Kitarat: kitarakamat ›

MadMatt: Ei tehdä. esim. 50-luvun liukuhihna Fenderissä oli "käsityön" osuus jopa suurempi kuin monissa nykyajan "käsintehdyissä" kitaroissa koska automatiikka, koneet ja työkalut olivat tuolloin täysin eri luokkaa. Nykyajan massatuotantoon kuuluu nimenomaan automatiikka ja robotit yms. joilla valmistusmäärät saadaan mahdollisimman korkealle. Se onko laatu yleisesti parempaa onkin toinen kysymys. Luulisi että materiaalien ja esim. puiden laatu on kirjavampaa kun tuotantomäärät nousevat pilviin. Laadunvalvonta joutuu myös näillä volyymeilla koetukselle.
 
Toki noin, mutta edelleen: linjastolla ja kohtuullisen halvalla. Laadunvalvonta totetutuu koko valmistusprosessin ajan, tai ainakin näin pitäisi olla. Eli miksi se joutuu koetukselle?

MadMatt: ...että materiaalien ja esim. puiden laatu on kirjavampaa kun tuotantomäärät nousevat pilviin. Laadunvalvonta joutuu myös näillä volyymeilla koetukselle.
 
Totta. Mutta surullisen totta on sekin, että CNC-kone peittoaa työnsä jäljessä 99,99% ihmiskunnan käsityöläisistä. Halpistuotteen akilleen kantapääksi jääkin vain huonot materiaalit.

pönttö: Halpistuotteen akilleen kantapääksi jääkin vain huonot materiaalit.
 
Esim. ilmansaasteita on nykyään huomattavasti enemmän. Mutta niiden vaikutus soitinpuiden soinnillisiin ominaisuuksiin lienee merkittävämpi akustisissa soittimissa.

BigPapa: http://www.youtube.com/watch?v=nswcAPvH0P8
 
http://www.youtube.com/watch?v=KHdQLaoDOoU
 
Noiden videoiden perusteella voisi kuvitella että nyky-Fenderit ovat laadultaan paljon parempia kuin 50-60-luvulla, mikäli nykyiset materiaalit ovat hyviä ja lopputarkastuksessa on tiukka linja. Mutta taitaapa sielläkin olla ohjenuorana hyvä kvartaalikohtainen tulos, jolloin laadunvarmistuksen hyväksyntäkriteerejä hieman löysennetään... Ainahan tehtailla massatuotannossa yritetään taiteilla juuri siinä rajamailla.
 
-iec

Näistä kotimaisista kitaranvalmistajista piti sanoa sellainen mielipide, että omat mallistonsa ovat yleensä turkasen rumia. Kertonee siitä, että tyylikkään (uuden) muotoisen kitaran tekeminen ja keksiminen ei ole helppoa. Flaxwoodin komposiittikeppi on ainoa poikkeus. Se on hieno.

iec: Noiden videoiden perusteella voisi kuvitella että nyky-Fenderit ovat laadultaan paljon parempia kuin 50-60-luvulla, mikäli nykyiset materiaalit ovat hyviä ja lopputarkastuksessa on tiukka linja. Mutta taitaapa sielläkin olla ohjenuorana hyvä kvartaalikohtainen tulos, jolloin laadunvarmistuksen hyväksyntäkriteerejä hieman löysennetään... Ainahan tehtailla massatuotannossa yritetään taiteilla juuri siinä rajamailla.
 
-iec
 
"Kvartaalikohtainen tulos"? Vittu sentään, anteeksi kiroilu mutta miten luulet kvartaalikohtaisen tuloksen optimoinnin liittyvän olennaisesti laadun paskuuteen?

sticky fingers: "Kvartaalikohtainen tulos"? Vittu sentään, anteeksi kiroilu mutta miten luulet kvartaalikohtaisen tuloksen optimoinnin liittyvän olennaisesti laadun paskuuteen?
 
Pääsääntöisesti sääntö lienee että tarkastusvaiheessa aiemmin kelvottomat vekottimet jatkavat myyntiin asti ja jos käy tuuri niin tehdas ei kuule niistä enään ikinä mitään muuta kuin plus-merkkisen kilahduksen kassan pohjalle.

