Yleistä keskustelua musiikista ›

Ziggy Bubba: Eli ei mene listaykkösyys läpi ilman jotain muutakin kuin hataria muistikuvia :)
 
Mun muistini mukaan koko virallista listaa ei ollut olemassa vielä tuohon aikaan, joskus 90-luvulla ruvettiin Yle Mafian toimesta tota julkaisemaan. Korjatkaa tosiaa ihmeessä, jos höpöjä höpöttelen.
 
No kaiva käsiisi Iltalehdet ja Ilta-Sanomat huhti-lokakuulta 1989, siellä oli lista joka viikko, viikonpäivää en muista. Muistikuvani ei ole hatara vaan olen tästä aivan varma. Virallisen listan historia on minulle näköjään outo asia.

velipesonen: Muistikuvani ei ole hatara vaan olen tästä aivan varma. Virallisen listan historia on minulle näköjään outo asia.
 
Ihan todennäköisyyksiin ja omaan Sepultura-tuntemukseeni pohjaten en silti usko. Mutta eiköhän tämä ole tässä.

jazzmies: Muistan oppilaitteni soittaneet vuosituhannen vaihteessa Emperoria ja juuri tätä levyä, ja hyvältä kuulosti silloin ja vieläkin. Todella kovaa kamaa parhaimmillaan, noin puolet tästä levystä. The Loss & Curse of Reverence on mahtavaa sävellystyöskentelyä. Neliskanttisuus vaivaa jonkin verran, mutta tämä on todellinen bändi. Siinä ei ole mitään turhaa soitinkikkailua ja tämä on BÄNDI isolla D:llä. Kaikki sekoittuu sopivasti toisiinsa ja taitteet ovat odottamattomia.
 
Harmonisesti pistäisin Insahnin Wagnerin, Deliuksen, Shorterin, Hetfieldin ja Cobainin kanssa samojen supervisionäärien jatkeeksi.
 
Oho, tämä analyysi kyllä yllätti. Ellet nyt tällä kertaa vedätä. Sävellyksellis-sovituksellisesti melko tuhtia matskuahan se on ja jos Tool vaatii totuttelua tai "koodekin" niin taitaapa Emperorkin kuulua samaan sarjaan siltä osin. Ja vokalisointiosaston rääkynät karkottavat herkimmät kuulijat. Mutta joo, plussaa pamahti avarakatseisuudesta jazzmiehelle. :)

beliel: Mutta joo, plussaa pamahti avarakatseisuudesta jazzmiehelle. :)
 
En vedätä ja mulla itselläni on jykevä hevitausta.

Lolwut?
 
Ilmeisesti näin käy jos kehitysvammainen juo liikaa ES:ää.

beliel: 3) Carcass: yksi death metalin pioneereista ja uudistajista. Tsekkaa: Heartwork
 
Tämä levy on nyt kuunneltu.
 
Ihminen, joka on kuunnellut musiikkia paljon ja monipuolisesti, kuulee ensikuulemalta, että Carcassin musiikki on tyhjää. Yhtyeen jäsenet eivät ole kuunnelleet musiikkia Slayerin takaa yhtään. Slayer on aina ollut erinomaisen huono tekemään kappaleita ja parempi esittäminen ei tee siitä yhtään parempaa. Carcassin rumpalilla ei lähde ja hän sotkee rumpalikeskeisiä kauheuksia (yleensä tuplabassarit) joka väliin, ja sävellystyöskentely (riffit, melodioita ei ole) ovat joutavanpäiväisiä. Pari kappaletta yrittävät "funkata" hieman, mutta senkin juuret ylettyvät jopa RHCP:iin saakka.
 
Ihminen, joka ei ole kuunnellut musiikkia paljon ja monipuolisesti, luulee helposti, että tämä musiikki olisi laadukasta tai hyvää. Se ei ole. Tällaista musiikkia ei kertakaikkiaan voi kuunnella, jos omaa laajan kuuntelukokemuksen.

jazzmies: Tämä levy on nyt kuunneltu.
 
Oliko edellissivun kysymykseni liian epämääräinen? Olisin mielelläni lukenut näkemyksesi aiheesta.

arc: Oliko edellissivun kysymykseni liian epämääräinen? Olisin mielelläni lukenut näkemyksesi aiheesta.
 
Se oli niin heviä kamaa se sinun kysymyksesi, joten metallia tyhmempänä ei tässä ruumiinvoimassa saanut oikein otetta siihen.
 
