Rock, pop, alternative ›

Kylläpäs nyt on syvällistä LZ-pohdintaa... Not.

Varsin viihdyttävä paketti tuo Celebration day. Tosin Pagen soitto on melekosta räpimistä (etenkin Rock and rollissa, huh :D) mutta niinhän se on ollut aina. Ihan hyvä pössis papoilla silti tuntui olevan vaikka ikää onkin.

arppah8: Varsin viihdyttävä paketti tuo Celebration day. Tosin Pagen soitto on melekosta räpimistä (etenkin Rock and rollissa, huh :D) mutta niinhän se on ollut aina. Ihan hyvä pössis papoilla silti tuntui olevan vaikka ikää onkin.
 
Se on niiiin hyväntuulinen paketti tosiaan! Hieman alussa on jännitteitä havaittavissa, mut sitten n. puolen tunnin jälkeen homma loksahtaa kohdilleen ja sitten mennään ihan kuin ennen! Page tulee kun tuleekin aina maaliin niiltä harharetkiltään ja keikka tuntuu oikealta Zeppelin-elämykseltä. Riskejä otetaan ja rohkeesti mennään ja aina selvitään kunnialla maaliin. Hieno kokemus oli leffateatterissa, hieno kokemus oli kotisohvalla. Bonusdvd:tä, missä on koko keikka kenraaliharjoituksesta kuvattuna miksauspöydän tienoilta, en vielä kokonaan ehtiny tsekkaan, mut meno näytti alun perusteella olevan siinäkin kohdillaan!
 
Hieno joutsenlaulu hienolle yhtyeelle!!

Celebration day on kyllä nimensä mukainen paketti! Itse olin ja olen kyllä ihan fiiliksissä kun katselin ja kuuntelin. Kyllä siinä wanhat herrat näyttää mitä joskus oli tarjolla. Välillä kylmät väreet hiipii niskasta. Hieman edeltävää kirjoitusta mukaillen alku on hieman lämmittelyä ja mun mielestä In my time of dying on sellainen joka lähtee lentoon todella Zeppelinmaisesti. Eka katsannolla mulla meinas tulla tippa linssiin parissa paikassa kun bändiä olen kuunnellut tuolta 17 kesäisestä saakka ja välillä melko kovakin fani ollut. Jotenkin tämä on aivan maagista. Mahtavaa että keikka tosiaan toteutui ja mikä parasta, tuotiin tarjolle kaikkien nähtäväksi ja kuultavaksi. Äijät on paikoin ihan liekeissä ja tunnelma tarttuu kyllä. On ne vaan loistavia biisejä ja hieno bändi. Lapsellisen kuuloista mutta kyllä tuosta yks jos toinenkin tuoreempi bändi vois ottaa mallia.
 
Ja jotka edellä Pagea mollaa niin herätys! Jos ei keikasta jää Pagesta muuta mieleen kuin joku epätarkka impro-soolo niin häpeä teille!
 
Ps. Ja jos jotakuta kiinnostaa niin multa sais cd/dvd boksin nettikauppoja halvemmalla. Kun tuo tuli tarjolle niin tilasin tohkeissani sen kahdesta eri paikasta... Play.com:n lähettämä boksi ei ole vielä tullut. Se maksoi 28,90€ mulle. Se lähtis alle tuon. Uusi ja avaamaton. MarkopisteAlataloatgmailpistecom viestä jos kiinnostaa...

Isä-Bonhamia se kaipaa kovasti, mutta se nyt on vaikee järjestettävä.. Rehearsal-dvd:ltä Since I've Been Loving You oli vanhaa hyvää Pagea, se jäi mieleen erityisesti!

Kyllä poika-Bonham tuurasi oikein mallikkaasti, ei ole valitettavaa. Etenkin, kun vertailukohtana on kuitenkin The John Bonham.
 
