Rock, pop, alternative ›

varakeef: Siis vanhat... Ne jotka ovat Helpistä lukeneet "rollarit".
 
Samat heebot,joo......

jazzmies: Stoneseista puhuvat ihmiset, joilla on huono itsetunto, haluavat olla sisäpiirissä tai ovat kyynisiä besserwissereitä. Rollareista puhuvat me kokeneet, joilla on hyvä itsetunto, ovat paljon nähneet ja arvostavat yhtyettä.
 
Mutta ketä armoitettuja ovat ne jotka puhuvat Pyörivistä Paltereista?

jazzmies: Stoneseista puhuvat ihmiset, joilla on huono itsetunto, haluavat olla sisäpiirissä tai ovat kyynisiä besserwissereitä. Rollareista puhuvat me kokeneet, joilla on hyvä itsetunto, ovat paljon nähneet ja arvostavat yhtyettä.
 
Jestas ;)
En tiedä onko tässä hyvä vai huono itsetunto, mutta itse taidan käyttää molempia termejä siis kumpi tulee aina suusta ensin ulos tai joku muu "sammakko". 70-luvulla nappulana taisin puhua vain Rolling Stones(eista) että sekin vielä :D
 
Seuraavaksi voitaneenkin sitten miettiä, että käytetäänkö Keith Richardsista kutsumanimeä Keith vai Keef :)
 
Kaikki muistavat tietysti senkin, että 60-luvulla Keithin sukunimessä S-kirjain ei ollut sallittu. Eiköhän tästä taas saada jutunjuurta :)
Ja tätä en siis sano pahalla kenellekkään vaan huumorilla.

Keefin Life-kirja on yks parhaista rokkarielämänkerroista minkä olen lukenut! En omista ku ihan vaan muutaman Rolling Stones-levyn ja dvd:n eli en juurikaan tunne tekemäänsä musaa, mutta persoonana hra Richards on kirjansa perusteella "sangen" mielenkiintoinen.. Ens vuonna voiskin ottaa Stonesin tuotannon haltuun, olisko se se uuden vuoden lupaukseni..???

Artturi: Ens vuonna voiskin ottaa Stonesin tuotannon haltuun, olisko se se uuden vuoden lupaukseni..???
 
Mullakin tuo on osittain työn alla mutta on siinä melkoinen urakka. Ihan mukava urakka tosin... Maailmassa vaan on liian paljon hyvää musiikkia johon pitäisi tutustua tarkemmin.

Artturi: Keefin Life-kirja on yks parhaista rokkarielämänkerroista minkä olen lukenut! En omista ku ihan vaan muutaman Rolling Stones-levyn ja dvd:n eli en juurikaan tunne tekemäänsä musaa, mutta persoonana hra Richards on kirjansa perusteella "sangen" mielenkiintoinen.. Ens vuonna voiskin ottaa Stonesin tuotannon haltuun, olisko se se uuden vuoden lupaukseni..???
 
Kannattaa myös tutustua Ronnie Woodin elämäkertaan. Se on erittäin viihdyttävää luettavaa myös.

Methis: Kannattaa myös tutustua Ronnie Woodin elämäkertaan. Se on erittäin viihdyttävää luettavaa myös.
 
Itse pidin lähes raivostuttavana sitä kuinka huono Ronnie on ollut huolehtimaan raha-asioistaan. Kaikkia juttuja leimasi lopulta se että kaveri tuli aina kusetetuksi finanssipuolella.

Päätöskonsertti Newarkissa oli kovin kankealta vaikuttavaa soittoa. Ihmettelen, että mitä Wood kuvitteli saavuttavansa jatkuvalla kitaran vaihdolla? Miksaajalla oli hänen kitaransa hukassa koko ajan ja luultavasti juuri sen takia, ettei soittaja itsekään tiennyt, millä soittaa. Richards sen sijaan vaihteli normikitaransa ja viisikielisen kanteleensa välillä. Sitten tuli vierailijoita ja vedettiin niin maan perusteelliseesti sooloa, Kaikki vähintää kaksi kertaa. Viu-viu-viu. Kitarat sen kuin lauloi ja joku tonnikeijukin taisi välillä käydä lavalla huutamassa. Oli havaittavissa kaikki samat elementin, joiden takia http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Rolling_Stones_Rock_and_Roll_Circus jäi alunperin julkaisematta. Liian pitkään ja turhaan ja vain rahan takia. Vielä kerran, vielä yksi kertsi.

Stone: Kaikki muistavat tietysti senkin, että 60-luvulla Keithin sukunimessä S-kirjain ei ollut sallittu. Eiköhän tästä taas saada jutunjuurta :)
Saadaan varmasti. Minkälainen jurpo ei tiedä tai osaa päättää sukunimensä kirjoitustapaa? Jos on muutaman vuoden jatkuvasti huumeiden vaikutuksen alaisena, niin ehkä identiteettikin alkaa olemaan aika kadoksissa. Olenko Matti vai Maija? Miten tätä sähkökanteletta soitetaan?

Kun Keefistä (saa vissiin sanoo) on ollut puhetta, niin mitä mieltä ihmiset täällä ovat sen soololevyistä? Yksi suosikkini kaikista maailman julkaisuista on Talk is cheap. Aivan huippua kamaa, esim. Big enough ja varsinkin You dont move me. Hienoa soittoa ja laulua. Steve Jordan ilmeisesti sopi hyvin merirosvon aisapariksi.

