Kitarat: kitarakamat ›

Modern C-kaula! Mitään muuta ei tunnu enää olevan olemassakaan. (jos nyt vaikka stratoista ja teleistä puhutaan) Saman nimistä, näkostä, mallista ja väristä kitaraa saa monessa maassa tehtynä ja joka hintaluokasta mutta kaikki tuntuu kädessä tasan samalta! Luulisi että johkin malliin voisi edes vahingossa livauttaa jonkin toisenmallisen kaulan.

fox: Tuot noin, ei se niin ylen määrin öljyisää ole, ettet nyt sekoita esimerkiks palisanteriin, jota on puisissa laakereissa käytetty?? Kovaa, tasasyistä ja tiheää tuo ydinpuu kyllä on, mutta kuitenkin ihan työstettävää, vaikkakin sinällään helposti lohkeilevaakin, haurasta... Vuosituhansien aikana siit on tehty esim. veistoksia, puureliefejä ym. Juurikin tuosta ydinpuusta. Se pintapuu on väriltään vaaleaa/vaaleankellervää eikä sille sinällään anneta "tarvepuuna" arvoa..
Ihan lauttaa tai muuta vesikulkuneuvoa vähän huono tuosta tehdä, koskapa eebenin ominaispaino on yli yhden, eri lähteissä 1,10 - 1,16..
Saatavuus tänä päivänä taitaa aika pitkälle rajoittaa tuon käyttöä, se kaikkein mustin ja arvostetuin, eli Gabonin eeben taitaa olla CITES-säännöksillä rajoitettua kamaa, ruskearaidallinen macassar ebony taas ei kovin noihin soittimien otelautoihin istu värjäämättä. Ja tässä vaiheessa tarvinnee sanoa, että suurin käyttökohde soitinpuolella taitaa kuitenkin olla noissa jousisoittimien otelaudoissa, kieltenpitimissä ja viritystapeissa..
Saatavuuden heikentyessä on vallankin sähkösoitinpuolella siirrytty "korvaaviin" materiaaleihin, ja jo 70-luvun puoleltahan tuttua meininkiä on esim. ruusupuun "ebonointi" eli värjääminen. Kas kun yleensä eebenlankut on yhdistetty "mallisarjan yläpään" soittimiin.
Sitä paitsi noissa "top of the line" -soittimissa on usein melkoisen hienot helmiäisupotukset, jotka taas näyttävät upeilta mustaa eebeniä vasten. (Puhumattakaan, että eebeniin on helppoa tiheyden ja hienosyisyyden vuoksi tehdä upotuksia, puhumattakaan, että mahdolliset liian väljät kolot on äärettömän helposti fiksattavissa)
Ja eipä se otelautaeeben mitään erilaista "eebeniä" ole, ihan se on Diospyros-suvun eri lajeista peräisin. Sitä samaa, mistä egyptiläiset veisti puupatsaita, ja Antonio Stradivari viulun otelautoja ja kieltenpitimiä.
 
Olet varmaankin parempi asiantuntija mitä eri puu lajeihin tulee. Omat kokemukseni tulevat aikoinaan Hietalahden telakalta rantautuneesta palasesta, joka painoi likimain yhtä paljon kuin vastaavan kokoinen raudan pätkä. Käyttivät puusta nimitystä bockenholz. Palanen, n. 25 cm pituinen kalikka, oli jätepala saksalaisen sota-aluksen laakeriin käytetystä puusta. Ja öljyistä oli, koitin polttaa pienen palan, ensin kuohui öljy pinnassa ja lopuksi paloi kuin koksi.
Työstettävyys ainoastaan metallin työstöön tarkoitetuilla työkaluilla. Jos puukolla yritti veistää, sai vain puukon terän loville. Rautasaha, viila ja smirgeli tehosivat. Kiilloitettu pinta oli öljyisen luistava. Väri lähes musta. Ensimmäisen viuluni viritystapit olivat vastaavan oloista puuta.

Old Joe: Olet varmaankin parempi asiantuntija mitä eri puu lajeihin tulee. Omat kokemukseni tulevat aikoinaan Hietalahden telakalta rantautuneesta palasesta, joka painoi likimain yhtä paljon kuin vastaavan kokoinen raudan pätkä. Käyttivät puusta nimitystä bockenholz. Palanen, n. 25 cm pituinen kalikka, oli jätepala saksalaisen sota-aluksen laakeriin käytetystä puusta. Ja öljyistä oli, koitin polttaa pienen palan, ensin kuohui öljy pinnassa ja lopuksi paloi kuin koksi.
Työstettävyys ainoastaan metallin työstöön tarkoitetuilla työkaluilla. Jos puukolla yritti veistää, sai vain puukon terän loville. Rautasaha, viila ja smirgeli tehosivat. Kiilloitettu pinta oli öljyisen luistava. Väri lähes musta. Ensimmäisen viuluni viritystapit olivat vastaavan oloista puuta.
 
