Musiikin teoria ja säveltäminen ›

eli, kaikkihan tietää että se formula/kaava mitä on jo kauan aikaa käytetty oktaavin jakamiseen on ns. "virheellinen" siinä mielin että soinnut ovat aina vähän epävireessa.
 
(tämän saa korjattua mutta silloin soittimesi toimii vain sen sävellajin tai soinnun ympärillä jolle olet sen virittänyt)
 
mut kumminki onko kukaan ikinä experimentoinut virittämälla esim C duuri sointua "pehmeemmäksi" esim syntikalla?
 
minkälaisin tuloksin?
 
mä oon esimerkiks jättänyt C (eli "root tone") perus vireeseen ja sitten viritelly sitä E nuottia ja G nuottia pari centtiä ylös tai alas. ihan kivaa ajanhaaskausta.
 
Digipianossa saa eri viritysjärjestelmät ("temperamentit") nappia painamalla.

eli, kaikkihan tietää että se formula/kaava mitä on jo kauan aikaa käytetty oktaavin jakamiseen on ns. "virheellinen" siinä mielin että soinnut ovat aina vähän epävireessa.
 
Virheellinen? No, ihan tarkoituksellisesti kuitenkin.
 
(tämän saa korjattua mutta silloin soittimesi toimii vain sen sävellajin tai soinnun ympärillä jolle olet sen virittänyt)
 
Puhtaassa virityksessä näin on. Temperointejakin on kuitenkin erilaisia, ja sointujen ja sävellajien puhtaus niissä vaihtelee.
 
mut kumminki onko kukaan ikinä experimentoinut virittämälla esim C duuri sointua "pehmeemmäksi" esim syntikalla?
 
Onpa hyvinkin, ihan jopa levylle asti. Walter (nyk. Wendy) Carloshan mm. teki näin "Switched-On Bach" levyllä v. 1968.
 
minkälaisin tuloksin?
 
Kuuntele! :)
 
Ja juttuhan ei siinä mielessä ole mikään uusi, että kaikki hyvät orkesterit ja kuorot tekevät tällaista sointujen "puhdistelua" joko enemmän tai vähemmän tietoisesti. Tämähän on mannaa etenkin epävireisyyteen tottuneelle pianistin korvalle, oikeassa pianossa kun on vain yksi intervalli puhdas, nimittäin oktaavi pienestä a:sta yksiviivaiseen a:han.
 
mä oon esimerkiks jättänyt C (eli "root tone") perus vireeseen ja sitten viritelly sitä E nuottia ja G nuottia pari centtiä ylös tai alas. ihan kivaa ajanhaaskausta.
 
Korvahan siinä kehittyy kuulemaan puhtaita intervalleja.

Myöskin Eric Johnson virittää kitaransa hienoiseen epävireeseen.Niinkuin monet muutkin mutta tässä tapauksessa tämä tapahtuu aina.Ei siis mitään studiossa tapahtuvaa temperointia biisin mukaan.

Jostain internetistä löytyy näyte, miltä sama kappale kuulostaa tasavireisenä ja puhdasvireisenä. Kyllähän sen eron huomaa. Jos on kiinnostusta ja ette itse löydä, voin kaivaa sen esille.

Onpa hyvinkin, ihan jopa levylle asti. Walter (nyk. Wendy) Carloshan mm. teki näin "Switched-On Bach" levyllä v. 1968.
 
.
 
Eli kyllä tiesin että monet muusikot on näin tehnyt, kysymykseni kohdistui enemmänkin täällä palstalla "häröilevään" jengiin.
 
mutta kiitos taas hyvistä vinkeistä.
 
