Kitarat: kitarakamat ›

blues guitar: Kaiken voi ymmärtää väärin jos tahtoa riittää. Mä ymmärrän sen niin että jos ei löydä "perusruoskista" sitä itselleen oikeata, niin CS malleista sen voi löytää.
 
Ei mulla tahtoa riitä ymmärtää asioita tahallani väärin. Mut se miten sä ymmärrät asian ei kauheasti välittynyt mulle aiemmin lainaamastani viestistä.
 
Silloin pitää myös varautua siihen, että se ruoska ei ole halvin mahdollinen.
"Rahalla saa ja hevosella pääsee" vanha sanonta sopii tähän.
 
Eihän se raha kuulemma ole ongelma kuin köyhälle ja silloinkaan ei olis kuulemma varaa ostaa halpaa.

jra: Tosin sähkökitaristi on melkein minkä tahansa muun soittimen soittajaan tai muuhun harrastajaan siinä mielessä hyvässä asemassa, että jopa huippusoittimet ovat puoli-ilmaisia, 3000-4000 eurolla ei paljon huiluja tai viuluja ostella, saati hevosta.
 
Jep. Juurikin näin. Ja laitetaan nyt tähän vielä, että jos se "perusruoska" on itselleen juuri se oikea, niin älkää ihmeessä ostako sitä kallista CS:ää.
 
Methis:Eihän se raha kuulemma ole ongelma kuin köyhälle ja silloinkaan ei olis kuulemma varaa ostaa halpaa.
 
Näinhän se on. Ja harrastuksissa ei lasketa joka senttiä. ; )

blues guitar: Mä ymmärrän sen niin että jos ei löydä "perusruoskista" sitä itselleen oikeata, niin CS malleista sen voi löytää.
 
Juu. tätä tässä ajettiin takaa... Peruskeppien kohdalla voi monelle olla suoranainen mahdottomuus löytää sellainen soitin että speksit ja ominaisuudet kohtaisivat täydellisesti soittajan ja vielä ns. huippu hyvässä yksilössä. Kysymys on nimenomaan vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista kun kyse on CS luutuista. Eipä kaikki CS fenkutkaan itsellenikään sovi mutta valinnanvaraa löytyy käytännössä lähes rajattomasti..... Ja jos puhutaan täydellisestä kitarasta niin siinä pitäisi mielestäni olla kohdallaan kaikki. Ihan kaikki.

Mutta, takaisin F:n Custom Shopin ruoskiin.
 
Aiemmin tässä ketjussa mainittu heavy relic '52 on kyllä mainio ruoska. Parhaimpien telecastereiden joukossa mitä on tullut soiteltua. Mukavan tuhti kaula, kevyt ja soi hemmetin hyvin. Ihan sama mitä mieltä reliceistä on niin mä diggaan kyllä kovasti siitä että kaulaa on kulutettu. Puun fiilis on paljon mukavempi kuin kirkas lakka.

MadMatt: Juu. tätä tässä ajettiin takaa... Peruskeppien kohdalla voi monelle olla suoranainen mahdottomuus löytää sellainen soitin että speksit ja ominaisuudet kohtaisivat täydellisesti soittajan ja vielä ns. huippu hyvässä yksilössä. Kysymys on nimenomaan vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista kun kyse on CS luutuista. Eipä kaikki CS fenkutkaan itsellenikään sovi mutta valinnanvaraa löytyy käytännössä lähes rajattomasti..... Ja jos puhutaan täydellisestä kitarasta niin siinä pitäisi mielestäni olla kohdallaan kaikki. Ihan kaikki.
 
Valinnan varasta ja täydellisestä yksilöstä tuli mieleen, että kateeksi käy (tässä asiassa) niitä jotka asuvat esim. jenkeissä sellailla paikkakunnalla jossa on ihan oikeasti liike tai liikkeitä joissa voi todella vertailla kitarayksilöitä, tyyliin 5-10 halutuilla spekseillä olevaa CS:ää rivissä. Hieman eri juttu kuin että on pari erilaista joista valita, tai sitten tilata suoraan tai liikeeseen ja luottaa että sattuu itselle juuri se paras vertaistensa joukossa. Speksit ja painonhan saa aina selville, mutta niillä ei pääse vielä kovin lähelle kuin hyvällä tuurilla.
 
