Media ja viihde ›

American History X
 
Tää oli hyvä. Harva leffa saa aikaan yhtä vahvoja fiboja kun tää. Usein vaan ottaa päähän leffoissa kaikki sotkut perhesuhteissa mutta tässä ne on hyvin toteutettu. Päähenkilöt olivat kiinnostavia eikä heidän näyttelyssä ole moittimista. Osa sivuhenkilöistä jää vähän ohukaisiksi, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Elokuva etenee hyvällä vauhdilla; ei turhaa takertumista mutta juonikoukerot käydään riittävän kattavasti ja perusteellisesti läpi. Parituntinen vierähti nopeasti eikä kelloa tullut vilkuiltua missään kohtaa.
 
9,56/10

Casino
 
Aika hyvältä vaikutti, olin vain liian huumeissani tätä katsellessa joten en anna arvosanaa.
 
Ei kenenkään maa http://www.imdb.com/title/tt0283509/
 
Ihan asiallinen. "Viihdytti", mutta onhan tämä kaikki nähty jo aika monta kertaa. Hyvä aihe kuitenkin ja paikoittain aika hauska. Draaman osuus tosin jää liian pieneksi ja henkilöistä ei jaksa välittää kovin paljoa, joten elokuvan teeman alleviivaava loppukikka jää alitehoiseksi.
 
3/5

Biutiful
 
Yhteiskunnallisesti kantaaottava, voimakas Barcelonan sivukujille sijoittuva kuvaus, jonka päärooli sopii Bardemille kuin valettu.
 
4/5

Reeker.
 
Tylsä. Huono. Mitäänsanomaton.
 
1/5

Jeepers Creepers mikälie
 
B-kauhua. Tappaja oli ihan mielenkiintonen niin pitkään kunnes se näytettiin. 50-luvulla tehtiin pelottavamman näkösiä hirviöitä. Lopetus oli ennalta-arvattava ja antiklimaattinen. Ihan hyviä gorejuttuja ja ruumiilla mässäilyä. Jos tykkää tyhjänpäiväsestä, yliluonnollisesta kauhusta niin kantsii tsekkaa jos ei mitään muuta katsomista keksi.
 
Ei susipaska, muttei myöskään mikään hirveen erikoinen. Perusviihdyttävää paskaa.
 
2,5/5.

Joku täällä joskus puhui jostain anime leffasta joka kesti vähän vajaan tunnin ja oli saanut kyyneleet silmään :D en perskule muista siitä mitään muuta. Olisiko jollain ehdotuksia nimestä :D aika hakuammuntaa...

Flow: Joku täällä joskus puhui jostain anime leffasta joka kesti vähän vajaan tunnin ja oli saanut kyyneleet silmään :D en perskule muista siitä mitään muuta. Olisiko jollain ehdotuksia nimestä :D aika hakuammuntaa...
 
Olikos se tuo 5 centimeters per second? Ennoo nähny pätkää mutta muistelen jonkun maininneen täällä nuo tuntomerkit tuon leffan yhteydessä.

Informaatiokameli: Olikos se tuo 5 centimeters per second? Ennoo nähny pätkää mutta muistelen jonkun maininneen täällä nuo tuntomerkit tuon leffan yhteydessä.
 
no helevata tämähän se on :) Iso kiitos sinnepäin että näinkin huonoilla tuntomerkeillä tunnistit :)

Batman dark knight returns
 
yksi huonoimpia elokuvia mitä olen katsonut hetkeen aikaan. En edes tiedä miksi tämän otin vuokraamosta, mainoksen uhri varmaan olen. Elokuva etenee todella pitkäpiimäisesti. Pääpahis on mahdollisimman paha immeinen jonka ainoa vaihtoehto on tappaa kaikki ihmiset. Keskustelut junnaavat ja puolen tunnin katsomisen jälkeen toivoo että elokuva olisi jo ohi, koska henkilöhahmojen kohtalo ei kiinnosta niin pätkääkään.
 
0 / 5

daredevil: Batman dark knight returns
Pääpahis on mahdollisimman paha immeinen jonka ainoa vaihtoehto on tappaa kaikki ihmiset.
 
Mitähän leffaa sä oot kattonu :DD

Children Who Chase Lost Voices
 
Ihan oikeesti, ne ihmiset jotka ei suostu / halua katsoo animee, jäävät kyllä paljosta paitsi. Oli kyllä jotain niin täydellistä täydellisyyttä tämä leffa, että ei mulla riitä sanat kuvailemaan sitä. Samaan aikaan ihan helvetin synkkä ja kaunis sekä iloinen ja surullinen. Elin ihan jossain eri maailmassa koko leffan ajan. Tämmösten leffojen pitäs kuulua yleissivistykseen.
 
