jossa on emg:t. Tyylilajina vielä tiluhevi, eli kaikki epämusikaaliset ainekset koossa teoriassa, mutta silti vaikea löytää musikaalisempaa soittoa.
http://www.youtube.com/watch?v=tYgnZU2HkiI
 
Andy Jamesilla on joitakin ihan hyviä tommosia isojen intervallien likkejä. Täytyypä mainita, että muutaman kokonaisen biisin oon kuullu ja tämä ei poikkea millään tavalla muista, on juurikin sitä hyvin raskasta kuunneltavaa mihin Jucciz viittasi edellisellä sivulla. Hyihhelevetti sanon minä.

Krice: Andy James vetelee täysin epämusikaalisilla välineillä eli LTD:llä, jossa on emg:t. Tyylilajina vielä tiluhevi, eli kaikki epämusikaaliset ainekset koossa teoriassa, mutta silti vaikea löytää musikaalisempaa soittoa.
http://www.youtube.com/watch?v=tYgnZU2HkiI
 
Kaikkea paskaa säkin tänne laitat.

Krice: Ihan samaa voisi sanoa vaikka Guthrie Govanin soitosta. Tai yleensä jazz-musiikista... eli ei tuo ole mikään järkevä argumentti. Lisäyksenä vielä, että olen itsekin hiukan kyllästynyt raskaampaan musiikkiin eikä sillä puolella kovinkaan usein kuule enää mitään kovin omaperäistä. Andy Jamesin soitossa yhdistyy kivasti musiikilliset ideat ja tekninen taito. Jos ei jaksa kuunnella kovin paljon nuotteja sekunnissa niin sitten ei varmaan kannata myöskään kuunnella virtuoosimaista klassista musiikkiakaan.
 
Ihan tuohon nopeusasiaan tai muuhun kantaa ottamatta en vois kuvitella kuuntelevani tota Andy James -kaverin soittoa tommosenaan ja tuhisevani itelleni koneen ääressä että "kuulostaapa Guthrie Govanilta".
 
Kaipa minkä tahansa saa mielessään kuulostamaan tekniikkaharjoitteelta kun siihen oikealla tavalla asennoituu. Tai mielenkiintoiselta musiikilta. Tai paskalta tai hyvältä tai... Aika paljon tämmösissä abstrakteissa asioissa ja elämässä yleensäkin asioista tahtoo saada irti sen mukaan miten niitä ottaa vastaan, mut ei kaikesta voi tai tartte siltikään pitää. Itteänikään tuo Andy James ei oo koskaan varsinaisesti musiikillaan puhutellut, mut tuntuu sillä olevan ihan järettömän kova tekniikka sarallaan ja niin poispäin, pakko arvostaa jo siitäkin edestä; eipä iteltä irtois soitto tolleen.
 
Takki.. ->

Krice: Ihan samaa voisi sanoa vaikka Guthrie Govanin soitosta.
 
Govaniin en ota kantaa vahvasti, koska en miestä kuitenkaan niin älyttömästi ole kuullut. Silti Govanin soitto on mun mielestä (sen vähän kuulemani perusteella) paljon mielenkiintoisempaa, yllätyksellisempää, monipuolisempaa ja vähemmän tekniikkatreenin kuuloista kuin Jameksen Andyn kaahailu.
 
Tai yleensä jazz-musiikista...
 
Ihan ensimmäisenä en olisi nostamassa sun kommentteja jazzista kaikkein merkityksellisempien joukkoon - sen verran vähän sää näyt pystyvän millään tasolla käsittelevän kyseistä musiikin lajia. On yhdentekevääkin jazzmusiikkia, mutta aika moni näistä tunnetuista mestareista on kyllä maailmanhistorian kovimpien muusikoiden joukossa, joten koko jazzin rinnastaminen sormiharjoituksiin ei "välttämättä" anna erityisen sivistynyttä kuvaa rinnastuksen esittäjästä. Toisaalta, mitä edes odotimme?
 
Jos kolmisointua laajempiin palikoihin perustuvat harmoniat ja niiden pohjalta lennossa improvisoidut melodiat menevät kilometrin verran hilseen yli, ei vielä sen takia kannata ruveta kutsumaan niitä pelkiksi tekniikkaharjoituksiksi, vaikka hyvä soittaja toki treenaa niillä sivussa myös tekniikkaansa. Joskus on viisautta nostaa kädet pystyyn ja myöntää, ettei vain tajua - tai että ei vaan tykkää. Ei siinä ole mitään hävettävää. En minäkään tajua sarjallista musiikkia tai jotain dubstep-suhinaa.
 
Mun mielestä Andy Jamesin soitossa yhdistyy kivasti kyky laatia sormiharjoituksia ja jopa soittaa ne puhtaasti.
 
Jos ei jaksa kuunnella kovin paljon nuotteja sekunnissa niin sitten ei varmaan kannata myöskään kuunnella virtuoosimaista klassista musiikkiakaan.
 
