Kitarat: kitarakamat ›

zedder: Kaikkeen ei pidä suhtautua täydellä vakavuudella.
 
Hieman pahoittelen. Taisi se hymiö unohtua... :)
 
Tämä on vaan sellainen aihe että jokaisella olisi paljon kerrottavaa. Koska se olisi suht.henkilökohtaista niin ketä kiinnostaa... ?
 
Haluatteko kuulla mitä mulla olisi aiheesta kerottavana...ei se mitään, kerron sen kuitenkin jne... :-)

Esko Helaakoski veteli Black Beautyllä -78 ja päätin että joskus vielä sen hankin...joskus vielä sen hankin

Tämä on vaan sellainen aihe että jokaisella olisi paljon kerrottavaa. Koska se olisi suht.henkilökohtaista niin ketä kiinnostaa... ?
 
Haluatteko kuulla mitä mulla olisi aiheesta kerottavana...ei se mitään, kerron sen kuitenkin jne... :-)
 
Tuo on erittäin relevantti kysymys. Näin jo paljoti off topic:in puolelle luiskahtaen voisi miettiä suurelta osin myös Twitterin ja Facebookin olemassaolon oikeutusta ja BB -talojen tapahtumien seuraamista.

Ei yksittäisistä kukaan. Strato on vaa mainio kompromissi monessa mielessä. Soittoergonomia hyvä ja soundi. Akustiset nyt on akustisia.

Ei liene vaikea arvata: http://muusikoiden.net/dyn/articles/1147.jpg

Minä ite, strato oli vaan yleisin ja tasapainosin malli mitä olin nähny. Tosin Pantera-huuman aikaan tuli Thompalta ostettua ja lähetettyä takas yks Dean Razorback mutta takas kotiutu superstrato.
Seuraavaks kaipaisin valkoista teleä, koska m.net. Olette vaikuttaneet ainakin mun gasin kohteisiin!

zedder: Tuo on erittäin relevantti kysymys. Näin jo paljoti off topic:in puolelle luiskahtaen voisi miettiä suurelta osin myös Twitterin ja Facebookin olemassaolon oikeutusta ja BB -talojen tapahtumien seuraamista.
 
Onhan se kyllä noinkin. Aika hyvin kyllä perusteltu. Lähinnä vaan sitä ajattelin että menee listauksiin ja kellään ei ole juuri kommentoitavaa.
Vähän niinkuin minkä levyn aikana sait ekan kerran pimppaa... :-)
 
Edit: ai niin, onhan niitä naiskitaristiakin...eli minkä jne... :)

Blackmore.

Musiikkimakuni kehittyi vahvasti taaksepäin nuoruusvuosinani, kasarin tukkahevistä siirryin pikavauhtia 70-luvulle ja hard rockin alkuvuosille. Ensimmäisen kunnollisen sähkökitarani valintaan Blackmore vaikuttikin sitten todella paljon ja tuo valkoinen Squier Stratocaster, jossa on mustat mikkien kuoret ja potikoitten hatut onkin minulla yhä. 28,5 vuotta sitten ostin sen uutena kivijalkakaupasta 16-vuotislahjaksi itselleni.

Ritchie Blackmore ja Deep Purple. Siinäpä myös suurin syy, miksi ylipäätään tartuin kitaraan aikanani. Myöhemmin Hendrix + straton ylivoimaisuus sai minut lopullisesti vakuuttuneeksi, että valintani oli oikea...

Musiikkityyli. Heviä ja metallia pitää vetää suunnikkailla, humpat stratolla, bluesit telellä, rokkihommat LP:llä ja Black Sabbath ja AC/DC SG:llä =)
 
Ekana kitarana oli strato, joka seuras pitkään mukana...tänks tu Esa Pulliainen. Nyt vajaa vuosi oltu ilman stratoa talossa. Laihon kautta löytyi kiinnitys RR-mallisiin, valitettavasti soittotaito ei seurannu mukana...kuten ei tietty stratonkaan tapauksessa. Telenkin löysin kyllä Slipknotin ja Jim Rootin myötä vasta myöhemmin. Kerry Kingin ja Michael Amottin kautta löyty ekaa kertaa V-malli. LP, SG ja erityisesti maailman rumin kitara Jazzmaster (tää on kokeilematta täysin) eivät ole koskaan säväyttäneet...vaikkakin Epin LP:llä tulee soiteltua lähes kaikki demot bändillemme, se kun pysyy hyvin sylissä tässä koneen äärellä, ja mikkien vaihdon jälkeen soundaakin hyvältä. Staminan myötä seiska. Sekin täytys taas hankkia, kolmannen kerran että vois todeta ettei musta tule Hyrdeäkään.
 
