 texjazz
14.12.2012 20:46:49 | |
|---|
miihkali666: Raamattu
Sekosin täysin. Siis jumalan poika alensi itsensä ja siksi jumala korotti sen niinku ylimmäksi.
Kannattaa siis olla nöyrä vallanpitäjien edessä. Jees kamaa. Kannattaa varata runsaasti perunalastuja tähän. Liikaa sivujuonia jotka ei liity tarinaan.
Näyttää kyllä niin fantasiakirjalta, että kiinnostanee vain teini-ikäisiä tyttöjä. Kaikki on jo tehty. |
 Flash
16.12.2012 14:47:52 (muokattu 16.12.2012 14:48:53) | |
|---|
Pete Townshend - Who I Am
Townshend on työstänyt omaelämäkertaansa pitkään ja hartaasti. Lopputulos on hyvin tekijänsä näköinen. Tämän tason kirjoittaja ei haamukirjoittajaa tarvitse. Ilmeisesti tekstiä olisi ollut toisenkin kirjan tarpeiksi. Ehkä sen takia jäi tunne, että ihan kaikkea ei kerrottu, vaikka Townshend on kyllä aina itsensä ruoskimisessa suoriutunut hyvin, ja niin tälläkin kertaa. Kenties tuosta johtuen kirjasta jäi vähän surullinen fiilis päälimmäiseksi. Ei siis parasta viihdykettä, mutta faneille tietysti suositeltava teos. Live Music Is Better! |
Matti Salminen - Yrjö Kallisen elämä ja totuus
Jotenkin löysä elämäkerta. Enemmän olisi kaivannut syvyyttä ja informaatiota.
Olavi Paavolainen - Synkkä itsepuhelu
Hieno kirja sivullisuudesta vuosina 1939-1944. Tiedotuskomppaniassa upseerina Paavolainen pääsi seuraamaan sen aikaista mediaa laajemminkin -niitä lehtiä ja radio-ohjelmia, joita sotasensuuri Suomessa ei läpi päästänyt - joten oli aika hyvin tietoinen sodan kulusta laajemmassa mittakaavassa. Oli skeptinen ja pessimistinen koko sodanajan. Jälkiviisauttako ripaus? Ehkä, mutta ei haittaa. Hienosti kirjoitettu. Kaikki on jo tehty. |
 jassi
30.12.2012 00:17:35 | |
|---|
Steven Adlerin tarina My appetite for destruction. Kyllä oli ihan kelpo paketti. Ja mukava homma, että nyt näyttäis heebolla vihdoinkin lähteneen homma rullaan. Todella pohjilla kävi. Tare veti sitä retkua turpaan, niin että turpa rullalla. |
 baron
30.12.2012 11:50:18 | |
|---|
Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja.
Mielenkiintoinen, osannut pelkistää kaikenlaisia asioita ja saanut monimutkaisiakin asioita melkein ymmärrettäväksi.
Stephen Hawkingin elämäkerran jälkeen ikään kuin jotkut asiat alkaisi mennä jo kaaliin. You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
 Brownie
31.12.2012 19:50:18 | |
|---|
Antti Tuuri: Eerikinpojat |
High
01.01.2013 00:28:01 | |
|---|
Ari Väntänen - Hanoi Rocks
Hyvin kirjoitettu kirja sisältäen hyviä kuvia ja hauskoja juttuja! "Melodiat koivumetsissä, sanat havumetsissä ja harmoniat kaislikossa" |
 barclay
01.01.2013 15:18:18 | |
|---|
Jaakko Heinimäki: Ohikiitävää
Juha Tapio on masentava äijä joka tekee vmasentavaa musaa, mutta hän on kuitenkin suomalainen laulaja/lauluntekijä. Siksipä kirja kiinnosti. Ihan jees. www.mikseri.net/kostiainenproj |
 Feline
03.01.2013 09:43:55 (muokattu 03.01.2013 09:46:38) | |
|---|
Henning Mankell: Kiinalainen
Kiehtova kirja. Jonkin sortin dekkarointia ja mielenkiintoista historiallista tietoa imperialismista ja Kiinasta. Kiinan nykytilanne ja suhde Afrikkaan ja ... noh, yleinen maailman tilanne... herätti kysymyksiä.
