Etno, proge, latin ›

velipesonen: Ei pidä paikkaansa missään mahdollisessa maailmassa eikä rinnakkaisuniversumissakaan. Esimerkiksi Gilmourin erinomaisen taitava ja sävykäs rumpali Steve DiStanislao pettää Remember That Nightilla ja Live in Gdanskilla juuri Astronomy Dominéssa ja Arnold Laynessa. Liian vaikeita biisejä hänelle.
 
Kyllä se on hyvä et meillä on täällä joku joka tietää.
 
http://images.sodahead.com/profiles … ink-Floyd-Facepalm-66755139453.jpeg
 
En totta puhuakseni tiedä miks mä edes yritin palata tähän keskusteluun kun ei mitään keskustelua näköjään voi käydä niin kauan kun tämä yks sankari on täällä laukomassa näitä absoluuttisia totuuksiaan enemmän tai vähemmän kaikesta.

Mitähän mahtaisivat vaikkapa Gilmour ja Waters virkkoa, jos heiltä tiedusteltaisiin tästä "miehenmentävästä aukosta" tai Echoesin nimen muotoutumisesta, huudosta tyhjille seinille, johtajattomalle johtajuudelle, joka määrittää puolentoista metrin korkeuteen yhtyeen ylle jäsenten aivoista säteilevän bioenergian ja biomassan tiivistämän lihattoman lihallistuman? Jos he kiistäisivät ajatelleensa mitään sellaista, olen varma että Pesonen saisi väsymättömän inton aikaan jopa heidän kanssaan. Vai onko lähtökohtaisestikin kyse niiden tiedostamattomien suodattumien ja prosessien analysoinnista, joita taiteentekijät käyvät läpi koostaessaan töitään? Tulee mieleen, kuinka Von Bagh aikanaan julkaisi Filmihullu -lehdessä hengästyneen juhlavan, syväluotaavan analyysin Kaurismäen Calamari Unionista. Tekijä itse kertoi jälkikäteen elokuvastaan, että kyseessä oli pelkkä kännissä toteutettu vitsi.
 
Ehkä minulta on jäänyt ymmärtämättä, vallitseeko kirjoittajan ajatusten ja tekstin välillä tietoinen ristiriita jonka avulla pyritään rohkaisemaan lukijaa etsimään uusia näkökulmia, vai onko kyseessä spontaanisti räikeä ylitulkinta, narsistisen ehdoton omassa itseriittoisuudessa ja erinomaisuudessa rypeminen, jonka tuottamien ajatuskoukeroiden todistaminen vääriksi tiedetään mahdottomaksi jo ennakkoon. Mielenkiintoinen lienee se prosessi, minkä seurauksena yksilö katsoo ajan olevan kypsä myöntääkseen itselleen asiantuntijuuden ja kriitikkouden arvon.
 
E: The Piper at the Gates of Dawn on muuten aivan loistava.

Tulkinnat ovat mahdollisia ja luvallisia. Jos minua syytetään narsismista, ymmärrän silloin tarkoitettavan ettei näkemyksilleni ole olemassa perusteita itse puheena olevassa havaintotodellisuudessa vaan kenties minun keskushermostoni sisäpuolella. Kehoittaisin kuitenkin miettimään asioita muutaman hetken ennen tällaista reaktiota joka minun on yhtä luvallista tulkita defenssiksi kuin omat kirjoitukseni on luvallista tulkita narsismiksi.
 
Puuskan valtaan päätyneet ovat provosoituneita ja tasapuolisuuden nimissä minulla on yhtäläinen oikeus provosoitua heidän puuskistaan. Sitä en viitsi kuitenkaan tehdä.
 
(The) Pink Floyd - Psychedelic Freak-Out on kiehtova bändi ja tätä kiehtovuutta on mahdollista koettaa tavalla tai toisella selittää. Yhtyeen eri vaiheista on mahdollista koettaa etsiä johdonmukaisuutta, jos vaikkapa jaamme bändi uran karkeasti kolmia Sydin kauteen, pastoraalipsykedelian kauteen ja konseptualismin kauteen, mitä jakoa uskoisin useimpien pitävän jos ei muuta niin mahdollisena, on mahdollista pohtia mitkä seikat johtivat mihinkin ja millonkin.
 
Tosiasioita unohtamatta. Eräs sellainen on, etteivät muut bändin jäsenet olleet lähellekään siinä mitassa lahjakkaita biisintekijöitä kuin Syd Barrett. Tämä nyt on sitä paljasta faktaa.
 
Zed: Ehkä minulta on jäänyt ymmärtämättä, vallitseeko kirjoittajan ajatusten ja tekstin välillä tietoinen ristiriita jonka avulla pyritään rohkaisemaan lukijaa etsimään uusia näkökulmia, vai onko kyseessä spontaanisti räikeä ylitulkinta, narsistisen ehdoton omassa itseriittoisuudessa ja erinomaisuudessa rypeminen, jonka tuottamien ajatuskoukeroiden todistaminen vääriksi tiedetään mahdottomaksi jo ennakkoon.
 
Tulkitsen tällaisen pohdinnan heijastavan jäsen Zedin itsetunto-ongelmaa.

velipesonen: Tosiasioita unohtamatta. Eräs sellainen on, etteivät muut bändin jäsenet olleet lähellekään siinä mitassa lahjakkaita biisintekijöitä kuin Syd Barrett. Tämä nyt on sitä paljasta faktaa.
 
Sori vaan, mutta vitut. Tuo on mielipide, ei fakta.

velipesonen: Tulkitsen tällaisen pohdinnan heijastavan jäsen Zedin itsetunto-ongelmaa.
 
Pohdinta heijastaa korkeintaan epäuskoista uteliaisuuttani siihen, millainen kehityskaari ihmismielen täytyy käydä läpi, jotta voi tuntea olevansa Valmis, kompetentti antamaan ehdottoman totuudenmukaisen vastauksen abstrakteihin asioihin, jotka eivät käsitä minkäänlaisia mitattavia ja järjesteltäviä suureita. Ymmärtänet siis sen, että älykkyystasoltaan vaatimattomamman ihmisen silmissä tällainen yliaistilliselta näyttävä jäsentelykyky voi herättää vaikutelman harhaisuudesta ja epäterveisiin mittoihin paisuneesta itsetunnosta. Enpä kyllä sitä väitä, etteikö poikkeuksellista lahjaansa olisi oikeus rakastaa.

Zed: Pohdinta heijastaa korkeintaan epäuskoista uteliaisuuttani siihen, millainen kehityskaari ihmismielen täytyy käydä läpi, jotta voi tuntea olevansa Valmis, kompetentti antamaan ehdottoman totuudenmukaisen vastauksen abstrakteihin asioihin, jotka eivät käsitä minkäänlaisia mitattavia ja järjesteltäviä suureita. Ymmärtänet siis sen, että älykkyystasoltaan vaatimattomamman ihmisen silmissä tällainen yliaistilliselta näyttävä jäsentelykyky voi herättää vaikutelman harhaisuudesta ja epäterveisiin mittoihin paisuneesta itsetunnosta. Enpä kyllä sitä väitä, etteikö poikkeuksellista lahjaansa olisi oikeus rakastaa.
 
Niin kauan kuin sinä teet tuollaisia kummallisia oletuksia minun aivotoiminnastani niin minä oletan sinun kärsivän itsetunto-ongelmasta. Mielestäni niin on tasapuolista ja reilua. Jos olet eri mieltä niin ole, mutta ole sitten siitä mitä kirjoitan äläkä siitä mitä oletat minun ajattelevan itsestäni.

velipesonen: Onko Charlie Parkerin musiikki heroiinimusiikkia ja ovatko Fjodor Dostojevskin kirjat juopon horinaa? Ei ja ei. Parker tykitti pollea ja Dostojevski kiskoi sitä viinaa mutta tekeleensä ovat klassista, erittäin korkeatasoista kamaa. Sama pätee Syd-Floydiin.
 
Syd oli eittämättä lahjakas muusikko, mutta kyllä tyypin huumeidenkäyttö jätti jälkensä musiikkiin. Piperilla oli vielä jotain järkeä, sen jälkeen huumeet ottivat yliotteen jampan luovuudesta. Parkerin soitossa en ole kuullut sanottavammin kuosaamisen jättämiä vaikutuksia - mutta esim. Miles Davisin soittoon heroiiniaddiktio vaikutti aika paljonkin: jossain vaiheessa Milesin hermoradat olivat douppaamisen jäljiltä todella huonossa hapessa ja eräälläkin live-talleenteella Miles soittaa pipo päässä, koska paleli jonkinlaisissa herskajälkeisissä. Sydin aikainen Floyd on sellaista ihan kivaa happorockia, Gilmourin otettua lauluvastuun bändi nousi aivan toiselle tasolle.

ganesha: Sydin aikainen Floyd on sellaista ihan kivaa happorockia, Gilmourin otettua lauluvastuun bändi nousi aivan toiselle tasolle.
 
Tästä on kiva olla täsmälleen vastakkaista mieltä.

velipesonen: Tästä on kiva olla täsmälleen vastakkaista mieltä.
 
