Kitarat: kitarakamat ›

AngieRainbow: Etkös sä ostanut juuri parikin MP:n särötintä? Mä voisin kyllä kans huolia tommosen Sweet Honeyn.
 
Juu, Sweet Honey ja mighty red tuli ostettua. Sweet Honeyta voin kyllä suositella, tosi kiva purkki. Tremolo on rakennus vaiheessa ja sen jälkeen alkaa delayn metsästys.

en tiedä onko huijausta, itse tuumailen ettei se ainakaan kovin hyvän kuuloista ole kuin jossian harvoissa kohdissa, kun koko alkuperäinen ehkä jopa isolla rahalla ostettu soundi tärvellään miljoonan eri äänenmuuntajan taakse...

korvaoo: en tiedä onko huijausta, itse tuumailen ettei se ainakaan kovin hyvän kuuloista ole kuin jossian harvoissa kohdissa, kun koko alkuperäinen ehkä jopa isolla rahalla ostettu soundi tärvellään miljoonan eri äänenmuuntajan taakse...
 
Mutta jos se on justiinsa se juttu, jota se soittaja hakee?

Artist: Mutta jos se on justiinsa se juttu, jota se soittaja hakee?
 
ei kait mun tarvi olla soittajan kanssa samaa mieltä? tärvelkööt jos haluaa, mä voin halutessani olla kuuntelematta moista :)

korvaoo: ei kait mun tarvi olla soittajan kanssa samaa mieltä? tärvelkööt jos haluaa, mä voin halutessani olla kuuntelematta moista :)
 
Tottahan tämäkin.

jkourula: En ymmärrä, että millä tavalla se voisi olla huijausta. Ketä huijataan? Yleisöä?
 
Aika harva efektihän soittaa sitä kitaraa, kyllä siihen se soittaja vielä tarvitaan. Paska tai hyvä soitto efekteillä on silti paskaa soittoa, jos se ei sovi musikaaliseen kontekstiin. Musiikkiahan tässä soitetaan eikä tämä ole mikään kitaransoiton tasokoe.
 
tässä varmaan haetaan enemmänkin sellaista aloittelijasoittajaa, ei välttämättä paskaa. Jos joka toinen ääni on virheääni niin eihän se tajuton avaruusdelay tee muuta kuin hallaa. Toisaalta jos osaat perusjuttuja soitella mutta se ei vastaa bändin/musatyylin tasoa ja on täysin mielikuvituksetonta niin varmaan jollain delay ja harmoniakikkailuilla voi saada hieman "huijattua".

Musiikin tekeminen ei ole mikään kilpailu. Ei ole huijausta kun ei ole ketä huijata, on vain lopputuloksena hyviä tai huonoja musiikkiesityksiä ja sekin on subjektiivista.
 
Se kitara-piuha-vahvari on ihan hyvä yhdistelmä tiettyyn musaan, se akkarikitara on täysin riittävä johonkin mutta kyllä esim. U2:n kitarasounditkin toimivat joskus pirun hyvin. Ehkä parin delayn, choruksen, filtterin ja särön ruuvaaminen peräkkäin hienoksi soundimatoksi ei ole niin vaikeaa oppia kuin soittaa virtuoosimaisesti klassista kitaraa tai jazz-skaaloja mutta kuten sanoin, tämä ei ole kilpailu, joten taidolla päteminen ei ainakaan meikäläiseen vaikuta millään tavalla jos lopputuloksena ei ole hyvä musiikkiesitys.
 
Itseasiassa kaikenlainen keinotekoinen luovuuden rajoittaminen erilaisilla periaatteiden ja mielipiteiden muovaamilla raja-arvoilla on mielestäni sulkeutunutta, rajoittunutta ja aika tyhmääkin. Jos ei ymmärrä jotain niin ei se tarkoita etteikö sitä voisi silti suvaita.

Ei todellakaan ole huijausta. Itsekin käytän efektejä paljon ja minulle se tuo mukavuudentunnetta sekä vaihtelua soittamiseen kun saa jotkut efektit kuulostamaan hyvältä soitettaessa. Toki täytyy sanoa että rajansa kaikella, ja siinä vaiheessa kun se boardi alkaa näyttämään tältä niin on menty jo liian pitkälle ajat sitten:
 
http://www.instablogsimages.com/ima … 6/30/pedalboard13-6_WxAkG_17340.jpg
 
En siltikään pidä järjettömän kokoista pedaalilautaa edelleenkään huijauksena. Mutta mielestäni joku roti näissä.

jkourula: Itse en laske moista huijaukseksi, jos esim. delaylla täyttää soittoa.
 
