Rummut: rumpukamat ›

Tunti tussarointia ja minuutti soittamista on ollut suhde viime aikoina.

Mulla on rumpujen ja moottoripyörien kanssa sama roti että paljon mieluummin soitan/ajan kuin räplään. Tunebotin myötä tussarointiaika väheni mukavasti. Botin mukaan olin aiemminkin saanut rummut ihan hyvin vireisiin (siis kalvot tasaisiin pinkeyksiin) mutta armottoman hidasta se korvakuulolta oli.
 
Setuppien vaihtelua en laske tussaroinniksi kun se on välttämätöntä inspiraation ja fiiliksen maksimoinnin takia ;-) Eikä siihen kulu paljoa aikaa kun olen aika laiska asettelija ja virveliä ja peltejä on helppo vaihtaa.

M. Kekki: Tunti tussarointia ja minuutti soittamista on ollut suhde viime aikoina.
 
Vähän kuin petipuuhissa, keskimäärin tunti ja 3 minuuttia: kahden minuutin warm up, minuutin akti ja tunnin tirsat.

passe: Vähän kuin petipuuhissa, keskimäärin tunti ja 3 minuuttia: kahden minuutin warm up, minuutin akti ja tunnin tirsat.
 
Kiitos, kahvit meni vika kurkkuun kyllä nyt :D

iekku84: Mukava lisä, että taidan tänään saada sen paljon kohutun tunepod vai mikä viritinvekotin lie?? .
 
Hmm. Taidanpa huomenna ruokatunnin aikaan kipaista Kuopion F-musiikista hakemassa omani. Tuosta oon lukenu niin paljon hyvää, että haluan kokeilla.

passe: Vähän kuin petipuuhissa, keskimäärin tunti ja 3 minuuttia: kahden minuutin warm up, minuutin akti ja tunnin tirsat.
 
Sellaista elämä on... :D

Itellä on tällä hetkellä niin hankalasti, että rumpusetti on treeniksellä 8 kilometrin päästä kotoa, enkä jaksa kovin usein vääntäytyä koulupäivän jälkeen junalla paikalle. Oon siis alaikäinen eli autolla en pääse kulkemaan.
Ja tosiaan silloin harvoin kun sinne kämpille selviytyy (noin kahdesti viikossa), niin tekee mieli päästä heti kolaamaan, eli en siinä ihan hirveästi malta tussaroida. Pikaiset lyöntikalvojen viritykset ehkä teen.

Tossa on tussaroitu virveli:
http://www.lonestarpercussion.com/C … neycomb-Snare-Drum-PP7X14WHBHS.html

Kyllä oma treenaamisen laadukkuus nousi siinä vaiheessa kun juuri sai vähennettyä tuon tussaroinnin pois. Konsalla oppi, että mielummin käyttää sen vähän käytettävissä olevan ajan treenaukseen, kuin joidenkin vireiden hinkkaamiseen, tomien kulman säätämiseen ja pedaalin jousen 1/4 kierros kerrallaan tutkailuun. Kyllä sitä pystyy treenaamaan, vaikka joka viritystapin kohta ei olekkaan tasan samassa vireessä, mielummin koittaa hakea sitä hyvää soundia soittamalla.
 
Sellaiset itselle toimivat nopeat perussäädöt ja jotensakkin toimivat vireet suosittelen kyllä kaikille ottamaan haltuun. Auttaa paljon yhteiskeikoilla tai keikoilla joissa on vain nopeat kamojen pystytykset ja tsekit.
 
Postimerkkeilijät on oma lokeronsa ja soittajat oma.

Niin, tää on se tussarointi-osasto.
Treenaajat menkää tonne "RUMMUT: SOITTAMINEN" -osastolle :)
 
Enpä voi itsekään väittää etteikö säätäminen välillä toisi mielihyvää. Mulla se on enimmäkseen saundien testailua, symbaalien stäkkäilyä, kalvojen vertailua, q3-koeäänityksiä jne. Enemmänkin vois niitä pölyjä pyyhkiä.

No pitää olla kyllä kiireinen elämä joillakin, jos ei silloin tällöin ole muka aikaa vähän puunailla ja näperrellä rumpujensa parissa. Eikai se nyt niin vakavaa kuitenkaan ole.

moderndrummer88: Kyllä oma treenaamisen laadukkuus nousi siinä vaiheessa kun juuri sai vähennettyä tuon tussaroinnin pois. Konsalla oppi, että mielummin käyttää sen vähän käytettävissä olevan ajan treenaukseen, kuin joidenkin vireiden hinkkaamiseen, tomien kulman säätämiseen ja pedaalin jousen 1/4 kierros kerrallaan tutkailuun. Kyllä sitä pystyy treenaamaan, vaikka joka viritystapin kohta ei olekkaan tasan samassa vireessä, mielummin koittaa hakea sitä hyvää soundia soittamalla.
 