J.Nikkanen: Pääsääntöisesti sääntö lienee että tarkastusvaiheessa aiemmin kelvottomat vekottimet jatkavat myyntiin asti ja jos käy tuuri niin tehdas ei kuule niistä enään ikinä mitään muuta kuin plus-merkkisen kilahduksen kassan pohjalle.
 
Niin kai, mutta monenko asiakkaan kanssa tunnettu kitaravalmistaja luottaa tuuriin tässä? Jos luottaa, niin miksi?
 
EDIT: Pääsäännöistä vielä se, että kun eletään maailmassa jossa uusien kitaramerkkien löytäminen on yhtä helppoa tai helpompaa kuin menneessä maailmassa sukkien vaihto, ja jossa nettikeskusteluiden seuraaminen on mahdollista 100 prosentille potentiaalisista kitaranostajista, niin sillä laadun ylläpidolla on kuitenkin elintärkeä merkitys. IHan riippumatta siitä, eletäänkö kvartaalitaloudessa vai missä....

sticky fingers: Niin kai, mutta monenko asiakkaan kanssa tunnettu kitaravalmistaja luottaa tuuriin tässä? Jos luottaa, niin miksi?
 
EDIT: Pääsäännöistä vielä se, että kun eletään maailmassa jossa uusien kitaramerkkien löytäminen on yhtä helppoa tai helpompaa kuin menneessä maailmassa sukkien vaihto, ja jossa nettikeskusteluiden seuraaminen on mahdollista 100 prosentille potentiaalisista kitaranostajista, niin sillä laadun ylläpidolla on kuitenkin elintärkeä merkitys. IHan riippumatta siitä, eletäänkö kvartaalitaloudessa vai missä....
 
Takaan ja alleviivaan edelleen, että ei yksikään vakavasti otettava kitaranvalmistaja ehdoin tahdoin tuota yhtään soitinta meiningillä "onhan tää nyt vähän sinnepäin, mutta olkoon".
Jos noin, niin tukkurien ja jälleenmyyjien tehdaspalautukset, tai "loppukäyttäjien" takuupalautukset kyllä äkkiä kurssin oikaisee. Edelleenkin.

fox: Takaan ja alleviivaan edelleen, että ei yksikään vakavasti otettava kitaranvalmistaja ehdoin tahdoin tuota yhtään soitinta meiningillä "onhan tää nyt vähän sinnepäin, mutta olkoon".
Jos noin, niin tukkurien ja jälleenmyyjien tehdaspalautukset, tai "loppukäyttäjien" takuupalautukset kyllä äkkiä kurssin oikaisee. Edelleenkin.
 
Tätäpä minäkin olen mieltä. On aloja, joissa kvartaalioptimointi on tavalla tai toisella tehokasta (koskapa kyseessä on olennaisilta osiltaan vain kolmen kuukauden tilinpäätös, jota seurantatyökaluna käytetään). Kitaranvalmistuksen en kuitenkaan usko olevan sitä.

Gabe: En ehkä noin rajusti lähtisi yleistämään. Vaikka olen itsekin perinnemuotojen kannattaja niin pääsääntöisesti nuo kotimaisten rakentajien omat mallit ovat minusta kyllä ihan kaunista katseltavaa.
 
Samaa mieltä. Esim. Ruokankaan Telecaster kovasti kaasuttaisi... jos vaikka sitten kun tasavuosia...

Gabe: En ehkä noin rajusti lähtisi yleistämään. Vaikka olen itsekin perinnemuotojen kannattaja niin pääsääntöisesti nuo kotimaisten rakentajien omat mallit ovat minusta kyllä ihan kaunista katseltavaa.
 
Mun mielestä etenkin Versoulilla ja Ruokankaalla on hyvän näköisiä kitaroita.

sticky fingers: "Kvartaalikohtainen tulos"? Vittu sentään, anteeksi kiroilu mutta miten luulet kvartaalikohtaisen tuloksen optimoinnin liittyvän olennaisesti laadun paskuuteen?
 
Siten se liittyy, että tämä tuloksen maksimointi on tullut tätä nykyä melkein joka alalle. Jopa soitinvalmistukseen. Pienillä custom-pajoilla tätä ilmiötä ei ole, mutta noilla isoilla osakeyhtiöillä näitä asioita painotetaan. Varsinkin jos yrityksen johtoon on palkattu talousguru, joka ei ymmärrä muuten alasta yhtään mitään.
 