Mutta tietyn pointin allekirjoitan. Varsinkin aloittelija voi helposti efekteillä huijata itseään. Ajatella että soitto kuulostaa hienommalta ja paremmalta kuin sitten vaikka bändikontekstissa.
 
Itse pidän efektien käyttöä vaikeana ja tyydyn yleensä puhtaaseen saundiin tai reunasäröön lievällä kaiulla maustettuna. Vaikeus on nimenomaan siinä, että saa efektoidun saundin toimimaan kontekstissa.
 
Kokenutta yleisöä tuskin joo huijataan mutta jotain perusjamppaa saattaa joku heikohko soittaja delayhelvetillä viilata linssiin

J Silver: Ei todellakaan ole huijausta. Itsekin käytän efektejä paljon ja minulle se tuo mukavuudentunnetta sekä vaihtelua soittamiseen kun saa jotkut efektit kuulostamaan hyvältä soitettaessa. Toki täytyy sanoa että rajansa kaikella, ja siinä vaiheessa kun se boardi alkaa näyttämään tältä niin on menty jo liian pitkälle ajat sitten:
 
http://www.instablogsimages.com/ima … 6/30/pedalboard13-6_WxAkG_17340.jpg
 
En siltikään pidä järjettömän kokoista pedaalilautaa edelleenkään huijauksena. Mutta mielestäni joku roti näissä.
 
Hah jos tollasta lautaa osaa käsitellä ja käyttää järjen kanssa tarkoituksenmukaisesti niin kyseessähän on ihan loistava muusikko :D

Pääosin, ei ole. Toki aloittelijat saattava rullata sen särön täysille silloinkin kun soitellaan Juiceja sun muita, mutta ei sillä ketään huijaa jos lopputulos on hyvä.
 
Muuallekin kuin hittiradiotaajuuksille harjaantunut musiikinkuuntelija, kyllä kuulee pitkänkin efektiketjun läpi onko sillä soittajalla oikeasti jotain sanottavaa musiikillisesti.

Jos joku on teknisesti huono soittaja, pyrkii peittämään sen efekteillä, ja se jostain syystä kuulostaisi hyvältä, joutuisin myöntämään, että kyseessä on taidokas soittaja omalla tavallaan. Kaipa kyse on sitten juuri siitä, että vain lopputuloksella on väliä. Popmusiikki on siitä jännä taiteenlaji, että hyvän ja taitavan muusikon määritteleminen ei ole mitenkään helppoa, koska väliä on vain sillä toimiiko keikat ja toimiiko levyt.
 
Mitä tulee siihen, tapahtuuko sitä, että soittotaidottomuutta peitellään efekteillä niin, että tulos on karmeaa, vastaus on että aivan varmasti. Jokaisen kitaristin olis musta ihan hyvä ainakin harjoitella ilman efektejä osa treenistä. Luulen, että monellekin aloittelevalle soitajalle mallintavien vahvistimien lukemattomat mahdollisuudet ovat olleet ansa, johon lankeaminen on tehnyt hallaa kehittymiselle.

Jokaisen kitaristin olis musta ihan hyvä ainakin harjoitella ilman efektejä osa treenistä.
 
Tämä on kyllä taivahan tosi. Ainoa poikkeus joka tulee mieleen on wah/autofiltteriefektit yms. joita pitää omalla tavallaan soittaa jos niitä soundeja tahtoo harrastaa. Muuten turhat kaiut ja säröt vievät huomiota sellaisista hyvin oleellisista asioista kuten siitä kuinka kauan antaa kielten soida, soiton dynamiikasta ja ylipäätään kaikesta herkkyydestä soitossa.
 
Mutta esitystilanteessa asia on niin, kuten on jo todettu, että se mikä toimii ja palvelee musaa on yleensä hyvä.

Objectif Lune: Jos joku on teknisesti huono soittaja, pyrkii peittämään sen efekteillä, ja se jostain syystä kuulostaisi hyvältä, joutuisin myöntämään, että kyseessä on taidokas soittaja omalla tavallaan. Kaipa kyse on sitten juuri siitä, että vain lopputuloksella on väliä. Popmusiikki on siitä jännä taiteenlaji, että hyvän ja taitavan muusikon määritteleminen ei ole mitenkään helppoa, koska väliä on vain sillä toimiiko keikat ja toimiiko levyt.
 
Mitä tulee siihen, tapahtuuko sitä, että soittotaidottomuutta peitellään efekteillä niin, että tulos on karmeaa, vastaus on että aivan varmasti. Jokaisen kitaristin olis musta ihan hyvä ainakin harjoitella ilman efektejä osa treenistä. Luulen, että monellekin aloittelevalle soitajalle mallintavien vahvistimien lukemattomat mahdollisuudet ovat olleet ansa, johon lankeaminen on tehnyt hallaa kehittymiselle.
 
