Kitarat: kitarakamat ›

Ziggy Bubba: Yleisterminä les paul kertoo sen kitaratyypin, vähän kuin mora. Ei senkään ole yleiskielessä pakko olla juuri se ruotsalainen Mora.
 
Suomessa kielitoimisto on tänä vuonna vahvistamassa sanan "pliis" osaksi suomenkieltä. Perusteena on se, että sana on laajasti käytössä ja kielen on elettävä ajan mukana. On sitten jokaisen oma asia käyttääkö sanaa, etenkin kun sen alkuperä on englannissa, mutta estää ei enää voi.
Minusta tässä on ihan samaa vakiintunutta käytäntöä, kuin kutsua tietyn muodon kitaroita lespauleiksi tai stratoiksi valmistajasta riippumatta. Ihan vapaasti siitä vaan.

Kun tässä on valiteltu soitinliikkeiden valikoimaa ja ties mitä ,niin...
Tosiasia on kuitenkin se että niitä useamman tonnin kitaroita ei ostella joka päivä.soitinkauppa tienaa leipänsä pääsääntöisesti aika edullisen tavaran myymisellä.Väittäisin kuitenkin sen rahan puutteen olevan ostajalla se isompi ongelma kuin se ettei löydy sopivaa soitinta mistään.

FensonGibder: Kai se on sama kun tilaa raflassa kokiksen, niin saa jotain mustaa poreilevaa kuraa - joka ei ole Coca Colaa.
 
Silti on vain yksi Coke ja muut on lannoitetta.
 
Jos siis tilaa Microsoft kokiksen ja saa Samsung kuukkakolanko ?

mpekkanen: Väittäisin kuitenkin sen rahan puutteen olevan ostajalla se isompi ongelma kuin se ettei löydy sopivaa soitinta mistään.
 
Päinvastoin, hyvä mies.
 
Kyllä könössööri ehtii elämänsä aikana ostaa (ja myydäkin) helposti 30-70 kitaraa. Vaikka näistä puolet olisivat parin tonnin pelejä, niin aika merkittävästä nuotiosta puhutaan.
 
Kitaran hommaamisen vaikeus on ainakin itselle se, että tsekattavia parametrejä on kymmeniä. Se, että yksilössä kaikki natsaa on äärimmäisen harvinaista - jopa matemaattisesti mahdotonta.
 
Esim. Fuck-musiikin seinällä roikkuvat out-of-set-up-kitarat eivät ole vuosikausiin enää kutsuneet edes kokeilemaan, saati ostamaan. Sen verran pienellä todennäköisyydellä löytyy itselle täydellisen oivaa peliä, puhumattakaan kilpailukyvyttömistä hinnoista.. Tämä siis oma mielipide, muilla löytyy varmasti päinvastaisia.
 
Funtsikaa nyt itse, kuinka monta parametriä kitarassa on sen oivan soinnin lisäksi.
 
A Million!

FensonGibder: Päinvastoin, hyvä mies.
 
Kyllä könössööri ehtii elämänsä aikana ostaa (ja myydäkin) helposti 30-70 kitaraa. Vaikka näistä puolet olisivat parin tonnin pelejä, niin aika merkittävästä nuotiosta puhutaan.
 
Kitaran hommaamisen vaikeus on ainakin itselle se, että tsekattavia parametrejä on kymmeniä. Se, että yksilössä kaikki natsaa on äärimmäisen harvinaista - jopa matemaattisesti mahdotonta.
 
Esim. Fuck-musiikin seinällä roikkuvat out-of-set-up-kitarat eivät ole vuosikausiin enää kutsuneet edes kokeilemaan, saati ostamaan. Sen verran pienellä todennäköisyydellä löytyy itselle täydellisen oivaa peliä, puhumattakaan kilpailukyvyttömistä hinnoista.. Tämä siis oma mielipide, muilla löytyy varmasti päinvastaisia.
 
Funtsikaa nyt itse, kuinka monta parametriä kitarassa on sen oivan soinnin lisäksi.
 
A Million!
 
Kyllä asiat voi noinkin miettiä. Itselläkin on ollut ainakin 70 kitaraa ja ei ne ole ihan kaikki mitään satasen keppejä ollut. Vaihtamiseen ja myymiseen voi kyllä vaikuttaa monetkin asiat esim. musiikki maun muuttuminen. Aina ne rahat on kuitenkin mennyt ,eikä ole piisannutkaan. Se on kyllä totta ettei sitä täydellistä soitinta ole olemassakaan. Aina on soittimet yksilöitä ja parhaallakin soittimella ei joka musiikki taitu parhaalla mahdollisella tavalla. Voisi varmaan sanoa ettei ole järkevää edes hommata aivan järjettömän kalliita kitaroita jos ei sitten ole liikaa rahaa. Kukin kuitenkin tehkööt niinkuin haluaa.

fox: Tuolla aiemmin tuota tivasin, kun onko siitä sitten loppupelissä ihan oikeasti joku "oikeuden päätöskin" olemassa?? No, ehkä ne vastaa jotka moisesta tietävät, saattaahan tuo olla näitä "Olen kuullut, on.." juttujakin. =)
 
Hehe, kyllä se taitaa ihan tosijuttu olla ;) Siitä vaan lukemaan:
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/K … -kitaran+yleisnimeksi/1135239205087

fox: Ei se taida kuule olla mihinkään lakiin tahi asetuksiin pohjautuva tuo, onpahan vaan joku Kielitoimiston juttu.. ;)
Koita hakea pykälää, jos tuota noin otaksut.. vaikka www.finlex.fi mutta voi olla turhaa työtä.. :)
"Oikeuden päätös" kuulostaa hieman turhan jylhältä. Tuskin millään taholla on haluja saati intressiä tuota rosiksessa ajaa, nimistökysymystä. Semminkin, kun tuskin menisi läpi tuo vaatimus. Toisella puolella ei varmaankaan myöskään ole intressejä moiseen, vaikka niillä olisi ehkä pitävämmällä pohjalla tuo "trademark infringement" eli mallinimen loukkauskanne. Pohjautuen juurikin noihin rojaltien maksusta tehtyihin sopimuksiin.
Että antaa nyt vaan niitten olla Love Rockeja ja vanhojen Aria Pro-kitaroitten Leo Pardeja, eiköpä?
 
