Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Joskus 11-vuotiaana Bodomien Blooddrunk alko iskeä mut varsinaisesti hevarin musta kyllä teki Ensiferumin From Afar

EvilDead: Omiin "hevarivuosiin"....
Tämä oli osuva ilmaus :)
Eniten omiin hevarivuosiin vaikutti sisarusten kuuntelema Queen ja tätä myötä käänteentekevin oli Freddie Mercuryn muistokonsertti wembleyllä '92 jossa esiintyi eräskin Metallica. Black albumiahan sitä tuli sitten kuunneltua niiden muiden "rankempien" ohella. Sitten tuli Megadethit Maidenit jne..
On se edelleen kova: http://www.youtube.com/watch?v=NtwxpMmPL3M

Muistan, kun ala-asteella kaveri soitti Iron Maidenin klassikoita (2 Minutes to Midnightin, The Trooperin, Aces High'n jne.), ja silloin uuden Dance of Deathin, jonka äitini omisti. Nämä eittämättä antoivat alkutahteja hevariudelleni.
 
Yläasteella sitten mm. Symphony X:än The Divine Wings of Tragedy ja Kiuaksen The Spirit of Ukko iskivät kovaa, ja jälkimmäisestä yhtyeestä tulikin ehdoton suosikkibändi.

Metallica Black album (yllätys yllätys) mutta Pantera iski kyllä sitten vielä paljon kovempaa..

Black Sabbathin Paranoid ja Sabotage ja Iron Maidenin Live After Death teki minuun vaikutuksen.

Jokapaikanapina: Black Sabbathin Paranoid
 
Tämä. Olihan se ikimuistoinen hetki kun War Pigs pärähti ensimmäisen kerran soimaan. Toinen merkittävä levy oli Ozzyn The Ozzman Cometh.

Metallimusiikin tutuksi teki levy jonka tekijänä on bändi nimeltä Judas Priest. Ja levyhän on Defenders of the Faith.

Ensimmäinen levy joka tutustutti äärimusiikkiin oli Motörheadin Ace of Spades.
 
Olin 7-vuotiaana faijan kanssa Anttilassa. Faija etti musaa, ja ite ihailin levynkansia. Siihen aikaan tv-sarja Bonanza oli mulle kova juttu, ja kun näin levyn jossa kolme "cowboyta" pullistelee preerialla stetsoneineen ja panosvöineen, päätin että tää pitää saada. Länkkärimusaa!!
 
Muistan vieläkin, että faija vähän naurahti levyvalinnalle ja oli tokaisi, että pakkohan sun on toi saada.
 
No kotiin päästyä laitettiin Ace of spades soittimeen ja volumet yhteentoista. Reaktio ei ollut toivotun oloinen. Eka meinasi tulla löysät housuun ja pelonsekainen itkupaniikki valtasi mieleni ja ruumiini. Hetken päästä pelko muuttui katkeruudeksi ja kiukuksi. Tunsin oloni nöyryytetyksi. Onneksi tätä kesti vain pari päivää ja kun sain kerättyä rohkeuteni, laitoin levyn uudestaan soimaan.
 
"Mitä ihmettä!? Tämähän on hurjinta ja kovinta juttua ikinä!!! V*tut Frööpelin palikoista!"
 
Sillä tiellä mennään edelleenkin!

Phobophile: Naurattaa jotenkin tuo sana "hevari", hoho.
 
Tyhmä sana tosiaan. Tulee mieleen Speedy & Saku ja kapitalistimarketin hedelmä-ja vihannesosasto.
 
Jaa, ehkä se oli Metallica. Ennen sitä diggailin kyllä Black Sabbathia, mutta sitä en miellä metallibändiksi.
 
Tulihan sitä teininä kuunneltua myös Nightwishiä, Bodomia, Amorphisia yms. En kuitenkaan niitä niin fanittanut, vaan olin jotenkin fakkiintunut 70-lukuun. Mutta nykyään ei enää hippijutut kiinnosta. Kunnon metallia se olla pitää! Satyricon soimaan. Yeah. No ei, kyllä kuuntelen välillä muutakin. Esim. Jefferson Airplane on (oli) kovis. Mutta se nyt ei taida hevariuteen liittyä...

