Bänditoiminta ›

Miten yleistä on bändeissä se, että asioista, jotka ottaa päähän, ei sanota suoraan?
 
Olen paljonkin törmännyt sellaiseen toimintaan, että joku halutaan pois bändistä, mutta ei sanota sille suoraan, vaan sanotaan vaan että "ei oo nyt tarjottu keikkaa mistään", niin kauan, että kyseinen henkilö itse hoksaa mistä on kysymys.
 
Sitten on toisinkin päin. Joku keskeinen hahmo bändissä on vaikeasti tavoitettavissa, eikä sopivaa reenipäivää löydy millään, mutta ei vastaa edes suoriin kyselyihin, että homma jotenkin tympisi, ja ettei välttämättä kiinnostakaan.
 
Onhan se kieltämättä helppoa pakoilla vastuuta; ei tarvitse "antaa potkuja" kenellekään, mutta aika raukkamaista, jos ei puhuta edes silloin, kun suoraan kysytään.
 
Tuo selän takana puhuminen ilmenee sitten niin, että joku bändin jäsen haukkuu toisen bändin jäsenen kolmannelle bändin jäsenelle, tai toisen bändin jäsenen ulkopuoliselle kaverille, ja tämä kuulee sitten jutun siltä...

meidän bändissä paiskotaan välillä oikein kunnolla turpaan.
ei tarvi sit selän takana märistä.

Kaikissa tiiviissä yhteisöissä lienee samoja piirteitä.
 
Soittokaverit kun on yleensä vielä KAVEREITA ainakin harrastelijatasolla niin paskoja tilanteita on sanoa päin naamaa että lähde bändistä.
 
Mutta suorapuheisuus on kyllä valttia mikäli haluaa jotain saavuttaa, ja sitä itsekin suosin.

Kaikissa tiiviissä yhteisöissä lienee samoja piirteitä.
 
Joo - aika inhimillistähän tuo on.
 
Mutta kaikkein helpoimmalla elämässä pääsee kun ei ole salaisuuksia, ei mitään kätkettyjä patoutumia eikä mitään sellaista.
 
Ei muutenkaan oo oikein ketään kohtaan pitää tätä roikkumassa jossain jutussa, jossa hänellä ei ole tulevaisuutta. Siinä haaskataan kaverin aikaa niiltä asioilta, joita hän mahdollisesti voisi jo tehdä muualla.
 
Eipä se tietenkään iisiä oo puhua ikävistä asioista. Se kun vaatii taitoakin, että ihmisille jää mahdollisimman vähän pahoja fiiliksiä sen jälkeen kun asiat on selvitetty. Mutta ei oo kovin miehekästä jemmata päätä puskaan ja odottaa että ongelmat katoavat itsekseen.

Sellainen tervehenkinen päinnaamaa vittuilu pitää ilman varsin puhtaana.

Jos paskan antaa hautua, eikä sitä päästä ulos, itse toiminta kärsii, oli se sitten työyhteisö tai harrastebändi.
 
Niin raadollista kuin se onkin, niin ilma pitää puhdistaa mahdollisimman usein, vaikka tuloksena olisi miehistönvaihdoksia ja hetkellistä pahaa mieltä.
 
Me emme vain kaikki sovi tekemään hommia yhdessä ja silloin pitää vaihtaa ukkoja.

Yhdyn edelliseen. Mielestäni bändissä on tärkeää se, että jokainen pystyy antamaan ja ottamaan vastaan kritiikkiä. Helpompi kehittää bändiä ja soittoa kun kaikki kertovat mielipiteensä ja antavat ehdotuksia.
 
Alkuaikoina - kun menin mukaan - kitaristi ei sanonu kritiikkiä suoraan vaan kerto basistille että mulla on ihan paska ääni. Olishan tuo voinu sen suoraankii sanoo. Nykyään ollaan ihan kunnon kavereita keskenämme.

Jos paskan antaa hautua, eikä sitä päästä ulos, itse toiminta kärsii, oli se sitten työyhteisö tai harrastebändi.
 
Niin raadollista kuin se onkin, niin ilma pitää puhdistaa mahdollisimman usein, vaikka tuloksena olisi miehistönvaihdoksia ja hetkellistä pahaa mieltä.
 
Me emme vain kaikki sovi tekemään hommia yhdessä ja silloin pitää vaihtaa ukkoja.
 
Samat sanat.

aina on ja on perseestä