Pitäs melkein pudottaa kaikki tähän asti katsomani kympin leffat ysiin, koska tämä ajoi ne kaikki kerralla matalaksi. Huijaan ja annan yhden lisäpisteen.
 
11/10

Miikss: Children Who Chase Lost Voices
 
Ihan oikeesti, ne ihmiset jotka ei suostu / halua katsoo animee, jäävät kyllä paljosta paitsi. Oli kyllä jotain niin täydellistä täydellisyyttä tämä leffa, että ei mulla riitä sanat kuvailemaan sitä. Samaan aikaan ihan helvetin synkkä ja kaunis sekä iloinen ja surullinen. Elin ihan jossain eri maailmassa koko leffan ajan. Tämmösten leffojen pitäs kuulua yleissivistykseen.
 
Pitäs melkein pudottaa kaikki tähän asti katsomani kympin leffat ysiin, koska tämä ajoi ne kaikki kerralla matalaksi. Huijaan ja annan yhden lisäpisteen.
 
11/10
 
Syytän Disneytä joka on aivopessyt sukupolvemme saastallaan.
 
Itsekin tullut hävettävän vähän katseltua tuota Jaappani-animaatio-osastoa vaikka animaatioista pidänkin ja kaikki Ghiblitkin ovat olleet kivoja.

Twin Peaks: Fire Walk With Me
 
Pitkään tämän leffan katsomista välttelin, koska tiesin että se on melko varmasti paskaa. Ja paskaahan se oli. Tylsää ja turhaa ripulipaskaa. Ehkä kaks kertaa leffan aikana tuli semmonen Twin Peaksmainen tunnelma, siitä puolikas tähti. Toinen puolikas tisseistä.
 
1/10

Amandan kesä
 
Juha Jalastin kuvaama elokuva seitsemäntoistavuotiaasta Amandasta (Taina Elg), joka itseään stadin friiduksi kutsuessaan tulee suututtaneeksi maalaispojan, Erkin (Jarmo Heikkinen). Eletään 70-luvun alun Suomea, joka juuri murroskautta hengittäessään tarjoaa elokuvalle - etenkin ohjaaja Arto Koskiselle - loistavat puitteet kantriurbaanille Suomidraamalle räiskyvine väreineen ja vastavaloineen. Amanda alkaa liikkua Erkin kanssa, eikä poikaa haittaa tytön koruton ulkonäkö - kuten ei haittaa Amandaa maalaispojan ruokottomuus ja jopa mollbergimäinen eläimellisyys.
 
Kun Erkki aikoo muuttaa takaisin Karjaalle, uhkaa Amanda usuttaa pojan kimppuun Köpön ja Stidin, joita esittävät unohtumattomasti Markku Arokanto ja Kari Hakala. Erkki pakenee lopulta takaisin maalle ja jää Amandalle kympin velkaa. Köpön ja Stidin toilailut rantakaislikossa sekä perunapellolla kutkuttavat nauruhermoja Erkin lähtiessä armeijaan, jossa saa kuolettavan vahinkolaukauksen. Ruma Amanda tekee ratkaisun, joka päättää loistavan draamankaaren täydelliseen katarksikseen.
 
Sivurooleissa vilahtelee tuttuja kasvoja aina opettaja Simosesta (Kauko Helovirta) nimismies Pessiseen (Roger Valo). Koskinen käyttää elokuvassaan värejä hyvinkin rohkeasti, mikä tuo osittain ylivaloittuneen - jopa puhkipalaneen - tunnelman tykö. Musiikit ovat elokuvan ehkä heikoin lenkki, eikä pelkästään kellopelillä soitettu ääniraita istu näinkin nopeatempoiseen elokuvaan, joskin luovat oivaa kontrastia tiiviiseen leikkaamiseen ja heiluviin käsivarakamera-ajoihin.
 
Amandan kesä on ehtaa 70-lukua, enimmäkseen hyvässä. Se osoittaa alati teknologisoituvassa yhteiskunnassa paikan myös juurille naittamalla kantrin ja urbaanin tavalla, johon moni kotimainen melodraama ei ole kyennyt. Sen voi nähdä niin rillumarei-elokuvana, kuin myös värillisenä film noirina, mutta ehdottomasti se on Jarvan elokuvien ohella parasta aikakautensa kotimaista.
 