Jos ihan tosissaan on etsimässä SITÄ täydellistä, niin omasta mielestä juuri tuo mahdollisuus valita suurehkosta joukosta samalaisia kitaroita on olennaista, tai sitten käyttää aikaa ja odottaa että SE sattuu kohdalle. Ja ainahan on mahdollista ottaa lento Lontooseen tai vastaavaan, liekö sielläkään tässä haettua todellista valinnanvaraa CS-mallien osalta, vaiko vain näennäistä?

Eipä nuo perus CS-Stratot ole mitään erikoisia enää tänä päivänä.
Joskushan se meni niin, että jos oli jenkki Fenderi, niin se oli parasta mitä voi olla. Sitten tuli Custom Shop Stratot ja ne olivat jotain aivan ylivertaisia ja nyt jos haluaa hyvän pitää olla Masterbuilt. Rahastustahan tuo kaiketi on.
 
Mulla on jonkun verran kokemusta noista CS-Stratoista. Itsellä on ollut luokkaa 10 CS-Stratoa ja pari Masterbuilt-Stratoa. Samallalailla noissa perus CS-Stratoissa esim. nauhan päät törröttää, kuin Meksiko-malleissa. Ehkä näkyvin ero on pintakäsittelyssä (maalaus) ja puissa.
 
Nuo ensimmäiset Relicit (ns. Cunetto) ruusupuuotelaudalla varustettuna olivat todella hyviä kitaroita. Vaahteraotelaudallisissa oli hieman laatuongelmia linnunsilmävaahteran kanssa.
 
Ongelmahan näiden kanssa on siinä, että Suomessa ei oikein ole tarjontaa ja näitä pitää tilata sokkona esim. Englannista ja laittaa sitten kiertoon, jos ei miellytä. Tämä vaatii jonkin verran pääomaa, koska aina häviät hinnassa, kun laitat kitaran kiertoon.
 
Onneksi vuosien ja monien yksilöiden jälkeen itsellä on nyt se omaan käteen täydellinen peli. Toki jälkeenpäin ajatellen kyllä se Cunetto taisi silti olla vielä parempi...

TexasFlood: Samallalailla noissa perus CS-Stratoissa esim. nauhan päät törröttää, kuin Meksiko-malleissa. Ehkä näkyvin ero on pintakäsittelyssä (maalaus) ja puissa.
 
Kun lämpimässä Kaliforniassa valmistettu kitara tuodaan kylmään Suomen talveen, jossa ilmankosteus on todella pieni verrattuna Kalifornian ilmastoon, puun kutistumista tapahtuu väistämättä, vaikka kitara olisi miten laadukkaasti valmistettu ja viimeistelty. Nauhojen päiden viimeistely tarvittaessa on kuitenkin pikkujuttu.
 
Nuo ensimmäiset Relicit (ns. Cunetto) ruusupuuotelaudalla varustettuna olivat todella hyviä kitaroita. Vaahteraotelaudallisissa oli hieman laatuongelmia linnunsilmävaahteran kanssa.
 
Tom Wheelerin The Dream Factory -kirjassa käsitellään tuota Fenderin Custom Shopin historiaa aika tarkasti ja kattavasti. Tuon kirjan perusteella jäi ainakin sellainen kuva, että tänä päivänä laadunvalvonta on alkuaikoihin verrattuna huomattavasti tiukempaa ja historialliset yksityiskohdat kitaroissa on tarkemmin "period correct" kuin vaikkapa noissa Cunetto-aikakauden kitaroissa, vaikka tuotantovolyymit ovatkin tänä päivänä huomattavasti suuremmat. Oma kokemus noista Cunetto- ja vanhemmista Custom Shop -kitaroista tosin rajoittuu musiikkikaupassa kokeiluun.
 
Suosittelen lämpimästi tuota Tom Wheelerin The Dream Factory -kirjaa kaikille, joita tuo Fenderin Custom Shopin historia ja kitarat kiinnostavat.
 
http://www.youtube.com/watch?v=zPfTRLmQRJs

HBM: Kun lämpimässä Kaliforniassa valmistettu kitara tuodaan kylmään Suomen talveen, jossa ilmankosteus on todella pieni verrattuna Kalifornian ilmastoon, puun kutistumista tapahtuu väistämättä, vaikka kitara olisi miten laadukkaasti valmistettu ja viimeistelty. Nauhojen päiden viimeistely tarvittaessa on kuitenkin pikkujuttu.
 
Suosittelen lämpimästi tuota Tom Wheelerin The Dream Factory -kirjaa kaikille, joita tuo Fenderin Custom Shopin historia ja kitarat kiinnostavat.
 
http://www.youtube.com/watch?v=zPfTRLmQRJs
 
Toki totta tuokin, että pikkujuttu ja varmasti ilmankosteudella on merkitystä, mutta samaa ongelmaa ei esiinny Masterbuilt-Stratoissa, vaikka samat luonnonlait koskevat niitäkin.
 
Itsellä tuo period correct on ihan yhtä tyhjän kanssa. Omassa Cunetossa oli kaulan takana John Cruzin nimmari, samoin kuin mikeissä. Samaan törmää tänä päivänä Masterbuilt-Stratoissa. Tokihan nuo eivät olleet mitään yhden miehen tuotoksia silloin vaan tiimityötä ja radiuskin oli 9.5" verrattuna 7,25" puritaanimalliin.
 
Tuo kirja onkin mulle uusi tuttavuus, kiitos vinkistä! Pitää ehdottomasti tutustua tuohon tarkemmin.

TexasFlood: Toki totta tuokin, että pikkujuttu ja varmasti ilmankosteudella on merkitystä, mutta samaa ongelmaa ei esiinny Masterbuilt-Stratoissa, vaikka samat luonnonlait koskevat niitäkin.
 
Itsellä tuo period correct on ihan yhtä tyhjän kanssa. Omassa Cunetossa oli kaulan takana John Cruzin nimmari, samoin kuin mikeissä. Samaan törmää tänä päivänä Masterbuilt-Stratoissa. Tokihan nuo eivät olleet mitään yhden miehen tuotoksia silloin vaan tiimityötä ja radiuskin oli 9.5" verrattuna 7,25" puritaanimalliin.
 
Samoilla linjoilla itsekin. Mieluummin soitan 9.5 radiuksella ja isommilla nauhoilla olevalla kitaralla kuin täysin period correctilla vintage-spekseillä olevalla Stratolla tai Telellä. Muuten kyllä arvostan sitä, että jos tuon hintaluokan kitara on tietyn vuosimallin mukaan tehty, niin otelautamerkkeihin ja muihin pieniinkin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota niin kuin nykyisin Custom Shopilla onkin.
 
Noissa meikäläisen kolmessa Team Built kitarassa ei ole ollut ongelmia noiden nauhojen päiden kanssa kyllä talvellakaan. Yhtään Masterbuiltia meikäläisellä ei ole. Vielä...

Jo vain. Kyllä joka suhteessa stabiileja kauloja löytyy teambuild malleistakin. Ensimmäisessä CS stratossani nauhanpäät eivät ole koskaan törröttäneet. Kaularautaa ei myöskään tarvitse kiristellä käytännössä koskaan vaikka ilmastolliset olosuhteet ovat olleet hyvinkin vaihtelevia. Muissa CS stratoissa saa tehdä toisinaan vastaavia huoltotöitä.
 
Tiedä sitten miten kitaroiden ikääntyminen vaikuttaa yleisesti säätötarpeisiin. Kaikki omat CS keihäät ovat 2000-luvulta ja äkkiseltään kuvittelisi että ainakin puihin liittyvä stabiilisuus paranisi iän myötä?

Perjantaina on ensimmäinen keikka, jonne otan mun cs stratoni mukaan ykkös keihääksi. Se suorastaan huutaa päästä tosi toimiin. Vähän kuin nuori ori hurjasti potkii pilttuutaan.
 
Hyvä kitara kaikin puolin. Hakemalla löytyy pari pikku juttua, mitkä olisi voinut tehdä aavistuksen paremmin, mutta jos tarkastelee kitaraa kokonaisuutena soittotuntuman ja saundin kannalta, niin se on ihan omalla tasollaan verrattuna mun aikaisempiin halvempiin staroihin.

Methis: Mutta, takaisin F:n Custom Shopin ruoskiin.
 
Aiemmin tässä ketjussa mainittu heavy relic '52 on kyllä mainio ruoska. Parhaimpien telecastereiden joukossa mitä on tullut soiteltua. Mukavan tuhti kaula, kevyt ja soi hemmetin hyvin. Ihan sama mitä mieltä reliceistä on niin mä diggaan kyllä kovasti siitä että kaulaa on kulutettu. Puun fiilis on paljon mukavempi kuin kirkas lakka.
 
pata pata, tai muu teräsvilla, wau , homma hoidettu.

HBM.
 

 
Tom Wheelerin The Dream Factory -kirjassa käsitellään tuota Fenderin Custom Shopin historiaa aika tarkasti ja kattavasti. Tuon kirjan perusteella jäi ainakin sellainen kuva, että tänä päivänä laadunvalvonta on alkuaikoihin verrattuna huomattavasti tiukempaa ja historialliset yksityiskohdat kitaroissa on tarkemmin "period correct" kuin vaikkapa noissa Cunetto-aikakauden kitaroissa,
 
olen useamman kerran palannut tähän, vielä 2000 luvun jälkeen, ne tehtiin päin mäntyä.

Aristospedes pelastaa tilanteen ja kohentaa ilmapiirin jälleen. Riemuitkaamme!

Jucciz: Aristospedes pelastaa tilanteen ja kohentaa ilmapiirin jälleen. Riemuitkaamme!
 
Oot vaan kade... kun sulla ei oo Skujua eikä Pasifikaa...

Hynkel Belzepop: Oot vaan kade... kun sulla ei oo Skujua eikä Pasifikaa...
 
Mitä, pahvisikaa?
 
Kohta saa ihan oikeeta possua. Joulu tulee pian.

aristoteles666: tottakai, jos olet itse tyytyväinen ostamaasi kitaraan, fine.
mutta ei sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
 
Siis millä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa? Jos omistaja on 100 % tyytyväinen, mutta sinun mielestäsi kitara on paska, niin sinunko mielipiteesi sitten on se totuus ja omistaja väärässä? Ja tämän "totuudenko" takia omistajan pitäisi laittaa kitara saunanpesään, koska se ei todellisuudessa ole hyvä, vaikka hän erheellisesti niin luuleekin?
 
Kitarat ovat (IMO) sen verran suhteellinen juttu, että jos omistaja on kitaraansa tyytyväinen, niin eiköhän se totuus ole silloin se, että se kitara on hyvä. Vai kenellä ja kenen antamilla valtuutuksilla on oikeus julistaa totuuksia kitaroiden todellisista hyvyyksistä?

Kompaan kylätohtoria tässä hyvyyden suhteellisuusjutussa. Kitaran "hyvyys" on niin suhteellinen käsite, että universumin laajuuskin jää toiseksi. Annan esimerkin:
 
Minulla oli Squier Classic Vibe strato. Se oli ja on hyvä kitara. Pidin siitä. Sitten taloon tuli jenkki-strato. En soittanut enää Squjulla, koska Jenkki-fender oli parempi. Mutta muuttuiko Squierin ominaisuudet yhtäkkiä paskoiksi sillä sekunnilla kun Fender tuli ovesta? Tuskinpa Squjussa mikään muuttui. Mutta ehkäpä oma mielipiteeni aavistuksen muuttui, koska tulokset kertoivat sen, että otin käteeni sen jälkeen aina Fenderin, enkä Squjua. Tässä vertailussa (nimenomaan vertailussa) siis Squer hävisi - vaikka oli sama kitara kuin ennen Fenderin tuloa.
 
Myöhemmin taloon tuli Gibson Les Paul ja ylistämäni täydellinen ja hyvä Fender jäi käyttämättä. Ja saikin sitten lähtöpassit, vaikka oli hyvä! Mutta kun ei pärjännyt Gibsonille.

aristoteles666: pata pata, tai muu teräsvilla, wau , homma hoidettu.
 
Näinhän tuo tekee ja on tehnytkin. Nyt just ei oo omissa ruoskissa tarvista.