Rock, pop, alternative ›

Hesus millaista musiikkia! Näkisiköhän tuota elokuvaa jostain arkistoista mitenkään? En omista televisiota ja internetissä sitä ei ole helposti ainakaan nähtävillä(olen ehkä maailman toiseksi huonoin googlaaja).

En kyllä tajunnut yhtään mitään tuosta musiikista.

http://areena.yle.fi/video/1332193003519
 
Areenasta löytyy vielä kuusi päivää.

Hauska kohta se missä levy-yhtiön äijä tuli Tilt-levyn ensimmäiseen kuuntelusessioon. Kuuntelu aloitettiin suurilla kaiuttimilla ja kovaa, yhtiön miestä alkoi ahdistamaan, vaihdettiin pienempiin kaiuttimiin. Walker pyysi kuitenkin että vaihdettaisiin takaisin suurempiin kajareihin, halusi kuunnella KOVAA sen ainoan kerran kun koskaan levyn valmiina kuuntelisi. Hieman turha osuus oli taas se johon oli leikattu kaikki stingit samaan läjään, kokonaisuudessa ei kuitenkaan onneksi ollut pelkkää julkkisfanien hehkuttamista.

Minua harmittaa vähän että katsoin tuon, koska moneen musiikkin oli luotu jotain kuvailmaisua ja en olisi halunnut nähdä joidenkin äänien teosta niin paljoa. Tavallaan nyt on jotain tekstuuria jo valmiina seuraavaan Tilt-matkaan. Se harmittaa.

jra: Tämä dokkari tulee tänään (ma 19.3.) Teemalta klo 21.
 
Mielenkiintoinen dokumentti, josta tuli mieleen, että Scott on kuunnellut Peter Aavaa.

danny: En kyllä tajunnut yhtään mitään tuosta musiikista.
Ei sitä voikaan tajuta se pitää tuntea.
Mielenkiintoinen dokkari oli.Mielenkiintoisia mielikuvia herättävät tekstit jotka on täysin vapaita logiikasta?
Mielenterveydelle voi olla melko vaarallista. No mua se ei haittaa mikä mielenterveys?
Teki paljon Jacques Brelin biisejä?

Ostinpa tuossa uunituoreen Bish Boschin, aika jännää kamaa tämäkin.
 
Löytyy myös Spotifysta: http://open.spotify.com/album/5EUAl341bOrY661zcYD2iV

Jahas, ilmeisesti yhteislevy Sunn O))):n kanssa tulossa: https://www.facebook.com/4097798324 … 80.409779832435562/660293644050845/

https://yle.fi/uutiset/3-10706263
 
RIP Scott Walker 1943-2019
 
Viime vuosina musiikin suurmiesten poismeno on kiihtynyt valitettavaa tahtia, mutta itsekin hämmästyin siitä, miten Scott Walkerin maanantaina uutisoitu kuolema on tuntunut kaikkein surullisimmalta ja vaikeimmalta. Tämä tuntuu erityisen kummalliselta siksi, että Walkerhan oli yksityisyyttään tiukasti varjeleva ja erakkouteen taipuvainen persoona, jolta ei pahemmin herunut haastatteluita tai somepäivityksiä. Mutta silti tuntuu siltä, kun olisi jollain lailla menettänyt läheisenkin ystävän.
 
Olen tähän mennessä päätynyt siihen tulokseen, että harva muusikko on tuotannossaan kuvannut ulkopuolisuutta ja elämän valitettavaa raadollisuutta vastaavalla intensiteetillä ja tinkimättömyydellä kun Scott Walker. Jo 60-luvun ensimmäisten soololevyjen tunnelmassa on sinänsä melko perinteisistä sovituksista huolimatta jotain sanoin kuvaamattoman häiritsevää ja kieroa, joka vaanii nurkan takana. Viimeistään sitten 1990-luvulla Tilt räjäytti pankin, ja siitä seurannut vanhempien vuosien luova menestysputki olikin sitten yhtä juhlaa. Mielestäni Tiltin aloitusraita Farmer In The City on mahdollisesti kaikkien aikojen paras albumin aloitusraita. Jollei se nosta kylmän väreitä selkäpiihin, niin silloin Scott Walkerin tuotanto ei ehkä ole se oma juttu. Itselleni näin käy joka kerta.
 
Haikea olo, ei auta. Linja keikkailemattomuuden suhteen päti näköjään loppuun asti, mutta aina sitä odotteli uutta tuotantoa. Onneksi levyt jäävät kuitenkin jäljelle. Paljon hienoja sävellyksiä ja albumeita ulkopuolisuudesta, kuolemasta, väkivallasta, pelosta mutta myös kauneudesta. Elämästä. Ja ennen kaikkea Scottin mielettömän upea baritoniääni tulkitsemassa tätä kaikkea.
 
Kiitos, Scott Walker.

On tullut monesta tuutista tämän miehen poismenosta. Hänen musiikkiinsa tutustuin parin biisin edestä muutama kuukausi sitten ja olin että wau.
 
Nyt pitänee hommata useampi levy.