Rock, pop, alternative ›

joopa joo, tullu tänään muutaman kerran pyöräytettyä tuo levy. En osaa biisejä vielä juuri eritellä, mutta osa on auennu ja osa ei. Viimenen biisi on kyllä kova, hieno komppi on siinä. ja toi jo ennakkoon kuultu Tempest on kyllä hyvä. Yhdessä biisissä siellä on myös kunnon Meeshuggah soundit, bassointroa myöten.
 
Kyllä tämän levyn kanssa tulee viihdyttyä pitkään varmasti. Hyviä melodioita sieltä löytyy. Ja joku jo aikasemmin sanokin että The Cure kohtaa Meshuggahin mikä on kyllä vähintäänkin pätevästi sanottu.
 
Hieno pändi on tämä, ei siitä mihinkään pääse.

Kuuntelin eilen kertaalleen Spotifyssa lävitse ja kyllähän tuo mainiolta levyltä vaikuttaa. Ehkä pari sellaista selkeää timanttia, joita Diamond Eyes -plätyllä oli, tältä uudelta levyltä puuttuu, mutta kokonaisuus on mielestäni todella hyvä. Se toimii alusta loppuun ja kuulostaa Deftonesilta.
 
Pakkohan se oli eilen laittaa tuo ltd CD + t-shirt versio tilaukseen :)

Aluksi biisit kuulosti todella sekavilta sillisalaateilta, mutta nyt parin kuuntelun jälkeen alkaa toimia. Saundimaailma on paljon eläväisempi kuin turboahdetulla Diamond Eyesilla. Entombed-biisi voisi yhtä hyvin olla Crossesin biisi. Tällä levyllä käytetään sampleja rytmisinä elementteinä aivan eri tavalla kuin ennen. Tällaisia ajatuksia tähän aamuun.

Exhausted: Aluksi biisit kuulosti todella sekavilta sillisalaateilta, mutta nyt parin kuuntelun jälkeen alkaa toimia. Saundimaailma on paljon eläväisempi kuin turboahdetulla Diamond Eyesilla. Entombed-biisi voisi yhtä hyvin olla Crossesin biisi. Tällä levyllä käytetään sampleja rytmisinä elementteinä aivan eri tavalla kuin ennen. Tällaisia ajatuksia tähän aamuun.
 
olin samaa mieltä alkuun, ei oikeen jääny mitn käteen. mut kun ahkerasti pyöritteli, nin kyllä se siitä. On myös semmosia, melko epädeftonesmaisia juttuja täällä. välillä tuli soundeista ja kitarahommista joku Opethi mieleen, hoh.
 
Tuo What Happened To You? on kyllä aivan mieletön biisi, huh!
 
Rosemary on ainoa, joka vaan ei jotenki kolise kauheasti.

No on tää kyllä kova! Aluks ajattelin, että nyt ei lähdekään, mutta ai että ku tää hiipii! Koko ajan vaan tuntuu paremmalta. Mutta näinhän se on mulla aina Deftonesin kanssa, pl. S/T-levy mikä jätti kyllä aivan kylmäksi.

Osmo: No on tää kyllä kova! Aluks ajattelin, että nyt ei lähdekään, mutta ai että ku tää hiipii! Koko ajan vaan tuntuu paremmalta. Mutta näinhän se on mulla aina Deftonesin kanssa, pl. S/T-levy mikä jätti kyllä aivan kylmäksi.
 
Itelläki hiljalleen lähteny toimimaan. Jotain biisejä jää jo mieleen kun ~5:ttä kertaa kuuntelee. Mutta silti, en kuule Meshuggahia, enkä ylipäänsä RIFFEJÄ. Missä riffit? Aika paljo sellasta emohiimailua. Maalailumeininkiä.

Juntunen: Itelläki hiljalleen lähteny toimimaan. Jotain biisejä jää jo mieleen kun ~5:ttä kertaa kuuntelee. Mutta silti, en kuule Meshuggahia, enkä ylipäänsä RIFFEJÄ. Missä riffit? Aika paljo sellasta emohiimailua. Maalailumeininkiä.
 
Mua ei haittaa. Aika balanssissa koko levy on, mutta oot kyllä oikeassa että riffit on pikkasen jääny vaiheeseen. Mut kyl tää alkaa kiilaamaan ohi Diamond Eyesin. Enemmänkin ehkä kokonaisuuden voimin, kuin yksittäisten biisien. Ja soundit on mukavammat.
 
