Kitarat: soittaminen ›

Mitenköhän mahdoitte oppia soittamaan. Kävittekö tunneilla, opitteko kirjoista, korvakuulolta tai jostain muusta.
 
Ite opin perussoinnut toivelaulukirjojen takaa ja oikeastaan kaiken muun Troy Stetinan kirjoista.

Kitaratunteja, nuottikirjoja, korvakuulolta, kikkailemalla jne.
Sitten kaveri joka oli soittanut neljä vuotta opasti mua alkeissa. 7 vuotta kitaraa takana ja lisää piisaa.

itseoppinut. otin vaan kitaran käteen ja aloin rämpyttää. soittamaan oppii soittamalla.

Eno näytti mulle soinnut E Am ja Dm ja C. Niillä sitten jotain biisejä rämpyttelemään. Sen jälkeen katselin mutsin nuoteista ja muista lisää sointuja. Kun hallussa oli mollit, duurit ja duuriseiskat, niin opettelin barreet kun F piti saada.
 
Sitten astui mukaan sähkis ja rupesin soittamaan muutakin kuin sointuja. Kaikki loput on itse oivallettua paria juttua lukuunottamatta.

Ekat soinnut opettelin jostain vanhoista koulun musiikki kirjoista. Sooloilun taidon (epä)jalon taidon opin kitaratunneilla.

Tädin mies iski kitaran käteen ja sanoi: "Laita sormi tohon ja toinen tohon. Se on viitossointu". Ja se oli siinä.
 
Yrityksen ja erehdyksen kautta on sitten pikkuhiljaa opeteltu lisää.

Joskus ala-asteella urkutunneilla oppi nuotit ja muutenkin silloin kovasti koulussakin musiikkia oli. Tästä suivaantuneena en moneen vuoteen koskenut mihinkään soittimeen, ennenkuin kaverit käskivät basistiksi. Sitten kerrottiin että mitä ne kielet on, ja loput sovellettiin. Sen jälkeeen sitten totesin, että eihän se kitara ole sen hankalampi, kunhan pysyy neljällä paksuimmalla kielellä, ja niitä on helpompi soittaa useampaa yht'aikaa.
 
Tuohon varsinaiseen kysymykseen en osaa vielä vastata. Palaan asiaan sitten kun opin soittamaan.

Palaan asiaan sitten kun opin soittamaan.
 
Sama täällä. Silti tahdon antaa joitain eväitä:
 
Kuunnelkaa paljon musiikkia, paljon erilaisia taitavia soittajia ja useita eri instrumentteja (ei pelkästään sitä omaa). Analysoikaa, mitä musiikissa tapahtuu ja yrittäkää tunnistaa ne asiat, jotka yhdistävät kaikkea sitä, mikä kuulostaa hyvältä. Olkaa musikaalisia, älkää pelkästään teoreettisia tai teknisiä. Tekniikka ei pelasta mitään, jos soittajalla ei ole muuta annettavaa kuin tekniikka. Jos mahdollista, opetelkaa nuotit tai vähintään sointumerkinnät. Tabulatuurit ovat itsensä kusettajille: yrittäkää ennemmin etsiä itse instrumentistanne oikea (=sinulle parhaiten soveltuva) tapa soittaa biisit. Kuuntele lisää musiikkia. Nauhoita omaa soittoasi, kuuntele sitä ja kiinnitä huomiota siihen, mitkä asiat kaipaavat parannusta ja keskity niihin hetkeksi muita asioita enemmän. Palaa myöhemmin uudelleen asiaan: nauhoita soittoasi ja huomaat, että olet kehittynyt. Hanki soittelukavereita ja yritä saada soittosi kuulostamaan hyvältä muiden soiton kanssa. Treenaa soittoa metronomilla, ilman metronomia, levyjen päälle, ilman levyjä, bändin kanssa, kaverin kanssa, ilman bändiä, ilman kaveria. Improvisoi, soita paljon, soita vähän, soita yhdellä kielellä, soita yhdellä kädellä, soita ilman käsiä. Pidä tauko ja käy ostamassa jäätelö, limsa tai pussi irtokarkkia. Kuuntele lisää musiikkia. Nauhoita omaa soittoasi ja kuuntele sitä. Huomaat, että olet kehittynyt.

