| Aihe: Millä soittimella aloitit | |
|---|
|
Oma harrastus johtaa lankkukitaran valmistamiseen TM:n piirustusten mukaan.
Beatlesmusiikkiin en aivan ehtinyt, liian vaikeaakin silloin, tosin kuuntelu oli helpompaa, The Sounds oli se juttu.
Sitten seurasi akustinen, italialainen haitari (ruralumiinikasotto), akustinen ja passo (liian halapa).
Eniten naiissia sai lankulla, sitten haitarilla ja passolla yksi.
Tanssiin olen käyttänyt viimeiset kymmenen vuatta kaikki vapaa-ajat harjuutellen, kaksi kaunahaukkaa salrona. |
|
Bassokitaran rakensin juuri TM piirustusten mukaan talvella 1966 |
|
Huuliharpulla.
"Quidquid Latine dictum sit, altum videtur." |
|
Mun eka soitin oli fatsin vanha mandoliini.
Sitten aloin ruinata pianoa ja pitkän ruinaamisen jälkeen vanhemmat osti mulle akustisen kitaran:-)
Sen jälkeen soitin nokkahuilua ja se johti klarinettiin ja saksofoniin.
Sitten ostin kirppikseltä itäsaksalaisen puoliakustisen bassokitaran ja sen jälkeen Ibanez sähkökitaran.
Sitten valmistuin, menin duuniin ja toteutin lapsuuden haaveeni: Ostin 100 vuotta vanhan Blüthner pianon ja sillä tiellä ollaan.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
 half
30.12.2012 15:38:34 | |
|
Melodicalla ja sitten akustisella Landolalla ( käytössä edelleen ). Siitä sähköisiin kitaroihin ja laulamisen tultua puolipakolla kuvioihin vaihtui skitta bassoon.
http://www.youtube.com/watch?v=20pCwQC6pWw |
 EP
30.12.2012 16:30:29 (muokattu 30.12.2012 16:35:06) | |
|
Kyllä se oli äidin ostama akustinen Landola -kitara! : ) |
|
Viululla. Aloitin siitä helpommasta päästä, myöhemmin teininä vasta tuli kuvioihin se pakollinen itsetehty sähkökitara ja välittömästi tämän jälkeen basismin kutsu kävikin ylivoimaiseksi. Siitä se Humpan lyönti sitten alkoi...
Ihan just alan reenaamaan, äkkiä vaan sitä ennen vikaisen mnettiä... |
MatRa
30.12.2012 21:54:38 (muokattu 30.12.2012 21:56:17) | |
|
Excelsior-sähköurku, 4 oktaavia, olikohan jotain rumpukomppeja siinä ollut. Vuosi oli 1979. Aika pian TLK 1 tavattiin ahkerasti;)
yykaakookaakaatadada mmzatsaa ymzaztaa... |
pekkajau
30.12.2012 22:47:51 (muokattu 30.12.2012 22:48:50) | |
|
Walter Special. |
|
Ite ostettu Landola ja sitten Gallan-merkkinen fenkkukopio- beisi
"Pelimanni kolmannessa polvessa. Toisessa polvessa kuluma" |
|
Sähköurut, kaksitasoinen Kawai hirveillä soundeilla ja aivan kauhea naksutinkomppikone sekä jalkio. Oiva Vasaran soittotunneilla kävin isän kanssa Mikkelissä. Sittemmin onneksi siirryin haitariin, joka puolestaan haettiin äidin kanssa Savon Musiikista tuntia ennen ensimmäisen soittotunnin alkua. Guerrini oli merkiltään eka kurttu.
-ei muuta kuin takki niskaan ja taivasalle- |
 okabass
31.12.2012 07:42:05 (muokattu 31.12.2012 07:43:32) | |
|
Veksi: Bassokitaran rakensin juuri TM piirustusten mukaan talvella 1966
Minun alamäki alkoi noista piirrustuksista syksyllä -75.
In porto perse vitulus est. Käännös: "Satamassa on vasikka". |
|
Eiköhän se kansakoulun urkuharmooni ollut joskus 1965...