Pitipä muuten kuunnella tähän väliin toi White Pony, ja kyllä se vaan toimii. Hitto että siinä menee vieläkin kylmät väreet.
 
"I feel like mooooooreee...."

Vaikka jokaisella Deftones-levyllä on hetkensä, ei mikään ole niin _kokonaisuus_ kuin White Pony. Siihen aina uusia levyjäkin taidetaan verrata. Kaikki biisit kuuluvat kokonaisuuteen, vaikka moni biisi toimii kyllä yksinäänkin. Ja tyylikkäästi "hittibiisit" on säästetty sinne levyn loppupuolelle, eikä suurin hittibiisi edes kuulu levylle.

Uudessa Soundissa on vissiinkin Suomen ainoa uusi Deftones-haastattelu.
 
Tuosta näkee vähän meininkiä:
 
http://www.soundi.fi/lehti/tutustu-lehtiin/soundi-122012

En kyennyt kuuntelemaan tota uutta loppuun. En osaa selittää tai perustella ilman että sanon rumasti ja loukkaavasti, joten varmaan parempi olla sanomatta enempiä.

eipä kyl ole yhtään avautunut tämä uusi levy..oli sitten varmaan liian isot odotukset, varsinkin kun hehkutuksia sai lukea kaikkialta..nooh, kattellaan vielä..ei ihan nyt vielä halua luovuttaa, että lisää kuunteluja niin ehkäpä paranee..

Mulla kesti hämmästyttävän kauan aueta tämä uusin. Kunnei mikään "vaikea" mistään kohtaa ole. Aluksi oli iso pettymys, tosi tasapaksu eikä mitään oikein noussut esille. 5-10 kuuntelukerran jälkeen alkoi maistua ja nyt toimii oikeinkin hienosti. Ei ihan edellisen levyn tasoa mut hyvä levy kyllä taas. White Pony ei ole lähtenyt koskaan, taytyypä ottaa se vielä ties kuinka monetta kertaa kuunteluun. Adrenaline, Around The Fur ja Diamond eyes on mulle timanttilevyjä, uusin hyvä ja näiden välissä ei ole toistaiseksi toiminut mikään.

Ostin uutukaisen vasta tänään, mistäpä muualta kuin Anttilasta :P Aika kivalta vaikuttaa yhden autokuuntelun pohjalta, mutta ei vielä vahvoja muistikuuloja jäänyt. Ainakin soundeissa on enemmän tilaa ja kerroksia kuin Diamond Eyesilla, eikä kitarat oo niin jyräävät. Joku siellä ylämiddlessä vaan ainakin autossa raasto korvia. Abella on taas omat signature-haikkakuviot messissä, jee! En bongannu hittikertsejä.

Muovinen: Ostin uutukaisen vasta tänään, mistäpä muualta kuin Anttilasta :P Aika kivalta vaikuttaa yhden autokuuntelun pohjalta, mutta ei vielä vahvoja muistikuuloja jäänyt. Ainakin soundeissa on enemmän tilaa ja kerroksia kuin Diamond Eyesilla, eikä kitarat oo niin jyräävät. Joku siellä ylämiddlessä vaan ainakin autossa raasto korvia. Abella on taas omat signature-haikkakuviot messissä, jee! En bongannu hittikertsejä.
 
Tämä uus on tosiaan paljon tasaisempi materiaalin suhteen. Tästä ei nouse tietyt biisit samalla tavalla esiin kuin vaikka Rocket Skates ja nimikkobiisi edellisellä. Tolla Diamond Eyesillä varsinkin pari viimeistä biisiä oli vähän turhia - just samaa soundia, eikä edes kovin hyviä. Eli just noin "yhden soundin levylle" oli pikkasen liikaa biisejä.
 
Uudella taas tunnelmat vaihtuu tosi nätisti koko matkalla ja soundimaailma on selkeesti ilmavampi. Vaikkakin vähän pitää marmattaa: kyllä esim. snare ottaa limitteristä kovaa osumaa kun kunnolla runnotaan - on tämäkin vaan liian lujalle vedetty. Olisi hauska kuulla tästä semmonen 5db vähemmän läjäytetty versio. Turha toivo, tietty.
 
Musta Leathersissä on oikeinkin tarttuva ja tunteikas kertsi. Nyky-Chinoa popimmillaan. Kokonaisista biiseistä suosikeiksi nousee avausraidan täsmäisku sekä tunnelmallisemmat/raskaammat Rosemary ja Tempest.
 