---
 
No OK, mää yritän.
 
Kaikki kestävät musiikin ilmentymät, joissa on sisältöä ja substanssia, ovat hyviä. Intialaisella raaga-perinteellä on yli tuhannen vuoden historia ja länsiafrikkalaisella rumpuperinteellä samaten. Ne eivät ole alkuunkaan primitiivisiä, vaan niiden sisältö poikkeaa kylliksi eurooppalaisesta klassisen perinteen otteesta, joten niitä pidetään länsimaisten lasien läpi katsottuna primitiivisinä lähinnä tunneskaalan, sointiväri-ihanteen ja rytminkäsittelyn kautta.
 
Se, että joku nuori kokematon tai kuuntelutottumuksiltaan suppea kaveri, kokee voimakkaita elämyksiä alkeellisesta sommittelusta ja huonosta melodiasta, on ihan luonnollista muttei hyve. Jos se jatkuu pidempään, kyseessä on lähinnä hormonaalissosiologinen tila, mitä voisi verrata jalkapallodiggarin rituaaliin mennä otteluun yms. Näin ollen musiikki laukaisee kuulijassa idin eli viettipojan psykoanalyyttisin termein ilmaistuna. Joillekin musiikki on suoraan viettipohjaan liittyvä (suku- ja kuolemanvietti), kun taas esimerkiksi minulle se on sen lisäksi kauhean paljon muuta: ammatti, intohimon kohde, jatkuva tutkimuskohde ja kehoni hallitsija. Jotkut kokevat musiikin täysipainoisina todella nuorena ja heistä tulee "jotakin".
 
Ihmiset kokevat musiikista "liikuttumisen" kovin monin eri tavoin, mikä on ihmisen perusoikeus. Mutta samalla erottuu osaajat turisteista ja diggareista.

jazzmies: Se oli niin heviä kamaa se sinun kysymyksesi, joten metallia tyhmempänä ei tässä ruumiinvoimassa saanut oikein otetta siihen.
 
Jos metalli on tyhmääkin tyhmempää ja metallia tyhmempi sen tajuaa, metallin täytyy olla äärettömän tyhmää.
 
Jotkut kokevat musiikin täysipainoisina todella nuorena. Jos se jatkuu pidempään, kyseessä on lähinnä hormonaalissosiologinen tila, mitä voisi verrata jalkapallodiggarin rituaaliin mennä otteluun yms.
 
Onko tähän sattunut painovirhe, en ainakaan ymmärrä näiden kahden virkkeen semanttista kokonaisuutta. Ei olisi pitänyt kuunnella sitä metallia.

velipesonen: Onko tähän sattunut painovirhe, en ainakaan ymmärrä näiden kahden virkkeen semanttista kokonaisuutta. Ei olisi pitänyt kuunnella sitä metallia.
 
Hups. Kappalejako olisipoikaa.

:------------D Dosentti Johan Jazzman

jazzmies: Tämä levy on nyt kuunneltu.
 
Ihminen, joka on kuunnellut musiikkia paljon ja monipuolisesti, kuulee ensikuulemalta, että Carcassin musiikki on tyhjää. Yhtyeen jäsenet eivät ole kuunnelleet musiikkia Slayerin takaa yhtään. Slayer on aina ollut erinomaisen huono tekemään kappaleita ja parempi esittäminen ei tee siitä yhtään parempaa. Carcassin rumpalilla ei lähde ja hän sotkee rumpalikeskeisiä kauheuksia (yleensä tuplabassarit) joka väliin, ja sävellystyöskentely (riffit, melodioita ei ole) ovat joutavanpäiväisiä. Pari kappaletta yrittävät "funkata" hieman, mutta senkin juuret ylettyvät jopa RHCP:iin saakka.
 
Ihminen, joka ei ole kuunnellut musiikkia paljon ja monipuolisesti, luulee helposti, että tämä musiikki olisi laadukasta tai hyvää. Se ei ole. Tällaista musiikkia ei kertakaikkiaan voi kuunnella, jos omaa laajan kuuntelukokemuksen.
 
Että oikein rappiotaidetta siis.

Haluatteko analysoida tämänkin: http://www.youtube.com/watch?v=8NYDYDU1uL8
 
Haluan tietää, kannattaako minun pitää tästä enää.

velipesonen: Jos metalli on tyhmääkin tyhmempää ja metallia tyhmempi sen tajuaa, metallin täytyy olla äärettömän tyhmää.
 
