Rock, pop, alternative ›

Funkonaut: Monikohan ois uskonut tuohon 70-luvulla?
 
Mies on näyttänyt kuolemalle keskisormea jo useita vuosikymmeniä...Muistan,kun omistin 80-luvun puolivälissä t-paidan,jossa oli Keefin kuva ja teksti: Keith Richards Lives..... Musta tuo oli erityisen hieno slogani,koska se oli totta...Ja on sitten vieläkin....

Andy Six: Mies on näyttänyt kuolemalle keskisormea
 
Koska ei joudu jonottamaan terveyskeskukseen.

Vanhan vessassa luki 80-luvulla "Tumppi Varonen elää".

blaekie: Ei tainnu TV-yhtiön livemiksaus mennä ihan putkeen ;-) . Sieltä kuului kaikkea muutakin järkkyä mölinää, jonkun yleisön sekaan laitetun tilamikin kautta vissiin.
 
Tuo Stonesien 50-vuotis päätöskeikka tuli eilen 26.12 klo 21 uusintana ja voi olla hyvinkin "korvieni välissä", mutta minusta tuo äänenlaatu oli ensimmäistä lähetystä parempi ja niin ollen itse sain siitä nyt huomattavasti enempi irti. Tiedä sitten oliko sitä ääntä oikeasti nyt käsitelty? Jokatapauksessa se 'Miss You' biisin aikana yleisön seasta tuleva epätahdissa ulvonta oli taas helppo poimia sieltä :)

Eilen katsoin ekaa kertaa ja äänenlaatu ja miksaukset eivät olleet mielestäni sitä mihin nykyään parhaimmillaan pystyttäisiin. Kyseessä on kuitenkin Rollarit eikä mikään tusina yhden hitin ihme! Uudet biisit toimivat mielestäni hyvin livenä.
 
Lady Gaga lauloi hyvin, mutta nainen olisi voinut valita kenties matalemmat korot kun liikkuminen lavalla oli luokkaa "Epämääräinen heiluminen".

Massijätkälle oma raha?
 
http://www.classicrockmagazine.com/ … stones-could-appear-on-new-10-note/

Olenko muuten ainut kerettiläinen täällä jonka mielestä Stones voisi lopettaa nuo iänikuiset "guest starit" eli enemmän/vähemmän lisäarvoa antavien (ok myönnän että ehkä kärjistän) vieraiden kutsumisen lavalle? Ex-jäsenet (Wyman, Taylor mm.) on asia erikseen kun kerran liittyvät bändin historiaankin...

Regalis Apertura: Olenko muuten ainut kerettiläinen täällä jonka mielestä Stones voisi lopettaa nuo iänikuiset "guest starit" eli enemmän/vähemmän lisäarvoa antavien (ok myönnän että ehkä kärjistän) vieraiden kutsumisen lavalle? Ex-jäsenet (Wyman, Taylor mm.) on asia erikseen kun kerran liittyvät bändin historiaankin...
 
Eiköhän Rollarit toimi huomionlisääjänä näille nuoremmille artisteille. Yhtye toimii kylänvanhimman tavoin legimitoimalla uusia osaajia, joissa yhtye näkee potentiaalia tai joista on molemmille osapuolille taloudellista hyötyä. Rollarit ovat suhteellisen hyviä olleet bisneksessä aina, ja showbisnes rulaa näemmä vieläkin.

Massijätkälle oma raha?

http://www.classicrockmagazine.com/ stones-could-appear-on-new-10-note/
 
Kariseeko tässä "kapinalta" uskottavuus jo :D
Tokihan Jagger on tuon kuvansa ansainnut kyllä.

saku92: Eilen katsoin ekaa kertaa ja äänenlaatu ja miksaukset eivät olleet mielestäni sitä mihin nykyään parhaimmillaan pystyttäisiin. Kyseessä on kuitenkin Rollarit eikä mikään tusina yhden hitin ihme! Uudet biisit toimivat mielestäni hyvin livenä.
 
ite katoin just eilen ja mietin että onpas mukavasti miksattu kun ronnie ja kiiffi tuli ihan eri laidoisita niin erotti erinomaisesti mitä kukin soitti. Harvoin saa noin hyvin selvää. Äänenlaatuun en ota mitään kantaa...

Stone: Kariseeko tässä "kapinalta" uskottavuus jo :D
Tokihan Jagger on tuon kuvansa ansainnut kyllä.
 
