Sanat: Uniaika (13.1.2013)
Tarraudun puihin, joita termiitit syövät ontoiksi
kaarnaa veistetään pois, kuin minusta pintaa
soitolla ja laululla on aina hintaa
kun minusta, joka kerta veistetään sillä pintaa
lasken pääni alaspäin
ja nöyränä kuuntelen näin
kun Kakadun tuuli puhaltaa Uluru, Uluru
eukalyptus kun vielä vanhenee
ja minä kuten se puu
juurtuisin vielä muuhun
kun Etelä-Savon maahan
kaivertaisin eukalyptuspuuhun:
Uluru, Uluru
ja kohtaisin uniajan
vanhan ja uuden soiton rajan
mutta Savon tuuli puhaltaa; kulunut, kulunut
mänty kun vielä vanhenee
ja minä kuten se puu
juurtuisin vielä Haukkavuoreen
kuin mänty ja haukka (sen) kuoreen
kohtaisin uniajan
vanhan ja uuden soiton rajan
kohtaisin uniajan
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
Mielestäni aika lailla valmis laulun teksti, näin ensi lukemalla. Hyvä alku ja etenee johdon mikaisesti. Pidän myös lopusta, enkä suinkaan siksi että sanat loppuvat siihen, vaan koska se on luonteva ja tekstin runkoon sopiva. Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta ethän sinä sitä tiedä. |
Kiitos, aika samoilla linjoilla olen itsekin. Tämä todennäköiseti saattaa saada sävelen
ympärilleen. Varmaan vielä löytyy hiomista, mutta se sitten jos musiikki tulee mukaan. Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55
Old Joe