Pockenholz kuuluu maailman 10 kovimman puulajin joukkoon, mutta on ihan eri sukua kuin eeben. Se on "elämänpuu" eli Lignum vitae. Euroopassa saksaa puhuvissa maissa tunnetaan tosiaan nimellä pockenholz. Ja on painavaa, sekä kovaa. Miksipä ei eebeniäkin voisi joissain hitaasti pyörivissä laakereissa, joissa ei tule minkäänmoisia vääntöjä, käyttää, mutta sen taivutusominaisuudet, olkoonkin erittäin kovaa (mutta paremmin työstettävää ku tuo lignum vitae..) eivät ole "hääppöset". Solurakenteen tasalaatuisuus ja kovuus tekee siitä taivutettaessa "hauraan", helpostipa lohkeaa esim. otelaudastakin paloja jos esim. nauharemontissa meinaa eebenlaudan kanssa "ajan säästämiseksi hieman oikaista.." ;)
Mutta tosiaan, en ole tuosta lignum vitaesta kuullut otelautoja valmistettavan, viritappeihin ja satuloihin kyllä olen jostain lukenut sitä käytetyn, tosin siinäkin tuo työstettävyys on haasteellista, kuten jo tuossa totesit. ;)
Tulipa vähän off-topikkia mutta ehken tästäkin joku saa jotain informaatiota irti..
Mnet päivystävä piolooki kiittää ja kuittaa..

Kyllä on ihme ruikutusta. Nykyään on kuitenkin saatavilla jopa ihan edullisesti soittimia aivan toisella lailla kuin ennen ja vieläpä hintaansa nähden laadukkaita. soittimessa tietenkin tarkeintä on väri tai otelaudan puu,niinkö?

TvA: Laittanet tällä perusteella kiertokirjeen varustamoille jotta telakoisivat laivansa turvattomina: raudan ominaispaino (sic!) kun on peräti lähes 7,9 (tiheys 7870 kg/m3), mutta laivat ne vaan seilaa...
 
Huolimattomasti kirjoitin tuon postaukseni, voi minnuu.. :(
Pitänee muuttaa se muotoon "lauttaa, kopukkaa tahi muuta vastaavaa yksinkertaista vesikulkuneuvoa.."
Pääsen helpommalla, ku jos joutuisi kaikille varustajille kirjelmöimään. Sen puoleen, eikös ne käytä noissa sitä "laivarautaa"?? 8)
 
Ettei nyt menis ihan mahdottomaksi tää vastaus, niin tuossa on oivallinen sivu tuosta puulaji-kysymyksestä yleensä, ja tuosta pockenholzista..
 
http://www.wood-database.com/lumber … ntification/hardwoods/lignum-vitae/

fox: Tuota noin, on erittäin runsaasti eebenotelautaisia kitaroita Suomessakin, eikä niissä ole mitään ongelmia.
 
On toki aivan totta, että viime aikoina on aika usein täälläkin valiteltu noita halkeilleita otelautoja, viimeksi tuo ESP-episodi (puoli vuotta vanhasta kitarasta otelauta ns. "kunnolla" haljennut. Tällä saattaa olla yhteyttä joko huonosti kuivattuihin tarvepuihin, tai sitten muuten heikomman laatuisen puun käyttöön. Mutta eipä ihan noitten muutaman "esimerkin" vuoksi kannata kaikkia eebenlankkuisia soittimia sentään kadotukseen tms. tuomita??
 
Eebenissä on puolensa, ja puolensa. ;)
 
Ei tässä nyt ollut tarkoitus ebeniä ihan kadotukseen tuomita. :) Oma paikkansa silläkin on, ja hyvä otelautapuu soundinsakin puolesta. Tuli vain tuosta aloittajan huomiosta mieleen kun on tullut paljon vastaan juttua että tuota ebeniä saisi vähemmän nykyään ja että sitä olisi huonompi säilyttää näissä olosuhteissa, josko tämä vaikuttaisi siihen ettei niitä niin runsain mitoin sitten liikkeissä roikuskele? Ja tuskinpa tuota kannattaa myöskään yleistää että se automaattisesti halkeilisi pilalle jos menee ostamaan ebenpuu otelaudallisen kitaran, mutta kyllä tämä mahdollisuus kannattaa tiedostaa.
 