Vähänkö ois hyvä saada Maccan kuva tuonne, se vois nostaa koko omaisuutensa kymmenen punnan seteleissä ja uida omissa kuvissaan.

Eilen tuli katottua. Oli pettymys kokonaisuutena. Aivan vasta katsoin 2008 tallennetun keikan ja siihen verrattuna on kyllä veto pois aikalailla. Uudet biisit toimii mutta vanhat klassikot ei. Juuri omat suosikkibiisit kuten Sympathy for the devil kuulosti mun korvaan aivan huonolta. Jaggerilta on veto pois äänestä. Vois olla karua kuultavaa kun vetäisivät keikan ihan perus bändinä. En uskonut koskaan sanovani näin, mutta nyt ois korkea aika lopettaa kun kuulostavat suunnilleen Rollareilta. Mutta tämä nyt vain mun mielipiteenä joten toivottavasti tästä ei pahastuta.

Mun on pakko sanoa, että katsoin tuon konsertin ja vieläkään en voi väittää päässeeni oikein jyvälle, mikä tässä bändissä - tai lähinnä sen esittämässä musiikissa - on sellaista, että se on voinut kestää 50 vuotta hengissä. Äitini, itse asiassa hyvinkin musikaalinen ihminen, tuumasi konsertin loppupuoliskon aikana: "onko nää oikeesti soittanu samaa biisiä koko illan?", ja itse asiassa kun rupesin asiaa miettimään, tajusin, että olin itse miettinyt täysin samaa asiaa.
 
Eihän näin legendaarinen ja nimekäs bändi oikeasti kuitenkaan voi olla huono, joten vika on ilman muuta minussa ja äiskässä. Siltikin on sanottava, että en saanut kertakaikkiaan mitään irti tuosta konsertista. Keef veti jotenkin todella eleettömästi, hyvä kun komppikäsi liikkui - Jaggerin laulu oli paikoin aivan häiritsevän epävireistä vaikka energisesti liikkuikin (tai ehkä juuri siksi?) ja Watts soitti joka väliin sen ainoan rumpufillin jonka ilmeisesti osaa: "täkätäkä-tukutuku".
 
Kertokaa mulle, miten tätä bändiä pitäisi lähestyä, jotta saisin kiinni edes ideasta. Kokeilin kuunnella bändin parhaaksi nimettyä Exile ... -levyä tuossa alkusyksystä ja jossain viidennen biisin kohdalla oli pakko vaihtaa levyä, koska meinasin nukahtaa. Tykkään kuunnella hyvinkin monenlaista musiikkia, mutta joko multa puuttuu "rollarigeeni" kokonaan mun DNA:sta tai sitten tuossa musiikissa ei vaan ole yhtään niistä elementeistä, joka mun kirjoissa tekee musiikista hyvää ja kiinnostavaa.
 
Siinä missä vaikkapa Beatlesin tuotanto on erittäin vahvasti mun sydäntä lähellä ja hienoja - ja nimenomaan eri tavalla ja eri syistä hienoja - biisejä löytyy todella laajassa kirjossa, Rollarit näyttäytyivät ainakin eilisen konsertin perusteella bändinä, jonka livenä näkemisestä en todellakaan olisi kiinnostunut maksamaan markkaakaan, euroista puhumattakaan. Ja ei, en yritä hakea Rollareista Beatles-elementtejä tai vaikkapa jazzia, vaan yritän ymmärtää bändiä ihan sellaisenaan. En vaan näytä onnistuvan.
 
Toistan: vikahan on ilman muuta minussa ja ilmeisesti tarvitsisin tässä asiassa ammattiapua.

Jotkut pitää kaikesta ja kaikki pitää jostakin mutta kaikki ei voi pitää kaikesta. Minusta Stones on tehnyt loistavaa ja innostavaa musiikkia, mutta on paljon yhtyeitä joiden tekemiset voin hyväksyä, mutta en innostu niistä, enkä vaahtoa niistä. Esimerkkeinä vaikka Deep Purple, Genesis, Cream.
 
Vaimoni kuunteli tuota 50 v. konserttia vierestä ja sanoi myös että yhtä piisiä soittavat. Ajattelin että voi vittu, You cant always get what you want ja Paint it black sama piisi, mutta ymmärsin silti (koska naisia on opittava ymmärtämään) ja koska kyllähän ne tavallaan kuullostavat samalta ja ne soitettiin samassa konsertissa, samojen ihmisten toimesta.
 