Ja juttuhan ei siinä mielessä ole mikään uusi, että kaikki hyvät orkesterit ja kuorot tekevät tällaista sointujen "puhdistelua" joko enemmän tai vähemmän tietoisesti. Tämähän on mannaa etenkin epävireisyyteen tottuneelle pianistin korvalle, oikeassa pianossa kun on vain yksi intervalli puhdas, nimittäin oktaavi pienestä a:sta yksiviivaiseen a:han.
joo. luulis että varsinkin hyvät viulistit ja muut jousisoittimia soittavat ihmiset tekevät "vaistomaisesti" näin.

joo. luulis että varsinkin hyvät viulistit ja muut jousisoittimia soittavat ihmiset tekevät "vaistomaisesti" näin.
 
Ongelmahan tulee, jos jengissä on tasavireisiä soittimia eli kumman mukaan soittaa, puhtaasti vai säestyssoittimen mukaan.

Eli kyllä tiesin että monet muusikot on näin tehnyt, kysymykseni kohdistui enemmänkin täällä palstalla "häröilevään" jengiin.
 
Just. :) :) :)

Jos soitan irkkumusaa, viritän kitaran ja bouzoukin aina avoimeen G- tai D-duurisointuun (nää on siis myös ne käytetyimmät sävellajit). Pidän siitä, että kvintit soida pärähtää puhtaina. Väitän, että toi on hyvin pitkälle fiiliskysymys, eli että tuntuu hyvältä vaikkei osais sokkotestissä ehkä sanoa kumpi on oikeempi. Laulumusan puolella koin miltei uskonnollisen heräämisen kun kuulin ekaa kertaa livenä The King's Singers -nimistä comboa. Kaikista opinnoistani huolimatta kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni mitä puhdas vire tarkoittaa. Se vetää herkäks kun ne puhtaat kvintit ja kvartit noukkii sointiin mukaan ihan uusia ääniä yläsävelsarjan kautta. Yritä nyt siinä sitten näytellä katu-uskottavaa kun itkettää perkeleesti. Suosittelen vitusti.

... Se vetää herkäks kun ne puhtaat kvintit ja kvartit noukkii sointiin mukaan ihan uusia ääniä yläsävelsarjan kautta. Yritä nyt siinä sitten näytellä katu-uskottavaa kun itkettää perkeleesti. Suosittelen vitusti.
 
...paitsi että puhdas kvartti ja kvintti eivät juurikaan lisää yläsäveliä. vahvistavat ois oikeampi termi... ...viilausta...

...paitsi että puhdas kvartti ja kvintti eivät juurikaan lisää yläsäveliä. vahvistavat ois oikeampi termi... ...viilausta...
 
Selitäppäs vielä miksei ne lisäis? Jokainen korvin havainnoitava lauluäänen korkeushan lisää yhteissointiin samantyyppisen kertautuvan sarjan (okei, siis käytännössä ainakin pienellä ambitusvaihtelulla, teoriassahan ihmisääni ei muutu pikkuoravaksi kuin keinotekoisesti).
 
Enkä kyllä edes tarkoittanut, että yläsävelten määrä lisääntyisi. Puhuin soinnista eli siitä mitä me vajavaiset kuolevaiset pystymme korvin havainnoimaan. Puhtaat luonnolliset intervallit (esim. pu 5, 702 centtiä) soivassa satsissa tekee gutaa juuri mainitsemallasi tavalla. Ne vahvistavat tiettyjä yläsävelsarjan aineksia siten, että ihme ja kumma, kuulemme ennen kuulemattomia ääniä. Tän vois käytännössä todeta esim. jostain mongolialaisesta kurkkulaulukuorosta (tää ei ole siis vitsi), jossa ne sällit pystyy yhdessä töräytteleen ääniä jotka psykoakustisesti vaikuttaa meistä kontraoktaavin jytinöiltä. Asiantuntija en tässä hommassa ole yhdistelen vaan oppimaani kuuntelukokemuksiini, joten kiinnostais kuulla oliko sulla vielä tarkempaa tietoa.

