| Aihe: Laadukkasta akustista hankkimassa | 1 |
|---|
|
Moi!
Olen pyörittelemässä päässäni akustisen kitaran ostoa. Jos ja kun ostan, ostan laadukkaan pelin, hintaluokassa n. 1500-3000 euroa. Kovin vähäiset kokemukset minulla vain näistä akustisista peleistä, mitä nyt pari budjettipeliä ollut takavuosina. Muutenkin olen pääasiassa omaksi ilokseni soittaja ja paljon on opeteltavaa vielä soittotekniikassakin.
Asun paikkakunnalla jonka liikkeissä on hyvin vähän tarjolla akkareita hintaluokassa yli tonni. Käytännössä tekemällä Hesan reissun, pääsisin kokeilemaan oikeasti miltä mikäkin kitara tuntuu ja kuulostaa. Päällimmäisenä mielessäni on ollut Martinin D tai HD 28, -35, M 36. Tai sitten Gibsonin J200 ja muut mallit.
Kaikki näistä ovat varmasti hienoja pelejä, mutta kuulisin mielelläni kokemukseen tai varmoihin kuulopuheisiin perustuvia mielipiteitä Martinien ja Gibsonien eroista, kuten laatu, viimeistely, sointi, soitettavuus. Mieltymyksen ovat toki aina henkilökohtaisia, mutta anna kuulua omasi! | |
Itse en juurikaan teräskielisistä mitään ymmärrä, mutta kehottaisin kuitenkin tuon hintaluokan kitaroissa tarkastelemaan myös suomalaisten kitarapajojen tarjontaa. Esim Lottonen valmistaa teräskielisiä. Suomalaiselta kitarapajalta ostettaessa ainakin se etu että pääsee tietysti itse vaikuttamaan kitaran ominaisuuksiin jos vartavasten teetättää kitaran ja saa ilmaista huoltoa. En voi tietenkään muiden kitarapajojen puolesta puhua, mutta ainakin kokemukseni Liikasen kitarapajasta tällaiset.
"Never argue with a fool,they only lower you down to their level and beat you with experience" -J.R.R Tolkien | |
Hand made customin teettäminen on myös käynyt mielessä. Tuntuu vain, että sen aika ei ole vielä, koska tällä akkarikokemuksella en tiedä riittävän hyvin minkälaisilla specseillä soittimeni haluaisin. Kaupan hyllyllä valmiina olevista peleistä kokeilemalla se omaan käteen sopiva voisi ehkä löytyä varmimmin. | |
Särkisilmä: Moi!
Olen pyörittelemässä päässäni akustisen kitaran ostoa. Jos ja kun ostan, ostan laadukkaan pelin, hintaluokassa n. 1500-3000 euroa. Kovin vähäiset kokemukset minulla vain näistä akustisista peleistä, mitä nyt pari budjettipeliä ollut takavuosina. Muutenkin olen pääasiassa omaksi ilokseni soittaja ja paljon on opeteltavaa vielä soittotekniikassakin.
Asun paikkakunnalla jonka liikkeissä on hyvin vähän tarjolla akkareita hintaluokassa yli tonni. Käytännössä tekemällä Hesan reissun, pääsisin kokeilemaan oikeasti miltä mikäkin kitara tuntuu ja kuulostaa. Päällimmäisenä mielessäni on ollut Martinin D tai HD 28, -35, M 36. Tai sitten Gibsonin J200 ja muut mallit.
Kaikki näistä ovat varmasti hienoja pelejä, mutta kuulisin mielelläni kokemukseen tai varmoihin kuulopuheisiin perustuvia mielipiteitä Martinien ja Gibsonien eroista, kuten laatu, viimeistely, sointi, soitettavuus. Mieltymyksen ovat toki aina henkilökohtaisia, mutta anna kuulua omasi!
Moi,
Tuossa hintaluokassa on paljon valinnanvaihtoehtoja, mutta tässä muutamia pointteja:
- halvoissa, Kiinassa tehdyissä kitaroissa on nykyään myös laatua tarjolla (400-1500 euroa). Merkki on Tanglewood ja niitä saa Hesassa Musamaailmasta.
- seuraava laadukkaampi tekijä tulee Kanadasta ja merkki on Larrivee. Mallisto on kauttaaltaan hyvän oloista ja soi kauniisti
- kallimman tason parhaat on sitten Martin ja Taylor. Molemmat naurettavan helppoja soittaa (miltei sähkökitaramainen tatsi) ja soinnissa löytyy!
- jos haluat parhaan mahdollisen teräkielisen akkarin, niin ainoa merkki silloin on Collings. Se tekee maailman parhaat kitarat, mutta ne pitää tilata ulkolaisista musakaupoista ja saatavuus vähän niin ja näin, koska kysyntä on tietty kovaa.