Mutta jospa ei jatketa taas tätä "Sydin vaikutus bändissä"-keskustelua?

Mallaslahti: Mutta jospa ei jatketa taas tätä "Sydin vaikutus bändissä"-keskustelua?
 
Ei missään nimessä! Tottakai haluan kuulla n:nnen kerran kuinka velipesosen mielipiteet ovat universaalisti todennettavia faktoja ja kuinka hän on absoluuttisen oikeassa eikä kenenkään muun mielipiteillä ole mitään painoarvoa, koska kaikki muut ovat väärässä. Sillä kaikilta muilta puuttuu se käsittämätön musiikillinen näkö- ja havaintokyky, mikä velipesoselta, aikamme suurimmalta visionääriltä löytyy!
 
Niiden lukeminen on tämän ketjun suola.

Zed: Pohdinta heijastaa korkeintaan epäuskoista uteliaisuuttani siihen, millainen kehityskaari ihmismielen täytyy käydä läpi, jotta voi tuntea olevansa Valmis, kompetentti antamaan ehdottoman totuudenmukaisen vastauksen abstrakteihin asioihin, jotka eivät käsitä minkäänlaisia mitattavia ja järjesteltäviä suureita. Ymmärtänet siis sen, että älykkyystasoltaan vaatimattomamman ihmisen silmissä tällainen yliaistilliselta näyttävä jäsentelykyky voi herättää vaikutelman harhaisuudesta ja epäterveisiin mittoihin paisuneesta itsetunnosta. Enpä kyllä sitä väitä, etteikö poikkeuksellista lahjaansa olisi oikeus rakastaa.
 
Kaikkihan tietävät, että nuo vahvan itsetunnon omaavat ovat niitä, jotka sinnittelevät muita pidempään sinisen yhteiskunnan rattaissa. Vahva itsetuntohan seuraa tietysti yksilöä kaikkialle, jotta se olisi 'oikeaoppisesti' vahvaa. Näin ollen on sangen luonnollista, että myös musiikin kaltaisilla, täysin spekulatiivisilla alueilla vahva itsetunto muuntaa subjektiivisen objektiiviseksi. Vahva itsetunto luo ympäristönsä annettuna ja on herkkä tulkitsemaan muissa itsetunnon 'vajetta'. Vahva itsetunto syntynee yleensä melko varhaisessa kehitysvaiheessa, eikä siihen välttämättä tarvita vuosikymmenten kehityskulkua.
 
Kaikkiahan pitää ymmärtää: onhan täällä välillä tullut täysilaidallisia eriävien mielipiteiden esittäjille useammankin tahon toimesta ("se joka kirjoitteluun antautuu, se seuraukset sietäköön"). Ajoittainen vastakkainasettelu on omiaan elävöittämään kaikenlaista vuorovaikutusta (ainahan sitä ei toki sellaiseksi oikein tohtisi kutsua). Toivoa vain sopisi, että pukarit molemmin puolin voisivat olla ainakin aika ajoin vaihtuvia henkilöitä. Tämä voimakas kannanotto on tietysti kiehtovaa musiikin kaltaisella spekulatiivisella alueella, jolla kenenkään kannukset eivät milloinkaan voi riittää yleispätevyyteen.
 
Epäselväksi jäi, mihin tuolla viimeisellä virkeellä viitattiin - ehkä se oli vain satiirinen loppukevennys?

crestfall: Tottakai haluan kuulla n:nnen kerran kuinka velipesosen mielipiteet ovat universaalisti todennettavia faktoja ja kuinka hän on absoluuttisen oikeassa eikä kenenkään muun mielipiteillä ole mitään painoarvoa, koska kaikki muut ovat väärässä.
 
Tuntuu absurdilta lukea sivutolkullisia yrityksiä nostaa Gilmour-kokoonpano Barrett-ryhmän edelle. Mitä tulee soiton puhtauteen ja tulkinnan rautalangasta vääntämiseen, niin siinä Gilmour-kokoonpano petrasi aikaisempaan verrattuna. Kaikilla muilla saroilla Barrett-ryhmä kulki omassa sarjassaan. Tällaisia Barretteja syntyy musiikkimaailmaan todella harvoin.

Muoks: Antaapi olla.

jazzmies: Tuntuu absurdilta lukea sivutolkullisia yrityksiä nostaa Gilmour-kokoonpano Barrett-ryhmän edelle. Mitä tulee soiton puhtauteen ja tulkinnan rautalangasta vääntämiseen, niin siinä Gilmour-kokoonpano petrasi aikaisempaan verrattuna. Kaikilla muilla saroilla Barrett-ryhmä kulki omassa sarjassaan. Tällaisia Barretteja syntyy musiikkimaailmaan todella harvoin.
 