. jostain mongolialaisesta kurkkulaulukuorosta (tää ei ole siis vitsi), jossa ne sällit pystyy yhdessä töräytteleen ääniä jotka psykoakustisesti vaikuttaa meistä kontraoktaavin jytinöiltä. Asiantuntija en tässä hommassa ole yhdistelen vaan oppimaani kuuntelukokemuksiini, joten kiinnostais kuulla oliko sulla vielä tarkempaa tietoa.
 
en oo itte kokeillu mut jotkut väittää että jotain tälläistä voi ihan itsekin kokeilla "kaljaporukan" kanssa niin että vaikka 15-20 tyyppii istuu ringissä ja kaikki vaikka laulaa jotain matalaa säveltä tarpeeks pitkään ja vähänku virittää sitä koko hommaa ni alkaa "ylimmääräisiä" värähtelyjä kuulumaan.
 
oiskohan toi totta?

Tän vois käytännössä todeta esim. jostain mongolialaisesta kurkkulaulukuorosta.
 
Mistä muuten mahtaa tollasta musiikkia löytyä, vai taltioidaanko tuota ylipäänsä kuinka paljon millekkään formaatille? Tuo on sellanen juttu josta aina puhutaan, mutta en itse ainakaan ole koskaan onnistunut mitään ton suuntaista äänitettä kuunneltavaks hommaamaan.

Mistä muuten mahtaa tollasta musiikkia löytyä, vai taltioidaanko tuota ylipäänsä kuinka paljon millekkään formaatille? Tuo on sellanen juttu josta aina puhutaan, mutta en itse ainakaan ole koskaan onnistunut mitään ton suuntaista äänitettä kuunneltavaks hommaamaan.
 
Mä oon kyllä internetistä löytänyt. En viitsi nyt kaivaa osoitetta, googleta itse.

Selitäppäs vielä miksei ne lisäis? Jokainen korvin havainnoitava lauluäänen korkeushan lisää yhteissointiin samantyyppisen kertautuvan sarjan (okei, siis käytännössä ainakin pienellä ambitusvaihtelulla, teoriassahan ihmisääni ei muutu pikkuoravaksi kuin keinotekoisesti).
 
koska kertautuvat sarjat menee niin lähekkäin toisiaan. Eli lisäyksiä ei konkreettisesti pysty kuulemaan. Eri asia sitte onki pystyykö "kuulemaan" niitä... metafysiikaksi menee.
 
Enkä kyllä edes tarkoittanut, että yläsävelten määrä lisääntyisi. Puhuin soinnista eli siitä mitä me vajavaiset kuolevaiset pystymme korvin havainnoimaan. Puhtaat luonnolliset intervallit (esim. pu 5, 702 centtiä) soivassa satsissa tekee gutaa juuri mainitsemallasi tavalla. Ne vahvistavat tiettyjä yläsävelsarjan aineksia siten, että ihme ja kumma, kuulemme ennen kuulemattomia ääniä.
 
siellä se tuli se vahvistus... nimenomaan. ei sielläkään mitään ennen kuulemattomia säveliä tule, ne tulee vaan senverran vahvistetumpina, että ne alkaa kuulua/resonoida muiden sävelien kans.
 
Tän vois käytännössä todeta esim. jostain mongolialaisesta kurkkulaulukuorosta (tää ei ole siis vitsi), jossa ne sällit pystyy yhdessä töräytteleen ääniä jotka psykoakustisesti vaikuttaa meistä kontraoktaavin jytinöiltä. Asiantuntija en tässä hommassa ole yhdistelen vaan oppimaani kuuntelukokemuksiini, joten kiinnostais kuulla oliko sulla vielä tarkempaa tietoa.
 
Kurkkulaulu on kyllä aika jännää. Siinähän ideana siis on tuottaa(vaikka yhdellä äänellä/ihmisellä, ei siihen tarvii kuoroa...välttämättä) borduuna, joka alkaa "itsestään" tuottaa niitä yläsäveliä. Mut hommahan oli tuossa koko puhtaiden oktaavien(kerrannaiset samoja ku perusäänen...) "tyhjyys", eli käytännössä(ja mutkat suoriksi periaatteella:) miksi soinnusta kannattaa jättää ekana kvintti pois? ...ei sitä kukaan sinne kaipaa jos siellä jo kamaa muutenki on. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu mutkien suoraksi laittamisesta. Have fun.