Sitten mentiin puhallinsoittimilla jokunen vuosi. Huuliharppu, nokkahuilu, melodica ja viimeisenä Eb-altto torvisoittokunnassa.
1967 sai joululahjaksi akustisen kitaran jolla opettelin perussoinnut.
Veikkauksen suosiollisella avutuksella sain 1969 hankittua sähkökitaran, jonka kanssa mentiin aina vuoteen 1971. Tuolloin toimi myös eka bändini, jonka kanssa soitimme ainakin Paranoidin.
Noiden jälkeen osui basso käteen ja sitä on tullut sitten veivattua eri bändeissä, eri musiikkilajeissa enemmän ja vähemmän harrastusluonteisesti tähän päivään. Ja vielä jatkuu. Tuossa ohessa on sitten myös hiukan pimputeltu pianoa ja lauleskeltu.
Nyt tekisi mieli kontrabassoa...
Semmonev vanha kitara, jonka haljennutta kantta on koitettu tökeröstik korjatak kiiltävällä ja rämisevällä pellimpalalla, or ropro... |
|
Mulla oli joskus vipin panttina tuollainen Tekniikan Maailma-basso. Kaveri oli sen tehnyt ja antoi sen lainan takuuksi. Ei se sitä kloskaan lunastanut takaisin ja vähän harmittaa kun laitoin jossain vaiheessa sen menemään eteenpäin. Oliskohan jollain vielä tallessa noita TM-basso/kitara piirrustuksia? |
|
Yamahan 2-tasourut. Jälkikäteen ei voi kuin puistella päätä tuolle 80-luvun puolivälille, jolloin "kaikilla oli oltava" ne perkeleen kaksitasosähköurut. Jos oli vain yksitasosähköurut, naureskeltiin. Kauppiaiden 2-tasoaivopesu sai aikaan sen, että jokaisen kotisoittaja-ertamawannabe'n unelmissa oli se 20 000 markan Technics, mutta varaa oli vain Yamahan tahi Kawain neekerimalliin.
Sitten pikku hiljaa homma mureni laitteitten kehittymisen myötä, ja tähän on tultu. Tonnin painoisia primitiivisaundi-monstereita ei halua enää kukaan, ja nurkkiin jäävät.
En tietenkään suoranaisesti soimaa, kun kerran tuommoisella soittamaan opin. Mutta hiukan taisi olla turhan suuruudenhullua urkutouhu tuolloin, eikös vaan.
Soittajaksi kouluttaudutaan, muusikoksi synnytään. |
|
pekkajau: Mulla oli joskus vipin panttina tuollainen Tekniikan Maailma-basso. Kaveri oli sen tehnyt ja antoi sen lainan takuuksi. Ei se sitä kloskaan lunastanut takaisin ja vähän harmittaa kun laitoin jossain vaiheessa sen menemään eteenpäin. Oliskohan jollain vielä tallessa noita TM-basso/kitara piirrustuksia?
E.Kotkavalkama oli se ohjeistaja, tais olla Riihimäeltä mies.
"Quidquid Latine dictum sit, altum videtur." |
 Ukko
31.12.2012 13:09:12 | |
|
baron: Mun eka soitin oli fatsin vanha mandoliini.
Sitten aloin ruinata pianoa ja pitkän ruinaamisen jälkeen vanhemmat osti mulle akustisen kitaran:-)
Sen jälkeen soitin nokkahuilua ja se johti klarinettiin ja saksofoniin.
Sitten ostin kirppikseltä itäsaksalaisen puoliakustisen bassokitaran ja sen jälkeen Ibanez sähkökitaran.
Sitten valmistuin, menin duuniin ja toteutin lapsuuden haaveeni: Ostin 100 vuotta vanhan Blüthner pianon ja sillä tiellä ollaan.
Huomaatsä. Olet kuitenkin pohjimmiltasi skitta diggari eli kaikkea ei olla vielä menetetty.