Muuta:
Akkarin valinnassa tärkeintä on siihen käytetyt puut. Jos soittelet enemmän komppia tai tykkäät muuten vaan rajummasta soittotyylistä, valitse kannen puuksi kuusi (yleisin kannen puulaji). Jos tykkäät enempi sellaisesta näppäilymeiningistä, valitse kanneksi seetri. Halvemmissa kitaroissa käytetään usein sivuissa ja pohjassa laminaattia, joka on ihan toimiva ratkaisu, mutta saattaa syödä kitaran käyttöikää, joten selvitä onko puut kokopuuta (eng. solid).
Varaudu myös ostamaan kosteutin, sillä Suomen talven kuivuus ei ole hyväksi uusille ulkomailta tuoduille kitaroille (kitaralta kestää n. 7 vuotta tottua uuteen ilmastoon).
Eipä mulla muuta. Toivottavasti tästä oli edes hieman apua.
T. Jatsi |  samipa
09.11.2012 20:41:03 (muokattu 09.11.2012 20:52:12) | |
|
Lottoselle kannattaa tehdä visiitti joka tapauksessa, en usko, että siitä on haittaakaan. Minusta voisi olla hyvä käydä vähän porisemassa tuolla verstaalla ja kysellä vähän ammattirakentajien näkövinkkeliä ja heidän mielipiteitään.
Kotimaisen rakentamisen suosiminen ei varmasti ole huono asia. Luulisin Lottosen hinnan olevan aika lähellä tuota sinun hakemaasi ja voisin epäillä paremmaksi kuin Martinin vehkeet.
Ja mitä tulee edellisen kirjoittajan mielipiteisiin niin eipä taida asiat ihan noin yksiselitteisiä olla. Hauska kommentti tuo "Vie seitsemän vuotta tottua Suomen oloihin..". Mistähän noin tarkka arvio syntyy? Kitarat ovat yksilöitä ja mitään tuollaista SUURTA ohjetta ei varmaan voi antaa. Otatko vastuun, jos jollakin on kitara ollut Suomessa kahdeksen vuotta ja sen jälkeen hän lopetta kostuttelun talvella ja kitara sanoo poks? Kokopuista kitaraa tulee talvella kostutella.
Jos ostaa halvemman kitaran, on se laminoitua eli vähän niin kuin vaneria. Se laminoitu kestää hyvin kosteuden muutokset, mutta kestävyydestä joutuu maksamaan soinnissa.
-Sami |  RawknRawl
14.11.2012 15:07:13 (muokattu 14.11.2012 15:07:27) | |
|
Ei muuta kun viikonloppuna Turengin Tonefestiin ja jututtamaan veistäjiä. Sieltä löytyy mielipidettä ja näkemystä. Sen jälkeen tiedät paljon paremmin, mitä haluat.
Kuka tahansa voi hypätä järveen. | |
RawknRawl: Ei muuta kun viikonloppuna Turengin Tonefestiin ja jututtamaan veistäjiä. Sieltä löytyy mielipidettä ja näkemystä. Sen jälkeen tiedät paljon paremmin, mitä haluat.
+1. Turenkiin tulee mm. AP Paasonen, jolla on mukana useampi akustinen kitara. |  mhs
15.11.2012 18:34:09 | |
|
milahtee: +1. Turenkiin tulee mm. AP Paasonen, jolla on mukana useampi akustinen kitara.
Oon testannut paria AP:n (www.jasesoi.fi) tekemää OM-mallista kitaraa; ovat varsin mainioita. Näyttääpä tuolla Turengin osallistujalistalla olevan myös Anders Liljeström. Hänellä on satunnaisesti ollut myös soittimia (protoja, messukappaleita ym) kaupan järkevään hintaan, kannattaa kysellä sieltäkin. | |
Jaatiainen: Halvemmissa kitaroissa käytetään usein sivuissa ja pohjassa laminaattia, joka on ihan toimiva ratkaisu, mutta saattaa syödä kitaran käyttöikää, joten selvitä onko puut kokopuuta (eng. solid)
Mites kun minä olen kuvitellut, että laminaatti on kestävämpää kuin kokopuu.
En sitten malttanut olla sanomatta. | |
Rämppy: Mites kun minä olen kuvitellut, että laminaatti on kestävämpää kuin kokopuu.
Laminaattikitaroiden käyttöikä on monella lyhyt ainakin siitä syystä, että kuitenkin kohta tekee mieli siirtyä kokopuiseen.
cherub with heavy metal machine | |
Terve.
Taitaa tuo laminaatti olla se kestävä materiaali verrattuna kokonaan puusta veistettyyn. Usein myös nuo kitaraiset tehdään tehtaissa hippasen verran vahvemmiksi, ihan vaan varmuudeksi, ettei mee rikki. Tämä kaikki vahvuus/kestävyys on sitten pois soinnista. Kuten yllä sanottu, kalliiksi taitaa tulla, kun kohta haluaa sitten vaihtaa kokonaan puusta tehtyyn malliin.