* * * *

Miikss: Children Who Chase Lost Voices
 
Ihan oikeesti, ne ihmiset jotka ei suostu / halua katsoo animee, jäävät kyllä paljosta paitsi. Oli kyllä jotain niin täydellistä täydellisyyttä tämä leffa, että ei mulla riitä sanat kuvailemaan sitä. Samaan aikaan ihan helvetin synkkä ja kaunis sekä iloinen ja surullinen. Elin ihan jossain eri maailmassa koko leffan ajan. Tämmösten leffojen pitäs kuulua yleissivistykseen.
 
Pitäs melkein pudottaa kaikki tähän asti katsomani kympin leffat ysiin, koska tämä ajoi ne kaikki kerralla matalaksi. Huijaan ja annan yhden lisäpisteen.
 
11/10
 
+++
 
Kiitos tästä ;_;

Tuo animaatio-homma on kyllä jännä, jotain taikaa niissä on; viimeksi kun katsoin tuon Illusionistin niin 2-vuotias tyttäreni tapitti sitä reilu 40 minuuttia sanomatta sanaakaan. (Olisi katsonut varmaan koko leffan mutta äiti tuli siihen jotain mölisemään.)
 
Yleensä kyseinen hirviö ei pysy paikallaan kahta sekuntia kauempaa ja jotain Madagascaria se jaksaa katsoa ehkä sen kolme minuuttia. Hyvä maku tytöllä.

Sodan kone
 
Itsenäisyyspäivään sopii aina sotaelokuva, oli sitten kyse Tuntemattomasta tai Talvisodasta. Tänä vuonna Raision elokuvakilta näytti kiistellyn elokuvaohjaajan, Maunu Kurkvaaran, aikanaan suurta hämmennystä herättäneen Sodan koneen. Sairastettuaan tuberkuloosin siirtyi taidemaalari Kurkvaara elokuvataiteen pariin, lyöden itsensä läpi 60-luvun alun elokuvillaan Yksityisalue (1962) ja Meren juhlat (1963). Tuolloin jo tulisieluisena auteurina tunnettu Kurkvaara ohjasi vuonna 1965 suotta unohdetun talvisotaelokuvan, Sodan koneen.
 
Elokuva alkaa huutokaupasta, jossa hirtehisesti nimetty Alvar Pannahinen (Toppo Elonperä) huutaa itselleen sukset. Mies kuulee kylänmiehiltä ryssien aikeista, mutta ei ota puheita todesta. Kantaessaan suksia kotiinsa, juoksee Alvarin poika (Nils Brandt) vastaan kertomaan Kannaksen tulituksista. Alvar joutuu muiden miesten tavoin sotimaan, vieläpä etulinjaan.
 
Kurkvaara tunnettiin jo taiteilijaurallaan äkkipikaisena miehenä, joka saattoi tuhota taulunsa polttamalla tai rusikoimalla. Syyksi riitti milloin mikäkin; väärään aikaan tuotu kahvi tai myöhästyminen bussista. Kuvatessaan Sodan konetta mies ajoi kuvausauton Lemmenjokeen ja tilasi kuvauspaikalle Lappiin kaksi taksillista tuntemiaan naisia Helsingistä asti. Saatuaan tunnustusta elokuvastaan Yksityisalue, oli Kurkvaara pyytänyt Suomen Elokuvasäätiöltä 3 miljoonaa markkaa Sodan koneen tekoon. Saatuaan rahat ehti mies hukata suurimman osan leudon talven 1963-1964 takia. Kuvausten venyttyä antoi Elokuvasäätiö miehelle ukaasin, ja elokuva piti kuvata osittain syksyllä 1964 niin Helsingissä, Iso-Syötteellä kuin Lapissakin.
 
Elokuvan alkupuolella nähdyt lehdet puissa maaliskuisessa Helsingissä saivat aikalaiskriitikoiden punakynät käymään toden teolla. Tosin mustavalkoinen kuva antaa paljon anteeksi. Suomen Klaus Kinskinäkin tunnettu Kurkvaara johdattelee katsojaa Alvar Pannahisen johdolla Kannakselle, jossa huutokaupasta huudetut sukset pelastavat puoli pataljoonaa Alvarin hiihtäessä hullun lailla. Kuvatessaan sodan raadollisuutta sai Kurkvaara Suomen armeijalta käyttöönsä T-26-hyökkäysvaunun, josta mies innostui joidenkin mukaan liiaksi. Sotakohtauksista jopa puolet on kuvattu T-26:n kyydistä. Rintamalta palatessaan Alvar pistää sukset nojaamaan kuistille ja hakkaa seinään naulan, joka toimii allegoriana miehitykselle - komeasti kiiltävä rauta uppoaa Karjalan mäntyyn, mutta pysähtyy, jääden jumiin ikuisiksi ajoiksi.
 