Sellaiset itselle toimivat nopeat perussäädöt ja jotensakkin toimivat vireet suosittelen kyllä kaikille ottamaan haltuun. Auttaa paljon yhteiskeikoilla tai keikoilla joissa on vain nopeat kamojen pystytykset ja tsekit.
 
Postimerkkeilijät on oma lokeronsa ja soittajat oma.
 
Noin se menee. Settikin kyllä asettuu jo parissa vuodessa niihin asetuksiin, jotka sopii kropalle. Kolme settiä mulla on jotka käy kaikki postimerkkeilystä ja pari symbaalisettiä. Ei sulje toisiaan pois. Käyttösettejä kaikki silti. Yhtä settiä en raski liikutella mihinkään, ettei kolhiinnu. Siinä se pötköttää aina samassa paikassa ja soitan sillä kotona. Toiset rummut pötköttää siinä vieressä, joilla myös soitan. Yksi setti on läjässä oven vieressä valmiina kuljetukseen, jos bänditreenit sattuu pukkaamaan päälle.
Erittäin tärkeää on, että nuo kotona olevat rummut on juuri oikeassa kohtaa huonetta, oikein päin suunnattuna jne. Siinä ne sitten on. Ei niitä tule enää sen kummemmin hoonattua.
Elämä lyhyt. Soittamisen harjoitteluun ei mikään aika riitä. 6 tuntia viikossa. Se ei ole paljon. 6 tuntia kun päivässä sais treenattua, alkais jo tulosta tulemaan. Mennään nyt näin. Bassoa ja kitaraa soitan töllöä katsellessa. Töissä etsin, kun ehtii netistä nuotteja jne. juttuja. Rumputunnit päälle. Kokonaisvaltainen harrastus kyseessä. Siihen kun sattuu olemaan toinen, eri alan, vähintään yhtä kokonaisvaltainen harrastus, niin aika on kortilla.
Nuorena haaveilin tuollaisesta harrastehuoneesta, tulipa sitten tehtyä myöhemmin. Sellainen nahkainen tupakkituoli (,vaikken polta) pitää nurkkaan hommata, jossa voi vain istua ja katsella komiasti silmien eteen avautuvaa silhuettia, jossa clubdatet näyttelee pääosaa ja toiset ludarit sivuroolia. Symbaalit koristaa seiniä, jne. kun ei ole setissä kiinni.
Symbaalit on makeempia silleen pinttyneenä. Rummuista pyyhin pölyt joskus ja ko tilaan ei saa kengät jalassa tulla. Ainoa tila, mihin koirat ei saa tulla. Siksi lattiakin on vielä kunnossa ja ovien listoja ei ole jyrsitty.

Joskus tuli ruuvailtua paljonkin, lähinnä erilaisten vireitten ja kalvojen kanssa. Se oli sinänsä ihan jees, että sillon sitä vasta oppi virittämään kunnolla, mutta oli se tosiaan treeniajasta pois kuitenkin. Nykyisin osaan onneksi yleensä käyttää aikani siihen treenaamiseen. Ikävästi vaan opiskelut vie myös nykyisin aika paljon aikaa ja energiaa...
 
Vallu-Veke: Nuorena haaveilin tuollaisesta harrastehuoneesta, tulipa sitten tehtyä myöhemmin.
 
Tämmönen on kyllä pitkään jo ollut haaveissa miullakin, oon vähän kateellinen. :)

Alkaa premierit olla puhdistettu, rasvattu kiiltävät ja tänään setti läjään. Rc:t tuli eilen illalla. Kohta pitäisi kurkistaa sinne caseihin tarvitseeko niille muutakun viritellä. Sitä viritys vekotinta kävin kokeilemassa, mutta nyt ei talous anna myöten. Tuli kiireellisenä ostoksena uusi tietokone ja tulossa olisi myös alustasarja autoon, joten siirtyy joulukuulle sen hankinta. Oli näppärä peli. Viritin ykkösmusiikissa yhden virvelin testiksi. Mut Tänään rumpujen hiplaus saa riittää ja jos sitä pääsisi kolistelemaan niillä!!!

Fiilistelyä ja tussarointia tulee harrastettua aikas vähän, kun en siitä mitenkään erityisemmin pidä. Rumpuja huollan n. kerta vuoteen. Symbaalipuolta en enää jaksa putsailla paitti jos myyntiin lähtee. Setuppikin on pysynyt melko samanlaisena jo pitempään, kun löytyi sellainen mikä hyvältä tuntuu.

