Kitarat: kitarakamat ›

Old Joe: Entäs bodyn routtaukset? Uskoisin että kitara jossa allasrouttaus värähtelee eri tavalla kuin erillisillä mikkirouttauksilla varustetut vastaavat. Useat uskovat bodyn resonointiin vakuttavan eniten keskiosan puut, eli kielten alle asettuvat bodyn osat. Miten sitten esim. strato, jonka rungon tuo osuus on katkaistu blokin kohdalta?
 
Stratossa kait se tyypillinen rakenne routtauksineen ja jousineen on osa sitä soundia mitä haetaankin. En tiedä kuinka paljon eroa on sellaisessa oikeassa hardtailissa, jossa blokin ja jousien routtauksia ei ole ollenkaan, blokattuun normaalirunkoiseen? Ja, kyllähän Straton talla lepää (ainakin blokkaamaton) siinä routtauksen etupuolella, eikä routtaus katkaise linjaa kielten kiinnituskohtien välillä.
 
Itse olen tykännyt yleensä enemmän sellaisesta kolmesta osasta liimatusta bodysta, jossa koko se osa runkoa jossa kaula, mikit ja talla ovat kiinni on samaa lankkua ja sivut sitten eri palikoista, kuin vaikka kahdesta tai useammasta palikasta liimatusta jossa sauma menee jotakuinkin keskellä (erillisellä kannella varustetut sitten erikseen, LP jne.).
 
Todellista merkitystä tuolla tuskin on jos liimaukset tehty oikein ja puut ovat hyvät, mutta noissa edellä mainituissa esimerkkikitaroissa oli painon lisäksi se ero ottä "paremmissa" oli se tuo keskilankku riittävän leveä kun taas kahdessa muussa yksi sauma meni kaulataskun ja tallan käsittävällä linjalla.
 
Vielä vähemmän merkitystä (soundiinkin) on jos pintakäsittely on sellainen ettei edes näe missä saumat menevät, näin varmasti ainakin omalla kohdalla todellisuudessa.

Ero ruusupuu- vs vaahteraotelaudassa on kuultavissa. Kirkkaamman soundin lisäksi vaahteraotelautainen kitara antaa soundiin enemmän napsua. Bodyn soundieroihin en ole kiinnittänyt itse mitään huomiota. En väitä etteikö niitä olisi.

Jonkin aikaa sitten oli omistuksessani Stratot hardtail sekä tavallisella tallalla olevat mallit. Itse en suurta eroa niissä huomannut. Ruusupuu ja vaahtera otelaudoissa eron huomaa jo selkeämmin.

2randpo: Myös nauhojen koko ja materiaali vaikuttaa soundiin eli niissä vertailtavissa kitaroissa pitäis sitten olla samanlaiset nauhat.
 
Kyllä. Ruostumattomassa nauhassa on tavallista dunlopia metallisempi klangi. Lisäksi ruostumattoman nauhan työstö (hiominen) on hikistä puuhaa :)

LaMotta: Ero ruusupuu- vs vaahteraotelaudassa on kuultavissa.
 
Tuo on aika selkeä ero kun nuo kaksi puuta ovat todella erilaiset toisiinsa nähden. Itse pidän taas enemmän ruusupuun tummemmasta ja pehmeämmästä soundista. Nauhoillakin on tosiaan yllättävänkin suuri vaikutus soundiin.

blues guitar: Sähkökitarakin on ensisijaisesti akustinen soitin. Tähän tulokseen olen myös minä tullut. Ainakin itselläni parhaat kitarat ovat soineet parhaiten myös ilman sähköjä soitettaessa.
 
Mikithän vain vahvistavat kitaran akustisen soundin, joten jos soundi olisi vain mikeistä ja kielistä kiinni, niin kaikki kitarat samoilla mikeillä ja kielillä kuulostaisivat samalta. Näin ei kuitenkaan ole, joten onhan tuo kiistatta totta, mitä kirjoitit...

