Media ja viihde ›

seppo69: Et ilmeisesti oikein ymmärrä; tyyppiä ei kiinnosta scifi/fantasia-leffat. Hän on ilmeisesti myös niitä katsonut jonkin verran mutta genre ei uppoa häneen. Ei ole kyse ennakkoluuloista vaan ihan todetusta asiasta. Deal with it.
 
Millä lailla todetusta asiasta? Ilmeisesti et nyt itse ymmärrä, mitä sanoin tuossa lainaamassasi viestissä.

Itse jätän aika harvoin elokuvan kesken vaikka se ei olisi hyväkään. Kyllä minusta elokuva joka on kiistatta todettu klassikoksi niin on ainakin yhden katselukerran arvoinen. Nyt tarkoitan sellaisia kavereita jotka pitävät itseään elokuvien ystävänä. Useasti myöskään elokuvien todelliset ystävät eivät kehu mitään suurella budjetilla tehtyjä automaattisesti.Minusta elokuvissa on ihan sama asia kuin musiikissa jos kysyy sellaisen mielipidettä joka on puolet nuorempi ja joka tykkää vain tietyistä jutuista eikä ole mistään muusta kiinnostunutkaan ,niin eipä sillä kaverilla ole paljoa sellaista kerrottavaa mikä jollain tasolla kiinnostaisi. Elokuvia tehdään muuallakin kuin Hollywoodissa ja muunkinlaista musiikkia on olemassa kuin mitä radio antaa ymmärtää.

Nuages: Scifi on vähän harhaanjohtava nimitys sikäli, että esimerkiksi noilla mainitsemillasi elokuvilla ei hirveästi ole tekemistä minkäänlaisen tieteellisen spekulaation kanssa. Tieteisfiktiota ilman tiedettä, ehkä parempikin nimitys voisi löytyä.
 
Sci-fiäkin on monenlaista. Tieteiselokuvat edustavat pääasiassa pehmeää sci-fiä, kun taas itse tiedettä käsittelevät elokuvat, kuten Primer, ovat varsin harvassa. Esimerkiksi Blade Runnerissa ja The Matrixissa puhutaan ennemminkin tieteen kehityksen luomista olosuhteista ja niiden ideoiden pohja on tosimaailmasta havaituissa ilmiöissä ja spekulaatioissa.

Stradlin: Millä lailla todetusta asiasta? Ilmeisesti et nyt itse ymmärrä, mitä sanoin tuossa lainaamassasi viestissä.
 
Katselemalla todetusta asiasta. Kaverilla tökkii jo lähtökohtaisesti kaikki avaruus- ja teknohäröily, eikä fantasia uppoa. On kuulemma katsellut lajityypin leffoja, mutta ei ole pitänyt niistä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
 
Toki on mahdollista, että hän katsonut vain paskoja leffoja, tai sitten vain yksinkertaisesti hänen mieltymyksiinsä ei kuulu ko. genre.
 
Eihän tällä ole ennakkoluulojen kanssa mitään tekemistä. Toki kannattaa aina miettiä miksei tykkää jostakin.
 
On minullakin varmaan jotain leffatyyppejä joista en tykkää. Musikaalit tökkii mulla, siinäkin tosin on pari poikkeusta. Disney on traumatisoinut minut.
 
Miksi tästä pitää vääntää?

seppo69: Katselemalla todetusta asiasta. Kaverilla tökkii jo lähtökohtaisesti kaikki avaruus- ja teknohäröily, eikä fantasia uppoa. On kuulemma katsellut lajityypin leffoja, mutta ei ole pitänyt niistä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
 
Tosiaan se alunperin lainaamasi viesti oli vastaus juurikin tuohon. Tuo "avaruus- ja teknohäröily" pitää sisällään sen verran laajan kirjon erilaisia elokuvia, että mielestäni niitä on hölmöä automaattisesti verrata keskenään pelkän scifi-leiman perusteella. On sääli, jos joku jättää vaikkapa Blade Runnerin katsomatta vain siksi, ettei tykännyt esimerkiksi jostain Star Warsista.
 
Miksi tästä pitää vääntää?
 
Tämä on keskustelupalsta, tässä ketjussa keskustellaan elokuvista. En sanoisi tätä vielä miksikään vääntämiseksi.

Stradlin: Tosiaan se alunperin lainaamasi viesti oli vastaus juurikin tuohon. Tuo "avaruus- ja teknohäröily" pitää sisällään sen verran laajan kirjon erilaisia elokuvia, että mielestäni niitä on hölmöä automaattisesti verrata keskenään pelkän scifi-leiman perusteella. On sääli, jos joku jättää vaikkapa Blade Runnerin katsomatta vain siksi, ettei tykännyt esimerkiksi jostain Star Warsista.
 
Tämä on kyllä aivan väärä syy jättää Blade Runner katsomatta. Blade Runner kannattaa jättää mieluummin katsomatta siitä syystä, että se on huono.