Jätkät nukkuu, saatana.
 
Tossa vähän kättä pidempää edelliseen. Livenäkin pelaa. Varsinkin jälkimmäinen teos.
 
http://www.youtube.com/watch?v=IN1-mXXq9GY

Vaan Kakkosen Uu se vasta tylsää musiikkia onkin. Voi herranjestas. Melkein yhtä unettavaa kuin Coldplay. Tai ehkäpä vaan täysin yhtä unettavaa.
 
Mut joo, mää yritän antaa Rollareille tai Stoneseille, kummalle vaan, mahdollisuuden säännöllisin väliajoin. Ehkä kolahtaa, ehkä ei. Ei sinänsä ole elämän tai kuoleman kysymys tämä. Ehkäpä muutama valittu ehdotus aivan erityisen hyvistä biiseistä (ja vieläpä mikä versio, jos useampia on tarjolla) auttaisi oikealle ladulle.

Jucciz: Vaan Kakkosen Uu se vasta tylsää musiikkia onkin. Voi herranjestas. Melkein yhtä unettavaa kuin Coldplay. Tai ehkäpä vaan täysin yhtä unettavaa.
 
Mut joo, mää yritän antaa Rollareille tai Stoneseille, kummalle vaan, mahdollisuuden säännöllisin väliajoin. Ehkä kolahtaa, ehkä ei. Ei sinänsä ole elämän tai kuoleman kysymys tämä. Ehkäpä muutama valittu ehdotus aivan erityisen hyvistä biiseistä (ja vieläpä mikä versio, jos useampia on tarjolla) auttaisi oikealle ladulle.
 
No jaa. Jos väkisin yrittää, niin ei se ikinä kolise. Ehkä joskus kolahtaa, jos antaa vaan ajan kulua. Ehkä ei, mutta mitä sitten. Maailma on täynnä mainiota musiikkia, niin ei yhden bändin kolahtamattomuus paljoa paina.

Funkonaut: No jaa. Jos väkisin yrittää, niin ei se ikinä kolise. Ehkä joskus kolahtaa, jos antaa vaan ajan kulua. Ehkä ei, mutta mitä sitten. Maailma on täynnä mainiota musiikkia, niin ei yhden bändin kolahtamattomuus paljoa paina.
 
Vaan saahan sitä suosituksia kysyä. Mulla meni vuosia ymmärtää mistä Dylanista oli kyse, kun yritin itse ottaa selville. Kuuntelin 60-luvun kamat läpi ja toki sieltä joitakin hyviä juttuja löytyi, mutta moni juttu (varsin akustisista jutuista) tuntui tylsältä. Sitten joku vinkkasi 70-luvun kaman ja huhhuh kun lähti käsistä, aivan loistavalta tuntui!

Otetaan nyt vaikka You Gotta Move Sticky Fingersiltä. Voiko tästä olla pitämättä =D
 
http://www.youtube.com/watch?v=XAMPi45yFdY

Jokapaikanapina: Vaan saahan sitä suosituksia kysyä. Mulla meni vuosia ymmärtää mistä Dylanista oli kyse, kun yritin itse ottaa selville. Kuuntelin 60-luvun kamat läpi ja toki sieltä joitakin hyviä juttuja löytyi, mutta moni juttu (varsin akustisista jutuista) tuntui tylsältä. Sitten joku vinkkasi 70-luvun kaman ja huhhuh kun lähti käsistä, aivan loistavalta tuntui!
 
Saa tietty, mut jos väkisin koittaa hiffata, niin ei siitä tule mitään. Ettei sentää hampaat irvessä tarvitse kokeilla. Kolisee, jos kolisee. Jos ei heti kolise, niin kokeilee joskus uudestaan.

Funkonaut: Saa tietty, mut jos väkisin koittaa hiffata, niin ei siitä tule mitään. Ettei sentää hampaat irvessä tarvitse kokeilla. Kolisee, jos kolisee. Jos ei heti kolise, niin kokeilee joskus uudestaan.
 
Niin, toki. Ja erikseen bändi joita diggaa jollain muulla kuin musiikin tasolla. Mä esimerkiksi diggaan Rushin meiningistä tosi paljon, mutta ei oo montaa biisiä josta oikeesti tykkään, haluisin varmaan vaan tykätä :D Ja erityisesti tietty arvostaa saa ilman että pitää.

Jucciz:
 
Mut joo, mää yritän antaa Rollareille tai Stoneseille, kummalle vaan, mahdollisuuden säännöllisin väliajoin. Ehkä kolahtaa, ehkä ei.
 
Täältä vertaistukea Juccizelle; vajaa 40 vuotta on jo mennyt, eikä ole tämä yhtye kolahtanut.
Ja ylläolevaan linkkiin liittyen, kuuntelen Ry Cooderin Ry Cooderina, kiitos.

Jucciz: Vaan Kakkosen Uu se vasta tylsää musiikkia onkin. Voi herranjestas. Melkein yhtä unettavaa kuin Coldplay. Tai ehkäpä vaan täysin yhtä unettavaa.
 
Olen kyllä aika pitkälle samaa mieltä. Rollareilla sentään jokunen hieno piisi ja U2:llakin Sunday Bloody Sunday.