Käytännössä tosiaankin työntekijät ehkä haluaisivat tehdä hyvää laatua, mutta esimies käskee löysentämään tarkastuskriteerejä, jolloin linjalta tulee enemmän myyntiin menevää tavaraa pihalle. Toisaalta taas jossain maailmankolkassa työntekijöiden moraali on sitä luokkaa, että "teen vain sen mitä on käsketty tehdä enkä mitään muuta", jolloin tulee sutta ja sekundaa jos ei välitetä muiden tekemistä virheistä. (Saatan viitata Kiinan suuntaan...)
 
Ainahan sitä toivoisi että laatumerkki takaa hyvät tuotteet, mutta usein todellisuus on jotain ihan muuta massatuotannossa. Niitä surkeita yksilöitä lipsahtaa aina silloin tällöin myyntiin saakka. Joskus jopa otetaan harkittuja riskejä, eli kokeillaan kepillä jäätä missä menee se raja että kuluttajat eivät vielä reklamoi liikaa.
 
Olettaisin kuitenkin että jollain Fenderillä tai Gibsonilla olisi sen verran vielä selkärankaa, että myyntiin asti päässeet todella huonot yksilöt olisivat melko harvinaisia. Ehkä sitten Squier ja Epiphone-merkeillä mennään enemmän tuolla harkittujen riskien rajoilla.
 
-iec

iec: Siten se liittyy, että tämä tuloksen maksimointi on tullut tätä nykyä melkein joka alalle. Jopa soitinvalmistukseen. Pienillä custom-pajoilla tätä ilmiötä ei ole, mutta noilla isoilla osakeyhtiöillä näitä asioita painotetaan. Varsinkin jos yrityksen johtoon on palkattu talousguru, joka ei ymmärrä muuten alasta yhtään mitään.
 
Käytännössä tosiaankin työntekijät ehkä haluaisivat tehdä hyvää laatua, mutta esimies käskee löysentämään tarkastuskriteerejä, jolloin linjalta tulee enemmän myyntiin menevää tavaraa pihalle. Toisaalta taas jossain maailmankolkassa työntekijöiden moraali on sitä luokkaa, että "teen vain sen mitä on käsketty tehdä enkä mitään muuta", jolloin tulee sutta ja sekundaa jos ei välitetä muiden tekemistä virheistä. (Saatan viitata Kiinan suuntaan...)
 
Ainahan sitä toivoisi että laatumerkki takaa hyvät tuotteet, mutta usein todellisuus on jotain ihan muuta massatuotannossa. Niitä surkeita yksilöitä lipsahtaa aina silloin tällöin myyntiin saakka. Joskus jopa otetaan harkittuja riskejä, eli kokeillaan kepillä jäätä missä menee se raja että kuluttajat eivät vielä reklamoi liikaa.
 
Olettaisin kuitenkin että jollain Fenderillä tai Gibsonilla olisi sen verran vielä selkärankaa, että myyntiin asti päässeet todella huonot yksilöt olisivat melko harvinaisia. Ehkä sitten Squier ja Epiphone-merkeillä mennään enemmän tuolla harkittujen riskien rajoilla.
 
-iec
 
En tietenkään tiedä, mutta en oikein usko asian menevän niin, että ehdoin tahdoin tehtäisiin huonoa. Huono laatu nimittäin ei ole sen halvempaa kuin hyväkään laatu. Se susikappale kitaraa maksaa ihan yhtä paljon valmistaa kuin hyväkin kappale, mutta siitä susikappaleesta tulee vain jälkeenpäin murheita ja jos niitä on paljon, niin ne pilaavat maineen. Se merkkihän onkuitenkin näidenkin yritysten kaikkein arvokkain omaisuus enkä todellakaan näe mitään järkeä omistajien kannalta että sitä ehdoin tahdoin pilattaisiin.
 
Jos hihnanpäästä alkaa tulla huono alaatua, niin se kertoo prosessin ongelmasta ja semmoinen on menestyvällä yrityksellä syytä laittaa kiireenvilkkaa kuntoon tai hukka perii. Itse asiassa se laadun valvonnan tärkein tehtävä ei ole suojella asiakasta huonoilta tuotteilta, vaan vähintään yhtä tärkeää on suojella tehtaan ja merkin mainetta (itseasiassa merkin mainetta koska se merkki siellä lavassa on se laatuleima johon asiakkaan odotetaan uskovan). En siis usko siihenkään, että yritys suhtautuisi kovin kevyesti siihenkään asiaan.
 