Plantin ääni toimi oikein mallikkaasti, vaikka ne korkeimmat kiekaisut jäivätkin takavasemmalle. JPJ möyri bassonsa ja koskettimiensa kanssa tutun laadukkaasti. Page röyti paikoin aika rankasti, mutta mitä väliä? Tollanen välillä omiin sfääreihinsä karkaileva, mutta kokonaisuuteen soveltuva soitto on mulle vaan persoonallista jälkeä... ei sellanen millimetrintarkka sahaaminenkaan aina järin kiinnostavaa ole. Kyllähän Jonesiakin tuppasi välillä hymyilyttämään Jimmyn roiskaisut, mutta eipä se tolla tasolla pääse kenenkään soittoa häiritsemään. Kaiken kaikkiaan laatuveivaamista parin tunnin ajan!
 
In My Time Of Dying oli mulle aivan huippua kuten myös Kashmir, Nobodys Fault But Mine ja Misty Mountain Hop. Perusstandardit kulkivat myös hyvin, vaikka Rokänrollissa Jimmy kyllä veteli ihan omiaan :D
 
Toi bonari-dvd täytyy vielä katsastaa.

Mikä tärkentä, bändi kuulostaa 100% Led Zeppeliniltä, eikä miltään puolivillaiselta (vrt. the Cream comeback DVD 2005).
John Paul Jones soittelee kyllä aivan uskomattoman komeasti. Ja tarkasti. JPJ ja Bonham pitää paketin niin hienosti kasassa, että vaikka Page eksyis kuinka syvälle niin sieltä pääsee aina takaisin. :D
Jotenkin musta onkin erityisen hienoa miten äijät jamittelee välillä. Bonus DVD:n kun katsastaa niin saa hyvän kuvan siitä miten moni juttu vedetään fiiliksellä, eikä kaikkea ole täysin suunniteltu.
Useamman katselun jälkeen vain vakuuttaa enstistä paremmin. Uskomatonta, että jotku biisit kuulostaa paremmilta kuin 70-luvun lopun livevedoissa. Tuolloin bändi kuitenkin oli koko ajan menossa mukana suurinpiirtein.
Ei epäilystäkään, etteivätkö ois voineet vetää jonkun pienen tourneen. Sen verran hyvässä vedossa jokainen. Plant kyllä yllätti aivan täysin kuulostamalla noin uskomattoman komealta edelleen. Paranee vanhetessaan. Toki ne korkeimmat kiekuilut jää pois mutta kuka niitä kaipaa kun muuten kuulostaa näin hienolta?

MarkoA: Mikä tärkentä, bändi kuulostaa 100% Led Zeppeliniltä, eikä miltään puolivillaiselta (vrt. the Cream comeback DVD 2005).
 
Tuo Creamin Blu-ray on ainakin hyvää settiä. Mielestäni yksi BR-levyistä, joita jaksaa pistää soittimeen useammin kuin kerran. Sounditkin perhanan hyvät.
 
Mitä Zeppelin Blu-rayihin tulee, niin suuri himo avata nuo joululahjoiksi ostetut kaksi pakettia (Faijalle ja veljelle). Köyhänä ei ollut varaa ostaa itselle. On ainakin jouluna sitten joku tekosyy käydä kylässä. :)

zekeode: Mitä Zeppelin Blu-rayihin tulee, niin suuri himo avata nuo joululahjoiksi ostetut kaksi pakettia (Faijalle ja veljelle). Köyhänä ei ollut varaa ostaa itselle. On ainakin jouluna sitten joku tekosyy käydä kylässä. :)
 
Noh, jos ne ois sitte ostanu sulle ;)

Zepukka käy Lettermanissa telkkarihaastattelussa http://blogs.orlandosentinel.com/en … e-interview-to-david-letterman.html

Ernesti: Rehearsal-dvd:ltä Since I've Been Loving You oli vanhaa hyvää Pagea, se jäi mieleen erityisesti!
 
Tämä totta!! Plantkin toteaa piisin jälkeen "Are we recording this?" Joku vastaa "Yes" ja Plant: "Good cos I dont think we have played that so well since 1910!"
 
Nauratti!!

IV on Led Zeppelin paras albumi ja ensimmäinen jonka kuulin, suoskki kappaleeni ovat tältä levyltä Rock And Roll, vauhdikas rokkibiisi ja tietenkin legendaarinen
Straiway to Heaven, kaunis ja koskettava balladi joka loppupuolella muuttuu rajummaksi jonka kruuna Jimmy Pagen soolo.

