Elektroniikka ja soitinrakennus ›

mpekkanen:
kyllä musta kitaroita voisi valmistaa muistakin materiaaleista kuin
aina niistä jo vakiintuneista.näin on tehtykin.
 
Tahtoo vaan olla, että ns. "vakiintuneet soitinpuut" on eri syistä suosittuja, niin valmistuksessa (tuo mainittu helppo työstettävyys ja puuaineksen tasalaatuisuus!) kuin myös sitten soittajien keskuudessa. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia, siitä voidaan käydä keskustelua..
 
raha ilmeisesti tähän loppukädessä vaikuttaa ja tuotantoa siirretään
aina vain halvempien kustannuksien maihin.
käsityö on tietysti käsityötä joka paikassa,mutta ..
 
Tämä on ehdottomasti totta. Itse asiassa ko. suuntaus alkoi tuon "suuren kielisoitin-boomin" eli 60-luvun puolivälin kieppeissä. Tuolloin ensimmäiset länsimaiset tehtaat jo alkoivat siirtää tuotantoaan, vallankin ns. low-end- ja beginners- mallien osalta sinne missä niitä oli edullisinta valmistaa. Sitten myöhemmin tuota siirtymää on tapahtunut aina vaan lisää. Riippuen aivan työvoimakustannuksista. 1980-luvulla osa Japanin tuotannosta siirtyi Koreaan, nyt sitten kaksi suurinta soitintehdasta maailmassa (volyyminsa perusteella..) tuottaa malleja mm. Indonesiassa, tai Kiinassa ja Vietnamissa.
Valmistukseen tai sen kustannuksiin vaikuttaa toki myös etenkin puuaineksen saatavuus ja hinta. Esimerkiksi koivua ei ole käytetty mitenkään runsaasti vaahteran korvikkeena, koskapa siellä missä tehtaat ovat, ei hyvälaatuista koivua ole saatavilla vaahteran suhteen kilpailukykyiseen hintaan.
Myöskään itäisillä mailla ei ole ollut kustannusteknisesti lainkaan kannattavaa tehdä kansia massiivivaahterasta (tarkoitan tässä kuviollista, eli loimuvaahteraa) vaan etupäässä kaikki ovat tyyliin "maple on maple" eli kuviopuuvaahteraviilu sen varsinaisen kansipuun päällä.. Kas kun tuota loimu- ja mylpyräloimupuuta tuottaa lähinnä Amerikan mantereelta tuttu Acer macrophyllum eli "big-leaved maple" ja huomattavasti kustannustehokkaampaa on rahdata tarvittava kuviopuu viiluna kuin täysvahvana lankkuna..
 
ehkäpä olen jo vanha pieru kun ajattelen näin.
musta alkujaan jenkkisoittimia ei pitäisi valmistaa
ainakaan samalla nimella kiinassa tai indoneesiassa.
 
No, tuo taas juontaa juurensa tuonne 60-luvulle ja soitintehtaitten silloiseen konkurssiaaltoon, ollen sitten myöhemminkin jatkunut. "Hyviä ja tunnettuja" tuotenimiä on myyty, tällä kertaa tuonne Japanin puolelle. Esimerkkejä on vaikka miten, Schecter Guitar Research -nimi on nykyään ESPin (Electric Sound Products) omistuksessa, Washburn, Kay, Harmony ym. vanhoja jenkki-brändinnimiä myytiin jo kauan sitten.