Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Olen aina ihmetellyt tätä termiä, jota käytetään usein rock/pop-musiikin yhteydessä hieman halventavaan sävyyn. Ymmärrän kyllä, että blueskaavan johdannaisissa on tosiaan vain kolme sointua (I/IV/V), mutta termiä tunnutaan käyttävän aivan muissa yhteyksissä.
 
Viimeksi esim. Ismo Alangon sinfoniaorkesteriproggiksen lehtijutussa Ismon biisejä tituleerattiin "kolmen soinnun musiikiksi" ja todettiin ettei se oikein toimi sellaisenaan sinfoniaorkesterilla. Mun mielestä Ismon monet biisit on kuitenkin pop-musaa sieltä hieman haastavammasta päästä. Kaikkein oudoimmalta tuntui kun yksi klasari-ihminen kutsui Mozartia "kahden soinnun ihmeeksi" - en ymmärtänyt kommenttia ollenkaan.
 
Onko tässä nyt jotain mitä en tajua? :) Mitä tuo kolmen soinnun musiikki oikein tarkoittaa jos se ei tarkoita sointuasteita?

Juutas: Kaikkein oudoimmalta tuntui kun yksi klasari-ihminen kutsui Mozartia "kahden soinnun ihmeeksi" - en ymmärtänyt kommenttia ollenkaan.
 
V-I. Mieti vaikka Eine kleine Nachtmusikia.

Musiikin hyvyys on suoraan suhteessa käytettyjen sointujen määrään.

Hargon: Musiikin hyvyys on suoraan suhteessa käytettyjen sointujen määrään.
 
Mitä vähemmän, sen parempi...

Hargon: Musiikin hyvyys on suoraan suhteessa käytettyjen sointujen määrään.
 
Ei välttämättä ollenkaan, paitsi ehkä silloin jos otetaan (osataan) pari sointua ja annetaan näiden sointujen määrätä rajat missä musiikillisesti liikutaan.

Number 9: Mitä vähemmän, sen parempi...
 
http://www.youtube.com/watch?v=ogY3VKYtMdI
Ton verran saa aikaiseksi pelkällä Ab6 soinnulla jos sattuu osaamaan!

baron: http://www.youtube.com/watch?v=ogY3VKYtMdI
Ton verran saa aikaiseksi pelkällä Ab6 soinnulla jos sattuu osaamaan!
 
1967, paras vuosikerta! 8)
 
Number 9: Siinä mielessä kyllä, että tuolloin ilmestyi kaikkien aikojen paras LP.
 
Totta tosiaan (CDL 13.004)

levesinet: 1967, paras vuosikerta! 8)
 
Siinä mielessä kyllä, että tuolloin ilmestyi kaikkien aikojen paras LP.

Number 9: Siinä mielessä kyllä, että tuolloin ilmestyi kaikkien aikojen paras LP.
 
Kyllä.
 
http://www.aanitearkisto.fi/firs2/f … t%E4ysivaltainen+suurl%E4hettil%E4s

Janus: Kyllä.
 
http://www.aanitearkisto.fi/firs2/f … t%E4ysivaltainen+suurl%E4hettil%E4s
 
No aletaan olla asialinjalla!

Kolmen soinnun musiikki tarkoiti alunperin sitä, että käytetään kolmea sointua, jotka ovat kaksisointuja eli muodostuvat perussävelestä ja kvintistä.
 
Näistä käytetään myös nimitystä "voimasointu" ja kevyessä musiikissa ne merkitään usein numerolla 5. Esimerkiksi soinnut voivat olla A5, D5, ja E5.
 
Nimitys liittyy nykyrock-musiikin yhteen merkittävimpään kehittäjään, amerikkalaiseen 70-luvulla aloittaneeseen Ramones-yhtyeeseen, joka käytti musiikissa hyvin pelkistynyttä ilmaisua. Duurisoinnun käytöstä luovuttiin, koska yhteen sointi perustui säröytyneen sähkökitarasignaalin käyttöön ja säröä käytettäessä duurisointu kuulostaa dissonanttiselta.
 