... seuraavaksi luen joululahjaksi saamani Nälkäpelin ja sen jälkeen palaan joko Mankellin pariin tai sitten yritän tarpoa jotain pakollisia venäläisiä klassikkoja läpi :D |
Feline
04.01.2013 16:15:45 | |
|---|
OFFTOPIC.
Onko olemassa joku kirja, jossa tapahtuu joku maailmanloppu tjsp. ja jäljelle jää vain jotain lapsia. Lapset löytää jostain jotain random kirjallisuutta ja alkavat pitää näitä ikäänkuin "raamattuna". Jos on, niin minkä niminen?
En tiijä oonko joskus lukenut jotain tuollaista, kattonut telkkarista vai nähny unta, mutta on nyt tässä viimeiset 20 vuotta vaivannut kovasti paljon :) Tuntomerkit varsin vähäiset, mutta kokeillaan nyt kysästä silti... |
 NHR
04.01.2013 17:06:13 | |
|---|
Feline: OFFTOPIC.
Onko olemassa joku kirja, jossa tapahtuu joku maailmanloppu tjsp. ja jäljelle jää vain jotain lapsia. Lapset löytää jostain jotain random kirjallisuutta ja alkavat pitää näitä ikäänkuin "raamattuna". Jos on, niin minkä niminen?
En tiijä oonko joskus lukenut jotain tuollaista, kattonut telkkarista vai nähny unta, mutta on nyt tässä viimeiset 20 vuotta vaivannut kovasti paljon :) Tuntomerkit varsin vähäiset, mutta kokeillaan nyt kysästä silti...
Kirjoja en juuri nyt muista, mutta ensimmäisenä tuli mieleeni elokuva Mad Max 3. Siinähän oli joku eristäytynyt lapsiheimo, pudonneen matkustajalentokoneen viimeisiä eloonjääneitä (tai näiden lapsia) käsittääkseni, jotka kertoilivat toisilleen tarinoita, joissa esiintyivät mm. kristusmainen "Captain Walker" ja paikka nimeltä "Tomorrow-morrow Land", yrittäen siis näin pitää menneen maailman muistoa hengissä.
Tuskinpa tämä kuitenkaan oli juuri tuo hakemasi, sillä nämä lapset olivat muistaakseni täysin lukutaidottomia, eikä kyseessä muutenkaan ollut juuri enempää kuin yksi sivujuoni kyseisestä elokuvasta. Tuli nyt vain mieleeni. "Jos Luoja olisi meidän halunnut kuuntelevan stereomusiikkia, Hän olisi antanut meille kaksi korvaa."
- Tankki täyteen -sarjan rovasti |
Feline
04.01.2013 19:22:57 | |
|---|
Saattaa toki olla tuokin, ehkä jotenkin omilla mielikuvilla ja muualta varastetuilla jatkoideoilla varustettuna :D Jotenkin silloin penskana yhdistin tuohon mielikuvaan uskonto- ja yhteiskuntakritiikin.
Mut jos tää on kokonaan mun mielikuvituksen tuotetta, ni kirjoitan tollasen kirjan ite. (ehkä en) |
 Klezberg
04.01.2013 19:38:59 (muokattu 04.01.2013 19:42:29) | |
|---|
Feline: Saattaa toki olla tuokin, ehkä jotenkin omilla mielikuvilla ja muualta varastetuilla jatkoideoilla varustettuna :D Jotenkin silloin penskana yhdistin tuohon mielikuvaan uskonto- ja yhteiskuntakritiikin.
