Media ja viihde ›

Oan: jatko-osaa odotellessa.
 
Mikäli tätä edes tulee, sillä lipputulot on jääneet laihaksi. Kyllähän moista tylytystä mielellään katsoisi toisenkin satsin.

Swan: Mikäli tätä edes tulee, sillä lipputulot on jääneet laihaksi. Kyllähän moista tylytystä mielellään katsoisi toisenkin satsin.
 
Jep. Saisivat kyllä tehdä, kun kerran lupailevat seurata tätä http://en.wikipedia.org/wiki/Origins_(Judge_Dredd_story).

The Raid Redemption
 
Kovan hehkutuksen jälkeen päätin katsoa tämän. Ihan mainio toimintaleffa, mutta tappelukohtausten aikana meinasi nukahtaa joka kerta. Aivan liian pitkäksi venytettyjä.
 
7/10

13 http://www.imdb.com/title/tt0798817/
 
Uskomattoman huono, kusta ja paskaa yhdistelevä tylsä elokuva.
 
0,5/5

Monster (2003) 4/5
 
Oho, olipas siinä todella vaikuttava ja mukaansatempaava elämäkerrallinen tarina vuotta ennen leffan ilmestymistä tapetusta amerikkalaisesta naissarjamurhaajasta. Eikä huonoimpana linkkinä tosiaankaan ollut tätä Wuornosta näytellyt Charlize Theron; mielestäni on roolisuorituksestaan kyllä kaikki saamansa palkinnot ansainnutkin. Eikä juuri huonompi ollut myöskään Christina Ricci (jota en ollut tässä edes tunnistaa!) hänen kenties hieman yksinkertaisehkona, mutta muuten kyllä "normaalimpana" lesborakastajanaan, jos edellisessä lauseessa nyt sitten oli enää järjen hiventäkään. Mutta kyllähän näin kova filmi pisti ajattelemaan, moniakin asioita: kuka käyttikään ketä hyväkseen, kuka tai mikä lopulta olikaan se "monsteri", mitähän minulta jo unohtuikaan? Ei Wuornos missään tapauksessa oikeassa voinut olla niitä "asiakkaitaan" tappaessaan, mutta maailma ei aina ole aivan niin mustavalkoinen. Ehkä yhden pisteen pudottaisin nyt siitä hyvästä, että suht selkeästi haettiin hyväksyntää niille uhreille, joille en sitä missään tapauksessa olisi itse suonut (esim. se, joka parkui jotain tyyliin "nyt lapsenlapset jäävät vaille isoisää"; kuula kalloon moiselle ja HETI! Tai toisaalta se ensimmäinen raiskaaja; pakkoko se nyt sitten oli tappaa?). Ehkä kyse on jälleen kerran vain omista skitsoiluistani, mutta leffa oli kuitenkin hyvä, suosittelen katsomaan, mikäli ette ole vielä nähneet. Turhaan tätä näköjään itsekin vuosikaudet välttelin ja panttasin.
 
The Stepfather (2009) 3/5
 
Perushyvä jännäri, mukavasti piti otteessaan loppuun saakka. Alkuperäistä versiota 80-luvulta en ainakaan muista nähneeni, joten en siihen osaa tätä nyt vertailla, mutta enpä mitään varsinaista valittamisen aihettakaan nyt keksi näyttelijäsuorituksista, ohjauksesta, enkä oikeastaan mistään muustakaan. Ainoastaan se pudottaa pisteitä, että selvästikään tällä ei juuri uudelleenkatsomisarvoa ole tai tule, ainakaan ennen kuin todellinen dementia iskee, mutta oikein mukavaa kertakäyttöviihdettä tämä nyt mielestäni kuitenkin oli.

Halloweenia vietettiin kuulopuhe-elokuvien ja klassikoiden merkeissä. Tässä muutama poimintaa.
 
Eden Lake
 
Kauhuelokuva tämä ei ehkä ollut, mutta trillerikin sopi mukaan - varsinkin kun periaatteessa elokuvassa oli kauhuelementit, joskaan ei yliluonnollisuuksia, jollaisia iltojen muut elokuvat tarjosivat. Hyviä näyttelijöitä, tunteet pintaan nostattavia kohtauksia. Naissankari, joka oli välillä täysi idiootti, välillä todellinen G.I. Jane. Nuoriso-osasto elokuvan parhaimmistoa.
 