Jos suuri enemmistö on sitä mieltä, että Gilmour-kokoonpano Floydista pesee lattiaa Syd-kokoonpanolla, niin voihan siitä vetää johtopäätöksiä...jos ei muuta, niin ainakin sen, että Sydin lysergiset musiikkivisiot eivät ehkä kolahda kaikille ihan yhtä lujaa. Itse rankkaan esim. Beatlesin huumekokeiluista siinneet albumit taiteellisesti korkeatasoisemmiksi kuin Sydin aikaiset Floyd-rieskat.

ganesha: Jos suuri enemmistö on sitä mieltä, että Gilmour-kokoonpano Floydista pesee lattiaa Syd-kokoonpanolla, niin voihan siitä vetää johtopäätöksiä...jos ei muuta, niin ainakin sen, että Sydin lysergiset musiikkivisiot eivät ehkä kolahda kaikille ihan yhtä lujaa. Itse rankkaan esim. Beatlesin huumekokeiluista siinneet albumit taiteellisesti korkeatasoisemmiksi kuin Sydin aikaiset Floyd-rieskat.
 
Mjooh. Gilmour > Barret.

Aaaargh......

jazzmies: Tuntuu absurdilta lukea sivutolkullisia yrityksiä nostaa Gilmour-kokoonpano Barrett-ryhmän edelle. Mitä tulee soiton puhtauteen ja tulkinnan rautalangasta vääntämiseen, niin siinä Gilmour-kokoonpano petrasi aikaisempaan verrattuna. Kaikilla muilla saroilla Barrett-ryhmä kulki omassa sarjassaan. Tällaisia Barretteja syntyy musiikkimaailmaan todella harvoin.
 
Tuntuu absurdilta että joku tai jotkut voivat ottaa toisten ihmisten mielipiteet jostain bändistä jonain suurena henkilökohtaisena loukkauksena. Ihan yhtä absurdia se on että halveksutaan toisia ihmisiä siitä, miten he eivät vaan ole ymmärtäneet jotain niinsanottua tosiasiaa, joka on oikeasti vaan vastapuolen mielipide.
 
Aikuiset ihmiset, jumalauta.

Ongelma on vaan siinä että minä, jazzmies ja pari muuta olemme tässä musiikkiharrastajien ja luulenpa että ennen kaikkea musiikin ammattilaisten maailmassa vähän kuin huutavan äänet korvessa, kun miljoonainen joukko onnittelee toinen toistaan siitä että Floyd tajusi ottaa Gilmourin bändiin ja heivata sen Sydin kiikkustuoliin tuijottelemaan. Se oli siinä vaiheessa pakko tehdä jotta bändiä olisi voinut jatkaa mutta ei se musiikkia parantanut.
 
Enemmistön kantana on siis tässä kuten niin monessa muussakin asiassa loppujen lopuksi tehdä välttämättömyydestä hyve. Se on aina helppoa ja kaikki "voittavat". Asiaa auttaa tietenkin tämä watersmaisen mielikuvituksen kukkanen eli rautalangasta vääntävä tulkintatyyli, joka on tietysti kiinnostava ilmiö muttei ainoa mahdollinen edes Floydille.
 
Gilmour on loistava kitaristi joka pikku hiljaa kehitti upean tyylin soittaa sooloja ja soundinsa on vailla vertaa mutta Syd ei kyllä kitaristinakaan häviä yhtään, ajatellaanpa vain Astronomy Dominén syvälle tajuntaan uppoavia soololicksejä tai Interstellar Overdriven radikaalia keksimistä, jonkin täysin uuden luomista. Jos totta puhutaan niin Gilmour opetteli pitkään Sydin kikkoja eikä koskaan edes oppinut kaikkia.

Lisätään vielä että aika moni on jo valmis myöntämään että luova voima, joka teki Wigwamista JOTAIN oli Jukka Gustavson. Yllättävän harva on sen sijaan valmis myöntämään että luova voima joka teki Floydista JOTAIN oli Syd Barrett eikä kukaan muu.
 
Kun Gutsi häipyi Wigwamista, Jimppa ja Rekku heivasivat pändin hiipuvan aikuisrokin rannattomille lakeuksille, vähänpä jaksaa kiinnostaa. Roger ja Dave olivat pari pykälää ovelampia ja tajusivat jättää sen miehenmentävän aukon, jolloin Floyd säilytti kiinnostavuutensa Watersin lähtöön saakka.