Sodan kone sai ensi-iltansa heinäkuussa 1965, eikä kerännyt katsojia lähes ollenkaan. Moni piti syynä tukalinta hellekesää, mutta todellinen syy taisi piillä hitaasti uppoavassa SF-yhtiössä, joka muutaman kuukauden Sodan koneen ensi-illasta ajettiinkin konkurssiin. Ajat olivat muuttumassa, ja Kurkvaaran unohdettu klassikko tuomittiin väliinputoajaksi suomalaisen elokuvan murroksessa.
 
Toppo Elonperä hoitaa roolinsa varmasti. Mies tunnetaan vahvojen sankariroolien miehenä - mm. Poikamies-pappa (1941) ja Mikä yö! (1945) -, eikä Sodan kone voisi enempää tukea tätä käsitystä. Mies jättää muut näyttelijät varjoonsa suvereeniudellaan, mutta antaa elokuvalle silti tilaa hengittää. Alkukohtauksessa mies tökkää suksisauvallaan orpopoikaa olkapäähän. Tuo kohtaus tulvii syvää tunnetta sotakorvauksien kanssa painivan Suomen itkiessä rajan taa jääneitä poikiaan ja sotakorvausjunanvaunujaan. Kohtauksessa ollut orpopoika oli oikeasti orpo, mikä luo sotakohtauksista puuttuvaa autenttisuutta rakentaen elokuvalle vahvan pohjan.
 
Sodan kone on epätasainen elokuva. Alun elokuisessa Helsingissä kuvatut hiihtokohtaukset jaksavat hymyilyttää, mutta loppua kohden Kurkvaaran ote tiukkenee. Lapin tunturimaisema irrottaa Kannaksen tapahtumat kontekstistaan, viitekehyksen sisällön hajoamatta pirstaleiksi. Vastikään YLEn Mannerheim-elokuvassa nähtiin samanlainen ratkaisu. Sodan koneessa toteutus on tehty autenttisemmin kuvaamalla suurin osa elokuvasta yöllä, jolloin katsojan mielikuvitukselle jää varaa. Kaikkinensa Kurkvaaran elokuva on yhtä järjetön kuin itse sotakin, mikä tukee miehen luomaa eskapistista näkemystä yleensäkin maailmasta. Jos joku summaa elokuvan paremmin kuin Alvar Pannahisen mäntyseinään lyöty naula, on näyttelijä Toppo Elonperästä otettu valokuva filmauspaikalla, jossa mies seisoo sukset jalassaan elokuisessa Kaivopuistossa katsoen Maunu Kurkvaaraa kysyvä ilme kasvoillaan.
 
* * * * *

seppo69: Tuo animaatio-homma on kyllä jännä, jotain taikaa niissä on; viimeksi kun katsoin tuon Illusionistin niin 2-vuotias tyttäreni tapitti sitä reilu 40 minuuttia sanomatta sanaakaan. (Olisi katsonut varmaan koko leffan mutta äiti tuli siihen jotain mölisemään.)
 
Yleensä kyseinen hirviö ei pysy paikallaan kahta sekuntia kauempaa ja jotain Madagascaria se jaksaa katsoa ehkä sen kolme minuuttia. Hyvä maku tytöllä.
 
Mulla vähän sama homma. Jotenkin hyvin toteutetussa animaatiossa saadaan ne tunteet välitettyä paljon "aidommin" kun elävän näyttelijän ei tarvitse niitä erikseen esittää, vaan ne voidaan tehdä piirtämällä tavallaan suoraan tuomaan ilmi sitä tunnetta. Varsinkin japanilaisessa animaatiossa nuo tunteet tulee vahvasti esille korostettujen kasvonpiirteiden ym. vuoksi.
 
Stormcow: +++
 
Kiitos tästä ;_;
 
Olepas hyvä.

Kerran sotureita
 
Erittäin hyvin Suomalaiseen sielunmaisemaan sopiva, rankka kuvaus Uuden-Seelannin vähäosaisista, perheestä, juurista ja perinnöstä.
 
Jokseenkin vituttava elokuva; Olisin mielelläni ottanut tähän jonkin muun ohjaajan kuin Lee Tamahorin, nyt leffa jää liian lyhyeksi ja avainkohtauksiin ei ole saatu tarpeeksi voimaa ja ilmaa. Lyhyys on eritoten ongelma kun tärkeitä henkilöhahmoja on niin monta.
 
Maori-perinteet oli hienoja.
 
Ei todellakaan huono leffa, mutta tästä olisi voitu saada mestariteos.
 
3,5/5