Lyriikka ›

nyt kun päässyt muodostumaan tavaksi dumpata tänne kaiken maailman krapulaisia hengentuotoksia, niin tässäpä vielä yksi. kommentteja saa antaa. "ihan kiva" on kielletty, mutta "ihan paska" kyllä kelpaa.
 
unelmien kauppamiehet
oikoteitä onneen tyrkyttää
ja nimellistä korvausta vastaan
päästää meidät synneistään
on pakko pysähtyä miettimään
kun omatunto kahdesti kolkuttaa
ja kuin vierasta sikaa lyötyään
vielä itseään selkään puukottaa
 
joo, sain kai kaiken mitä halusin
mutten mitään mitä tarvitsin
 
maailman maitolaitureilla parantelen krapulaa
hyytävät tuulet maailmalta sydänparkaani teurastaa
kannattaako enää odottaa
että saisin yhden toivomuksen
savurenkaanaa taivaalle puhaltaa
 
paikkani auringossa
luulin olevan sen ikuinen
kunnes ilta tullessaan
varjoihinsa peitti sen
 
joo, mä sain kaiken mitä ikinä keksin vain pyytää
ja nyt se kaikki sieluani hyytää
 
maailman maitolaitureilla parantelen krapulaa
ja nuo tunteiden tukkumyyjät sydäntäni teurastaa
maksaako vaivan odottaa
että saisin yhden toivomuksen
savurenkaana taivaalle puhaltaa
 
EDIT: jassoo. pilkatut sielut pistivät meigän noraukseen, noh. siispä laitan tänne lisää runosuoleni lyyristä antia.
 
MUURIN TAKAA
 
joo, on kai parempi jos pidät omana tietonas
kaiken mitä katseestas ei voi aavistaa
ja aina muulloin silmäs peität trendiplekseihin
väkijoukosta sua kukaan ei saa tunnistaa
 
Hiljaisuutesi on paljonpuhuvaa
kertoo enemmän kuin tuhat lausetta huutavaa
kuin muuri, jakaa sun maailman
tekee siitä vankilan
mietin miten saisinkaan
sinut edes kuiskaamaan
 
miljoona ajatusta pääsi sisään tukehtuu
ja maton alle lakaissut oot puoli maailmaa
omatunnon tinnitusta vaimeasti kantautuu
kaltereiden takaa vaatimaan
 
puolikas sana vain
hiljaisuutesi saa kuin saippuakuplan
puhkeamaan
höyhenenkevyesti putoaa
huuliasi tuskin koskettaa
ja silti kaiken alleen musertaa