* * *
 
Sinister
 
Varttia yli yksitoista ja leffasalissa paljon nuoria - äänekkäitä sellaisia. Eikä sillä, elokuva tarjosikin kosolti kurkunpäätä kutkuttavia kohtauksia. Böö-kohtaukset olivat vaan niin perinteisiä ja puuduttavia, ettei elokuva jaksanut kantaa koko painoaan. Loputtomasti kauhuelokuvakliseitä tarjoava "Hohto meets Saw"-mukaelma kaitafilmeineen, jotka eivät näyttäneet kaitafilmeiltä - joskus voisivat koittaa saada autenttisuutta mukaan. Perhe muuttaa taloon, jossa ei ole valoja missään - ruokapöydässäkin syödään miltei pilkkopimeässä. Ethan Hawkea alkaa vainota piru jostain menneisyydestä ja mies ajautuu hulluuden partaalle. Lopputwisti ei rainaa täysin pelastanut ja käteen jäi kliseemylly, jonka ainoana selkeänä plussana toimi Silent Hilleistä tuttu painostava äänimaailma - jonka olisi välillä voinut hiljentääkin, ei sillä. Selitystä vaille jäi monta asiaa, jotka vähän söivät loppufiiliksiä, eikä pimeydessä viihtyvä piru sekään ollut kuin taas uusi naamaripelle Jasonien ja muiden kavalkaadiin.
 
* * *
 
Rec2
 
Ykkönen onnistui yllättämään, mutta tässä ei toiminut mikään. Tuntui siltä, että elokuvatekijöiden oli pakko tehdä jatko-osa yllätyksellisesti menestyneelle Recille, jolloin oli pakko keksiä elokuvaan juonikin taustatarinoineen. Ja vituiksihan se meni. Sama tapahtui Resident Evil -pelisarjalle, kun alkuun peli oli puhdasta survival horroria, kun pelisarja venyessään muuttui tympeäksi kovapanosammuntaharjoitteluksi.
 
*
 
Hohto
 
Night Visionsin ja ROOM 237 -dokkarin myötä tämäkin leffa oli katsottava uusiksi. Spekulaatiot jylläävät, mutta niin elokuvakin kolmekymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeenkin. Eihän se enää pelota, mutta joskus pelotti ja niin perkeleesti, etti mitään rajaa. Painostava tunnelma oli silti yhä läsnä ja "klaffivirheitä" bongatessa elokuvakokemus sai uusia kaivattuja sävyjä. Kuulentolavastukset, natsisaksasotkut, Kingille suunnatut vittuilut ja jopa Kubrickin kasvot pilvessä hämmensivät sen verran, ettei naurusta meinannut tulla loppua. Elokuvana edelleen likimain täydellinen, kauhuelokuvana oma tapauksensa.
 
* * * * 1/2

Looper
 
Oli kyllä erinomainen leffa, niin monella tavalla just mun makuun. Entistä enemmän lämmittää mieltä kattoa Hollywood-leffa jossa kässäriin on panostettu ja keksitty uusia juttuja, tämän remake-ajan keskellä.
4 tai 4,5/5, en oo ihan varma, mutta kova on!

Red State
http://www.imdb.com/title/tt0873886/
 
Eissääh kyllä. Alku antoi odottaa enemmän, pelattiin jopa vähän kauhumeiningillä. Saarnakohta oli lähes loputon ja sittenhän tämä kääntyi ihan poliisirymistelyksi.
Lopputwistiksi oli kuulemma kaavailtu ties mitä taivaiden sotajoukkoja, mutta ei tässä nyt kauaksi jääty.
 
Asteikolla 4-10: kuutonen.
Michael Parks saarnaajana oli hyvä ja John Goodman poliisina samoin.

NHR: The Stepfather (2009) 3/5
 
Perushyvä jännäri, mukavasti piti otteessaan loppuun saakka. Alkuperäistä versiota 80-luvulta en ainakaan muista nähneeni
 
Jos olisit nähnyt, tuskin kolmea pistettä uusinnalle olisit heittänyt.
 
Veksu: Eden Lake
 
Kauhuelokuva tämä ei ehkä ollut
 
Ihan puhdas kauhuleffa toi mun mielestä on, miksi ei olisi?

bedlam: Jos olisit nähnyt, tuskin kolmea pistettä uusinnalle olisit heittänyt.
 