Käy kokeilemassa eri kitaroita, löydät varmasti eroa niiden soinnista ja sitten on helpompi vertailla halujensa suhteita. Kestävyys vs. sointi. Raha vs. se jokin..
Ja täytyypä todeta, että hyvin pidettynä kitara säilyy oli se sitten puuta tahi ei. Kokopuisen kanssa on vähän enemmän hommaa, kun pitää huolehtia hippasen paremmin esimerkiksi kostuttamsiesta talvella.
Lepo vaan. Käytä päätä ja syräntä päätöksen tekemiseen, olet siten hippasen pidempään tyytyväinen, ainakin siihen seuraavaan kitaraan saakka.
-Sami | |
Jaatiainen: Moi,
Tuossa hintaluokassa on paljon valinnanvaihtoehtoja, mutta tässä muutamia pointteja:
- halvoissa, Kiinassa tehdyissä kitaroissa on nykyään myös laatua tarjolla (400-1500 euroa). Merkki on Tanglewood ja niitä saa Hesassa Musamaailmasta.
- seuraava laadukkaampi tekijä tulee Kanadasta ja merkki on Larrivee. Mallisto on kauttaaltaan hyvän oloista ja soi kauniisti
- kallimman tason parhaat on sitten Martin ja Taylor. Molemmat naurettavan helppoja soittaa (miltei sähkökitaramainen tatsi) ja soinnissa löytyy!
- jos haluat parhaan mahdollisen teräkielisen akkarin, niin ainoa merkki silloin on Collings. Se tekee maailman parhaat kitarat, mutta ne pitää tilata ulkolaisista musakaupoista ja saatavuus vähän niin ja näin, koska kysyntä on tietty kovaa.
Muuta:
Akkarin valinnassa tärkeintä on siihen käytetyt puut. Jos soittelet enemmän komppia tai tykkäät muuten vaan rajummasta soittotyylistä, valitse kannen puuksi kuusi (yleisin kannen puulaji). Jos tykkäät enempi sellaisesta näppäilymeiningistä, valitse kanneksi seetri. Halvemmissa kitaroissa käytetään usein sivuissa ja pohjassa laminaattia, joka on ihan toimiva ratkaisu, mutta saattaa syödä kitaran käyttöikää, joten selvitä onko puut kokopuuta (eng. solid).
Varaudu myös ostamaan kosteutin, sillä Suomen talven kuivuus ei ole hyväksi uusille ulkomailta tuoduille kitaroille (kitaralta kestää n. 7 vuotta tottua uuteen ilmastoon).
Eipä mulla muuta. Toivottavasti tästä oli edes hieman apua.
T. Jatsi
Ihan ansiokas postaus, mutta jättäisin tuon merkkiluettelon omaan arvoonsa. Maailma on täynnä hienoja kitaroita ja niiden tekijöitä. Sekä korporaatti- että käsityöläispuolella.
Vanerikitarat ovat poikkeuksetta kokopuisia kestävämpiä. Loogistahan se vain on. Toisaalta kunnon kitara kestää helposti yhden ihmisiän, jos pitää edes kohtuudella huolta.
Kuka tahansa voi hypätä järveen. | |
Guild D55 on soundiltaan tasapainoinen ja tatsiltaan hiukan romuluinen. Kaula on aika leveä, mutta profiililtaan aavistuksen litteä (90-luvun alku). Enemmän Middleä kuin bassoa. Työmiehen rämpytin kalliimmassa hintaluokassa.
Martineissa on mun mielestä enemmän sellaista kellomaisuutta. Monet mallit on tosiaan olleet kaulaltaan hyvinkin siroja. Martinilta löytyy hyvältä soundaavia malleja jo ...500 EUR lähtien! | |
No nyt on kitara hommattu. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille!
Sain muutama päivä sitten Martinin 000-28EC:n, eli Claptonin signaturepelin. Jo tässä vaiheessa täytyy sanoa, että kitara tuntuu todella omaltani. Sen paksuhko v-kaula sopii hyvin käteeni, vaikka ennakkoon epäilin. Bodyn muoto on erittäin hyvä sylissä soitettavaksi.
Ääni aukesi nopeasti, kitara pysyy hyvin vireessä ja on melko helppo soittoinen. Kitaran ääni on mielestäni hyvä korostamatta bassoa tai korkeita ääniä. Jonkin verran vielä totuttelua, kun kielet ovat luonnollisesti vähän korkeammalla kuin sähkökitaroissa ja vähän jäykemmät venytyksissä.
Tällä hetkellä siis tuntuu, että rahat eivät todellakaan menneet hukkaan ja valinta oli onnistunut! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