Meillä oli kotona aina piano soittovalmiudessa (mutsi oli musa-ope) ja sillä tuli aina joskus pimputeltua. Mutsilla löytyi myös akustinen kitara joka jälkipolvensa toimesta rämpytettiin hajalle. Kelanauhuri oli myös jonka mahdollisuuksia hyödynnettiin myös parhaamme mukaan. Vaiheessa x piti saada itselleni kitara joka oli niitä 70 luvun Anttilan kapistuksia. Sillä sai komeat rakot sormiin ja hieman ääntä aikaiseksi. Eka sähkis Ekon orkesterikitara, toka Ekon SG, kolmas Morriksen LP (ei ollut liikaa rahaa käytettäväksi) ja siitä edelleen näihin nykyisin omakuvassa näkyviin (ei ole vieläkään liikaa rahaa). Lisäksi liuta kitaravahvareita joissa on kaduttanut 70 luvun lopussa putki Peavyn vaihtaminen transistori Acoustiniin (tai joku sellainen).
COVS jäsen nro 6 |
|
1. kansakoulun harmooni 1950-luvulla
2. musiikkikaupasta ostettu nokkahuilu
3. naapurin seinältä pois ostettu pölyinen akustinen kitara; siihen aikaan soi Novgorodin ruusu joka viikko lauantain toivotuissa
Mikään ei ole mahdotonta ihmiselle jonka ei tarvitse tehdä sitä itse! |
|
Koko pahan alku ja juuri oli isobroidi joka kitisi itselleen akustisen Landolan siinä -63 nurkilla. Minähän innostuin siitä kovasti, ja Beatlesin, Holliesin ym. bändien tuotoksia alettiin haroa läpi ja ihan koulussa esiintymiseen asti. Seuraava sähkis oli Teisco EP-2, sitten EKO 290, Kawai SS 4L, Maya SG, Landola 12-kielinen, v.-80 Aria ProII joka on vieläkin 32 vuotta vanhana ihan hyvä peli. 60-luvun lopuilla ja 70-luvun alussa himassa oli lainassa valtavat määrät sen aikaisia Suomirock/pop-bändien laitteistoa, Voxia, Selmeriä, Marsua, Voimaa, Echolettea, Dynacordia, Fenderiä, Gibsonia....Broidi kun soitti itse bändeissä ja kuskasi Transitillaan keikkoja, kamat oli meillä usein varastossa. Niillä sitä luvan jälkeen treenas ja otti tyyppejä, bänditouhutkin oli kovassa vauhdissa.
Se kaikkein ensimmäinen Landola tuhosi itse itsensä eräänä kauniina kesänä, nurkassa seisoessaan kaula ykskaks painui kopan läpi että säleet rutisi. |
|
Qsine: Yamahan 2-tasourut. Jälkikäteen ei voi kuin puistella päätä tuolle 80-luvun puolivälille, jolloin "kaikilla oli oltava" ne perkeleen kaksitasosähköurut. Jos oli vain yksitasosähköurut, naureskeltiin. Kauppiaiden 2-tasoaivopesu sai aikaan sen, että jokaisen kotisoittaja-ertamawannabe'n unelmissa oli se 20 000 markan Technics, mutta varaa oli vain Yamahan tahi Kawain neekerimalliin.
Sitten pikku hiljaa homma mureni laitteitten kehittymisen myötä, ja tähän on tultu. Tonnin painoisia primitiivisaundi-monstereita ei halua enää kukaan, ja nurkkiin jäävät.
En tietenkään suoranaisesti soimaa, kun kerran tuommoisella soittamaan opin. Mutta hiukan taisi olla turhan suuruudenhullua urkutouhu tuolloin, eikös vaan.
Aloitin yksitasoisella Viggen Jumbolla, sitä seurasi kaksitasoinen Hohner Symphonie D-89 sähköurut. Olispa edes ollut nykyaikanakin katu-uskottava Yamaha Electone:
http://www.amazona.de/media/article … images/article_2362/1_E75_Total.jpg |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
