Studiotyöskentely ›

Mä oon monta kertaa kallistanu rumpalin tomit ihan 90 asteen kulmaan jos ovat kovin kallellaan. Joka kerta tulee itku, että hei nyt mä osun kantteihin. Kertaakaan ei oo kukaan lyöny kantteihin. Sama homma jonkun symbaalin nostamisessa....
 
Ootteko kokeillu pikku vanerilevyn palaa virvelitelineen alle? Paukahtaa muuten, ja kovaa.
 
Tiedän pari tyyppiä jotka ei laita rumpaleiden setin alle mattoa ollenkaan, vaan ison palan koivuvaneria. Kuulemma koko settisoundi kirkastuu, ihan ymmärrettävistä syistä....
 
Kannattaa ainakin tota virvelikikkaa kokeilla.

Kyllä hyvin akustoidulla tilalla ja ambienssimikeillä on iso vaikutus. Tietty rummut pitää olla optimaalisesti viritetty. Kun puhuit pahvilaatikoista, voi olla että vire ei ole kunnossa ja sointi ei ole tasainen ja rummun koolle ominainen. Kannattaa tutustua rumpupuolen viritysoppeihin myös.

darkus:
Tiedän pari tyyppiä jotka ei laita rumpaleiden setin alle mattoa ollenkaan, vaan ison palan koivuvaneria. Kuulemma koko settisoundi kirkastuu, ihan ymmärrettävistä syistä....
 
Samasta syystä lattiatomien alle on laitettu kautta aikain jotain lisämattoa tai esimerkiksi vaahtomuovipatjan palasia. Muuttaa soundia yllättävän paljon. Kantsii myös kokeilla.

Kyllä tomeissa on jotain todella mystistä. Tämä kävi selväksi jo aikoinaan ensimmäisiä äänityksiä tehdessäni. Rumpali vaihtui tiuhaan tahtiin setin kuitenkin pysyessä samana. Etenkin tomisoundissa oli niin suuri ero, että rumpuja ei pystynyt enää tunnistamaan samoiksi. Tämän pystyy varmasti allekirjoittamaan moni rumpusettiään vuokraava studiohemmo.
 
Toinen juttu onkin sitten tomien korvaaminen sampleilla. Lopputulos on vaan aina yhtä ankea. Mielummin käytän vaikka niitä täysin kuralla olevia tomiraitoja, joista tulee läpi enemmän snarea kuin tomeja. Soundin tukeminen sampleilla on toki ihan mahdollista, mutta useimmin jätän sekin väliin.

HateHalon: Kyllä hyvin akustoidulla tilalla ja ambienssimikeillä on iso vaikutus.
 
On toki sen jälkeen, kun ensin sekä soitin että soittaja on varmasti vireessä. Tomari on tosi dynaaminen soitin - jos sitä hiplaa, niin sieltä tulee lähinnä huminaa ja pöhinää. Mitä kovempaa lyö ja mitä enemmän kanttiin, sitä enemmän tulee atakkia. Mikkiä vähän kauemmas ja kovakätisenkin rumpalin yletön atakki pehmenee ja botne nousee esiin. Mun kokemuksien pohjalta lisääntynyt peltivuoto on pienempi paha, kuin kalvon pinnasta napattu kuollut kopina. Täytyy tietysti muistaa genrekonteksti. Mulla on rokkilasit päässä.

Daunt: Kyllä tomeissa on jotain todella mystistä. Tämä kävi selväksi jo aikoinaan ensimmäisiä äänityksiä tehdessäni. Rumpali vaihtui tiuhaan tahtiin setin kuitenkin pysyessä samana. Etenkin tomisoundissa oli niin suuri ero, että rumpuja ei pystynyt enää tunnistamaan samoiksi. Tämän pystyy varmasti allekirjoittamaan moni rumpusettiään vuokraava studiohemmo.
 
Samaa mieltä!
 
Toinen juttu onkin sitten tomien korvaaminen sampleilla. Lopputulos on vaan aina yhtä ankea. Mielummin käytän vaikka niitä täysin kuralla olevia tomiraitoja, joista tulee läpi enemmän snarea kuin tomeja. Soundin tukeminen sampleilla on toki ihan mahdollista, mutta useimmin jätän sekin väliin.
 
Eri mieltä. Mun mielestä basari ja tomit on helpoin korvata 100% sampleilla ilman että kukaan kysyy tai luulee yhtän mitään.
 
Virveli nyt vuotaa aina kaikkialle et siitä ehkä kuulee jos ei ole samassa tilassa kuin pellit.

darkus: Eri mieltä. Mun mielestä basari ja tomit on helpoin korvata 100% sampleilla ilman että kukaan kysyy tai luulee yhtän mitään.
 
Riippuu musata ja sen estetiikasta. Hevissä ja iskelmässä lienee totuttu siihen että näin tehdään ja se on osa sen musan estetiikkaa, mut jos on musaa jossa pitäis kuulostaa yhtenäiseltä rumpusetiltä - kuten usein on tilanne vaikkapa jazz ja roots -henkisessä musassa - niin ei onnistu kovinkaan helpolla. Paras tapa lienee se että samplet otetaan äänittäessä talteen juuri kyeseisestä setistä samalla mikityksellä ja samassa tilassa/positiossa.

Wavesin RBass on toiminut ainakin allekirjoittaneella ponnettomien tomien pelastajana.