No, lopputulos ratkaisee edelleenkin. Minusta tekninen näppäryys on vain yksi ulottuvuus eikä itsessään kerro mitään soittajan taitavuudesta todellisessa musiikin esittämisessä. Mielestäni soittajan taitavuutta mittaa parhaiten se kuinka luontevasti hän muuttuvissa sosiaalisissa tilanteissa soittimensa kanssa itseään ilmaisee ja kuinka joustava hän on tässä. Kyllä nuotio/puistokitarointi on pitkälti se muusikon tulikaste. Kun lauma kännilaisiä ympärillä esittää laulutoiveitaan ja hoilottaa "aikuista naista" niin se soittaja joka siinä tilanteessa pystyy luontevasti pitämään musiikkinsa kasassa ilman että ajautuu konfliktiin yleisönsä kanssa, on jo varsin hyvä. Tarkoitan, että jos kuulet jonkun hoilottavan jotakin epämääräistä ja pystyt soittimesi kanssa siihen luontevasti yhtymään, niin et voi olla kovin huono.
 
Mitä tähän efektiaiheeseen tulee, niin mielestäni efektien käyttöä voidaan tarkastella useammasta näkökulmasta. Ensinnäkin efektit voivat olla muusikon keino luoda jotakin sellaista mitä yleisö odottaakin kuulevansa esimerkiksi johon musiikkityyliin kuuluvat tai ainakin siinä tyypilliset efektit (vaikkapa heavymusiikissa särö). Varmaan joku U2 orkesterin kitaristi alkaa olla aika naimisissa myös niiden käkättimiensä kanssa. Tämä on sellainen yleisönäkökulma eli annetaan ihmisille jotakin mitä he odottavatkin saavansa.
 
Toinen näkökulma on soittaja näkökulma. Itse uskon, että välineet väistämättä vaikuttavat meihin ja itse uskon soittavani eri tavalla erilaisilla välineillä ja siksi mm. itse en suhtaudu välineisiini niin tiukan kriittisesti vaan enemmänkin näen kiinnostavia ominaispiirteitä niissä kuin vaikkapa vikoja. Asiaan.... siis ajattelen, että efekteillä soittaja voi luoda itselleen kotoisalta tuntuvan tilan jossa tuntee olonsa turvalliseksi tai pääsee siihen oikeaan ilmaisuvoimaisimpaan fiilikseen. Tarkoitan että efektit eivät muokkaa pelkästään ääntä, vaan ne muokkaavat sitä soittajaa tai hänen soittoaan (esim. delayn läpi soitetaan eri tavalla kuin ilman delayta tms.).
 
Sitten on taide näkökulma. Joillakin soittajilla ne efektit itsessään on se ilmaisuväline. Kuunnelkaapa vaikka Jarmo Saloa, uskomaton muusikko ja taiteilija joka tuntuu määrittelevän kokonaan uudelleen sen mihin kitaraa voi käyttää tai miltä kitaran pitäisi kuulostaa.

hallu: Sitten on taide näkökulma. Joillakin soittajilla ne efektit itsessään on se ilmaisuväline. Kuunnelkaapa vaikka Jarmo Saloa, uskomaton muusikko ja taiteilija joka tuntuu määrittelevän kokonaan uudelleen sen mihin kitaraa voi käyttää tai miltä kitaran pitäisi kuulostaa.
 
Ettet vaan Jarmo Saarta tarkoita? Hän ainakin on kova luu.

Eipä ole, mutta pitäähän niitä osaa käyttää oikein. Se onkin sitten vaikeampaa kuka sen käytön oikeellisuuden määrittelee.

Jos vaikka U2:n The Edgeltä otettaisiin efektit pois keikalta niin eiköhän yleisö pyytäisi rahat takaisin, kun ei kuulosta oikealta. Se vasta huijausta olisikin.

Jucciz: Ettet vaan Jarmo Saarta tarkoita? Hän ainakin on kova luu.
 
Jep. Soittaa hienosti sekä kitaraa että niitä efektilaitteita. Siinä tapahtuu aika paljon muutakin kuin päälle ja pois laittamista.

Tarpeellinen määrä efektejä on se mitä tarvitaan. Suurin keikalla näkemäni pedaalilauta oli suurin piirtein kitarakeissin kokoinen. Pedaaleja oli ainakin 12. En kokenut tulleeni huijatuksi.