Tämä kvstaalitalous lieveilmiöineen saa meidät helposti sokeutumaan sille tosiasialle, että ari toimialoilla toimitaan eri tavalla eikä ne lainalaisuuden millä sitä voittoa saadaan, ole kaikilla teollisuuden aloilla samat.
 
Jos asiakkaalle päätyy valmistusviallisia tuotteita en usko, että kyse on voiton maksimoinnista, vaan siitä että valmistajalla on iso ongelma. Toki on niin, että monimutkaisia prosesseja pyritään tehostamaan ja virtaviivaistamaan (sehän on kapitalismin perusasioita), mutta kyllä tuotevioista tyypillisesti tulee firmalle niin paljon vahinkoa, että varmasti tehostaisessa pyritään virheettömyyteen. Esimerkkejähän on muilta teollisuuden aloilta ihan hiljattainkin (Applen akkuongelmat, Toyotan kaasupoljin ongelmat, etc.).
 
Kyllä me voimme nykyaikaista rahoitusjärjestelmää syyttä paljosta pahasta, mutta ei kai me nyt ihan kaikkea voida pistää ahneiden osakemarkkinoiden piikkiin. Olisihan se kovin houkutteleva toimintatapa, että kun havaitaan ongelma niin etsitään lähin sijoittaja ja syytetään sitä;-).

Tehdäänkö noita kalliimpia kitaroita enemmän kuin halvempia? Luulisi noita halpis kitaroita valmistettavan selvästi enemmän, kuin arvokkaampia keppejä. Vai onko niin, etä halvat kitarat onkin niitä parempia? Eihän niitä kai saisi polttaakaan. Ajatus lähti siitä kun vilkuilin noita torin hintoja, siellä kun alkaa olla enemmän arvo- kuin halpistavaraa kaupan. Halvat pidetään, mutta kalliimmista pyritään eroon?

Laadunvalvonnasta sen verran, että onhan se ihan selvä, että halpavehkeissä laadunvalvonta on heikompaa - voiton maksimoimiseksi. Enkä tarkoita, että tahallaan päästetään susikappaleita läpi, vaan että yleiset laatukriteerit ovat alempana. Esim. oksankohta lavassa johtaisi hylkäämiseen pienemmässä laatukitarapajassa, mutta halpiskitaratehtaassa asialla ei ole niin väliä. Samoin on esim. säätöjen hyvän toiminnan kanssa. Jos joku ruuvi ei oikein toimi kunnolla (mutta toimii kuitenkin joten kuten), niin linjalta jatkoon ja asiakas miettiköön mitä tekee vai tekeekö mitään. Maalausvalumat, huonon näköiset puut ym. ym. Eli selviä paskoja jatkoon, mutta rajatapaukset kylläkin...

hallu: En tietenkään tiedä, mutta en oikein usko asian menevän niin, että ehdoin tahdoin tehtäisiin huonoa. Huono laatu nimittäin ei ole sen halvempaa kuin hyväkään laatu. Se susikappale kitaraa maksaa ihan yhtä paljon valmistaa kuin hyväkin kappale, mutta siitä susikappaleesta tulee vain jälkeenpäin murheita ja jos niitä on paljon, niin ne pilaavat maineen. Se merkkihän onkuitenkin näidenkin yritysten kaikkein arvokkain omaisuus enkä todellakaan näe mitään järkeä omistajien kannalta että sitä ehdoin tahdoin pilattaisiin.
 
Jos hihnanpäästä alkaa tulla huono alaatua, niin se kertoo prosessin ongelmasta ja semmoinen on menestyvällä yrityksellä syytä laittaa kiireenvilkkaa kuntoon tai hukka perii. Itse asiassa se laadun valvonnan tärkein tehtävä ei ole suojella asiakasta huonoilta tuotteilta, vaan vähintään yhtä tärkeää on suojella tehtaan ja merkin mainetta (itseasiassa merkin mainetta koska se merkki siellä lavassa on se laatuleima johon asiakkaan odotetaan uskovan). En siis usko siihenkään, että yritys suhtautuisi kovin kevyesti siihenkään asiaan.
 