Ei kaikkeen voi ja jaksa upota. Minusta kuitenkin se syke joka Stonesista parhaimmillaan lähtee vie ihmisen omaan apinaiseen ytimeensä tavalla johon harva asia maailmassa kykenee.

Jucciz: Siinä missä vaikkapa Beatlesin tuotanto on erittäin vahvasti mun sydäntä lähellä ja hienoja - ja nimenomaan eri tavalla ja eri syistä hienoja - biisejä löytyy todella laajassa kirjossa, Rollarit näyttäytyivät ainakin eilisen konsertin perusteella bändinä, jonka livenä näkemisestä en todellakaan olisi kiinnostunut maksamaan markkaakaan, euroista puhumattakaan. Ja ei, en yritä hakea Rollareista Beatles-elementtejä tai vaikkapa jazzia, vaan yritän ymmärtää bändiä ihan sellaisenaan. En vaan näytä onnistuvan.
 
Toistan: vikahan on ilman muuta minussa ja ilmeisesti tarvitsisin tässä asiassa ammattiapua.
 
Itte asiassa Rollareilla näitä Beatles-elementtejä ja jazzia on aika paljon. Olen joskus vähän ilkikurisuuspäissäni tokaissut että Beatles keksi Stonesin, että Stones kuppasi Bealtesilta sen kitararäminän joka heiltä vielä 1963 puuttui ja josta tuli heidän tavaramerkkinsä muttei Beatlesin.
 
Stones on paluu juurille ja sitten se on sitä kitararäminää ja rummunpauketta. Clang-clang, bang-bang. Beatlesin tavallaan moderni ja virtaviivainen vuoden 63 skittasoundi teki Rollareista menestyjiä.
 
Paluu juurille merkitsee aina paluuta sinne Mississippin suistomaalle ja vielä kauemmas eli Afrikkaan, ja siinä matkalla tulee vastaan myös jazz. Eniten Rollareissa jazzia on siinä kuinka kitarat pelaavat yhteen, ja Charlien rummutuksessa jazzia on aivan naturan eli tyylinkin tasolla.

Tuon telkkarista tulleen keikan "huonous" johtuu myös siitä, että bändi ei ole kiertänyt vuosikausiin ja nytkin oli alla vasta muutama veto. Kestää varmaan ainakin sen parikymmentä keikkaa, ennenkuin kone lähtee kunnolla käyntiin noin pitkän tauon jäljiltä. Ja onhan Rollareilla ollut aina epätasaisuutta esitysten laadussa illasta toiseen.
 
Parhaimmillaan bändi on erinomainen livenäkin, mutta olen silti aina digannut studiolevyistä enemmän. Ne ovat lähes poikkeuksetta erittäin onnistuneita.

Jucciz: vikahan on ilman muuta minussa ja ilmeisesti tarvitsisin tässä asiassa ammattiapua.
 
No näinhän se tietty on.
 
Mutta ei kaikki tykkää kaikesta, eikä kaikkien tarttekaan tykätä kaikesta. Mä en ole oikein koskaan jaksanut Beatlesia kuunnella kuin irtobiisejä ja Sgt. Pepperiä silloin tällöin. Tosin mä kyllä kuulen miksi Beatles on niin arvostettu - se ei vain ole sellaista juttua, joka mulle tömisee.
 
Stonesin tuotanto taas It's Only Rock 'n' Rolliin asti on aika säännöllisesti soittimessa, eniten Mick Taylor -kausi + Beggar's Banquet.

Numb:
 
Stonesin tuotanto taas It's Only Rock 'n' Rolliin asti on aika säännöllisesti soittimessa, eniten Mick Taylor -kausi + Beggar's Banquet.
 
Samoin...En jaksa esittää,että Some Girlsin jälkeinen tuotanto kiinnostais vain siksi,kun ne on Rollarilevyjä...Hyviä irtobiisejä on toki tullut tuon jälkeenkin...Tuohon Juccizen kommentiin sanoisin,että itse en ole ikinä ymmärtänyt jonkun UuKakkosen megasuosiota....Kai se sitten on jotain elämää suurempaa musaa,kun kaikki niin kerran sanoo...

Andy Six: Some Girls.
 
Juu, se onkin hyvä levy. Mutta esim Black & Blue ei ole, eikä Tattoo You, vaikka sillä onkin Start Me Up, joka on kultakauden jälkeisistä biiseistä ehkä paras. Ja itse asiassa taisi olla olemassa jo Black & Blue -sessioiden aikaan, ja vissiin yriteltiin äänitellä myös Girlsille ja Emotional Rescuelle.