Celebration Day on huikea paketti, soitanto on juuri niin nilkuttavaa välillä kuin se oli huippuvuosinakin. Page kusee alussa Black Dog:in oikein kunnolla, mutta silti biisi toimii kympillä. Jason vetää upeasti, tiukemmin kuin isänsä. Erilailla. Plantin laulusta en löydä mitään huomautettavaa, pidän oikeastaan enemmän tästä uudesta ilmaisusta. Kiekuminen "beibiIII, BEIBIIIIII-IIII" ei minun korviini ikinä ole kuulostanut kovin hyvältä. Plant on myös poistanut kurkun pöksyistään, mikä onkin vanhemmalla iällä olevalle herrasmiehelle ihan sovelias teko.
 
Kissin dissaamisesta (off-topic), kyllä niilläkin homma perustui loppupeleissä biiseihin ja lahjakkuuteen. Ennen kaikkea kuitenkin asenteeseen.
 
Bottom line, LZ vetää rohkeasti anteeksi pyytelemättä täysin uniikkia musiikkiaan. Bändi ei mahdu mihinkään kategoriaan. Hienoa että keikka on tallennettu näin onnistuneesti.

Plant on myös poistanut kurkun pöksyistään, mikä onkin vanhemmalla iällä olevalle herrasmiehelle ihan sovelias teko.

 
mitä tuo tarkottaa? kerro tarkemmin
 
ei kuulosta kovin heterolta

Hot brute: mitä tuo tarkottaa? kerro tarkemmin
 
ei kuulosta kovin heterolta
 
http://3.bp.blogspot.com/_2TN50-28n … /VCjl8j8oC-M/s320/RobertPlant-3.jpg

Harjoituskeikka toimii monelta osin paremmin, kuin itse keikka. Rennompaa soittoa. Bonhamin "liian tiukka" soitto ei vaivaa tässä samalla tavalla, kuin keikan alkupuolella.
 
Kuvahan tässä on aika turha. Mutta kätevämpi tietty julkaista DVD:nä, kun mahtuu koko setti yhdelle levylle.

Flash: Harjoituskeikka toimii monelta osin paremmin, kuin itse keikka. Rennompaa soittoa. Bonhamin "liian tiukka" soitto ei vaivaa tässä samalla tavalla, kuin keikan alkupuolella.
 
Kuvahan tässä on aika turha. Mutta kätevämpi tietty julkaista DVD:nä, kun mahtuu koko setti yhdelle levylle.
 
Erittäin totta. Sillä kai ne on sen deluxe-pakettiin laittanukin :)

Celebration dayn katseltuani ymmärsin Led Zeppelinin koostumuksen. Jäykempi rumpali paljasti sen. Nykymaailma on kääntänyt oidipuskompleksin ympäri. Poika koittaa olla isänsä vertainen ja vanhat miehet palvovat nuorempia itsejään.
 
No kuitenkin, ymmärsin että Jimmy Page ja John Bonham soittivat itseään toistuvasti ulos biisistä, jonnekin eteenpäin. Jones piti asian kasassa ja Plant teki sen mitä pitää. Nyt Jason kunniotti isänsä mausoleumia minkä kykeni mutta ei kyennyt lähtemään irti niin että kuulijaa olisi hirvittänyt minne tämä johtaa. Page teki sen edelleen, mutta olisi kaivannut toista vertaistaan.
 
Tämäkin versio Led Zeppelinistä oli suuri ja innostava, mutta jättiläisten aika oli ohi. Joissakin porukoissa vaan on ihmeellinen kemia.
 
Oooteko maistaneet Familia nimistä espanjalaista punkkua? Luomua. Oikein hyvää.

Vesihiisi: Plant on myös poistanut kurkun pöksyistään, mikä onkin vanhemmalla iällä olevalle herrasmiehelle ihan sovelias teko.
 
Eiku seittekääntluvulla käytettiin vaan kireämpiä pöksyjä.