Laulava Kylätohtori: Mikithän vain vahvistavat kitaran akustisen soundin, joten jos soundi olisi vain mikeistä ja kielistä kiinni, niin kaikki kitarat samoilla mikeillä ja kielillä kuulostaisivat samalta. Näin ei kuitenkaan ole, joten onhan tuo kiistatta totta, mitä kirjoitit...
 
Sähkökitaran mikithän ei vahvista kitaran akustista sointia, tai reagoi siihen mitenkään (ellei ole kovin mikrofoniset mikit), vaan kun kielet värähtelevät mikrofonin magneettikentässä muodostuu kelaan sähkövirta l. signaali. Mikki ei nappaa kitaran rungon tai muiden osien muodostamaa ääntä, joka taas on iso osa sähkärinkin akustista sointia.
 
Tietty muiden osien värähtely vaikuttaa myös kielen värähtelyyn (tätä varmaan tarkoitit), mutta vain kielen liike napataan mikkien kautta. Tämä tietty vain normaaleilla passiivimikeillä, vaikka ei kait muutkaan lankkukitarassa käytetyt mikit reagoi kuin kielten värähtelyyn. Zappalla tosin taisi olla jossain kitarassa mikki jolla sai talteen myös otelautakäden vinkunat mukaan.

Sähkökitaran toiminta perustuu sähkömagneettiseen induktioon.

Aloittajalle totean, että mulla on samansuuntaista kokemusta stratojen puista. Oma suosikkini on ollut vaahteraotelautainen ja saarnirunkoinen strato. Siitä sai ärhäkämmän ja omasta mielestäni paremman särösoundin kuin leppärunkoisista. Mulla on ollut puolenkymmentä stratoa, tosin nyt ei taas yhtään.
Muuten minusta on varsin kummallista, että löytyy vielä soittajia, joiden mielestä puilla tai rakenteella ei olisi juurikaan merkitystä soundiin. Sähkökitaran mikithän eivät tosiaan akustista soundia nappaa. Kerronpa nyt joutessani kuitenkin yhden esimerkin. Mulla oli muutama vuosi sitten samaan aikaan vaahterarunkoinen Gibson Victory, mahonkinen Guild S-300 ja onttokoppainen laminoidusta vaahterasta tehty Guild T-100. Kierrätin kaikissa kitaroissa Seymour Duncanin Antiquity humpparit ja uskokaa tai älkää; kitarat kuulostivat aivan erilaisilta. On se jännä juttu. Ei mulla tietenkään ääninäytteitä ole, joten tämä voidaan laittaa mutun ja kultaisten muistojen joukkoon. Rohkenen kuitenkin väittää, että esim. isokoppainen jazzlaatikko kuulostaa hieman erilaiselta kuin les paul vaikka sama mikki olisikin. Ja kyllä niitä eroja voi kuulla vaikka sitten olisi kolme stratoa kuten aloittajalla. Jauhaa tästä toki aina voi ja eiköhän tämäkin ketju saa vielä värikkäitä käänteitä.

jarmo vh: Oma suosikkini on ollut vaahteraotelautainen ja saarnirunkoinen strato. Siitä sai ärhäkämmän ja omasta mielestäni paremman särösoundin kuin leppärunkoisista.
 
Jauhaa tästä toki aina voi ja eiköhän tämäkin ketju saa vielä värikkäitä käänteitä.
 
Oli mielenkiintoista saada tällainen mielipide raskaampaa musiikkia soittavalta. Millälailla särösoundi oli mielestäsi erilainen? Aika rauhallisissa ja asiapitoisissa merkeissä on kieltämättä mennyt tähän asti. Oletin että tulee pahempaa rytinää, mutta virkistävää vaihteeksi näinkin. :)

Erilainen puuläjä absorboi eri taajuuksia ja resonoi eri taajuudella eli se vaikuttaa siihen miten kieli soi. Tää lienee se, joka saattaa unohtua joskus järkeilyssä selittäen väärinkäsityksiä.
 