Mistä muuten mahtaa tollasta musiikkia löytyä, vai taltioidaanko tuota ylipäänsä kuinka paljon millekkään formaatille?
 
Etsi "mongolialaisen" sijasta tuvalaista kurkkulaulua ("tuvan throat singing"), niin pitäisi löytyä. Ainakin Yat-Kha -orkesterilta ja Sainkho Namtchylakin ihanan hämyisestä musiikista tuota löytyy. En sitten tiedä perinteikkäämmän meiningin tallenteista.

Eräs tuttavani kävi Tuvassa nauhoittelemassa leirinuotiolla useita eri kurkkulaulu"virtuooseja". Noita nauhoja ei vain ole julkaistu, ainakaan vielä. Aivan uskomattoman kuuloista meininkiä, varsinkin eräällä 17-vuotiaalla luonnonlahjakkuudella, joka kylän miehien mukaan oli suurin lahjakkuus miesmuistiin. Hän pystyi kontrolloimaan ylä-ääniä täysin. Huh. Jos nyt joku aivan välttämättä haluaa saada näistä nauhoituksista kopion, voin kohtuullista korvausta vastaan semmoisen hankkia.

Eräs tuttavani kävi Tuvassa nauhoittelemassa leirinuotiolla useita eri kurkkulaulu"virtuooseja". .
 
Täysin off-topicia.
 
Pari tuttavaani kävi Lapissa joikuja nauhoittelemassa. He olivat joikaajille ventovieraita ja heidän ideaansa vieroksuttiin, mutta heillä oli sen verran "joikuöljyä" mukanaan että jää murtui ja saivat ihan kivasti äänitettyä. Seuraavana iltana jamit käynnistyivät jo huomattavasti sujuvammin. Kahden illan jälkeen poikien joikuöljyt olivat loppu, mutta joikaajat olivat päässeet sen verran vauhtiin, että kolmas ilta meni ihan joikaajien omasta toimesta.
 
Äänitteet olivat muuten hyviä paitsi että loppuillasta saattoi joukkoon eksyä lainauksia vähän poikkeavista joikuaiheista kuten "Tango merellä soi ja se soi ja se soi" etc.

Kyllähän sitä terssit mieluusti vajaiksi virittää, jos niitä korvalla käy vääntämään. Tai minun korvillani nyt kaiken virittää väärin. Olen kuitenkin huomannut kitaran kanssa (ja tämähän tietysti johtuu siitäkin, että kitaraa ei yksinkertaisesti saa "täydelliseen vireeseen", että esim. E-duuribiisien ja G-duuribiisen välissä mieluusti virittää vähän.

Ongelmahan tulee, jos jengissä on tasavireisiä soittimia eli kumman mukaan soittaa, puhtaasti vai säestyssoittimen mukaan.
 
Toisaalta, toisaalta ei.
 
Mä kävin tätä asiaa läpi vähän aikaa sitten pasuunansoitonopettajani kanssa. Oli pouhetta juuri siitä asiasta, että pasuunat ja viuluperhe ovat ainoita joilla soitetaan absoluuyttisesta vireessä.
 
No viulua en osaa soittaa, mutta sen tiedän, että riippuen siitä. mikä sointuääni on kyseessä, saattaa saman äänen vedon oikea paikka heittä reilusti toista senttiä. Ja tämän totesimme akustisen pianon kanssa kokeilemalla.
 
Eli: Vaikka olisi esimerkiksi kyseessä soitinpari piano ja pasuuna, niin absoluuttisessa vireessä soitettavan soittimen hypistelijän kuuluu soittaa absoluuttisessa vireessä ja muut níillä virellä, minkä ko. soittimen fysiologia asettaa.
 
Vänkä juttu sinänsä.
 
Puhuinkohan nmyt kujista vai aidoista...?