Media ja viihde ›

bedlam: Petrucci oli kyllä hauska positiivisuudessaan, melko suoraan heitti että Tool on jännittävämpää musiikkia kuin Dream Theater. .
 
"Tool does it a hundred million times better", repesin vähän.
 
Ihan jees jakso oli, vaikka tosiaan linkki Rushista Dream Theateriin vaatisi muutakin kuin pelkän Queensrychen, mutta ilmeisesti tässä pointtina oli taas se, että thrash-bändit käsiteltiin jo omassa jaksossaan, joten ohjelma-ajan säästämiseksi ne sivuutettiin nyt. Sinänsä myös 70-luvun progesta puhuessa pitäisi muistaa, että jo "esimetallibändit" Zeppelin, Sabbath ja Purple harrastivat pitkiä kappalerakenteita, monipuolista instrumentaatiota ja klassisesta musiikista tai jazzista ammentavia osuuksia. Toki vaikutteita on 70-luvulla varmasti palloteltu suuntaan ja toiseen.

bedlam: Itsekin olen tuota Queensrycheä monesti miettinyt. En ole alkupään tuotantoa kuunnellut, mutta tässäkin ohjelmassa nimenomaan Operation: Mindcrime nostettiin progemetallin klassikoksi, vaikka tuon levyn musiikki on ihan perinteistä hevirokkia. Progea tuosta ilmeisesti monelle tekee se, että kyseessä on sanoitusten puolesta konseptilevy, mutta onhan vähän kummallista että sanoitukset määrittävät musiikkigenren. Samana vuonna esim. Metallica teki huomattavasti progemman levyn, mutta ei sitäkään progemetalliksi ole yleisesti kutsuttu.
 
Tämä kyllä. QR oli progeimmillaan kahdella ekalla täyspitkällään. Jonkin verran progressiivisuutta voi tietty nähdä siinä että alkupään levyt Promised landiin saakka olivat kaikki ihan erilaisia toteutukseltaan ja fiilikseltään. Tai no, kyllähän senkin jälkeen jonkin verran mutta yleisnimike tuon levyn jälkeiselle on suurinpiirtein poikkeuksetta "paskaa".

arppah8: Tämä kyllä. QR oli progeimmillaan kahdella ekalla täyspitkällään. Jonkin verran progressiivisuutta voi tietty nähdä siinä että alkupään levyt Promised landiin saakka olivat kaikki ihan erilaisia toteutukseltaan ja fiilikseltään.
 
Mun mielestä Promised Land oli itse asiassa musiikillisesti "progempaa" kuin Mindcrime. Pitääpä perehtyä joskus noihin ekoihin levyih, se meikki-imago on vähän estänyt tutustumista aiemmin.
 
arppah8:Tai no, kyllähän senkin jälkeen jonkin verran mutta yleisnimike tuon levyn jälkeiselle on suurinpiirtein poikkeuksetta "paskaa".
 
Olen ilmeisesti hyvin poikkeava mielipiteeni kanssa, mutta kuulemistani bändin levyistä Hear in the Now Frontier on oma suosikkini. Joku You on ihan huipputarttuva ralli. Muistan, että jossain lehdessä tuo levy haukuttiin avausraitaa lukuunottamatta ja mun mielestä taas avausraidan kertsi on hirveintä koko levyllä. Mutta tämä Queensrychestä, en uskalla näiden mielipiteideni kanssa mennä bändin ketjuun, joten vaikenen :D

Exhausted: "Tool does it a hundred million times better", repesin vähän.
 
Sinänsä myös 70-luvun progesta puhuessa pitäisi muistaa, että jo "esimetallibändit" Zeppelin, Sabbath ja Purple harrastivat pitkiä kappalerakenteita, monipuolista instrumentaatiota ja klassisesta musiikista tai jazzista ammentavia osuuksia.
 
Sinänsä tuon progressiivisen rockin rajauksen ymmärtää King Crimson-Yes-Genesis-Pink Floyd -akselille, sillä oikeastaan kaikki John Mayallista tänne päin, melkeimpä Sex Pistolsiin asti, oli taiderockia - The Beatles, Cream, Bowie, LZ, DP, UH jne. Klassisen musiikin vaikutus tekee suurimman pesäeron amerikkalaiseen rockiin ja R&B:iin, joka oli selvemmin tanssittavaa musiikkia brittirockin ollessa enemmän huojunta/kuuntelumusaa.

Tulipa nyt mieleen tässä Opethia kuunnellessa, että sitähän bändiä ei vissiin mainittu ollenkaan siinä progejaksossa? Kyseessä on kuitenkin melkoisen tunnettu bändi nykypäivänä ja vieläpä sellainen jonka tyyli nojaa suuresti 70-luvun progea kohti.