Eilen ihan sattumalta stumblasin tällaseen sivuun. Ei mitään uutta tietoa, mutta kun nyt sopivasti sattu tulemaan polulle niin linkkaanpa.
http://www.seymourduncan.com/blog/t … ge/different-woods-different-tones/

mitja: Pleksissä on OMA sointinsa :) (väittävät...)
 
Itse arvioin kitarat ensin PELKÄSTÄÄN akustisen sointinsa pohjalta.
Jos kitara soi todella hyvin niin mikeillä voi sitten tehdä mitä haluaa, tai vaihdella niitä, mutta mikään mikki ei tee huonosti soivaa kitaraa hyvän kuuloiseksi. Ei edes niillä EMG-mikeillä. Yläsävelsarjojen puute ei lakkaa olemasta vaikka minkälaisen aktiivipiirin sinne lykkää.
Paljon on myös soittajan touchista kiinni, että saako instrumentista sen hienoudet ja puun soinnin esiin. Moni esim. soittaa niin herkällä kädellä että valtavan dynamiikan omaava kitara ei koskaan niissä käsissä soi kuten jonkun vaikka kovaotteisemman blues-miehen käskemänä.
On myös kitaroita jotka soi hienolla ja herkällä soundilla nimenomaan hiljaa soitettaessa. Esim mun Gibson Heritage korina V, joka on todella kevyt, menee soundiltaan tukkoon kovaa "hakatessa". Sillä menee pasmat sekaisin :D
 
Jaa miten niin "edes niillä EMG-mikeillä", eihän sellaisia oikeisiin kitaroihin edes laiteta. Ja mikä edes on huonosti soiva kitara, onko siihen joku universaali standardi, viimeinen totuus asiasta?

antnis: Jaa miten niin "edes niillä EMG-mikeillä", eihän sellaisia oikeisiin kitaroihin edes laiteta. Ja mikä edes on huonosti soiva kitara, onko siihen joku universaali standardi, viimeinen totuus asiasta?
 
Kai tuossa kyse oli enemmänkin siitä, että aktiivielektroniikka saattaa vähän tasottaa saundieroja. Huonosti soiva kitara on tietenkin makuasiakin, mutta yks josta kukaan ei erityisesti tunnu pitävän on huono sustain ja sellasta ei mikeillä kyllä korjaa.
 
PS. toki emg:t laitetaan myös oikeisiin kitaroihin, mutta ei väitellä siitä ;)

Arkka: Erilainen puuläjä absorboi eri taajuuksia ja resonoi eri taajuudella eli se vaikuttaa siihen miten kieli soi. Tää lienee se, joka saattaa unohtua joskus järkeilyssä selittäen väärinkäsityksiä.
 
Samaa yritin tuossa muutama viesti yläpuolella muotoilla. Eli vaikka mikrofoni ei poimi kitaran akustista ääntä, niin se ei tarkoita sitä etteikö kitaran materiaaleilla, niiden laadulla ja rakenteella olisi olennainen merkitys siitä millainen signaali mikrofoneista eteenpäin lähtee. Yllä mainittiin vertailu onttokoppaisten jazz-kitaroiden(?) välillä. Niissä soundiin alkaa vaikuttaa myös se että itse mikrofoni värähtelee kannen mukana, jolloin sillä on aivan varmasti suurikin vaikutus siihen miten magneettikenttä reagoi kieleen. Samoinhan tapahtuu lankkukitarassakin, mutta vaikutus on varmasti kertaluokkia pienempi?
 
Yksi huonosti soivan kitaran tunnusmerkki josta kaikki ovat varmaan yhtä mieltä on se että kitara soi epätasaisella voimakkudella ja/tai sustainilla eri puolelta kaulaa*, pahimmillaan on kuolleita nuotteja. Nauhojen kunto ja kaulan suoruus ovat tietysti olennaisia tässä asiassa, mutta on kitaroita joissa kaikki on päällisin puolin viimeisen päälle, mutta silti ko. ongelmat vaivaavat. Edes puut eivät välttämättä ole absoluuttisen huonoja, ovatpahan vain huonoja juuri siihen kitaramalliin.
 
(*Tietysti aina soi eri kohdista hieman eri tavalla, aivan fysiikan lakienkin takia, mutta tarkoitan epäloogista vaihtelua.)

antnis:mikä edes on huonosti soiva kitara, onko siihen joku universaali standardi, viimeinen totuus asiasta?
 
Tässä täytyy mielestäni erottaa kaksi eri asiaa. Ensinnäkin huonosti soivasta puusta voidaan kai sanoa että sellaisessa on olematon sustain, ei oikein resonoi, kuolleet nuotit ja epätasainen sointi, pahvisen/elottoman kuuloinen sointi. Huono soundi taas on sellainen käsite mitä mielestäni ei ole edes olemassa. Joku vain sopii toiselle paremmin kuin toiselle. Tämä on makuasia eikä siitä oikeastaan hyödytä kinastella.

Arkka: Eilen ihan sattumalta stumblasin tällaseen sivuun. Ei mitään uutta tietoa, mutta kun nyt sopivasti sattu tulemaan polulle niin linkkaanpa.
http://www.seymourduncan.com/blog/t … ge/different-woods-different-tones/
 
Kiitos linkistä. Olen tuonne naputellut vähän suomeksi yleisimmin käytetyistä soitinrakennuspuista infoa/oman näkemykseni jos kiinnostaa:
 
http://www.kitaramaailma.com/Kitarapuut.php

Väittäisin vain lievästi kärjistäen että kitaran puut voi olla mitä on, mutta haluamansa lopullisen soundin saa kyllä aikaseksi mikeillä ja kitaran jälkeisillä purnukoilla ihan riippumatta siitä mitä puuta siellä lähtöpäässä on.
Puut ja kaulaliitos vaikuttaa toki akustiseen sointiin ja resonointiin jotka ainakin itselläni vaikuttaa tosi paljon soittotatsiin.

jra: Sähkökitaran mikithän ei vahvista kitaran akustista sointia, tai reagoi siihen mitenkään.
 
Joo, tulipas tosiaan kirjoitettua, mitä sattuu. Mutta pointtini käsiteltiinkin jo täällä, joten ei siitä enempää...
 
Itse näkisin, että puiden merkitys riippuu paljon myös soitettavasta musiikkityylistä. Mitä enemmän säröä, sen merkityksettömämpiä puut ovat, paitsi tietysti sustainin puute ym. saattavat vaikuttaa.
 
Puhtaammalla soundilla taas esim. puuttuvia korkeita taajuuksia on vaikea lisätä jälkikäteen ilman, että soundi muuten kärsii. Tai kuten omassa tapauksessani, tuon saarnirunkoisen heleyttä ei saa millään irti tuosta leppärunkoisesta. Ei se ero tosin iso ole, mutta ero kuitenkin. Ja toisaalta joku saattaisi ihastella leppärunkoisen soundia ja kirota, kun joutuu saarnirunkoisesta vääntämään trebleä koko ajan pienemmälle...
 
Eihän tällaiset itse soittoon sinänsä vaikuta, mutta ovat kiinnostava osa harrastusta. Ja asiallisena on keskustelu pysynyt, kiitos siitä keskustelijoille sekä niille, jotka ovat ymmärtäneet vaieta, jos asiallista sanottavaa ei ole ollut... ;)

joku muu sikko: Väittäisin vain lievästi kärjistäen että kitaran puut voi olla mitä on, mutta haluamansa lopullisen soundin saa kyllä aikaseksi mikeillä ja kitaran jälkeisillä purnukoilla ihan riippumatta siitä mitä puuta siellä lähtöpäässä on.
Puut ja kaulaliitos vaikuttaa toki akustiseen sointiin ja resonointiin jotka ainakin itselläni vaikuttaa tosi paljon soittotatsiin.
 
Kuten tuossa jo sanoin, niin eihän ne erot mitään valtavia ole. Ennemmin sellaista hienosäätöä, jos soittaa puhtailla tai pienellä säröllä. Metalli- tai heavysoundeissa puilla tuskin on mitään merkitystä...