Kitarat: kitarakamat ›

Jucciz: Mielenkiintoista. Millaisessa ajassa? Löytyykö lisäinfoa/lähdettä aiheesta? Entä kuinka paksut kielet ovat "paksut"?
 
Lähdeviitteenä Dan Erlewinen kirja "How To Make Your Electric Guitar Play Great", sivunumeroja en tähän hätään muista, enkä osaa määritellä ilmiöön kuluvaa aikaa tai sitä mitkä kielet ovat "paksut".

TMik: Juu no toi sustain hyppäs tuolta mylespaul foorumilta jossa spekuloivat tuota. Ehkä mä sitten vaan huvikseni kokeilen kumpi parempi.
 
Edit. Ja siis Jucciz se jyrkempi kulma ei millään voi pakottaa sitä kieltä. Ei vaan ole mahdollista.
 
Aijaha. Miksiköhän esim. Stratocastereissa ja Telecasterissa on kielenohjaimet?

Jucciz: Tällaisenaan väittämä jää vähän torsoksi.
 
Kuvaamaasi ongelmaa en ole vielä kohdannut, ehkä en ole odottanut tarpeeksi kauan.
 
Eipä ole mun väittämä, enkä yritä sinulle mitään todistella tai väittää jotain kielitystapaa toista paremmaksi. Luotan, että Erlewinellä on teikäläistä enemmän kokemusta kitaroiden huollosta. :)
 
Voin tsekata sivunumerot tosta kirjasta, jos asia oikeasti kiinnostaa.
 
Luonnollisesti tuota ongelmaa ei välttämättä koskaan tapahdu (kuten aiemmassa viestissä kirjoitin "voi aiheuttaa"), eikä yksiselitteisesti ole mahdollista sanoa kuinka kauan aikaa siihen menee tai kuinka paksu kielisetti vaaditaan.
 
Kunhan vaan sanoin, kun noista eri kielitystavoista kyseltiin.

Jucciz: Tällaisenaan väittämä jää vähän torsoksi.
 
Kuvaamaasi ongelmaa en ole vielä kohdannut, ehkä en ole odottanut tarpeeksi kauan.
 
Kauan joudut tosiaan kai odottamaan.
jos mittaa tarkkaan tallan radiuksen suhteessa otelautaan, niin jossain 50-60-luvun talloissa esiintyy tosiaan "suoristumista", mutta vähäistä sellaista ja se on siis korjattavissa tallapalojen uria viilaamalla tai ruuvipenkissä vääntämällä talla takaisin alkuperäiseen kaarevuuteensa. Nämä siis vanhoissa matalissa ABR-talloissa(?)

Aasialaisesta "youtubesta" löytyi Erlewinen opetusvideo aiheesta:
Mene kohtaan 15:00
http://v.youku.com/v_show/id_XMTE3MzEwMjg4.html
 
On muuten hyviä nuo Erlewinen kirjat ja DVD:t

Jucciz: Tällaisenaan väittämä jää vähän torsoksi.
 
Kuvaamaasi ongelmaa en ole vielä kohdannut, ehkä en ole odottanut tarpeeksi kauan.
 
Siis "kaikki on mahdollista" ja on noita ihan pari harvaa nähty, eli tuo tilanne tunnetaan nimellä "bridge collapse" mutta aika lailla huoletta saatte olla, ei ole yleinen "tyyppivika". Ennemmin tuosta "kapeesta" tallasta saattaa "kaatua" ne tallan nelimilliset tolpat. Ja huom! molemmat ikävät tapahtumat eivät oo valmistajasidonnaisia. Tallan runkohan noissa on sellasta seos-valumetallia joka tunnetaan nimellä zamac,zamak tms. Se ei ole mitään terästä kestävyydeltään. Hyvin usein tuohon bridge collapseen vaikuttaa joku aikaisempi tapaturma, kitaran pudottaminen tms.
Joskus tuosta kirjoittelin tänne säikeen "Vintage-kitarat ja alavireet" jossa muistaakseni noita molempia juttuja ruodin. Alavire ja sen "vaatimat" paksut kielethän ei tuota mitenkään automaattisesti aiheuta tietenkään, jos sitten kovin paksuilla kielillä viritetään se kitara "normaalivireeseen" on syytä sitten olla vähän varovaisempi.
Ja tuohon bridge collapse-ilmiöönhän sitten vaikuttaa myös erittäin paljon se tallarungon rakenne. Onko siinä yläpinnalla "koloja" vai onko se valu yhtä palasta, ja tallapalojen ruuvit suoraan rungon läpi. Noissa kapeissa tom-talloissahan monesti on se ruuvi "pudotettu" siihen koloon, ja jousi pitää tallapaloja ja -ruuveja paikoillaan, samalla siinä toisinaan iloisesti resonoiden.

mitja: Kauan joudut tosiaan kai odottamaan.
jos mittaa tarkkaan tallan radiuksen suhteessa otelautaan, niin jossain 50-60-luvun talloissa esiintyy tosiaan "suoristumista", mutta vähäistä sellaista ja se on siis korjattavissa tallapalojen uria viilaamalla tai ruuvipenkissä vääntämällä talla takaisin alkuperäiseen kaarevuuteensa. Nämä siis vanhoissa matalissa ABR-talloissa(?)
 
