Suuruuden hullu heikkous ja lasia hauraampi muisti,
tieltä sen kopean miehen, suruihin suurempiin suisti,
ollut ei aikaa alkuun, loppuun ei lisätä mitään,
silmät vain tiltissä aina, seuraavaan oppi-isään,
tiedoilta, taidoilta välttyy, kun välkkyvi silmissä laineet,
muistia viettävän viinin, ja sokaisee kullatut kaiteet,
taivaiden portin on avain, hukassa ain` kaipaajalta,
vaan eipä se lukossa liene, se avautuu oivaltamalla,
mä kirjoitin miehestä laulun, en syyttääksein, tehdäksein väärin,
vaan välttääksein taipuvan mielen, katoavan atmasfääriin,
kun tietous se tartu ei kiinni, kuin tahdollaan vain takomalla,
et ymmärtäis ensi sen itse, ei raivoten tai huutamalla,
suuruuden hullu heikkous, ja lasia hauraampi haamu,
siinä on kontrasti kyllin ja haastetta kohdata aamu,
on ihminen aatosten summa, ja vaarallista taide mielen
niin usein on nähty sen luovan, hukkuvan jo puolitiehen, Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
suuruuden hullu heikkous, ja lasia hauraampi haamu,
siinä on kontrasti kyllin ja haastetta kohdata aamu,
yllä mainittu hieno kohta, muuttaisin vähän kuitenkin...
.......
suuruuden hullu, ja lasia hauraampi haamu,
siinä on kontrastia kyllin ja haastetta kohdata aamu, Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
Ensi reaktio oli, että onpa hyvää lyriikkaa, mutta samalla siinä jokin tökki. Hetken tuumailtuani huomasin rytmiikan noudattavan samaa rataa kuin useissa omissa teksteissäni :) Taisi vain itsekritiikki iskeä, vai onko niin, että en itse yllä samaan? Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta ethän sinä sitä tiedä. |
tatta
soihtu55
Old Joe