Muutoin minusta liikkeissä on ihan kohtuullinen valikoima kitaroita, varsinkin jos kykenee sen paikallisen liikkeen lisäksi vaikkapa myös naapurikaupunkiin menemään ostoksille. Ja muutenkin hinnat alkavat olla Thomannin tasolla.

Hanok: Minä en näistä laakeripuista tiedä mitään, mutta usein myös otelaudoissa nähty ruusupuu on juuri toinen nimi palisanterille. Näitä onkin sitten montaa lajia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Palisanterit
 
Samaa tavaraa, ja kuten huomasit, ne on tuota Dahlbergia-sukua kaikki.. Dahlbergia nigra eli brasilianruusupuu noista on se "kaikkein hypetetyin" otelautamateriaali, joka nyttemmin on kielletty. Useimmin sitte otelautapuuna taitaa olla tuota intian ruusupuuta eli -palisanteria.
Joissain tapauksissa käytetään, kuten tuost wiki-artikkelistakin käy ilmi, tuota "jacaranda"-nimitystä. Sinänsä virheellistä, koskapa jacaranda oikeasti on ihan eri puulaji.
Mutta hei, onhan olemassa mahonkiakin , ja sitten "mahonkia".. ;p

Soitinliikkeissä tuppaavat koukuissa roikkuvat kitarat olemaan tosiaan jollain tapaa pisin hemmettiä.
Ensinnäkin, jos haluaa testailla tukevaan metalliriffittelyyn sopivaa kitaraa, niin harvoin löytyy. Kaikki kitarat ovat aina perus E:ssä (useimmiten epävireessä) ja paikan ainoa seiska/baritoni on ihan v*tun ruma, pölyttynyt ja aktiivimikeilla varustettu, yök.

Itseä potuttaa, ettei vaan Porista tai Turusta tahdo löytyä hevikepeistä muutakuin peruskaurat ja that's it. Samoin monesti tarjonta painottuu kitarapuolella tuonne yleisiin merkkeihin ja taviksiin eli yleispäteviin kitaroihin, jotka pyörii tuolla halvemmassa hintaluokassa (ei hintaa vastaan siis mitään, muttei vaan miellytä itseäni). Merkittömät otelaudat eivät myöskään tunnu olevan niin haluttuja, että niitä mistään saisi... :/ Faktahan tuo on, että kalliita kitaroita ja erikoisuuksia, kun ei kannata tuoton puolesta hyllyllä roikottaa.
 
mpekkanen: Kyllä on ihme ruikutusta. Nykyään on kuitenkin saatavilla jopa ihan edullisesti soittimia aivan toisella lailla kuin ennen ja vieläpä hintaansa nähden laadukkaita. soittimessa tietenkin tarkeintä on väri tai otelaudan puu,niinkö?
 
Tähän maailmanaikaan, kun kaikki muu alkaa olemaan kohdillaan niin kyllä nuo väri ja otelaudan puu alkavat itsellä olla suuria valintakriteerejä. Ostatko pinkit farkut, jos saa edullisesti? Varsinkin jos on hieman kalliimmaan luokan investoinnista kyse niin sanokaa nipottajaksi, mutta yli tonnin kitaralta haluan sitten kaikken just eikä melkein. Itse muutenkin olen nirso ja tarkka miltä tavara näyttää. Voihan sitä turskanteurastusmetallia soittaa fenderillä, mutta kyllä siitä on mojo kateissa ;)
 
tomaattiorava: Soitinliikkeissä tuppaavat koukuissa roikkuvat kitarat olemaan tosiaan jollain tapaa pisin hemmettiä.
Ensinnäkin, jos haluaa testailla tukevaan metalliriffittelyyn sopivaa kitaraa, niin harvoin löytyy. Kaikki kitarat ovat aina perus E:ssä (useimmiten epävireessä) ja paikan ainoa seiska/baritoni on ihan v*tun ruma, pölyttynyt ja aktiivimikeilla varustettu, yök.
 
Ja vielä kun edes noita baritoneja jostain löytäisi niin mikeistä viis... tai seiskakielisiä...