Eno opetti mulle kitaran soittamisen perusasiat ja teoriajuttuja. Sitten kävin semmosta kitarakoulua jonkun aikaa ja myöhemmin ite opiskellut ja opetellu uutta.

Soittelin itsekseni tabeista ensimmäiset 3 vuotta, jonka jälkeen kävin 3 vuotta kitaratunneilla (30min / viikko). Enemmän kyllä opin soittamalla biisien mukana ja tekemällä tablatuureja niistä.

No 'tu ku oppiskin joskus.

Sanoin faijalle joskus kesällä 2002, että opeta mua soittamaan.
Opetti D-duurin ja Ukkonooan.
 
Edit. Myöhemmin opetti myös lisää sointuja ja siitä eteenpäin olenkin lähes itseoppinut.

Mutsi pakotti kitaratunneille. Kävin parin vuoden ajan. Opin virittämään kitaran ja soittamaan sointuja.
 
Sen jälkeen enemmän tai vähemmän (yleensä vähemmän)ahkeraa itseopiskelua viitisen vuotta, opin soittamaan pakolliset Maidenit yms. Opin myös soittamaan huonoja blues-sooloja.
 
Vähän reilu vuosi sitten aloin taas käydä tunneilla. Olen tutustunut mm. Tzääs-standardien ihmeelliseen maailmaan. Ja oppinut ettei femmasointu ole oikeasti sointu :D

itseoppinut. otin vaan kitaran käteen ja aloin rämpyttää.
 
Näin. Kaveriksi tietysti pari kirjaa.

Tuskin kukaan enää soittais kitaraa, jos todella osais soittaa. Tylsäähän se olis. Joudun kuitenkin vielä päivittäin tarttumaan kitaraan, ei siis vielä hetkeen tarvitse luopua tästä instrumentista.
 
Itse olen kuitenkin opetellut / etsinyt vastauksia kysymyksiin, en ole ollut ohjatussa opissa. Lähtökohdista, kaverin kitaran kielien katkomisesta, ollaan sentään hieman jo edetty.

Lähtökohdista, kaverin kitaran kielien katkomisesta, ollaan sentään hieman jo edetty.
 
Hoh, mä olen soittanut jo jonkin aikaa, mutta muutama viikko sitten virittelin ja rämpyttelin hyvässä humalassa kaverin kitaraa ja katkaisin siitä kielen, eli ei olla paljoa tullut edistyttyä :D
 
Kaveri näytti mulle G:n ja siitä se sitten lähti. nyt se on opiskellu 2vuotta kanadassa ja tulee kesällä käymään mun luona, sitten nähdään onko oppilaasta tullut mestari :)
 
(enkä kyllä minäkään väitä osaavani soittaa)

Se lähti siitä kun joku päivä sain päähäni rämpytellä siskoni akustista kitaraa. Totesin et ei saatana tästä mitään tule kunnes opettelin pari perusnuottia ja homma alko sujumaan. Sillä sitten yritin vääntää jotain Metallicaa, kunnes puol vuotta myöhemmin hankin sähkön. Nykyään soittelen joku kolme tuntia päivässä. Se ei tosin tarkoita että olisin vielä oppinut soittamaan...

En ole oppinut vielä mitään. Kaikki vähäinen oppi on itse opeteltu. Olen muutenkin varmaan huonontunut kokoajan viimeisen puolenvuoden aikana. Sillon sitä soitti 3-5 tuntia päivässä. Nyt vaan ehkä tunnin pari.

Pääasiassa itseoppinut,mutta jonkin verran olen tunneilla juossut ja tällä hetkellä opiskelen musiikkia "täyspäiväisesti"
Kaikki oppiminen kuitenkin periaatteessa on itseopittua,tietenkin joitain asioita on opettajat näyttäneet ja opastaneet.
On hyvä kuitenkin että on joku opettaja aina tai joku jolla on jotain annettavaa.