Tämä kvstaalitalous lieveilmiöineen saa meidät helposti sokeutumaan sille tosiasialle, että ari toimialoilla toimitaan eri tavalla eikä ne lainalaisuuden millä sitä voittoa saadaan, ole kaikilla teollisuuden aloilla samat.
 
Jos asiakkaalle päätyy valmistusviallisia tuotteita en usko, että kyse on voiton maksimoinnista, vaan siitä että valmistajalla on iso ongelma. Toki on niin, että monimutkaisia prosesseja pyritään tehostamaan ja virtaviivaistamaan (sehän on kapitalismin perusasioita), mutta kyllä tuotevioista tyypillisesti tulee firmalle niin paljon vahinkoa, että varmasti tehostaisessa pyritään virheettömyyteen. Esimerkkejähän on muilta teollisuuden aloilta ihan hiljattainkin (Applen akkuongelmat, Toyotan kaasupoljin ongelmat, etc.).
 
Kyllä me voimme nykyaikaista rahoitusjärjestelmää syyttä paljosta pahasta, mutta ei kai me nyt ihan kaikkea voida pistää ahneiden osakemarkkinoiden piikkiin. Olisihan se kovin houkutteleva toimintatapa, että kun havaitaan ongelma niin etsitään lähin sijoittaja ja syytetään sitä;-).
 
Tähän minäkin haluaisin uskoa soittimien kohdalla ja varmaan onkin niin, että laatumerkit tekevät ykkösbrändillään hyvää laatua. Eiköhän se pääpiirteittäin kuitenkin mene niin, että nyky-Fender on parempilaatuinen kuin nyky-Squier (ja vastaava juttu Gibsonilla ja Epiphonella).
 
Mulla on myös vastaava kokemus kuin suurimmalla osalla tämän viestiketjun kirjoittajistakin, että kyllä sillä 1500:lla saa yleensä paremman kitaran kuin 500:lla vaikka joskus halvemmistakin löytyy hyviä yksilöitä. Jos ei olisi raha rajoitteena, niin olis mullakin joku hieman laadukkaampi kuin Epi Std, mutta tuolla mennään toistaiseksi lottovoittoa odotellessa :)
 
-iec

pönttö: Maailmalla myydän autoja, joiden merkki on Ferrari, tai Koenigsegg. Kun hinnat alkavat liikkua tuolla tasolla, ollaan saman ostajakunnan parissa kuin mainituilla autoilla. Sillä tasolla ei enää makseta mistään muusta, kuin toisille rahamiehille brassailusta. Ei kitara ole 70000:n euron arvoinen, vaikka olisi kuinka Ruokangas.
 
Näinpä se asia tahtoo olla. Mutta tämä vaan todistaa sen, että kyllä sille +7000 euron lespakopsulle vaan löytyy sitä markkinarakoa, kun näitä rikkaitakin löytyy maailmalta. :)

hallu:
Jos asiakkaalle päätyy valmistusviallisia tuotteita en usko, että kyse on voiton maksimoinnista, vaan siitä että valmistajalla on iso ongelma. Toki on niin, että monimutkaisia prosesseja pyritään tehostamaan ja virtaviivaistamaan (sehän on kapitalismin perusasioita), mutta kyllä tuotevioista tyypillisesti tulee firmalle niin paljon vahinkoa, että varmasti tehostaisessa pyritään virheettömyyteen. Esimerkkejähän on muilta teollisuuden aloilta ihan hiljattainkin (Applen akkuongelmat, Toyotan kaasupoljin ongelmat, etc.).
 
Valitettavasti se ei ole uskon asia. Kyllähän jokaisen firman tehtävä on tuottaa osakkaille max määrä voittoa merkistä riippumatta. Tiedän että Mersullakin on korvattu 10 senttiä maksava osa 8 sentin osalla kulujen pienentämiseksi, ja perseelleen siinäkin on menty. Vastaavaa vois hakea kitaroista, jos 2000e liukuhihna kitaraan laitetaan joku onneton kuminen satula, jonka kaikki tuntuu vaihtavan parempaan, niin kyllähän siinäkin on säästetty. On turha selittää jollain luusatulan tekemisen vaarallisuudesta(Biohazard). Jossainhan ne kumminkin tehdään, vai onko jossain eläimessä niitä valmiina, ja vieläpä eri kokoisia.