Stratodiggarina täytyy sanoa että Fenderin värivaihtoehdot. Aina on se 2-3 värin sunburst, olympic white, musta.

jhlamm: Itseä potuttaa, ettei vaan Porista tai Turusta tahdo löytyä hevikepeistä muutakuin peruskaurat ja that's it. Samoin monesti tarjonta painottuu kitarapuolella tuonne yleisiin merkkeihin ja taviksiin eli yleispäteviin kitaroihin, jotka pyörii tuolla halvemmassa hintaluokassa (ei hintaa vastaan siis mitään, muttei vaan miellytä itseäni). Merkittömät otelaudat eivät myöskään tunnu olevan niin haluttuja, että niitä mistään saisi... :/ Faktahan tuo on, että kalliita kitaroita ja erikoisuuksia, kun ei kannata tuoton puolesta hyllyllä roikottaa.
 

 
Tähän maailmanaikaan, kun kaikki muu alkaa olemaan kohdillaan niin kyllä nuo väri ja otelaudan puu alkavat itsellä olla suuria valintakriteerejä. Ostatko pinkit farkut, jos saa edullisesti? Varsinkin jos on hieman kalliimmaan luokan investoinnista kyse niin sanokaa nipottajaksi, mutta yli tonnin kitaralta haluan sitten kaikken just eikä melkein. Itse muutenkin olen nirso ja tarkka miltä tavara näyttää. Voihan sitä turskanteurastusmetallia soittaa fenderillä, mutta kyllä siitä on mojo kateissa ;)
 

 
Ja vielä kun edes noita baritoneja jostain löytäisi niin mikeistä viis... tai seiskakielisiä...
 
Joo en pidä pinkkejä farkkuja. Täällä joku valitti että on aina tylsiä värejä,mustaa jne. Itse kun olen joskus ollut töissä soitinliikkeessä niin voin kertoa että se on se musta väri jota eniten halutaan sähkökitaroihin myöskin niihin custom soittimiin. Erikseen on sitten vaahterakantiset soittimet,mutta niitä menee muutenkin hintansa takia vähemmän. Soittimen voi myös tilata sinne liikeeseen erivärisenä ja niitä voi olla maahantuojalla varastossa jo valmiiksi. Siinä ei mene välttämättä aina puolta vuotta jos ei puhuta tästä custom shop osastosta.
Soitinliikeitä on parinkymmenen vuoden aikana mennyt konkkaan todella paljon. Osittain siitä voi syyttää nettiaikakautta,mutta siihen on muitakin syitä. Jos kerta on niin varma että tietyntyyppisiä kitaroita ei ole saatavilla ja niille on kysyntää niin mikäänhän ei estä laittamasta soitinkauppaa pystyyn.

the-Antero: Pettymystä on kyllä joo kun ne kaikki mitä mä haluun on niin kalliita :(
 
No tämä se on mullakin.
 
Tarttee vissiin mennä päivätöihin tai vaihtaa pienempään purjeveneeseen. :(

ADEHD: Stratodiggarina täytyy sanoa että Fenderin värivaihtoehdot. Aina on se 2-3 värin sunburst, olympic white, musta.
 
Fenderin tehtailta lähtee vissiin kepit myyntiin suoraan hihnalta/pajalta ilman mitään säätöjä, setuppeja tai tarkistuksia, jätetään soittajalle säätämiset. Kalliit jenkkimallitkin on suoraan koukusta napattuna ihan kamalan tuntuisia.

Volle: No tämä se on mullakin.
 
Tarttee vissiin mennä päivätöihin tai vaihtaa pienempään purjeveneeseen. :(
 
Niinpä. Pitänee myydä joke Ferrari tuolta autotallista...

McLeach: Modern C-kaula! Mitään muuta ei tunnu enää olevan olemassakaan. (jos nyt vaikka stratoista ja teleistä puhutaan) Saman nimistä, näkostä, mallista ja väristä kitaraa saa monessa maassa tehtynä ja joka hintaluokasta mutta kaikki tuntuu kädessä tasan samalta! Luulisi että johkin malliin voisi edes vahingossa livauttaa jonkin toisenmallisen kaulan.
 
Tähän yhdyn kyllä karjuen. Näin vasurina varsinkin Fenderin/Squierin mallistosta ei taida löytyä yhtäkään Stratoa tai Teleä alle tonnin jossa ei tuota kaulaa olisi. Vähän alle parilla tonnilla löytyy sitten ne pari mallia molempia eri profiililla. Japanin Fendereissä tuommosia voi jossain markkinoilla olla, mutta ei ainakaan täällä. Onneksi on olemassa sentään Japsi-Tokait.
 
