Media ja viihde ›

Olin myös positiivesti yllättynyt jaksosta, ehkä se että pelkäsi pahinta vaikutti hivenen asiaan.
Myöskin tuli tyhjentävästi todistettua että Fred Durst röytää kaiken mitä päättääkin tehdä.
Paitsi että mun mielestä tuo limp bizkitin ensimmäinen levy ei ole ikinä ollut ihan täyttä kuraa. Onks kaikkien muiden mielestä sekin ihan yhtä paska kuin seuraajansa?

tomaattiorava: Olin myös positiivesti yllättynyt jaksosta, ehkä se että pelkäsi pahinta vaikutti hivenen asiaan.
Myöskin tuli tyhjentävästi todistettua että Fred Durst röytää kaiken mitä päättääkin tehdä.
Paitsi että mun mielestä tuo limp bizkitin ensimmäinen levy ei ole ikinä ollut ihan täyttä kuraa. Onks kaikkien muiden mielestä sekin ihan yhtä paska kuin seuraajansa?
 
Emmä noista levyistä juuri tiedä, mutta kyllähän Wes Borland on aina ollu mies paikallaan. Ei mistään turakaisesta tosiaan ole kyse.

tomaattiorava: Olin myös positiivesti yllättynyt jaksosta, ehkä se että pelkäsi pahinta vaikutti hivenen asiaan.
Myöskin tuli tyhjentävästi todistettua että Fred Durst röytää kaiken mitä päättääkin tehdä.
Paitsi että mun mielestä tuo limp bizkitin ensimmäinen levy ei ole ikinä ollut ihan täyttä kuraa. Onks kaikkien muiden mielestä sekin ihan yhtä paska kuin seuraajansa?
 
Toka platta ehkä vielä kovempi omasta mielestä. Chocolate starfish alkoi olemaan jo aika körsöä, vaikka muutama hauska riffi sieltäki löytyy. Borlandihan oli ehdottomasti kantava voima tossa pumpussa, mutta tykkään myös John Oton semisti kikkailevasta rumpuloinnista debyytillä ja kakkoslevyllä.

Kyllä se bändin soittotrio on aikas pirun gruuvaava parhaimmillaan. Durstin älyvapaat läpät ja meininki kusee vaan homman.

Limp Bizkit on mun silmissä aina ollu semmonen rockin Cartman eikä jakso muuttanu käsityksiä yhtään mihinkään. Muutenkin bändiä käsiteltiin turhan paljon koska aivan joutavaa skeidaa se on ollu aina. Kornin kahdesta ekasta lätystä ois voitu jauhaa senki edestä.
 
Enemmän odotin muutenkin noita vuosituhannen vaihteen käppäsimpiä nimiä jotka julkaisi levyn-pari ja jäivät sitten unholaan. Lisää rastoja, värillisiä piilolinssejä ja vajaamielistä toljottelua. Mudvaynet ja muut kreisit maggot muthafuckat ois tuonu viihdettä!

Ehkä paras jakso tähän mennessä. Kenties johtuen osittain siitä, että omat siteet tuohon genreen ovat löyhimmät.

tomaattiorava: Myöskin tuli tyhjentävästi todistettua että Fred Durst röytää kaiken mitä päättääkin tehdä.
 
No on se varmaan jotain tehnyt oikein, jos bändinsä on myynyt miljoonia levyjä.

-Spade-: No on se varmaan jotain tehnyt oikein, jos bändinsä on myynyt miljoonia levyjä.
 
Mitäpä tähän lisäämään.

Flash: Ehkä paras jakso tähän mennessä. Kenties johtuen osittain siitä, että omat siteet tuohon genreen ovat löyhimmät.
 
+1 paitsi että tuttuja bändejä sieltä ilmestyi muutama.. Faith no more esim.

Kyllä minun mielestäni tuo 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun nu metalin maailmanlaajuinen läpimurto on nimenomaan Limp Bizkitin ansiota. Kuten Durstkin totesi, jonkun oli potkaistava pirskeet käyntiin koska genre oli siihen mennessä ollut täynnä synkistelijöitä.

Panteraa en oo ikinä pahemmin kuunnellu koska se ei ikinä oo ollu tarpeeks rankkaa itelle. Elistä jaksoa katellessa huomasin nyökkäileväni kovasti panteran soidessa ni ehkä alkaisi aika olemaan kypsä tän sivistysaukon paikkaamiseen.
Mistä levystä kandeis alottaa?

Kyllä Metal Magic on se suurin Pantera-klassikko, mitä nää danny höpötät. Power Metal sitten siitä seuraava. Myöhempi tuotanto on löysää tissinläpsyttelyä.

tomaattiorava: Panteraa en oo ikinä pahemmin kuunnellu koska se ei ikinä oo ollu tarpeeks rankkaa itelle. Elistä jaksoa katellessa huomasin nyökkäileväni kovasti panteran soidessa ni ehkä alkaisi aika olemaan kypsä tän sivistysaukon paikkaamiseen.
Mistä levystä kandeis alottaa?
 
Dannyn mainitsemat levyt on mielestäni ne parhaat, mutta jos rankempi materiaali kiinnostaa, kannattaa katsastaa myös Far Beyond Driven ja The Great Southern Trendkill.
 
Eilinen jakso oli mielenkiintoinen. Limp Bizkit on itselleni ollut oikeastaan aina ns. guilty pleasure. Onhan se paikoitellen hyvinkin noloa tavaraa, mutta joku siinä vaan toimii. Kieli syvälle poskeen ja kalja auki, hyvin toimii tuolloin.

danny: Kyllä minun mielestäni tuo 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun nu metalin maailmanlaajuinen läpimurto on nimenomaan Limp Bizkitin ansiota. Kuten Durstkin totesi, jonkun oli potkaistava pirskeet käyntiin koska genre oli siihen mennessä ollut täynnä synkistelijöitä.
 
Mun mielestä olisi voinut jättää potkaisematta.

aivokuolio: Limp Bizkit on mun silmissä aina ollu semmonen rockin Cartman
 
Nauroin vähän. Olihan tää ihan hauska jakso, Deftonesin Chino olisi saanut pölistä enemmänkin.

Mulle tää numetal jakso osoittautui kaikista mielenkiintoisimmaksi grungen ohella. Varmaankin kun itse tuli oltua siihen aikaan joku 20v ja musiikinkuluttuja sieltä kovimmasta päästä. Bizkitin eka levy oli kovassa kuuntelussa Kornin parin ekan kanssa. Hyllystä löytyy laidasta laitaan noista molemmista genreistä kaikkea, mutta sitten tuo ns. postgrunge mtv-numetal ei meikäläistä napannut enää yhtään. Eikä oikeastaan enää edes Bizkitin toinen levy, vaikka se taisikin pyöriä noihin samoihin aikoihin.
 
Minkähän takia muuten Machine Head oli jätetty pois koko sarjasta? Tai ainakaan en muista, että sitä olisi mainittu missään kohtaa kun noita katselin.
 
E: Ja minusta Slayerin Diabolus In Musica on hyvä levy.

Tää oli jo sitä aikaa, kun musiikki oli mennyt rikki

Limp Bitzkit on kyllä jossain suhteessa mielenkiintoinen bändi. Aikaan kun breikkasivat, niin olihan se kova juttu. Helvetin hyviä ja raskaita riffejä. Nyt kun katsoo musiikkia mitä kuuntelee, niin kauas on tultu. Ei jollain tapaa halua edes myöntää että joskus on "limppareita" kuunneltu mutta kai se on hyväksyttävä että ilman sitä, ei ehkä kuunneltais tänään jotakin paljon parempaa.

Eheissss Limp Bizkit. Ajatuskin siitä räpellyksestä pistää naurattaa. Oli muute meikäläisen lempibändejä joskus räkänokkana. Pitää kyl kattoo toi pomppuhevi jakso.