Abe on tosiaan tällä levyllä pirun hyvässä tikissä, vaikka jonnin verran nuo lanatut soundit välillä miehen setin tehoa syövätkin. White Ponyn rumputuotantoa tulee taas kovasti ikävä, huh miten napsuivat kolistimet tossa nätisti. Digital Bathin intro ja säkeistö jos mitkä menee rumpujen ja tuotannon osalta itellä ihan sinne all-time kärkipäähän.
 
E: Terry Daten taikaa ehkä, mutta eipä ole Abe niin hyvältä soundannut sitten tuottajan vaihtamisten. Dredgin levyillä Tero Tälli on myös saanut narulle aika saman henkistä, just meikäläistä inspiroivaa soundia.

Ziggy Bubba:
E: Terry Daten taikaa ehkä, mutta eipä ole Abe niin hyvältä soundannut sitten tuottajan vaihtamisten. Dredgin levyillä Tero Tälli on myös saanut narulle aika saman henkistä, just meikäläistä inspiroivaa soundia.
 
Näiden rumpaleiden tatsissa ja tyylissä on myös paljon samaa.

Diamond Eyes kuulostaa nyt jälkikäteen todella keskinkertaiselta, nu-metalliselta, väkisin väännetyltä ja kolkolta. Ei yhtään Koi No Yokanin rentoutta, groovea ja vaihtelevuutta.

Exhausted: Diamond Eyes kuulostaa nyt jälkikäteen todella keskinkertaiselta, nu-metalliselta, väkisin väännetyltä ja kolkolta. Ei yhtään Koi No Yokanin rentoutta, groovea ja vaihtelevuutta.
 
Mielenkiintoista kyllä. Hieno bändi kun voi monesta valita suosikkinsa. Mun mielestä White Ponya vaivaa juuri epätasaisuus. Monta upeaa hetkeä mut kokonaisuus ei kanna. Ois kätevä tuplavinyyli jos Passenger ois D-puolella. Ois meikäläisen kappale A- ja D-puolilta melkoisen kulunut ja B- ja C säilyisivät mintteinä kauan.

Exhausted: Diamond Eyes kuulostaa nyt jälkikäteen todella keskinkertaiselta, nu-metalliselta, väkisin väännetyltä ja kolkolta. Ei yhtään Koi No Yokanin rentoutta, groovea ja vaihtelevuutta.
 
Minä sanoisin ennemmin, että se kuulostaa erilaiselta. On totta, että se tasapaksu soundi tekee levystä raskaan kuunnella ja pari viimestä biisiä väsähtää, mutta pääosin biisimatsku on rautaista. Aika kovaa tuuttausta on tämä Koi No Yokanikin, vaikka enemmän hengittääkin. Mulla on Deftonesissa aina eniten tökkiny tuo Carpenterin hieman mielikuvitukseton ja yksitotinen kitaratyöskentely ja -soundi ja se jos jokin on tämänkin levyn kompastuskivi. Liian vähän kuuntelua takana, että vois mitään ihmeempiä vielä virkkoa.
 
edit: White Ponyhan on Deftonesin oma King For A Day... (monien mielestä epätasainen ja liian moniin suuntiin kurkottava kokonaisuus) ja tuo FNM-kiekko on mun henk. koht. TOP 3-levyissä kirkkaasti :)

Muovinen: White Ponyhan on Deftonesin oma King For A Day... (monien mielestä epätasainen ja liian moniin suuntiin kurkottava kokonaisuus) ja tuo FNM-kiekko on mun henk. koht. TOP 3-levyissä kirkkaasti :)
 
Tolla levyllä on vaan ne huiput niin isoja huippuja, että ei ihme kun jotkut biisit jää varjoon. Musta tuo Passenger ei tosin ole edes ihan niitä parhaita täsmäbiisejä levyllä. Toki toi on tosi kova, mutta vaikka mainittu Digital Bath ja aina hieno Knife Party menee selvästi edelle, Change myös. Livenä Circuksessa tämä Maynard-biisi oli kyllä aivan huippu, jopa ilman laulu-apuja.
 
Itelle se Around The Fur on myös tosi kovaa tasoa, vaikka onkin oikeasti epätasainen... Mitä WP ei varsinaisesti edes ole.
 
E: Teenager on ehkä vähän täytteen oloinen kipale Ponyllä, ehkä tuotanto on kehnompi kuin itse biisi.