En muista ihan sitä ensimmäistä mutta ekojen joukossa Van Halenin eka ja Women & Children First tekivät melkoisen vaikutuksen sekä myöskin Kissin Animalize ja Maidenin Number Of The Beast...
 
(Nämä lisäsin edellisen viestini lisäksi kun muistelin tarkemmin;)).

Helloweenin Master of the Rings. Kaveri tarjosi sitä kuunneltavaksi "käännytyslevynä" ja ihan mainiosti toimikin

Ensimmäinen jossain määrin heviksi luokiteltava (ja ensimmäinen albumi) jonka ostin olin Lordin Monsterican Dream, mutta kyllä syttyminen tapahtui jo ennen tätä. Sitä vaan kakarana ei ollut varaa ostaa kauheasti albumeita.
 
Sanoisin että Bodomien Needled 24/7 oli semmoinen biisi joka pysäytti ensimmäisellä kuuntelulla ja kouraisi ihan vatsanpohjasta asti. En ollut siihenastisessa elämässäni kuullut mitään vastaavaa ja tämä kouraiseva kokemus on toistunut elämässäni vain kertaalleen ja silloinkin samaisen bändin toimesta. Biisi oli sillä kertaa In Your Face.
 
En varsinaisesti pidä itseäni minään hevarina, mutta se on kyllä silti edelleen itselleni se kaikkein rakkain genre lähes kaikkine eri muotoineen.

Master of Puppets. Kun se introriffi pörähti käyntiin niin se oli kerrasta sillä selvä. Tällä tiellä hautaan asti.

Isoveljien kautta tuli metallimusiikkia kuunneltua ihan taaperosta asti.
Ensimmäinen levy, jonka muistan, että osui ja upposi ja jonka itse tietoisesti heidän levyhyllystään hain kuunneltavaksi oli Paradise Lostin Draconian Times.

Ei varmaankaan ollut eka metallilevy jonka hankin tai josta tykkäsin, mutta Metallican Kill Em All oli kyllä todella rankka levy kun sen sain joskus 83 tai 84 alkuvuodesta. Muistan, että levyä tuli kuunneltua paljon, ennenkuin Ride The Lightning ilmestyi.
Oikeastaan vasta 85 alkoi tulla enemmän thrash bändien levyjä, tai todella hyviä sellaisia ja siinä mielessä Metallican eka muutti paljon suuntaa millaista tuli sitten jatkossa kuunneltua.

Se oli waspin ai vanna bee sombadi

Voiko vastaus olla Metallica ja Load? Sitten tuli Metallica ja Reload. Taisin ostaa molemmat samana päivänä jos en ihan väärin muista. Onko liian kevyttä matskua tähän keskusteluun? Tämä tapahtui 1998 tai 99.

Kasarilla ei radiokanavia ollut montaa ja niissä ei päivällä juurikaan rockmusaa soinut tai se oli Wham, Boy George osastoa ja kotimaisista Dingo, Yö, Sig jne...
Kerran kuussa taisi tulla kovan päivän ilta, joka oli tunnin radio ohjelma ja siinä soitettiin uusia heavy älppäreitä.
En tiedä, mikä musa voisi nykypäivänä olla samanlaista vaihtoehtoa valtavirralle ja ehkä kapinaakin kuin mitä metallimusa oli kasarin puolivälissä. Siinä kun on vielä sallainenkin homma, että aikoinaan piti nähdä jonkin verran vaivaa että haluamiaan levyjä sai, osan joutui summassa ostamaan/tilaamaan.
 
... Ja lisätään tähän nyt vielä, että kuuntelen sujuvasti myös muutakin musaa kuin metallia. Radiota en päivällä kuuntele edelleenkään, että siitä voi jotain päätellä, mikä ei uppoa.

1983 kuulin alakerran Iso-Harrin luona Mötley Crüen "Shout at the devil":in. Se oli menoa. Kinusin vanhemmiltani joululahjaksi tuota LP:tä ja KISSin "Love gun":ia ja sain ne. Kiss kuulosti aivan järjettömän nössöltä tuohon verrattuna. Lopullisesti potin räjäytti WASP:in eka levy. Silloin musta tuli mm. hevari, joskin kuuntelin myös paljon räppiä, Leeviä ja muuta kamaa. Mut se hevi kyllä jäi loppuiäksi.