Ehkä en, mutta nyt heitin kuitenkin. Pitänee katsoa se alkuperäinenkin tässä joskus. Tosin nyt saattaa kyllä käydä taas niinkin päin, etten osaakaan sitä enää arvostaa, kun tarina on jo kuitenkin tuttu tuosta uusintaversiosta, eikä sinänsä edes mikään kovin ihmeellinen mielestäni ollut.

NHR: Ehkä en, mutta nyt heitin kuitenkin. Pitänee katsoa se alkuperäinenkin tässä joskus. Tosin nyt saattaa kyllä käydä taas niinkin päin, etten osaakaan sitä enää arvostaa, kun tarina on jo kuitenkin tuttu tuosta uusintaversiosta, eikä sinänsä edes mikään kovin ihmeellinen mielestäni ollut.
 
Juu, niinhän siinä helposti varmaan käy. En ole itsekään sitä alkuperäistä tsekannut yli vuosiin, mutta huomattavasti tehokkaammalta trilleriltä se tuntui kuin tämä uusinta.

bedlam: Juu, niinhän siinä helposti varmaan käy. En ole itsekään sitä alkuperäistä tsekannut yli vuosiin, mutta huomattavasti tehokkaammalta trilleriltä se tuntui kuin tämä uusinta.
 
Tuli tästä mieleen että kumpi on teidän mielestänne parempi ratkaisu?; Tehdään jostain leffasta lukutaidottomille jenkeille kokonaan uusi, englanninkielinen versio (funny games, ystävät hämärän jälkeen, abre los ojos jne.) vai se että dubataan päälle niin kuin Saksassa tehdään?
 
Saksassa tietty nuo uudelleen tehdytkin on dubattuja...
 
Kaikkea ne keksii.

bedlam: Ihan puhdas kauhuleffa toi mun mielestä on, miksi ei olisi?
 
Jos mietitään kauhuelokuvan juuria, vaatii määritelmä jonkin x-tekijän, joka on kauhuelokuvien kohdalla jonkinlainen yliluonnollinen olio. Siitä on lähdetty. Kun 80-luvun teinilävistyselokuvat tulivat, oli pahis vähintäänkin jonkinlaisen mutaation läpi käynyt ihminen, josta on tullut ylimaallisia voimia hallitseva olio. Hohto lienee toiminut vedenjakana siihen kauhugenreen, jossa ihmisen sisällä asuva "pahuus", eli alkukantaisuus, on elokuvan paha - vaikka elokuva/kirja yliluonnollisia asioita sisällä pitikin.
 
Miun mielestä sawit ja hostellit on hämärtäneet trillerin ja kauhuelokuvan rajoja, joskin kidutusfilmit herättävät kauhua siinä missä joku Nosferatu 20-luvulla. Ihmisen luonto saattaa hyvinkin pelottaa enemmän kuin joku ihmisluonnon ulkopuolelta tuleva voima. Nosferatua kukaan ei varmaan enää pelkää, sillä rajat on viety aika äärimmilleen moneen otteeseen. Miulle kauhuelokuvagenre pitää edelleen sisällä sen täysin selittämättömän x-tekijän. Ihmisen välinpitämättömyys tai hulluus ei suoranaisesti itselleni sitä edusta, joskin tuollaiset elokuvat ovat monasti kaikkein piinaavimpia, enkä nyt jyrkästi jaottelekaan elokuvia genreihin. Tai sulje niiden ulkopuolelle. Eden lake oli melko tehokas, jopa realistinen keskenkasvuisten ja aikuisten välinen konflikti, mutta kauhua se ei itselleni ollut. Enemmän jännäri.

Kyllä mun käsittääkseni esim. Psyko, Teksasin Moottorisahamurhaaja ja Tappajahai laskettiin jo aikoinaan kauhuleffoiksi. Nää ilmestyivät kuitenkin jo vähän ennen Saweja ja Hosteleita.

bedlam: Kyllä mun käsittääkseni esim. Psyko, Teksasin Moottorisahamurhaaja ja Tappajahai laskettiin jo aikoinaan kauhuleffoiksi. Nää ilmestyivät kuitenkin jo vähän ennen Saweja ja Hosteleita.
 