Stradlin: Tosiaan se alunperin lainaamasi viesti oli vastaus juurikin tuohon. Tuo "avaruus- ja teknohäröily" pitää sisällään sen verran laajan kirjon erilaisia elokuvia, että mielestäni niitä on hölmöä automaattisesti verrata keskenään pelkän scifi-leiman perusteella. On sääli, jos joku jättää vaikkapa Blade Runnerin katsomatta vain siksi, ettei tykännyt esimerkiksi jostain Star Warsista.
 
Nyt oli hyvin sanottu.

Rock of ages. Tiukkaa tekee, tapanani ei ole jättää huonoakaan elokuvaa kesken. Kiinnostaa kuitenkin niin paljon että kerkeän samalla surffailemaan netissä.
 
Mielipiteeseeni toki vaikuttaa se, että en tiennyt tämän olevan jonkinnäköinen musikaali.... Ajattelin katsovani komedian rock-maailmasta, mutta telkkarissa pyörii siirappista kakkaa. Emäntäkään ei Glee-fanina tykkää.

Näissä elokuvamielipiteissä törmäävät usein kaksi erilaista leffankatsojatyyppiä.
Toiset odottavat elokuvan seuraavan heidän ennakko-odotuksiaan, ja jos ei se sitä tee, se mielletään puutteelliseksi/keskinkertaiseksi/huonoksi.
Surkeaan vähemmistöön jäävät ne, jotka alkavat katsoa elokuvaa avoimina odottaen, mitä yllättävää/hämmentävää/mietittävää se antaa.
 
Voin kuvitella, että esim. Lars von Trierin mestariteos "Dogville" saa useimmat ensinmainitun kategorian edustajat lähtemään/vaihtamaan kanavaa vain siksi, etteivät kulissit ole naturalistiset. Se ei ole tuttua, joten ei jaksa....
 
Niinhän se on...suurin osa niistäkin, jotka mielestään ovat elokuvan harrastajia, harrastavat vain hollywood-tyypin mainstream viihde-elokuvia. Vähän sama, kuin kokkaamisen harrastuksekseen ilmoittava haluaisi tehdä vain yhtä ruokalajia.
 
Viimeksi olin melkein valmis kävelemään ulos teatterista katsoessani Puhdistus-elokuvaa. En tosin siksi, että leffa olisi huono, vaan siksi, että sen raadollisuus ja raakuus hipoi kestokykyni rajoja. Olen ollut kymmenissä hautajaisissa, ja tunnelma useimmissa oli hilpeämpi, kuin katsomossa leffan jälkeen. Filmin ahdistavuus on niin rankkaa, että uskon sen nousevan jopa kansainvälisen menestyksen esteeksi. Joku Teksasin Mootorisahamurhaajatouhu on lastentarhakamaa tämän rinnalla, koska tämä on ollut kokonaisten kansojen arkea.

Stradlin: Tosiaan se alunperin lainaamasi viesti oli vastaus juurikin tuohon. Tuo "avaruus- ja teknohäröily" pitää sisällään sen verran laajan kirjon erilaisia elokuvia, että mielestäni niitä on hölmöä automaattisesti verrata keskenään pelkän scifi-leiman perusteella. On sääli, jos joku jättää vaikkapa Blade Runnerin katsomatta vain siksi, ettei tykännyt esimerkiksi jostain Star Warsista.
 
Osittain samaa mieltä. Kyselin myös tuossa vaimolta että mikä niissä tökkii kun sekään ei tykkää scifistä. Jos oikein sitä mölinää tulkitsin, niin lähinnä tuollaiset avaruushässäkät ei kiinnosta, jotain Source codea ollaan taidettu yhdessä katsoakin.
 
Ilmeisesti avaruus tai jokin kuvitteellinen planeetta sitten etäännyttää hänet ja elokuvan emotianaalinen teho ei enää toimi.
 
Valehteli varmaan, pitää pakottaa se katsomaan vaikkapa Kuu tai joku muu hässäkkä.
 
Mitään Alieneita tai Starship trooperseja se ei varmasti ala katsomaan...

Kalmo: Näissä elokuvamielipiteissä törmäävät usein kaksi erilaista leffankatsojatyyppiä.
Toiset odottavat elokuvan seuraavan heidän ennakko-odotuksiaan, ja jos ei se sitä tee, se mielletään puutteelliseksi/keskinkertaiseksi/huonoksi.
Surkeaan vähemmistöön jäävät ne, jotka alkavat katsoa elokuvaa avoimina odottaen, mitä yllättävää/hämmentävää/mietittävää se antaa.
 
Itse katson lähes aina leffaa ilman odotuksia, poikkeuksena tietty jo nähdyt ja jonkin tutun ohjaajan leffat (niistäkin vain lähinnä toivoisi että leffa olisi hyvä).
 
Voin kuvitella, että esim. Lars von Trierin mestariteos "Dogville" saa useimmat ensinmainitun kategorian edustajat lähtemään/vaihtamaan kanavaa vain siksi, etteivät kulissit ole naturalistiset. Se ei ole tuttua, joten ei jaksa....
 
Ei varmasti kaikille uppoa, omasta mielestä toimii todella hienosti tuo lavasteettomuus; teatterin ja elokuvan parhaat puolet samassa paketissa. Auttoi kummasti myös keskittymään henkilöihin ja itse tarinaan. Loppupuolella huomasi jo kuinka mieli olikin jo rakentanut ihan omat lavasteensa ja kylä ei enää näyttänytkään vain tyhjältä teatterin lavalta.

Stradlin: Nimenomaan, eli suhtaudut kenties hieman ennakkoluuloisesti niihin ulkoisiin puitteisiin. Nyt menee vähän pieleen jo siinä, että ylipäätään lähdet vertailemaan scifileffoja keskenään ihan vain sen futuristisen miljöön perusteella. Ei Star Warsilla ja Matrixilla ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään. Alien, Paluu Tulevaisuuteen ja vaikkapa Blade Runner ovat kaikki scifiä, mutta täysin erilaisia elokuvia.
 
Tiedän minä, että scifi on aika laaja määritelmä ja sieltäkin löytyy hyvin erilaisia elokuvia. Ei mulla suoranaisesti mitään ennakkoasetelmia sitä genreä kohtaan ole, vaan ennemminkin samanlainen suhtautuminen kuin joihinkin romanttisiin komedioihin; ei vaan kiinnosta näin lähtökohtaisesti. Ei se nyt loppujen lopuksi ole sen kummempi homma kuin erilaisista musiikkigenreistä pitäminen. Kaikissa genreissä on hyvää musiikkia, mutta joissain genreissä sitä vaan on omaan makuun enemmän. Ihan samanlailla joku jazz on esimerkiksi erittäin laaja käsite ja sieltä olen löytänyt vain muutaman itselleni mieluisen artistin.
 
Ja olipa mulla nyt ennakkoasetelmia tai ei, niin Star Warsit ei iske jokatapauksessa. Tämä nyt lähtee vähän sivuraiteille koko keskustelu.
 
Tykkään muuten fantasiasta sinänsä, mutta ennemminkin sellaisesta keskiaikatyyppisestä örkkihäröilystä tyyliin LOTR ym.
 
Stradlin: On sääli, jos joku jättää vaikkapa Blade Runnerin katsomatta vain siksi, ettei tykännyt esimerkiksi jostain Star Warsista.
 
Olen katsonut Blade Runnerin, oli vain "ihan ok" leffa omasta mielestäni.
 
Edit: Ja olen kyllä katsonut suurimman osan scifiksi luettavista ns. klassikkoelokuvista näin yleisesti muutenkin.
 
Kalmo: Näissä elokuvamielipiteissä törmäävät usein kaksi erilaista leffankatsojatyyppiä.
Toiset odottavat elokuvan seuraavan heidän ennakko-odotuksiaan, ja jos ei se sitä tee, se mielletään puutteelliseksi/keskinkertaiseksi/huonoksi.
Surkeaan vähemmistöön jäävät ne, jotka alkavat katsoa elokuvaa avoimina odottaen, mitä yllättävää/hämmentävää/mietittävää se antaa.
 
Katson itse aina elokuvat avoimin mielin ja annan yhtälaisen mahdollisuuden klassikolle kuin jossain arvostelussa yhden tähden saaneelle elokuvallekin. Sen takia mulle on helppoa lähteä kritisoimaan myös erittäin arvostettuja ja yleisesti hyvänä pidettyjä elokuvia, koska en ajattele niitä etukäteen klassikoina vaan pelkästään elokuvana.
 
Editttiiiäää vielä: Sen verran tosiaan vielä korjaan, että en tykkää lähtökohtasesti sanoa, että joku tietty genre on toista huonompi. Tietyissä tapauksissa se on vaan pakko niinsanotusti uskoa, kuten jo aiemmin mainitsemani romanttiset komediat ja iso osa scifielokuvista. En kuitenkaan suhtaudu kummankaan genren elokuviin lähtökohtasesti mitenkään epäilevästi, vaan annan niille aina mahdollisuuden yllättää.

Meren raivo. Jumalauta. Sitä ei pysty millään kattomaan loppuun asti. Siinä on dramaattisuus vedetty niin överiksi että alkaa oksettaa.
 
Kummisetää oon muutaman kerran yrittäny kattoa mut ei jaksa.

Poltergeist. Oli vaan jotenkin todella pitkäveteinen.

Skebameizi: Poltergeist. Oli vaan jotenkin todella pitkäveteinen.
 
Aamen. En ole ihan täysin koskaan tajunnut nauttimaa suurta arvostusta kauhuelokuvien ystävien puolesta, vaikka olenkin nähnyt elokuvan alusta loppuun. Kesyä, hajutonta ja junnaavaa.
 
Dunea ja Pentujengejä lukuunottamatta olen saanut kaikki katsomani elokuvat tiirailtua loppuun asti. Joskus se on ollut henkisesti rankkaa, eikä yhtään palkitsevaa, mutta ainakin voin aukoa turhia mielipiteitäni omasta mielestäni hyvällä syyllä.

Nazareth: ...Kummisetää oon muutaman kerran yrittäny kattoa mut ei jaksa.
 
Kiitos! Aattelin antaa uuden mahollisuuden ku menee kohta Orionissa.