Yleistä keskustelua musiikista ›

Törmäsinpä kiinnostavaan The Economistin artikkeliin. Joan Serra Barcelonan Artificial Intelligence Research Institutesta on tutkinut noin puolen miljoonan kappaleen aineistoa vuosilta 1955-2011. Tulos: musiikista on tullut entistä homogeenisempaa ja kovaäänisempää.
 
Tutkimus ei ollut arvottava (hyvää/huonoa) vaan keskttyi kolmeen elementtiin: sointiväriin, sävelkorkeuteen ja äänenvoimakkuuteen.
 
Lyhennettynä tulos oli, että musiikki koostuu edelleen pääosin samoista soinnuista kuin 50-luvullakin, mutta muutos näkyy siinä, että harvinaisemmat soinnut esiintyvät entistä harvemmin peräkkäin tai lähekkäin, sen sijaan ne sirotellaan yleisempien sekaan. Seurauksena monet harvinaisemmat siirtymät ovat käytössä entistä vähemmän.
 
Sointivärin suhteen havaittiin myös yksipuolistumista, mutta Economistin juttu ei oikein avaa sitä, miten tätä on tutkittu tai mitattu. Tutkijat vain esittävät syyksi sen, että 50-60-luvut olivat sähkökitaran nousun ja monenlaisten kokeilujen aikaa, minkä vuoksi sointivärikin monipuolistui. Ehkä sitten nykyään luotetaan enemmän muutamaan perussaundiin?
 
Kolmanneksi havaittiin, että musiikki on tasaisesti pakkaantunut kovaäänisemmäksi ja kohti digitaalisten formaattien voimakkuuden ylärajaa. Samalla dynaaminen vaihtelu on vähentynyt.
 
Koko artikkeli täällä:
 
http://www.economist.com/blogs/babb … rc=scn%2Ftw%2Fte%2Fbl%2Fsameoldsong
 
Pakko myöntää, että vaikka nykyään on hienojakin bändejä, niin usein nykyinen listamusa tuntuu hyvin tasapaksulta. Olen luullut että kyseessä on oma ikääntymiseni, mutta ehkä ei sittenkään?
 
EDIT: Ja pahoittelut jos tästä on jo aiemmin keskusteltu ummet lammet. En löytänyt haulla ainakaan asiasta puhetta. Juttu on kuitenkin jo kesäkuulta.

artal: Ja pahoittelut jos tästä on jo aiemmin keskusteltu ummet lammet. En löytänyt haulla ainakaan asiasta puhetta. Juttu on kuitenkin jo kesäkuulta.
 
On tästä ollut aiemmin täällä puhetta, kun Hesarissa tai jossain tuosta samasta tutkimuksesta oli juttu. En kyllä muista missä ketjussa.
 
Mutta joo, nykyään taidetaan kuitenkin tehdä aika paljon enemmän musiikkia kuin ennen ja sitä on niin laidasta laitaan, että kuulostaa sinänsä vähän oudolta väitteeltä. Toki jos vain top10-listoista puhutaan, niin sitten ihan ymmärrettävä tulos.

Stradlin: On tästä ollut aiemmin täällä puhetta, kun Hesarissa tai jossain tuosta samasta tutkimuksesta oli juttu. En kyllä muista missä ketjussa.
 
Mutta joo, nykyään taidetaan kuitenkin tehdä aika paljon enemmän musiikkia kuin ennen ja sitä on niin laidasta laitaan, että kuulostaa sinänsä vähän oudolta väitteeltä. Toki jos vain top10-listoista puhutaan, niin sitten ihan ymmärrettävä tulos.
 
Näin vähän arvelinkin, että asiasta on jossain ollut puhetta.
 
Tuolta muuten löytyy tutkimuksen dataa hiukan tarkemmin muutaman graafin kera ja tutkijoiden itsensä raportoimana: http://www.nature.com/srep/2012/120726/srep00521/full/srep00521.html

Nl tottakai musiikki on köyhtynyt, koska merkittävä genre nimeltä rock on kuollut.

Number 9: Nl tottakai musiikki on köyhtynyt, koska merkittävä genre nimeltä rock on kuollut.
 
Onneksi maailmassa on parempiakin musagenrejä, niin ei haittaa.

M.O.T
 
http://www.youtube.com/watch?v=oOlDewpCfZQ

Kyllä ennen oli kaikki paremmin. Myös musiikki. Fakta homma.

JCM: Kyllä ennen oli kaikki paremmin. Myös musiikki. Fakta homma.
 
Aina on ennen ollut paremmin ja nuorisossa ja nykytaiteessa vikaa, se on sentään vakio johon voi luottaa :D

artal: Aina on ennen ollut paremmin ja nuorisossa ja nykytaiteessa vikaa, se on sentään vakio johon voi luottaa :D
 
Jep. Koko ajan menee yhteiskunnan aines huonommaksi. Sukupolvi toisensa jälkeen huononee selkeästi.

Ennen musiikki kai oli jonkin sortin itseilmaisua, siis taidetta. Sitten joku keksi lantrata siitä viihdemusiikkia ja nykyään kai ns. mainstream listamusa on valtaosin mainosmarakattien tarpeisiin täsmätuotettua myynninedistämiseen tähtäävää äänitapettia, joka ei saa ärsyttää ketään (siksi vähemmän dynamiikkaa) mutta sen pitää silti napata kuulijan huomio, ja kun mitään taiteellisia avuja huomion huoraamiseen ei ole niin nostetaanpa sitten hieman volaa, liian monimutkaisia harmonisia ratkaisujakaan ei oikein viitsitä kun ne saattais häiritä keskivertoa.

JCM: Jep. Koko ajan menee yhteiskunnan aines huonommaksi. Sukupolvi toisensa jälkeen huononee selkeästi.
 
Pidätköhän siis lähinnä tyyliin 1400-luvun Renesanssin aikaisesta musiikista..?
 
--
Oma kantani tähän aiheeseen on se, että nykyään itseasiassa suomalaisella iskelmäpopilla menee kohtalaisen hyvin kyllä, mutta kuitenkin musiikki oli yleisesti parhaimmillaan 1990-luvulla, etenkin nämä kahdeksan vuotta nousevat mielestäni ylitse muiden näin jälkikäteen asiaa tarkasteltaessa; 1993-2000.
 
Jos Rock -genreä ei enää ole olemassa niin sama koskee kyllä myös genreä Eurodance. Jonkun mielestä tuo genre on olemassa vielä vain paljon muuttuneena. Minusta se on väärä käsitys, ei tyylilaji voi muuttua niin paljoa.

ganesha: ..., joka ei saa ärsyttää ketään ...
 
Mutta kuitenkin ärsyttää. Ainakin minua. Ei kaikki tietenkään, mutta osa kyllä. Luultavasti monia niitä muitakin, jotka eivät pidä tämän päivän mainstream -musiikista yleisesti ottaen.

Ainakin rockmusiikki syntyi -55 Chicagossa ja saavutti huippunsa vuosina -66-70 ja hiipui ja kuoli 1986 Länsi-Berliinissä 31 vuoden iässä.

Erikoisena voisi tavallaan pitää sitä, että individualismia korostava aikakautemme suurien tarinoiden pirstoutumisineen ja lukemattomine alakulttuureineen tuottaa homogeenisempaa musiikkia kuin ennen. Ja mutulta veikkaisin että sama keinojen samanlaistuminen vaikuttaa myös muussa populaarikulttuurissa, kuten elokuvissa, televisiosarjoissa, kirjallisuudessa yms.
 
Onko se sitten globaali media jonka voima vetää kaikki samaan muottiin?

S-Tyyppi: Mutta kuitenkin ärsyttää. Ainakin minua. Ei kaikki tietenkään, mutta osa kyllä. Luultavasti monia niitä muitakin, jotka eivät pidä tämän päivän mainstream -musiikista yleisesti ottaen.
 
Yleisesti ottaen se on kuitenkin niin mitäänsanomatonta, ettei siitä oikein osaa edes ärsyyntyä. Se ei tarjoa aivoille ärsykkeitä, koska se on niin yhdentekevää.

Ainakin PSY: Gangnam Style ärsyttää minua. Ei pahasti, mutta jonkinverran.
 
Vai onko se vain raha, minkä takia on näin niinkuin on?

S-Tyyppi:
 
Vai onko se vain raha, minkä takia on näin niinkuin on?
 
Kyllä se on.

S-Tyyppi:Oma kantani tähän aiheeseen on se, että nykyään itseasiassa suomalaisella iskelmäpopilla menee kohtalaisen hyvin kyllä, mutta kuitenkin musiikki oli yleisesti parhaimmillaan 1990-luvulla, etenkin nämä kahdeksan vuotta nousevat mielestäni ylitse muiden näin jälkikäteen asiaa tarkasteltaessa; 1993-2000.
 
Jos Rock -genreä ei enää ole olemassa niin sama koskee kyllä myös genreä Eurodance. Jonkun mielestä tuo genre on olemassa vielä vain paljon muuttuneena. Minusta se on väärä käsitys, ei tyylilaji voi muuttua niin paljoa.
 
Pitää täysin paikkansa kotimaisen iskelmän ja eurodäänzin osalta. Ysärille se jäi. Esim. artisti Kaija Koo.

P.P.King: Viihdemusiikki on ollut vahvasti edustettuna musiikkiteollisuuden syntymästä saakka. Uskaltaisin jopa väittää, että viihdemusiikki on aina ajanut julkaisumääränsä puolesta muiden genrejen ohi. Jo 20- ja 30-luvuilla levy-yhtiöt kohdistivat tiettyjä artisteja eri väestönryhmille. Esimerkiksi naispuoliset blueslaulajat, kuten Bessie Smith tai Ma Rainey, olivat lähinnä Yhdysvaltain tummaihoiselle väestölle suunnattua viihdemusiikkia, jonka päällimmäisenä tarkoituksena oli edistää sekä levyjen että gramofonien myyntiä.
 
Uskoisinkin tässä ketjussa puidun "musiikin köyhtymisen" selittyyvän lähinnä viihdemusiikin muutoksella. Vielä 50- ja 60-luvuilla viihdemusiikki ammensi vahvasti joko jazzista tai lattarista - luonnollisesti myös instrumentaatiossa ja soivtuksessa/soinnutuksessa kuului big band/swing vaikutteet.
 
Nykyään viihdemusiikki mukailee lähinnä pop-musiikkia. Ei siis liene ihme mikäli beat iskelmä tai glamourmallien dance-pop ei edusta sitä rakenteeltaan monisyisintä musiikillista ilmaisua.
 
Plussalla pamautin.
 
Aiheeseen liittyen vielä itselläni tulee mieleen (nyt mutuilua, omaa kokemusta ei löydy) että ennen suurin osa listahiteiksi päätyneistä "aloitti nollasta" tjsp, eli jokin tunteen palo sitä hommaa kohtaan tarvitsee olla. Nyt en todellakaan tarkoita etteikö nykyäänkin näin olisi, mutta että nykyään osa musiikista voi olla puhtaasti rahastustarkoitukseen tehty. Räikeimpänä esimerkkinä tämä Kristal, pelkäksi mainokseksi tehty koko artisti.