Pidemmän aikaa jo RR/V -tyyppiset tuntuu itselle parhaalta, ja niitä saa chuuleilla hevivärityksillä ja pääkalloliekkimunakuvioinneilla. Se strato kyllä täytys ehkä taloon takas hankkia vielä....
 
Jännä homma, että vaikka ikää on kohta neljänolla, niin nuo vaikuttimet ovat vanhimmiltaan yläasteajoilta Kerry Kingiä ja Esa Pulliaista...muutoin pääasiassa tätä "uudempaa" polvea. Arvostan näitä vanhoja kaiken keksineitä konkareita Blackmoret, Iommit, Purplet yms....mutta ei niistä mulle suoranaisesti ole koskaan ollut vaikutusta ainakaan tietoisesti. Paitsi kohta julkaistavaan EP:hemme miksaaja teki Iommi-kitaran, koska se oli ainoa oikea vaihtoehto ja kuulosti kuulemma siltä =D Mutta näköjään senkin voi tehdä RR:llä. Että semmoinen puritanisti tää =)

Dr. Feelgoodin kitaristin meiningin vuoksi tuli melkeinpä hommattua musta tele.
 
http://www.youtube.com/watch?v=rViBFgjChH0
 
No tele oli hitusen erilainen mutta tällä videolla oli vaikutusta.

Satrianin Joe tais olla se joka sai meikät ostamaan aikonaan Ibanezin RG570:n.
Vieläkin kelpo kitara.
Seuraava skebakko, ESP Ltd. Viper-400, tulikin ostettua sitten hyvän tuntuman ja ulkonäön puolesta ja olihan siinä kiinteä talla ja aktiivimikit. Floikan kanssa meni kyl monasti hermot ja nykyjään se onkin tosa Ibanezissa lukittuna. Mutta piti sillo saaha.

Kaippa se näin suunnilleen on mennyt
 
Angus Young - Epiphone G400
Hammett - ESP KH-2 Vintage
Hetfield - Olympic white Explorer (Ran Guitars)
Minä itse - ESP Flying V jonka modailin mieleisekseni
Gary Holt, Andreas Kisser ja minä itse - Fender Strato Candy Apple Red (modailtu)
Steve Vai - Ibanez Universe
Kaipa se taas on Angus Young sekä Dave Chandler - Gibson SG Standard (modailtu)
 
Ja ne jotka noista ovat jääneet on
 
ESP Flying V
Fender Stratocaster
Gibson SG
 
SG:eitä voisi ottaa 10 kpl lisää...

Tony Iommi varmaan tohon Epiluurin SG:hen, ja sitten se fakta, että saman firman LP-malli olis maksanu enemmän.
 
Billy Corganilla on vähän tekemistä sen kanssa, jotta hommasin hänen sigustraton. Mutta myös se, että tämä on todella hyvä kiinteätallainen rokkikitara ylipäätään.

Kitaraopettaja on näin alitajuisesti vaikuttanut kyllä siihen, että tuli päädyttyä valkoiseen Telecasteriin, ja muutenkin siihen että tulee kuunneltua kevyempää musaa hieman tarkemmin korvin. Opettajalla siis oli valkoinen stratocaster, jota pidin silloin vielä tylsänä "aikuisten" kitarana. Nykyäänhän semmonen Ynkän kermanvärinen strato kaasuttaa aikas pahasti..
 
Aina mä unelmoin jostain kunnon hevikepistä tai sitten sunburstista Les paulista, mut kummasti se mielipide matkan varrella sitten muuttuu(onneks ei nuorempana ollut liikaa rahaa).
 
Kyllähän noita idoleita on vaikka kuinka jotka telellä vetelee, mutta en tunne että ykskään niistä olisi juuri nimenomaan vaikuttanut Teleen päätymiseen. Tykkään Telessä juurikin sen simppeliydestä(ei turhia kikkailuja, eikä hienovirettäkään saa täydelliseksi), luultavasti olisi tullut keskityttyä muuhun kuin olennaiseen eli soittamiseen jos olis ollut joku floikallinen tilukeppi(yhtään kuitenkaan väheksymättä ko. keppejä).

Kuka tai ketkä. Kuva kertonee enempi kuin sanat.
http://muusikoiden.net/dyn/users/103152.jpg

Minun ensimmäisen kitarani valintaan vaikutti 100%:sti yksi hanuristi, joka myös maksoi ensimmäisen kitarani.
 
-jarna-

Stratohan se tuolla kulman takana komeilee, koska Petri Walli.
 
...eiku...

LV: Stratohan se tuolla kulman takana komeilee, koska Petri Walli.
 
...eiku...
 
Minä olisin kyllä valinnut tuon herran innoittamana toisen soittimen. Ehkä osittain valitsinkin, siis Lepan.