Kyse ei ole nuottien määrästä, vaan siitä, että nuo nopeasti soitetut nuotit eivät muodosta erityisen kiinnostavia kokonaisuuksia, omaperäisiä ja itsenäisiä melodioita, vaan enimmäkseen hyvin kaavamaisia, "patternmaisia" (jos anglismin sallit) nuottiryppäitä, tai kuten asia lyhyemmin ilmaistaan: tekniikkaharjoituksia. Tuollaisia on kenen tahansa helppo laatia, eikä se vaadi kuin matematiikkaa ja motoriikkaa. Musiikki on mulle paljon muutakin: oivallusta, yllätyksiä, persoonallisuutta, röyhkeyttä ja vaaran tuntua. Mitään noista ei Andy Jamesin soitossa mun havaintojen mukaan ole.

Jucciz:
 
...Kyse ei ole nuottien määrästä, vaan siitä, että nuo nopeasti soitetut nuotit eivät muodosta erityisen kiinnostavia kokonaisuuksia, omaperäisiä ja itsenäisiä melodioita, vaan enimmäkseen hyvin kaavamaisia, "patternmaisia" (jos anglismin sallit) nuottiryppäitä, tai kuten asia lyhyemmin ilmaistaan: tekniikkaharjoituksia. Tuollaisia on kenen tahansa helppo laatia, eikä se vaadi kuin matematiikkaa ja motoriikkaa. Musiikki on mulle paljon muutakin: oivallusta, yllätyksiä, persoonallisuutta, röyhkeyttä ja vaaran tuntua. Mitään noista ei Andy Jamesin soitossa mun havaintojen mukaan ole.
 
En jaksanut lukea koko viestiketjua, joten en tiedä kuinka moni on jo hehkuttanut seuraavaa herraa:
 
Shawn Lane,
IMHO.
 
Vuosia jo kuunnellut tätä mestaria ja ei vaan kyllästy.
 
Nuotteja kyllä on välillä määrällisesti paljon, mutta ai että kuinka usein niistä kuulee jokaisen nuotin merkityksen.:)
Merkkailee myös soitannassaan taustasointuja, ja sooloissa tuntuu aina olevan ajatus, hyvä maku, pää ja häntä mukana.
Mun mielestä Shawn Lane saa pentatonisen skaalan kuulostamaan joltain miltä kukaan muu ei saa sitä kuulostamaan - hauska huomio tässä asiayhteydessä...:)
 
E:
Muistaakseni jossain sanoi itse että oli 16-vuotiaana kehittynyt teknisesti sille tasolle jolla sitten lopun elämästään oli... Sittemmin oli myös aikamoinen virtuoosi myös pianolla, joka mun mielestä kuuluu myös sen kitaran soitossa rikkautta ilmaisuun tuovana lisänä...
 
Pakko nyt laittaa vielä tää muusikoiden.netissä jonkun verran jo vilahdellutkin biisi näytteeksi:
 
http://www.youtube.com/watch?v=2-gfceU0l1s
 
:)

Jucciz: Ihan ensimmäisenä en olisi nostamassa sun kommentteja jazzista kaikkein merkityksellisempien joukkoon - sen verran vähän sää näyt pystyvän millään tasolla käsittelevän kyseistä musiikin lajia.
 
Minusta kyse on enemmän siitä, että joillakin ihmisillä on vahvoja ennakkoluuloja tiettyä musiikkia kohtaan. Minulla ei ole, kykene analysoimaan kaikkea musiikkia samalla tavalla ja ymmärrän kaiken paremmin kuin ehkä kukaan.

Krice: kykenen analysoimaan kaikkea musiikkia samalla tavalla
 
Ehkä tässä onkin sun suurin ongelma.

Krice: Minusta kyse on enemmän siitä, että joillakin ihmisillä on vahvoja ennakkoluuloja tiettyä musiikkia kohtaan. Minulla ei ole, kykene analysoimaan kaikkea musiikkia samalla tavalla ja ymmärrän kaiken paremmin kuin ehkä kukaan.
 
Tuolla iällä ei ole enää ihan pakko uskoa kaikkea, mitä äiti sanoo.

Jucciz: Tuolla iällä ei ole enää ihan pakko uskoa kaikkea, mitä äiti sanoo.
 
Håhå, plussaa tippuu. :{D

Jucciz:
 
Mää kuuntelen Riku Kerästä tai Kari Peitsamoa paljon mieluummin. Ne soittavat kitarallaan musiikkia, eivät tekniikkatreenejä. Samaan lokeroon ehdottomasti Neil Young, jälleen kerran. :)
 
Kiitoksia kiitoksia. :3 Mutta mikäs siinä soitellessa kun soittaa hyvällä soundilla. :)
 
Musikaalisia, ja teknisesti erittäin taitavia heppuja meikäläisen makuun ovat edelleen tai ovat olleet mm. seuraavat keskenään erilaisia tyylejä edustavat kaiffarit:
 
Bob Brozman
Tommy Emmanuel
Danny Gatton

http://www.youtube.com/watch?v=zTbT7-OiaBQ
 
Juan Serrano tietenkin. Perusteluja ei tarvita.

Francis Goya tietenkin.
 
TJEU: http://www.youtube.com/watch?v=EoNi5tgfOgA