Enin aika menee soittamiseen, mutta kun on 12 settiä ja kolkyt virppaa, niin huoltamiseen kalvojen vaihtoon ja virittelyyn menee jonkun verran aikaa. Ennen purin putsasin kalvotin setit kerran vuoteen. Nykyisin keikkasetti kulkee mukana, kunnes sen huollon aika koittaa. Toinen keikkasetti on valmiina lähtöön koko ajan. Eli periaattessa voin valita kahdesta tai kolmesta setistä keikalle lähtiessä, kun keikkasetin standi, pellit ja virpat ovat vakiot ja shellsetti vaihtelee. Mutta käytännössä setti keikkailee, kunnes huolto kutsuu...
 
Keikkasetti on valmiina lähtöön treeniksellä, jossa on yksi setti treenausta varten pystyssä. Toinen soittovalmis setti on opetusluokassa ja siellä vaihtelen virveleitä, mutta setti pysyy pelteineen sellaisenaan. Niillä pystyssä olevilla seteillä vain soitetaan. En hiero tomien kulmia tai paikkoja, ne asettuvat kohdalleen silmällä.
 
Kotona on vain virveleitä, mutta niiden kanssa tulee puuhasteltua melko paljon. Erilaisia vireitä metsästelen ja kalvotuksia kokeilen...
 
Kun keikkasetissä oli viisi tomia ja 13 peltiä, niin silloin tuunasin telineitä niin, että kolmessa standissa oli lisäoksia kuin pihakoivussa konsanaan.
 
Vaikka kamamäärä on vuosien kuluessa lisääntynyt, menee soittamiseen enemmän aikaa... Silti rummut ihan itsenään kiehtovat ja niiden kanssa tulee puuhasteltua.

Mulla tuo nysväily on jäänyt vuosien mittaan vähemmälle.. Enää en jaksa hinkata sormen ja kapulanjälkiä pelleistä pois. Pölyt pyyhin niistä sillon tällön, koska tuppaantuu pakkautumaan kapuloiden nuppeihin ja kalvoihin jne.. Olen kyllä suht tarkka kamoistani edelleen, en esim. lainaa niitä kenellekkään koska tiedän että ei pidä niistä yhtä hyvää huolta kuin itse.. OIkeastaan mitään en ole saanut rikki, vaikka huollan niitä "harvakseltaan".. Kun vaihdan kalvot, pyyhin usein pölytkin tarkemmin, muuten lähinnä basarin päältä siinä vaiheessa kun valot ei kiillä..=)
 
Setin asettelussa olen tarkka kanssa, ei vaan lähe jos joku on vinossa väärään suuntaan väärän verran..=/ Sinänsä monenlaisella asettelulla soitan, tilanteesta ja rumpujen määrästä sekä tarpeesta riippuen.. Jing ja jang pitää olla fengsuissa..=)
 
Muuten olen laiska (ja aikaa ei ole) vahaamaan tai öljyämään (no sitä laitan jos kerkeän kalvoja vaihtaessa) tai muuten vaan puunaamaan.. Mutta kun kaikki tuntuu niin paljon tekevän, tuli huono oma tunto.. Subkick projekti ei etene, mutta siitä on ylimääräsenä liuska wrappia, jonka toin sisälle - ajattelin vetästä sen tuon Tamburon ympärille.. ilman liimaa, pientä pintaremonttia vain..

Speedy: Subkick projekti ei etene, ..
 
Tein ko. värkin viikonloppuna vanhasta Fordin takakajarista 5".
Tunti meni, kun juotin mikkipiuhan ja laitoin pari vastusta. Vastukset laitoin, kun oli vain 4ohm kajari, ihan varalta.
1kpl kumilenkki (mallia mustekala), 1 kpl nippuside ja kiinnitin sen roikkumaan vanhaan Ludwigin virvelitelineeseen.
Toimii aika hyvin, vaikka kajari ei ole ollut alunperinkään, mitään huippulaatua. Mukavan pehmeää ja matalaa taajuutta pukkaa lisämausteeksi.

Tänään pääsi jo oikeasti soittamaan. Punaisia RC kattiloita en ole sitten 10 vuoteen soitellutkaan. Jotenkin tuli fiilis. Jos noi genistat vaihtuu seuraavat saavat olla rc:t. Ja jos löytyypi niin punaiset! Kiva oli kun rc:t tarvisi vaan kaivella caseista ja alkaa paukuttamaan. Genistoissa riitti nypläämistä. Toki olivat aika epäsiistissä iskussa. Pölyt, kaljat ja kaikkea muuta pinnassa ei ollut parasta visuaalista antia. Kun hommaa teki osissa, niin ei kyllästynyt. Nyt kun vielä saisi sen genistan virvelin niin olisi aikas kiva. Parin viikon kuluttua rc:t ovat kumikamelin mukana. Setin omistaja tuuraa kyseisen orkesterin rumpalia, jolle siunautunut ilmeisesti hieman muita soittokiireitä=) Ai niin ja se ilosaarirock! Aikas kivat esiintyjät luvassa! Oli oikein ilo lukea otsikoita! Motör head jne...