Niin ihan mutu-pohjalta vaan ihmettelin, anteeksi.

Mailikivi: Niin ihan mutu-pohjalta vaan ihmettelin, anteeksi.
 
Eip mittää, ja tuossahan jo tuli vahvistusta.. =) Oikeassa olit siis!
Oli se oikein asteissa ollut, joten "tätä kaikki asianosaiset noudattakoot" ja asian-osattomatkin toki.

Jepulis. Mun pointti on juuri se, että sinä ja minä tiedetään että ESP:llä ja Tokailla on Les Pauleja siinä missä muillakin valmistajilla, vaikka ne ehkä virallisissa dokumenteissa eivät voikkaan olla nimetty juuri tuolla tavalla.
 
Kai niitä on joskus voinut nimetä ihan Les Pauleiksi, mulla on ainakin yks kopio missä se lukee lavassa.
 
Päinvastoin, hyvä mies.

Kyllä könössööri ehtii elämänsä aikana ostaa (ja myydäkin) helposti 30-70 kitaraa. Vaikka näistä puolet olisivat parin tonnin pelejä, niin aika merkittävästä nuotiosta puhutaan.

Kitaran hommaamisen vaikeus on ainakin itselle se, että tsekattavia parametrejä on kymmeniä. Se, että yksilössä kaikki natsaa on äärimmäisen harvinaista - jopa matemaattisesti mahdotonta.

Esim. Fuck-musiikin seinällä roikkuvat out-of-set-up-kitarat eivät ole vuosikausiin enää kutsuneet edes kokeilemaan, saati ostamaan. Sen verran pienellä todennäköisyydellä löytyy itselle täydellisen oivaa peliä, puhumattakaan kilpailukyvyttömistä hinnoista.. Tämä siis oma mielipide, muilla löytyy varmasti päinvastaisia.

Funtsikaa nyt itse, kuinka monta parametriä kitarassa on sen oivan soinnin lisäksi.

A Million!
 
Mulla on just tää ongelma. Ei löydy(tai en ole ainakaan vielä löytänyt)miltään valmistajalta itse haluamillani parametreillä olevaa kitaraa. Tarttee varmaan teettää.

Ziggy Bubba: Hehe, kyllä se taitaa ihan tosijuttu olla ;) Siitä vaan lukemaan:
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/K … -kitaran+yleisnimeksi/1135239205087
 
No kyllä on naurettavaa touhua ollut Gibsonilta, ei voi muuta sanoa :D
 
Tulee mieleen lähinnä jotkut älypuhelinfirmat, jotka nostelevat toisiaan vastaan juttuja mistä milloinkin. Mitenköhän paljon Into-Luthmannilla ollut osuutta asiaan jotta siitä on saatu noinkin suuri juttu kohkattua kasaan....?
 
Tuossa lehtijutussa annetaan ymmärtää että suuri ja paha Gibson on ollut haasteiden takana.

Itsellä ainoat oikeat pettymykset liittyvät säätöihin, jotka ovat aivan vinksallaan. Sulatan aivan hyvin sen, että valikoimassa voidaan pitää vaan tietty määrä malleja, ja että niiden tulisi olla todennäköisesti kauppaa tekeviä.
 
Sen sijaan en sulata sitä, että kokeilen kitaraa, jonka nauhat repivät sormet verille, ja jonka hienovire on niin pielessä, että ei kehtaa kitaraa kokeilla pelätessä muiden ihmisten tärykalvojen repeävän epäharmonisista kerrannaisista. Usein tällaista kitaraa tulee kokeiltua kaupassa, jossa myyjä tsillailee tiskin takana selaten todennäköisesti internetin ihmemaailmaa. Mun on vaikaa ymmärtää, miten voin esim. F-musiikin kaltaiselta firmalta löytää hyllystä tonnin kitaran, jota ei ole säädetty, kun se on laitettu hyllyyn. Kyllähän sitä ostajana ilman muuta viritän kitaran itse, mutta joidenkin perusasioiden tulisi olla kunnossa, jotta voisin päättää onko kitara hyvä vai ei.
 
Onneksi on Kitarapaja. Muuta en varmaan enää tarvitse.

Mua risoo lähinnä tallaratkaisut tehdaskitaroissa. Tosi monista kitaroista löytyy nykyään sitä ikivanhaa tune-o-maticia, joka tallana on lähinnä välttävä. Rajoitettu intonaatiosäätö, korkeudestaan johtuen vaatii kaulaan kulmaa (jonka tekemisen eräät merkit tuntuvat fukkaavan aika usein) ja jollain paukkulangalla tai rimpuloilla klipseillä kiinnitetyt satulat. Ainoa syy sen käyttöön on, että joku Kiinan tehdas suoltaa niitä halvalla.
 
Vastaavasti floikkatalloissa on edelleen paljon pieniä, kuluvia osia, intonaation säätö on raivostuttavaa jne. Kyseinen talla ei ole Ibanezin parannuksia lukuun ottamatta oikein kehittynyt mihinkään pariinkymmeneen vuoteen.