Rock, pop, alternative ›

RobertJones: Sori vaan kaikille, mutta musta Soft Parade on yksi Doorsin parhaita levyjä. Mulla kuitenkin järjestys on tämä:

1. Morrison Hotel
2. L.A. Woman
3. the Soft Parade
... jne
 
Eihän siinä mitään, mun mielestä se on jopa yks hyvän bändin merkki, että suosikkilevyt vaihtelevat fanien keskuudessa. Ei oo niinku yhden levyn ihme :)
 
Ja pakkohan se on oma listakin heittää:
 
1. Strange Days
2. The Doors
3. L.A. Woman
4. Waiting for The Sun
5. Morrison Hotel
6. Soft Parade
 
Nelosen ja vitosen välillä kova vääntö, mutta noin päin laitoin tänään. Itse asiassa jonain päivänä ykkös- ja kakkostilakin saattais vaihtaa paikkaa.
 
Vaikka pidänkin Soft Paradea noista kuudesta heikoimpana, oon senkin kuunnellut varmaan vähintään 30 kertaa alusta loppuun. Perspektiivin vuoksi: Led Zeppelinin In Through The Outdoorin oon kuunnellut läpi ehkä kaksi kertaa, vaikka diggaan bändistä muuten erittäin paljon.

Soft Paradella on sentään Wild Child:). Kova riffi meinaan. Kiva biisi soitella skeballa muutenkin...

mulla menee kyllä Morrison Hotel Waiting For The Sunin edelle, taitaapa mennä LA Womaninkin. Eli:
1. Strange Days
2. The Doors
3. Morrison Hotel
4. LA Woman
5. Waiting For The Sun
6. Soft Parade
 
Liveäkin on aika paljon hallussa, tietty ne ovat useimmat samalta Morrison Hotel-kiertueelta, suosikit ehkä Detroit Cabo Hall ja New York putken viimeinen ilta. Siis v. 1970 kyseessä.

Mulle aukeaa parhaiten nimenomaan Morrison Hotel ja Waiting for the Sun.

HXY: Mulle aukeaa parhaiten nimenomaan Morrison Hotel ja Waiting for the Sun.
 
Morrison Hotel on kyllä hieno levy, A ja B-puoli muodostavat kaksi erillistä kokonaisuutta.
 
Waiting for the Sun on vähän sellanen keräilyerä kun siitä putosi ilmeisesti aika myöhäisessä vaiheessa Celebration of the Lizard pois, piti nopeesti keksiä täytettä levylle. Mutta siinä ne parhaat biisit on ihan kahden ekan levyn parhaiden biisien tasolla.
 
Vaikka tossa tuli laitettua noi levyt järjestykseen, on niiden erot pieniä. Tyyliin eka ja toka levy 5 tähteä, L.A. Woman 4 ja puoli tähteä, WFTS ja Morrison Hotel 4 tähteä. En sit tiedä mitä Soft Paradelle antaisin, ehkä 4-. Hyviä levyjä kaikki.

Mä kyl kuuntelen niin fiiliksellä että välillä se Soft Paraden "popimpi ote" vaan toimii paremmin kuin syvällisempi meining. Onneksi Doorsilta löytyy ratkaisuja monenlaisiin fiiliksiin, siksipä se onkin meikäläisen ehdottomia kestosuosikkeja, ollut siitä asti kun lukioikäisenä bändin "löysin kunnolla".

Yhä vain ovet aukeavat naristen - ehkä kyseessä ovat ne hemmetin urut?

Kas kummaa, konihan se siinä polleena.

Kävin Spotifyssa kuuntelemassa Doorsin debyytin monoversiota, kuulostipas jotenkin söhryiseltä ja potkimattomalta. Esim. Beatlesin monoversiot kuulostivat monin paikoin paremmilta kuin stereoversiot, enemmän potkua ja tiukkuutta, mutta Doorsin kohdalla tuntuis käyneen päinvastoin.
 
Heräs myös kysymys, onko toi Spotifyssa oleva monoversio se alkuperäinen monomiksaus vai joku myöhempi säätö. Tai sitten Doorsin kohdalla stereo on vaan se oikeampi versio.

Avautuu äkäsesti ilman mitään kitkaa.
Näin vaan sitä pari viikkoa sitten tuli tutustuttua tähän mahtavaan bändiin.
 
Suosikit:
 
Alabama song
Light my fire
Love her madly
 
Parasta on ettei varsinaisesti yhtään huonoa plattaa ole, The soft paradeen en oikein oo sisälle viel päässy kyl...

Täytyypä muuten todeta, että uusi Hollywood Bowl -julkaisu miellyttää silmää ja korvaa ensivaikutelman perusteella! Huikea keikka, vaikka varmasti arkistojen kätköistä löytyisi vieläkin mielenkiintoisempia konsertteja. Varsinkin The Endissä oikein kiteytyy se mystisyys, mikä Doorsissa itseäni erityisesti viehättää.
 
When You're Strange leffa tuli myös tsiigailtua taannoin, mielenkiintoista katsottavaa sekin vaikkei informaationsa puolesta juuri uutta tarjonnut, nuo samat tarinat kun on tullut jo tuhanteen kertaan luettua.

Hmm mikäs tuo Hollywood Bowl-dvd (otaksun) on? Olen kyllä kuullut bootsin tuosta mutta en tiennyt että olisi olemassa kuvankin kera;)...

Regalis Apertura: Hmm mikäs tuo Hollywood Bowl-dvd (otaksun) on? Olen kyllä kuullut bootsin tuosta mutta en tiennyt että olisi olemassa kuvankin kera;)...
 
Joo Live at the Hollywood Bowl julkaistiin VHS:llä jo joskus 80-luvulla. Nyt tää julkaisu on parannetulla kuvan- ja äänenlaadulla, taitaa olla pari biisiä lisättykin. Jo tuolloin 80-luvulla kevyesti parhaalla kuvan- ja äänenlaadulla oleva Doorsin live-tallenne, kuvattiin viimesen päälle kalustolla.
 
Muistaakseni oon lukenu hauskan anekdootin että yks kuvaajista oli aloitteleva näyttelijä Harrison Ford :)

GrooverMan: Joo Live at the Hollywood Bowl julkaistiin VHS:llä jo joskus 80-luvulla. Nyt tää julkaisu on parannetulla kuvan- ja äänenlaadulla, taitaa olla pari biisiä lisättykin. Jo tuolloin 80-luvulla kevyesti parhaalla kuvan- ja äänenlaadulla oleva Doorsin live-tallenne, kuvattiin viimesen päälle kalustolla.
 
Muistaakseni oon lukenu hauskan anekdootin että yks kuvaajista oli aloitteleva näyttelijä Harrison Ford :)
 
Ääniraita on muistaakseni ainakin tossa ekassa julkasussa koottu eri esityksistä.

2randpo: Ääniraita on muistaakseni ainakin tossa ekassa julkasussa koottu eri esityksistä.
 
Ei kai sentään? Joitain biisejä jätettiin VHS-julkaisusta pois äänen teknisten ongelmien takia, ja nyt nykytekniikalla nekin on saatu fiksattua. Näin olen asian ainakin käsittänyt, jos löytyy jotain infoa asiasta, luen mielelläni.
 
Ettet sekoittaisi tätä Feast of Friends leffaan? Siinähän ne joutuivat hylkäämään suurimman osan (ilmeisesti melkein kaiken) äänitetystä materiaalista ja käyttivät studio-äänitteitä livekuvan kanssa. Feastia en oo kokonaan nähnyt, mutta ilmeisesti aikamoinen sekamelska on kyseessä. