Yleistä keskustelua musiikista ›

En tiedä voiko tätä oikeen mokaksi sanoa, mutta kerran on ollut keikalla sellanen fiilis, että haluttaa lavalta pois. Kertakaikkiaan joku lataus tai muu meni ihan vituiksi ja jotenki sitä petty sekä omaan fiilikseen että yleiseen fiilikseen. Muukaan bändi ei saanu oikeen intoa päälle. Karski tilanne, varsinki ku tuvassa on reilusti jengiä. Suorituksissa ei sinänsä ollu mitään vikaa ja keikka meni läpi kunnialla, mutta joutu silti tovin bäkkärillä kelailemaan, että mikä tässä nyt oikeen kusi. Harmillista.

Juntunen: En tiedä voiko tätä oikeen mokaksi sanoa, mutta kerran on ollut keikalla sellanen fiilis, että haluttaa lavalta pois. Kertakaikkiaan joku lataus tai muu meni ihan vituiksi ja jotenki sitä petty sekä omaan fiilikseen että yleiseen fiilikseen. Muukaan bändi ei saanu oikeen intoa päälle. Karski tilanne, varsinki ku tuvassa on reilusti jengiä. Suorituksissa ei sinänsä ollu mitään vikaa ja keikka meni läpi kunnialla, mutta joutu silti tovin bäkkärillä kelailemaan, että mikä tässä nyt oikeen kusi. Harmillista.
 
Tommosia tulee joskus, että kaikki on periaateessa ok, mutta ei sitten kuitenkaan yhtään. En tiedä miksi. Onneksi se ei tunnu vaikuttavan yleisöön päin, jos ei nyt anna sen avoimesti näkyä lueskelemalla vaikka Aku Ankkoja siinä soitellessaan.

lindo: The Rasmus yhtyeen lämppärinä Nosturissa
 
Tämmöisenään tästä lauseesta saa sen kuvan, että The Rasmus oli lämppäämässä teitä. Pitääkö paikkansa vai puuttuuko yhdysviiva?

Pahin mona mitä mulle on sattunut:
 
Oltiin operettikeikalla ulkoilmateatterissa, menossa oli Straussin Lepakko. Minä pimputin sähköpianoa, ja sormet oli jäässä jo ennen väliaikaa. Kurottauduinpa sitten kääntämään sivua nuotista, ja sormi osui pianon rytmikomppinappulaan... Kesken tenorin pitkän fermaatin kajareista jytisi rumpukomppi... Yleisö kohahti, minä vetäisin volumet paniikissa nollille ja tenorilta meinasi pettää pokka.
 
Arvatkaa nolottiko... Tulipa väliajalla sitten manattua kapulle että "tommoset nappulat pitäis kieltää lailla"...
 
E: "moka" eikä "mona". En kyllä ikinä enää kirjoittele pitkiä viestejä iphonen näppiksellä...

Nuorempana jouduin joskus ex tempore - lähinnä isäni käskystä - soittamaan pianolla Myrskyluodon Maijaa erilaisissa juhlissa, joka oli ainoa biisi jonka osasin ilman nuotteja alusta loppuun - väliosineen kaikkineen. Mutta se oli ilkeä fiilis kun se oli aina aivan tuurista kiinni meneekö sen vaihdokset läpi tahi ei. Ja jos ei mennyt, niin ainoa tapa nuotitta oli aloittaa jostain tosi kaukaa uudelleen ja toivoa että sormet "itsekseen" oikeaan kohtaan. Himassahan se ei haittaa mutta yleisölle soittaessa viides kerta myrsky osaa alkaa kuulostaa naurettavalta... mutta toisaalta voiko sitä noin vain jättää keskenkään? Paukauttaa kansi kiinni että "pitäkää vittu tunkkinne!" ja lähtee kävelemään, vai mitä tehdä. Ylipäätään olen kamalan kade veljelleni joka osaa soittaa säestyksiä pelkän melodian perusteella, transponoimalla sujuvasti sävelläjista toiseen riippuen solistin toiveista.
 
Toinen ikävä muisto liittyy nuorisokuoroaikoihini kun jossain kirkkokonsertissa oli sellaiset hirveän korkeat ja huojuvat laulutelineet. Nuoruuden turhamaisissa korkokengissä siellä 1.5m korkeudessa sitten huojuttiin joku h-molli messu, ja kun lopussa piti lähteä "tyylikkäästi" alas jonossa niin jaloissa ei ollut tuntoa polvista alaspäin... se alastulo ei sitten ollut ihan sulavammasta päästä.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 295 päivää vanhaan aiheeseen!
 
No viime kerralla tuli juotua likimain kokonainen pullo pontikkaa ennen lavalle menoa. Voihan sen arvata, miten keikka meni. Lisäksi poltin soittokäden sormet pontikkapäissäni ennen keikkaa ampuessani perunatykillä. Juuri näin, pojat.
 
Ei pitäs jättää aamiais-etäisyydelle pontikkaa.

Funkonaut: No viime kerralla tuli juotua likimain kokonainen pullo pontikkaa ennen lavalle menoa. Voihan sen arvata, miten keikka meni. Lisäksi poltin soittokäden sormet pontikkapäissäni ennen keikkaa ampuessani perunatykillä. Juuri näin, pojat.
 
Miten se keikka meni?
 
Kerran juotiin kaiken kaljanjuonnin päälle basistin kanssa puokkiin tequilapullo ennen keikkaa. Keikka oli huvittava, ainoastaan toinen kitaristi ja tanssitytöt hoitivat hommansa ns. kotiin. Me muut tuotettiin vaan meteliä mutta yleisö ei huomannut eroa sen metelin ja tavanomaisemman esityksemme välillä, he olivat täysin innoissaan! Basistilta lähti kesken keikan kontrasta talla irti ja hän vain nauroi, läpsytteli niitä löysiä kieliä sitten ja piti show'ta. Meillä oli savua ja valoshow ja tanssitytöt strippasivat ja nuolivat toisiaan lavalla. Mokailusta huolimatta hyvä keikka!

Jeszse: Soitin kuus biisiä wahi päällä ja ihmettelin et mikä helvetti mun soundia vaivaa.
 
Mulla kävi tää sama joskus mutta sentään ehti yhen biisin vaan oleen päällä. Sittemmin ostin Ibanezib Weeping demonin, joka menee bypassille kun sitä ei polje.
 
Keikallahan kuuluu ollakin mokia. Aina kun saa jonkun hankalan tilanteen selvitettyä, tulee keikasta paljon onnistuneemman tuntuinen ja semmonen itsevarma olo. Onneksi yksikään keikka ei mene virheittä.

Liuku yhdeksänteen nauhaväliin, vaikka seiskaan piti mennä. Pienehkössä yleisössä kuitenkin kohahti: sain osakseni halveksuvia katseita ja virnistelyä. Etuvasemmalle kerääntyneet rokkipoliisit tekivät merkintöjä A5-kokoisiin vihkoihinsa. Ilmeeni oli kuin poikueensa menettäneen leijonan.

velipesonen: Miten se keikka meni?
 
Olisihan se paremminkin voinut mennä. Yleisö piti, ja se on pääasia. Kosketinvelhon piti vähän kompensoida soittokyvyttömyyttäni.
 
Kerran juotiin kaiken kaljanjuonnin päälle basistin kanssa puokkiin tequilapullo ennen keikkaa. Keikka oli huvittava, ainoastaan toinen kitaristi ja tanssitytöt hoitivat hommansa ns. kotiin. Me muut tuotettiin vaan meteliä mutta yleisö ei huomannut eroa sen metelin ja tavanomaisemman esityksemme välillä, he olivat täysin innoissaan! Basistilta lähti kesken keikan kontrasta talla irti ja hän vain nauroi, läpsytteli niitä löysiä kieliä sitten ja piti show'ta. Meillä oli savua ja valoshow ja tanssitytöt strippasivat ja nuolivat toisiaan lavalla. Mokailusta huolimatta hyvä keikka!
 
Tässä on keikka, jonka olisin halunnut nähdä.

Samainen bändi Tom Cat Rebels teki muitakin hienoja livespektaakkeleita kuten tervaa ja höyheniä -show'n joka toteutettiin kerran Tavastialla ja kerran Dinosaurockissa Mikkelissä. Siinä kaksi alastonta rasvalettiä kantoi laulajamme parrun päällä lavalle ja laulaja oli yltä päältä kieritelty hunajassa ja höyhenissä, hunaja siis toimitti tervan virkaa. Muuten tietenkin alasti; näytti ihan Himalajan myyttiseltä lumimieheltä l. jetiltä. Kun show pärähti käyntiin niin parrunkantajat sukelsivat - edelleen tietenkin alasti - yleisön joukkoon ja alkoivat tapella keskenään eturivissä millä saivat provosoitua ulkopuolisiakin mukaan. Kaikenlaista muutakin kivaa ynnä tolkutonta sisältyi ohjelmaan minkä seurauksena Tavastia langetti meille elinikäiset porttikiellot. Ikäväkseni sain viime vuonna kuulla että nämä vuonna 1988 langetetut porttarit oli jo ehditty kumota. Olisin ihan mielelläni edelleen persona non grata sellaisessa paikassa!
 
Musiikki meillä tietenkin oli täyttä rautaa. http://www.youtube.com/watch?v=cJeometfaRI

Tuttavaparin häissä vuosi sitten sain kuningasidean tupakilla. Omaan kivan lauluäänen ja varsinkin vanhempi suomalainen iskelmä ja tango taittuu mallikkaasti. Noh se ideahan meni sitten niin että kysyin sulhaselta että perkele, voisin laittaa juutuubista Rautavaaran päivänsäteen ja menninkäisen ja täräyttää sellaisen poikkeuksellisen häälahjan. Tässä vaiheessa olin siis todella päissään. Ei muutakun mikki käteen, sanat näytölle ja alkuspiikin myötä jossa kerroin fiittaajan olevan itse Tapsa. Menihän se ihan hyvin. Kuulemma siellä on liikututtukkin oikein toden teolla. Jokatapuksessa myöhemmin rapulassa tämän asian sisäistäneenä hävetti jonkun verran. Vaikkei välttämättä mitään aihetta asialle ollut, niin jotenkin tämänkin tapauksen olisi ehkä voinut hoitaa jalommin. Toivottavasti muistelevat hyvällä.

Lord of the strings: Meinasin heittää tähän jotain erään yhdysvaltalaisen suuren metallibändin soolokitaristista mutta bannien pelossa en tätä tehnyt.
 
Ai että soitin 30 vuotta wahi päällä ja tienasin satoja miljoonia rahaa :D

Pari kertaa on käynyt se tavallinn että puolet säkestön sanoista on unohtunut. Vieläpä ehkä helpoin biisi settilistasta. Blackout on v-mäinen kaveri. Ja yhdeksännen luokan kuorokeikalla kappaleen korkeimassa äänessä ääni vinkaisi aika pahasti ja kaikki kääntyivät minuun päin. Hilpeä fiilis tuli, pakko sanoa.

Shadow Dragon: Pari kertaa on käynyt se tavallinn että puolet säkestön sanoista on unohtunut. Vieläpä ehkä helpoin biisi settilistasta. Blackout on v-mäinen kaveri.
 
Onko tuota blackout-juttua selitetty missään, että mistä se johtuu? Kun se voi yllättää välillä just sen tutuimmankin biisin kohdalla, vaikka show etenisi ihan lunkisti muuten.
 
Mun mielestä siinä tulee jokin keskittymishäiriö, ajattelee jotain muuta kuin mitä pitäisi, ja sitten aivot menee solmuun kun äkkiä pitäisi päästä juonesta kiinni. Jotain hermoilua siinä vissiin kuitenkin takana on.

Pahin tais olla muutama vuosi sitten lähellä Jyväskylää erään ravintolatyöntekijäporukan pippaloissa. Keikat sunnuntaina ja maanantaina, viinaa tarjottiin joka puolelta koko ajan. Sunnuntaina pystyi vähän väistelemään mutta maanantaina lähti lapasesta ihan totaalisesti. Soitettiin basistin kanssa keikka munasillaan kun yleisökin pyöritteli helikoptereita stagen edessä ja esmes Soundgardenin Black hole sunin ekassa kertsissä en osunut yhteenkään oikeaan nuottiin (enkä juuri muutenkaan). Ei ollut enää ees kivaa :P

Kefiiri: Mun mielestä siinä tulee jokin keskittymishäiriö, ajattelee jotain muuta kuin mitä pitäisi, ja sitten aivot menee solmuun kun äkkiä pitäisi päästä juonesta kiinni. Jotain hermoilua siinä vissiin kuitenkin takana on.
 
Mä oon monesti aatellu keikalla ihan jotain muuta kuin sitä tiettyä biisiä. Biisin loppupuolella huomaan vasta että tässä mennään ihan lopussa. Silti laulanut koko biisin ihan oikein. Tai ainakin vissiin.
 
Mutta joo monesti jos on jotain ihme säätöä, kamat temppuilee tai joku muu stressi niin sanat unohtuu joskus. Tai sitten jos on ihan järkyttävä krapula jota ei ole saanut jostain syystä korjata pois.

Joskus aikoinaan kun hermoili enempi, tuli sellasia tilanteita, että huomasi keskittyvänsä liikaa siihen miten joku juttu itseasiassa soitetaan. Että "tää sormi tähän ja sit tuo menee tuohon". Siinä alkaa jotenki varomaan kaikkea ja sit vetääki pulkalla pusikkoon aika hyvin.

Juntunen: Joskus aikoinaan kun hermoili enempi, tuli sellasia tilanteita, että huomasi keskittyvänsä liikaa siihen miten joku juttu itseasiassa soitetaan. Että "tää sormi tähän ja sit tuo menee tuohon". Siinä alkaa jotenki varomaan kaikkea ja sit vetääki pulkalla pusikkoon aika hyvin.
 
Enemmänkin kannustaisin ihmisiä tekemään niitä virheitä. Parhaimmillaan niitä ei kukaan edes huomaa ja ainakin minusta keikat on aina paljon ikimuistoisempia jos vähän vetelee omia välistä. Sehän rokinsoitossa onkin parasta, voi sattua melkeen aina mitä tahansa.