EvilDead: Tulipa nyt mieleen tässä Opethia kuunnellessa, että sitähän bändiä ei vissiin mainittu ollenkaan siinä progejaksossa? Kyseessä on kuitenkin melkoisen tunnettu bändi nykypäivänä ja vieläpä sellainen jonka tyyli nojaa suuresti 70-luvun progea kohti.
 
Jokaisesta jaksosta jäi se ja se bändi mainitsematta. Sitäpaitsi Opeth voisi ennemmin olla kuitenkin niitä äärimetallijaksoon istuvia bändejä.

bedlam: Jokaisesta jaksosta jäi se ja se bändi mainitsematta. Sitäpaitsi Opeth voisi ennemmin olla kuitenkin niitä äärimetallijaksoon istuvia bändejä.
 
Musta toi on aika fifti/sixti, siis kyllä Opethin voisi hyvin musta kumpaan vaan lokeroon laittaa. Vaan ite laittaisin ennemmin tänne proge-osastolle, sillä ei bändi ainakaan sen enempää ole äärikamaa kuin esim. dokkarissa isosti mainitut Dillinger tai (etenkin vanhempi) Mastodon.
 
Tässä saattaa olla myös sitä, että ei taida bändi kovin suurta suosiota pohjois-Amerikassa nauttia. Näin mutulla, siis. Tämän takia Poisonistakin on paljon juttua, vaikka musiikilliset ansiot ei sille antaisi mitään perusteita.

Kyllähän tuossa dokkarissa jäi miljoona bändiä mainitsematta (ääneen). Turha siitä on kitistä. Ei mainittu Bon Joviakaan sanallakaan, vaikka se oli kuitenkin 80-luvun lopun suurin hard rock bändi. Ehkä sen takia, kun niillä on sarjan teemaan sopivia levyjä vain muutama ja sen jälkeen bändi on kehittynyt ihan eri suuntaan. Mutta ei minua tuo mainitsematta jättäminen häirinnyt yhtään. Olihan se nimi siellä "sukupuussa" kuitenkin.

Ziggy Bubba: Musta toi on aika fifti/sixti, siis kyllä Opethin voisi hyvin musta kumpaan vaan lokeroon laittaa. Vaan ite laittaisin ennemmin tänne proge-osastolle, sillä ei bändi ainakaan sen enempää ole äärikamaa kuin esim. dokkarissa isosti mainitut Dillinger tai (etenkin vanhempi) Mastodon.
 
Mun mielestä Mastodon ei taas ole lähellekään niin äärikamaa kuin Opeth, jonka musiikki kuitenkin varsinkin aikoinaan sisälsi paljonkin kuolometallimeinikiä. En kyllä tarkalleenottaen tiedä mitä äärimetallilla tarkoitetaan, mutta olettaisin sen meinaavan death/black/grind/hc-osastoa johon en Mastodonin ensimmäistäkään levyä laskisi. Mutta joo, Dillinger kyllä taas on suurelta osin melko äärimeininkiä.

bedlam: Mun mielestä Mastodon ei taas ole lähellekään niin äärikamaa kuin Opeth, jonka musiikki kuitenkin varsinkin aikoinaan sisälsi paljonkin kuolometallimeinikiä. En kyllä tarkalleenottaen tiedä mitä äärimetallilla tarkoitetaan, mutta olettaisin sen meinaavan death/black/grind/hc-osastoa johon en Mastodonin ensimmäistäkään levyä laskisi. Mutta joo, Dillinger kyllä taas on suurelta osin melko äärimeininkiä.
 
Remission menee musta kevyesti tuonne ääriosastolle. Toki muut levyt ei niinkään helposti. Bändi oli ton ekan levyn aikaan mun korvaan suht normia Relapse-lafkan soundia ton äärimmäisyyden suhteen, eli aika äärimmäistä. Eli jos bändi olisi jatkanut tuon levyn sludge-jyräyksellä, ei sitä olisi tuossa jaksossa nähty. Vaikka jostain kumman syystä just tuota levyä bändin kohalla soitettiin. Noh, onhan se aivan loistavaa matskua.
 
Opethin äärimmäisyys on musta varsinkin 2000-luvulla karissut jossain määrin kunnon tuotannon takia muun muassa. Ja onhan se musa mennyt selkeästi sinne progempaan/puhtaampaan suuntaan myös. Tämä ei siis missään nimessä ole huono asia, pelkkä toteamus aiheeseen.

Mjaam, vihdoin siis tuli kuin tulikin se viimeinen, extreme metal-jakso.
Tämmönen linkki tuli tuolla sosiaalisen median puolella vastaan : http://bundles.bittorrent.com/bundles/extrememetal

tomaattiorava: Mjaam, vihdoin siis tuli kuin tulikin se viimeinen, extreme metal-jakso.
Tämmönen linkki tuli tuolla sosiaalisen median puolella vastaan : http://bundles.bittorrent.com/bundles/extrememetal
 
Ei perkele sitten ole doomia, vaikka sitä muistaakseni juuri extreme-jaksoon lupailtiin.