En kyllä ihan ehdottomasti suosittele, äkkiä sen tallarungon vääntää sen verran, että tuo valu murtuu - ja joka tapauksessa siinä on jo silloin "heikko kohta" kun se seosmetalli on venynyt. Eri juttu sitten olisi, jos se olis jotain "oikeaa" metallia eikä tuota sinkkipitoista..
Jos se on vaan "ihan hieman" taipunut, että kaulan radius ja tallapalojen radius ei ole just, niin varovasti voi kokeilla, tai sitten juuri tallapaloja voi madaltaa tai kieliuria syventää. Missään nimessä ei tosiaan kannata kovin paljon tuota tallarunkoa vääntää. Ai mistä minä sen tiedän?? ;)

Ja jälleen kiitokset kettusedälle. Loputon on tuo tietämyksen määrä näemmä, tuumivat hirvet.

Jucciz: Ja jälleen kiitokset kettusedälle. Loputon on tuo tietämyksen määrä näemmä, tuumivat hirvet.
 
Nääh, olen mä joskus ihan muutamaa laitellu ja katellu, niin miksi en jakais havaintoja? =)
Luupuistossa sit purnukassani myhäilisin, että "Hähää! Mitään en kertonu! Kyllä te mua lyärä voitte - Mutta salaisuutta ette koskaan saa!" Näinkö?? 8)
 
Mutta tuon tallan pettämisen suhteen voit käsittääkseni olla melko huoleton. Ennemmin ne 4 mm tallan tolpat kumartaa, se on verrattomasti yleisempi juttu, eikä se(kään) ihan jokapäivästä "herkkua" ole. Kova kampela-kikkailu, jos kitarassa veivi on, ja korkealle säädetty talla lisäävät tuon riskiä kieltämättä hieman. Myös erittäin jyrkkä kielten tulokulma, kieltenpidin kannessa ja talla taivaissa, ei kaikkein paras mahdollinen ole. Lisää kuitenkin ennemmin kielten katkeilua kovalla kädellä soitettaessa se.

Kyllä se schaller tune o matic mikä les pauleissa on, taipuu ajan mittaan notkolle keskeltä. Vaihdatin omani -87 mallin LP customista osaksi sen takia. Soittotuntumakin parani.

Jucciz: http://jucciz.com/kuvia/kitarat/les_paul_59_reissue.jpg
 
Jumalauta tuo on kaunis kitara, pääsi taas nurkan takaa yllättämään.
 
Itse suosin kans aika jyrkkää kulmaa kielille heti tallaan jälkeen. Luulisi että tuo tapa lukittaa tallaan paremmin pakoilleen ja runkoa vasten.

Eiköhän se ole se aina hieman yksilökohtaista antaako se talla periksi vai eikö, veikkaan että jonkin verran on eroja metalleissa eri valmistajilla ja jopa erissä mistä ne valetaan.

fox: Siis "kaikki on mahdollista" ja on noita ihan pari harvaa nähty, eli tuo tilanne tunnetaan nimellä "bridge collapse"
 
Tuolla lisää tarinaa asiasta:
 
http://www.es-335.org/

Spiral: Jumalauta tuo on kaunis kitara, pääsi taas nurkan takaa yllättämään.
 
Itse suosin kans aika jyrkkää kulmaa kielille heti tallaan jälkeen. Luulisi että tuo tapa lukittaa tallaan paremmin pakoilleen ja runkoa vasten.
 
Täytyy myöntää, että todella upea stankku. Wau!

Luupuistossa sit purnukassani myhäilisin, että "Hähää! Mitään en kertonu! Kyllä te mua lyärä voitte - Mutta salaisuutta ette koskaan saa!" Näinkö?? 8)
 
Jess!
 
Näin se pojat menee..
 

 
Oikeesti hienoo et jaksat kirjoittaa pitkiä ja selkeitä jorinoita. ;)

Jucciz: Aijaha. Miksiköhän esim. Stratocastereissa ja Telecasterissa on kielenohjaimet?
 
No kun ei se nyt vaan pakota sitä kieltä tekemään yhtään mitään eikä se mitenkään estä sitä nousemasta sieltä. Sen sijaan suurempi kulma siinä kielessä tarkottaa että kieltä pitää vetää isommassa kulmassa tallapalan uraan nähden jotta se pääsee kokonaan pomppaamaan pois sieltä urasta.
 
Ja sitäpaitsi, uskaltasin väittää että kitaran kielten asentamisessa ei ole mitään taktiikoita vaan erilaisia tekniikoita ja tapoja ;)

FensonGibder: Täytyy myöntää, että todella upea stankku. Wau!
 
Eipä ole Stankku ei.

Ymmärtääkseni, jos alunperin on ollut Standard. niin kai se reissuekin on Standard.
 
Gibsons Les Paul Standard model from 1959

BigPapa: Ymmärtääkseni, jos alunperin on ollut Standard. niin kai se reissuekin on Standard.
 
Gibsons Les Paul Standard model from 1959
 
Tokihan siinä mielessä kyseessä on Standard, että se ei ole vaikkapa Custom tai Junior. Siltikin puhekielessä ja ihan muutenkin harrastelija- ja ammattipiireissä Les Paul Standard tarkoittaa noita "liukuhihna-stankkuja" eikä Custom Shopin tekeleitä, millään tapaa ensiksi mainittuja väheksymättä siis.
 
Vaikka kyllä sää varmaan tän tiesitkin. :)