Mjoo, ovat kauhu- ja jännityselokuvia kaikki. Teksasin Moottorisahamurhat ja Psyko perustuivat molemmat tosielämän Ed Geiniin, eli "Weird Ediin", kuten myös Tappajahaita voidaan pitää sitäkin - ainakin löyhästi - todellisuuteen perustuvana, joskin elokuvan hai oli kokonsa puolesta enemmän peruja esihistoriasta - käyttäytymisensä ei ainakaan ollut tästä maailmasta. On noita esimerkkejä taatusti enemmänkin, mutta silloin kun elokuva voidaan katsoa perustuvan todelliseen elämään ja sen nyrjähtäneisyyteen, en ainakaan puhtaasti pitäisi sitä kauhuelokuvana sanan varsinaisessa merkityksessä. Silloin ainakin mukaan jännityselokuvan titteli. Ääh, eihän miun edes pitänyt pitää genrejaottelusta...

Veksu: On noita esimerkkejä taatusti enemmänkin, mutta silloin kun elokuva voidaan katsoa perustuvan todelliseen elämään ja sen nyrjähtäneisyyteen, en ainakaan puhtaasti pitäisi sitä kauhuelokuvana sanan varsinaisessa merkityksessä. Silloin ainakin mukaan jännityselokuvan titteli. Ääh, eihän miun edes pitänyt pitää genrejaottelusta...
 
Joo, no nämä on aina näitä :) Mutta esim. slasherit ovat suuri, ellei jopa suurin kauhuleffan "alagenre" ja tuolla yliluonnollisuus-vaatimuksella suurin osa niistäkin olisi jotain muuta kuin kauhua.
 
Itsellä tuli mieleen nyt ainakin seuraavat leffat, jotka selkeästi ovat kauhugenreä, mutta eivät sisällä (ainakaan muistikuvieni mukaan) mitään yliluonnollisuuksia: Last House on the Left, Friday the 13th, I Spit on your Grave, The Strangers, Black Christmas, Sleepaway Camp, When a Stranger Calls, Birds, Repulsion, Session 9, The Wicker Man, Peeping Tom, Psycho, The Texas Chain Saw Massacre, Henry: Portrait of a Serial Killer, Terror Train, The Burning, Eyes of a Stranger, Prom Night, Scream, Alice, Sweet Alice, My Bloody Valentine, A Bay Of Blood. Ekassa Halloween-leffassakin oikeastaan vain loppukohtauksessa annetaan viitteitä siitä, että Myers on jotain muuta kuin kuolevainen ihminen.
 
Mun mielestä kauhuleffan ja trillerin ero on monesti vain tekotyylissä, ei välttämättä siinä että mitä elokuvassa varsinaisesti tapahtuu.

bedlam: Mun mielestä kauhuleffan ja trillerin ero on monesti vain tekotyylissä, ei välttämättä siinä että mitä elokuvassa varsinaisesti tapahtuu.
 
joo, mua hämää näissä kauhun ja trillerin veteen piirretyissä eroavaisuuksissa esim. Hitchcokin elokuvat, sillä eivätköhän ne oikeastaan ole trillereitä. Ja kauhuelokuvassa taas käytetään visuaalisia shokkiefektejä. Hanekenin elokuvien kauhu taas perustuu hyytävään realistisuuteen, eivätkä ole luokiteltavissa kauhugenreen.

tsugaru: joo, mua hämää näissä kauhun ja trillerin veteen piirretyissä eroavaisuuksissa esim. Hitchcokin elokuvat, sillä eivätköhän ne oikeastaan ole trillereitä. Ja kauhuelokuvassa taas käytetään visuaalisia shokkiefektejä.
 
No Psykossahan toisaalta oli näitä shokkiefektejä, suihkukohtaus ja muumioitunut ruumis kiikkumassa heiluvan lampun valossa. Linnut on enemmän rajatapaus, mutta Psykon heittäisin ilman muuta kauhugenreen.

bedlam: No Psykossahan toisaalta oli näitä shokkiefektejä, suihkukohtaus ja muumioitunut ruumis kiikkumassa heiluvan lampun valossa. Linnut on enemmän rajatapaus, mutta Psykoa kutsuisin ilman muuta ennemmin kauhuelokuvaksi.
 
Psyko tai Linnut menee kauhuelokuvasta, tietenkin ajan hammas nakertanut osan kuvien hätkähdyttävyydestä, mutta loput hitchcokit ovat jo pelkästään tiivistunnelmaisia, jos niitä alunperinkään on kauhuksi tarkoitettu.