Aukoton logiikka ja mikä riemukas herja! Oikea sanasepon sivallus! Kivikaudella kaikki olikin paremmin.
 
Siinä on sosiaalinen tunneäly ja hormonitasapaino kaukana kun älyn tunnossa vuodatetaan provokaatiota nettiin. Puolta nuorempiaan härnätäkseen.

jazzmies: Se, että joku nuori kokematon tai kuuntelutottumuksiltaan suppea kaveri, kokee voimakkaita elämyksiä alkeellisesta sommittelusta ja huonosta melodiasta, on ihan luonnollista muttei hyve.
 
Mahtavaa settiä.

Askr: Pitää siis vielä alkaa varailemaan aikaa endokrinologilta että saa edes umpierityksensä ikäänsä vastaavaan tilaan, kun sille umpityhmyydelle ja muulle lahjattomuudelle ei varmaan mitään voi.
 
Minä luulin, että taide tekee näkyväksi sellaista olevaa jota ei voi käsitteellistää. Siksi tiedostettua tai älyllistä ei välttämättä tarvita, joskin yhtä mahdollista on, että niiden välityksellä viritetään tiedostamattomasta näkymätön näkyväksi. Älyä puhuttelevat asiat on helppo nimetä ja niiden arvo havaita kun taas sellainen hienoviritteisyys, joka pakenee käsitteellistämistä vaatii herkkyyttä ja/tai heittäytymiskykyä - ja sellainenhan on helppo tukahduttaa esimerkiksi ennakkoluuloisella mielelllä tai älylliseen pelastautumalla. Mutta siis tällainen ajattelu lienee niiden hormonitasapainoheittojen aiheuttamaa harhaa.
 
Käsitteellisesti voi arvioida muutakin kuin käsitteellistä materiaalia. Äly tulkitsee asioita muutenkin kuin käsitteellisesti, eiväthän esimerkiksi jalkapalloilijat, kun peliälystä aivan oikein puhutaan, kierrätä aivoissaan pelitapahtumia jonkin käsitteellisen apparatuksen kautta so. eivät he ole jalkapallokirjailijoita vaan jalkapallonpelaajia.
 
Mielestäni pelkkä tiedostamattoman tuominen näkyväksi ei merkitse hyvää taidetta eikä edes taidetta. Taiteilijan olisi kyettävä järjestämään materiaalinsa jotenkin kiinnostavalla tavalla ja sille kiinnostavuudelle on useita vaihtoehtoja. Yleensä kiinnostavat asiat tahtovat olla monessa suhteessa kiinnostavia ja epäkiinnostavat sitten täysin epäkiinnostavia eli jonkinlainen polarisaatio vallitsee.

velipesonen: Taiteilijan olisi kyettävä järjestämään materiaalinsa jotenkin kiinnostavalla tavalla ja sille kiinnostavuudelle on useita vaihtoehtoja. Yleensä kiinnostavat asiat tahtovat olla monessa suhteessa kiinnostavia ja epäkiinnostavat sitten täysin epäkiinnostavia eli jonkinlainen polarisaatio vallitsee.
 
Ja kiinnostavuus on siis täysin objektiivista. Halleluja.

velipesonen: Käsitteellisesti voi arvioida muutakin kuin käsitteellistä materiaalia. Äly tulkitsee asioita muutenkin kuin käsitteellisesti, eiväthän esimerkiksi jalkapalloilijat, kun peliälystä aivan oikein puhutaan, kierrätä aivoissaan pelitapahtumia jonkin käsitteellisen apparatuksen kautta so. eivät he ole jalkapallokirjailijoita vaan jalkapallonpelaajia.
 
Mielestäni pelkkä tiedostamattoman tuominen näkyväksi ei merkitse hyvää taidetta eikä edes taidetta. Taiteilijan olisi kyettävä järjestämään materiaalinsa jotenkin kiinnostavalla tavalla ja sille kiinnostavuudelle on useita vaihtoehtoja. Yleensä kiinnostavat asiat tahtovat olla monessa suhteessa kiinnostavia ja epäkiinnostavat sitten täysin epäkiinnostavia eli jonkinlainen polarisaatio vallitsee.
 