Ramonesin punk-musiikkia pidettiin rock-maailmassa alkeellisena, koska 70-luvun puolivälissä rockissa käytettiin joskus hyvin monimutkaisia muoto- ja sointurakenteita.
 
Ramones käytti myöhemmin myös aivan tavallisia mollisointuja ja aivan alussakin soinnut saattoivat vaihtua esimerkiksi A5 D5 E5 H5 E5, jolloin melodiasta riippuen vaihto voidaan kokea sävellajiin kuulumattomana muunnossointuna, eli kyse ei ollut mistään "dogmasta".
 
Monet aloittelevat kitaristisäveltäjät käyttävät erilaisia soinnutuksia vaistonvaraisesti tuntematta sävellyksen teoriaa ja käyttävät otelaudan geometriaa hyväkseen luomaan eksoottisempia sointuvaihdoksia, niin myös Ramones-yhtyeen säveltäjät.

Rytmimusiikki on yksinkertaista, siinä vältetään modulaatioita. Pulssi on vakaa ja muuttumaton. Teemat ovat rytmisesti ja melodiakuljetukseltaan yksinkertaisia, eikä niitä "kehitellä" kuten klassisessa musiikissa, vaan toistetaan. Dynamiikan vaihtelu on vähäistä.
 
Siis summa summarum: "kolmen soinnun musiikki" on musiikkia, joka on köyhää niillä osa-alueilla missä klassinen musiikki tai jazz on rikasta, ja alkuaikojen punk-musiikki on tätä erityisen paljon. Käytettyjen sointujen määrä ei tässä ratkaise, vaan tuo iskulause on vain aikojen saatossa muodostunut jonkinlaiseksi "huonon musiikin" tunnukseksi.

GiovanniDiRondo: Kolmen soinnun musiikki tarkoiti alunperin sitä, että käytetään kolmea sointua, jotka ovat kaksisointuja eli muodostuvat perussävelestä ja kvintistä.
 
Näistä käytetään myös nimitystä "voimasointu" ja kevyessä musiikissa ne merkitään usein numerolla 5. Esimerkiksi soinnut voivat olla A5, D5, ja E5.
 
Nimitys liittyy nykyrock-musiikin yhteen merkittävimpään kehittäjään, amerikkalaiseen 70-luvulla aloittaneeseen Ramones-yhtyeeseen, joka käytti musiikissa hyvin pelkistynyttä ilmaisua. Duurisoinnun käytöstä luovuttiin, koska yhteen sointi perustui säröytyneen sähkökitarasignaalin käyttöön ja säröä käytettäessä duurisointu kuulostaa dissonanttiselta.
 
Oisko jotain lähdettä heittää?

GiovanniDiRondo: Kolmen soinnun musiikki tarkoiti alunperin sitä, että käytetään kolmea sointua, jotka ovat kaksisointuja eli muodostuvat perussävelestä ja kvintistä.
 
"Kaksisointu" ei ole mitenkään yleisesti käytetty musiikinteorian termi, vaan tuollaisena liittyy väriteoriaan.
 
Näistä käytetään myös nimitystä "voimasointu" ja kevyessä musiikissa ne merkitään usein numerolla 5. Esimerkiksi soinnut voivat olla A5, D5, ja E5.
 
Nimitys liittyy nykyrock-musiikin yhteen merkittävimpään kehittäjään, amerikkalaiseen 70-luvulla aloittaneeseen Ramones-yhtyeeseen
 
"Nimitys liittyy"... mikä nimitys? Voimasointu? Annatko ymmärtää, että Ramones keksi ja kehitti särökitaran vitossoinnut?
 
VMP, ei jatkoon.

GiovanniDiRondo: Kolmen soinnun musiikki... ...Ramones...
 
Kolmen soinnun (rock) tarkoittaa, yleensä ehkä enemmin perus |A7|...|D7|A7|E7|D7|A7|... - E7| juttua.
 
Ja kun bändin ekan levyn, ekalla biisillä on jo 4 sointua, niin tota noin ja joo...