Ja missä pelaa vasurit Jazzmasterit ja Jaguarit? Warmothilla varmaan, kun ei Fender palvele. Eri mallinimikkeitä on niin maan pirusti, sääli vaan että ne ovat about kaikki ihan samanlaisia.
 
E: Gibsonille pitää muuten antaa tässä kohtaa pisteitä. Firmalta tuli vasureillekin hurja värikattaus 2012-mallistossa, tai siis LP Standardeissa vaan, mutta kuitenkin.

Ja missä pelaa vasurit Jazzmasterit ja Jaguarit? Warmothilla varmaan, kun ei Fender palvele. Eri mallinimikkeitä on niin maan pirusti, sääli vaan että ne ovat about kaikki ihan samanlaisia.
 
Symppaan vasureita tässä suhteessa, mutta ei noita kasva puissa muutenkaan. Harvassa ovat musiikkiliikkeet joissa moisia pääsisi edes kokeilemaan, saati sitten vertailemaan useamman yksilön välillä. Marginaalisia kitaroitahan ne tietysti ovat, mutta silti harmittaa. Haluaisin toisen Jazzmasterin kotiin, mutta sokkona tilaaminen hirvittää.

Ziggy Bubba: Tähän yhdyn kyllä karjuen. Näin vasurina varsinkin Fenderin/Squierin mallistosta ei taida löytyä yhtäkään Stratoa tai Teleä alle tonnin jossa ei tuota kaulaa olisi. Vähän alle parilla tonnilla löytyy sitten ne pari mallia molempia eri profiililla. Japanin Fendereissä tuommosia voi jossain markkinoilla olla, mutta ei ainakaan täällä. Onneksi on olemassa sentään Japsi-Tokait.
 
Ja missä pelaa vasurit Jazzmasterit ja Jaguarit? Warmothilla varmaan, kun ei Fender palvele. Eri mallinimikkeitä on niin maan pirusti, sääli vaan että ne ovat about kaikki ihan samanlaisia.
 
E: Gibsonille pitää muuten antaa tässä kohtaa pisteitä. Firmalta tuli vasureillekin hurja värikattaus 2012-mallistossa, tai siis LP Standardeissa vaan, mutta kuitenkin.
 
On ikävää ettei valikoima ole vasureille samanlainen kuin oikeakätisille. Itsellä oli joskus sellainen Fenderin Strato Hendrix malli joka oli oikeakätiselle tehty vasuri. Siinä oli oikeastaan kampi ja säätimet aika hyvin ulottuvilla ja ainakin blues tyyliseen musaan varsin hyvä keppi. Onhan noita moni tehnyt itselleen vääränkätisen straton.
Jos kitara saa maksaa likemmäksi pari tonnia niin sillä rahalla voi teettää sen soittimen haluamallaan kaulaprofiililla. Tietysti riippuu kitarasta millaisen haluaa ,että saako sen pariin tonniin mutta kyllä jonkun perus Telen saa ainakin.

Ziggy Bubba: Ja missä pelaa vasurit Jazzmasterit ja Jaguarit? Warmothilla varmaan, kun ei Fender palvele. Eri mallinimikkeitä on niin maan pirusti, sääli vaan että ne ovat about kaikki ihan samanlaisia.
 
Vasenkätisiä sorretaan kyllä tässäkin asiassa. Varmaan tuokin menee vähän kysynnän mukaan, ja onhan se toisaalta ihan ymmärrettävääkin ettei kauppiasta huvita ostaa roikkumaan monia eri malleja ja värejä jos ei niitä niin kovin mene. Itse olen "molempi kätinen" olin lapsena vähän enemmän vasempikätinen mutta päätin onneksi opetella kirjoittamisen oikealla. Kitaraa soitan oikeakätisenä, kirjoitus sujuu molemmilla räpylöillä.

tomaattiorava: Fenderin tehtailta lähtee vissiin kepit myyntiin suoraan hihnalta/pajalta ilman mitään säätöjä, setuppeja tai tarkistuksia, jätetään soittajalle säätämiset.
Vain osin totta: perussetupit tehdään tehtaalla, mutta lopulliset säädöt joudutaan kuitenkin tekemään kohdemaan olosuhteiden mukaan, kunhan soitin on "asettunut" paikallisen lämpötilan ja ilmankosteuden mukaisesti. Se jääkö tämä säätäminen ostajalle on kiinni kauppiaan aktiivisuudesta, ei soitinvalmistajan viitseliäisyydestä. Esim. kitarapajalta saa ostamaansa kitaraan juurikin sellaiset säädöt mitkä haluat.