Mut jos tää on kokonaan mun mielikuvituksen tuotetta, ni kirjoitan tollasen kirjan ite. (ehkä en) William Goldingin Kärpästen herra on tuon tapainen, en tiedä/muista yksityiskohdista, että oliko siinä jotain kirjoja. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kärpästen_herra huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta.. siksi siirryinkin haitariin |
Feline
07.01.2013 10:36:03 | |
|---|
Voi olla tuo Kärpästen herra. Mulla on jostain syystä ollut joku esto päällä tuota kyseistä teosta kohtaan, ehkä toi mun muistikuva tulee just tosta leffaversiosta (koska tuskin pikkutyttönä tuota luin :D ) ja oli jokseenkin dramaattinen kokemus. Noh joo, seuraavan kerran kun käyn kirjastossa, nappasen tuon mukaan ja lukaisen.
Nälkäpelin (1-3) luin viikonloppuna. Olihan se vähän nuorten kirja, mutta kiinnostavaa kuitenkin. Ideansa ilmeisesti saanut nykyisistä ripulitositeeveistä ja uutisista. Nytten sitten vuorossa Nevil Shuten Viimeisellä rannalla. Ennen Kärpästen herraa on kyllä pakko lukea väliin jotain kevyempää, ettei ihan rupea ahdistamaan, ehkäpä lukaisen Lee Childin Affairin seuraavaksi. Aivotonta räiskintää :D |
Sarastuskävijä
11.01.2013 05:53:15 | |
|---|
Luen parasta aikaa: Lauri Puintila - Kaappari Lamminparras |
Flash
11.01.2013 08:46:05 | |
|---|
Albert Camus - Sivullinen
Odotin, että tämä olisi ollut jotenkin "vaikeampi" teos, mutta ehkä ikä on tehnyt tehtävänsä ja tähän oli lopulta aika helppo päästä sisään. Ja en tiedä onko suomalaisen muutenkin keskimäärin helpompi samaistua umpirehelliseen ja juroon päähenkilöön. Live Music Is Better! |
 Tympee Huttunen
11.01.2013 09:00:00 | |
|---|
baron: Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja.
Mielenkiintoinen, osannut pelkistää kaikenlaisia asioita ja saanut monimutkaisiakin asioita melkein ymmärrettäväksi.
Stephen Hawkingin elämäkerran jälkeen ikään kuin jotkut asiat alkaisi mennä jo kaaliin.
Mielenkiintoisia juttuja, mutta ei oikein pääse edeltävien kirjojen tasolle. |
 masterhat
13.01.2013 15:16:09 | |
|---|
Theo Fleury kirja luin, aika rajua settiä alusta loppuun, suosittelen, jahka elämänkerrat, päihteet tai jääkiekko kiinnostaa |
baron
14.01.2013 12:47:25 | |
|---|
Sarastuskävijä: Luen parasta aikaa: Lauri Puintila - Kaappari Lamminparras
Kun oot muodostanut käsityksen kerro onko ostamisen arvoinen? You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
 dictatorsh*t
15.01.2013 10:30:04 | |
|---|
Viimeisimmät kolme luettua ovat:
Jean Cocteau: Valkoinen kirja
Arthur C. Clarke: Maan valo
Philip K. Dick: On aika sijoiltaan
Cocteau oli hieno pienoisromaani, lyhyt mutta tuntui kovin henkilökohtaiselta, myös kylmältä. Hyvä kirja, hienot piirrokset. Clarke ihan hyvää viihdettä, muutamia ärsyttäviä juttuja ja salapoliisihölmöyksiä. Dick hyvällä tavalla sekava, pidin sanojen semiotiikkaa pohtivasta sävystä sekä epävarmuuden tunteen ja epäilyn kuvaamisesta.
Tänään haen lisää Dickiä luettavaksi. Jotain hyötyä on ilmeisesti siitäkin, ettei saa nukuttua. |