Rockin pioneerien, Bill Haleyn, Little Richardin, Chuck Berryn, Elviksen ym 50-luvun musa oli pääasiassa bluespohjaista 3 soinnun ja 12 tahdin musaa ja hienointa musaa mitä silloin oli.
Jälkeenpäin jotkut ovat suhtautuneet siihen vähän halveksivasti, ihan aiheetta!

Janus: "Kaksisointu" ei ole mitenkään yleisesti käytetty musiikinteorian termi, vaan tuollaisena liittyy väriteoriaan.
 

 
"Nimitys liittyy"... mikä nimitys? Voimasointu? Annatko ymmärtää, että Ramones keksi ja kehitti särökitaran vitossoinnut?
 
VMP, ei jatkoon.
 
Hmm, tässä puhutaan nyt kahdesta eri asiasta, siis musiikista jossa käytetään kolmea sointua (sellaista musiikkia on vaikka kuinka paljon), ja siitä, että mistä tämä termin käyttö nyt on syntynyt.
 
Ainakin minun käsityksen mukaan tämä kyseinen termi tuli käyttöön juurikin tämän Ramones-yhtyeen myötä. Juurikin erotuksena erityisesti esimerkiksi progressiiviseen rockiin.
 
On kyllä mahdollista, että olen väärässä, koska olen syntynyt vasta vuonna 1963, joten ehkä siksi en tiedä aiemmista ajoista.
 
Jos löydät jonkin referenssiä siitä että kyseistä termiä on käytetty laajasti ennen vuotta 1976, niin sitten asia on niin.
 
Ramones-yhtyeen vaikutus perustuu nopeaan särö-voimasointujen sahaamiseen, ja valtava osa erityisesti vuoden 1994 jälkeen syntynyttä pop/rock-musiikkia on selkeästi saanut vaikutteita Johnny Ramonelta.

phren: Oisko jotain lähdettä heittää?
 
Ei ole muuta lähdettä kuin se, että 70-luvun lopussa tätä nimitystä alettiin käyttää, punkin vastustajat halveksivassa ja kannattajat positiivisessa mielessä.

phren: Oisko jotain lähdettä heittää?
 
http://www.inmusicwetrust.com/articles/08f04.html
 
En tiedä, mikä sivu tämä on enkä tutkinut tarkemmin.
 
Englanninkielinen termi oli "three chord wonders", eli kolmen soinnun ihmeet, joka ei suomeksi ole niin iskevä.
 
Hurriganes-yhtyettä koskeva juttu Suosikissa oli jonkun muistin mukaan otsikoitu nimellä "Kolme sointua, kolme Ganesta"
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=172542&o=160
 
"Kolmen soinnun musiikki" on täysin neutraali ilmaus sinänsä, mutta tässä yhteydessä on kyse nimenomaan punkista, jossa Ismo Alangonkin musiikilliset juuret selkeästi ovat.
 
70-luvun ylettömyyttä vastaan oli jo melko voimakkaita kannanottoja musiikkilehdistössä ennen punkin nousua, ja sen tyyppiset artistit kuten Dr. Feelgood, Hurriganes ja jopa J.J.Cale (ja tietysti aiempi CCR) otettiin esiin kun korostettiin pelkistyneemmän ilmaisun merkitystä rockissa.
 
Rock-musiikin puolella jakolinjat olivat aikanaan selkeät punkin kannattajien ja vastustajien kesken, ja keskustelussa oli vahva emotionaalinen viritys. Punk oli yhteiskunnallisen konfliktin kulttuurinen ulottuvuus. Yhteiskunta oli silloin aivan erilainen kuin nykyään, ja keskustella musiikista oli kyse paljon muustakin, jopa ihmisoikeuksista.
 
Kieli on luonteeltaan sellaista, että se muuttuu aikojen saatossa. Klassisen musiikin pohjalta tuleva kriitikko voi ehkä käyttää tällaista ilmausta ja ymmärtää termin halveksivan sisällön, mutta todennäköisesti se on yleinen kannanotto rockia kohtaan, vaikka sointuja olisi useampikin.