Media ja viihde ›

Hobitti - Odottamaton matka 3D (Hobbit - The Unexpected Journey, 2012)
 
tai Hopitti, kuten Seinäjoen Bio Marilyn elokuvan oli kirjoittanut lippuihin. Karjahtelin hieman.
 
Kirjoja en ole lukenut, aikomuksena kyllä on, mutta aika paljon on tullut noita tapahtumia tutkittua erinäisistä nettilähteistä, sillä TSH-trilogiasta tykkäsin todella paljon. Elokuvaa menin katsomaan ilman suurempia ennakko-odotuksia, ajattelin, että varmaanhan tämä tulee melko lailla samantapaista olemaan mitä TSH:t olivat. Juoni eteni suhteellisen loogisesti, mutta 2 tunnin ja 50 minuutin kestosta olisi helposti voinut leikata turhaa ainakin tunnin verran pois. Kun on käytössä ollut kaikenmaailman 3D:t ja HFR:t, niin tietenkin niillä vermeillä on ollut pakko hifistellä, ja kaikkia turhia kamera-ajoja ja pitkitettyjä kohtauksia oli aivan järkyttävän paljon.
 
Elokuvan pisteitä laski vielä huomattavan paljon tuo 3D, joka vain ei yksinkertaisesti toiminut. En kovin montaa 3D-leffaa ole teattereissa katsonut, mutta tuo näytti kyllä ylivoimaisesti huonoimmalta. Välistä piti oikein ihmetellä, että mitä ihmettä minä tuolta valkokankaalta katselen, siellä vain kaksi epämääräistä mustaa pikselimössöä tekee jotakin, mutta kukaan ei kykene näkemään mitä, kun kuvan valkotasapaino ja kontrasti heittää häränpyllyä. Eräänkin kerran salista kuului "Mitä vittua tuolla tapahtuu, kun ei näe?" Mahdollisesti oli jotakin vikaa laitteistossa, mene ja tiedä, mutta loppua kohden kuvan laatu parani merkittävästi, mutta ei siltikään lähellekään siedettävää tasoa. 3D-elokuvalta ehkä odotin hyvää kuvanlaatua, mutta välistä tuntui siltä, että katselen isolta kankaalta VGA-tasoista kurapaskaa, kun mistään ei saanut yhtään mitään selvää.
 
Taistelukohtaukset oli järjestään kuvattu pimeässä ympäristössä. Yleensä vastaavissa kohtauksissa käytetään nopeita leikkauksia, että esim. maskeerauksen virheet ja kohtauksen epäloogisuudet jäävät heikommin näkyviin, tuossa kaikki oli kuvattu pimeässä, että CGI-efektejä ei näkynyt, kun mitään muutakaan ei kuvasta näkynyt. Vaikka elokuvan visuaaliseen ulkoasuun olikin panostettu huomattavan paljon, jäi tämä kuitenkin kaikin osin valovuosien päähän TSH-saagasta. Ainoat kohdat missä 3D toimi kunnolla, oli Gandalfin perhonen, ja taivalla lentävät kotkat sekä rastas lopussa. Rauhallisissa maisemakuvauksissa kuva näytti uskomattoman hienolta, mutta jos joku vaikka juoksi, niin eisss, eihän siitä paskasta ja väreilevästä, mukamas kolmiulotteisesta kuvasta saanut pirukaan selvää. Pitänee katsoa elokuva uudelleen, ilman tuota kirottua 3D:tä.
 
Mitäs sitten itse elokuvasta, musiikit otettu liian suoraan TSH:sta, leikkaustyyli suoraan myös siitä, CGI monin paikoin äärimmäisen kökön näköistä, kuten esim. loppupuolella näkyvät tulenlieskat jne. Henkilöitä todella paljon, ja sen sijaan, että katsoja voisi henkilöityä muihinkin kuin vain kolmeen päähenkilöön, käytetään kaikki aika kuvakulmilla ja kuvaustekniikalla hifistelyyn. Ei näin, jos elokuvan juoni rakentuu 14 hengen matkan ympärille, niin voisi olettaa että elokuvan jälkeen muistaisi useamman henkilön kuin vain neljän nimet, joista näistäkin kahteen tutustui jo TSH:ssa. Elokuvan leikkaajat siis uudelleen koulunpenkille, aivan liian pitkäveteinen elokuva.
 
Plussaa Radagast Ruskean siilikohtauksesta, tuo metsiemme tuhiseva proge-eläin tuhisi hienosti. Pariin otteeseen kuului myös Wilhelm screamit, ja oli leffaan tungettu muutama one-linerkin.
 
3D:n takia 4/10, muuten antaisin
7.5/10