Käsitteelistäminen käsitteellistää ja jättää ilmaisematta sen mitä ei voi käsitteellistää. Jalkapalloäly, peliäly, tunneäly jne ovat vain yksinkertaistettuja käsitteellisiä keinoja asian ilmaisemiseksi. Imitoimalla toisen jalkapalloilua tai mestarien taideteoksia, hiljaista tietoa, päästään pitkälle, mutta siitä, että täyttä käsitteellistämistä ei voida tavoittaa kertoo sekin, että valmista varmaa kaavaa onnistumiseen ei ole mahdollista luoda.
 
Näkyväksi tekeminen on tietenkin mahdollista monin eri tavoin ja nämä tavat tekevät teoksesta joko kiinnostavan tai epäkiinnostavan. Mutta se mitä halusin sanoa on, että se kiinnostavuus ei aina synny tietoisen kautta, ja vaikka sitä voidaan analysoida tai käsitteellistää tämä ei koskaan kerro kaikkea.
 
Mitä polarisaatioon tulee minusta se on enemmän sellainen inhimillinen ominaisuus vastaanottopuolella joka saaa ykskantaan toteamaan vittu mitä paskaa, tai päin vastoin, inhimillistä laiskuutta siis.

Askr: Käsitteelistäminen käsitteellistää ja jättää ilmaisematta sen mitä ei voi käsitteellistää. Jalkapalloäly, peliäly, tunneäly jne ovat vain yksinkertaistettuja käsitteellisiä keinoja asian ilmaisemiseksi. Imitoimalla toisen jalkapalloilua tai mestarien taideteoksia, hiljaista tietoa, päästään pitkälle, mutta siitä, että täyttä käsitteellistämistä ei voida tavoittaa kertoo sekin, että valmista varmaa kaavaa onnistumiseen ei ole mahdollista luoda.
 
Näkyväksi tekeminen on tietenkin mahdollista monin eri tavoin ja nämä tavat tekevät teoksesta joko kiinnostavan tai epäkiinnostavan. Mutta se mitä halusin sanoa on, että se kiinnostavuus ei aina synny tietoisen kautta, ja vaikka sitä voidaan analysoida tai käsitteellistää tämä ei koskaan kerro kaikkea.
 
Mitä polarisaatioon tulee minusta se on enemmän sellainen inhimillinen ominaisuus vastaanottopuolella joka saaa ykskantaan toteamaan vittu mitä paskaa, tai päin vastoin, inhimillistä laiskuutta siis.
 
Öö, siis taideteoksen sisintä emotionaalista todellisuutta ei tässä ole yritettykään käsitteellistää ymmärtääkseni vaan esim. jazzmiehen toimesta otettu kantaa määrättyihin sosiologisiin ilmiöihin joiden ylläpito järjestyy hormonaalisesti. Kaikki mitä jazzmies tuossa ylempänä kertoo on päivänselvää faktaa eikä siitä pidä kenenkään suuttua.
 
Mistä ei voi puhua on vaiettava mutta se, mistä ei mukamas voi puhua, on yhteiskunnan ja yhteisöjen määrittelemää. Se mistä oikeasti ei voi puhua on muuta. Sitten on erikseen asiat joista ei ole viisasta puhua jos se vaikkapa vaikuttaa pörssikursseihin jotenkin. (Muistaakseni Sehr Schnell lauloi: "Sitä paitsi joku vois loukkaantua ja se laskis puolueiden kannatusta")
 
Jalkapallon peliäly on ihan sitä samaa älyä mitä kaikki muukin ja se on jotain objektiivisessa arkimaailmassa olemassaolevaa. Tunneäly taasen on poliittinen epäkäsite, eräänlainen lyömäase alkujaan, joka on päässyt siinä määrin vakiintumaan kielenkäyttöön että sillä on alettu tarkoittaa jo millon mitäkin.
 
Mielestäni olemme yhteiskuntana siinä ikävässä tilanteessa että kulttuurista on tullut taiteen vihollinen. Tämä ilmenee asioiden loppuunsubjektivisointina, "mikä ketäkin kiinnostaa". Tämä yksityisyyden kunnioittamiseen kuuluva asia vain on ikäväksemme tullut merkitsemään myös eräänlaista taiteen tulkitsemiseen sisältyvää dogmia. Eihän taiteilija halua selittää teoksiaan jos hän tahtoo niiden myyvän, ja myyväthän ne! Tässä kuten niin monessa muussakin kohtaa kohtaavat markkinamiesten (usein taiteilijan nimikkeellä) henkilökohtaiset ja uuden vasemmiston poliittiset intressit.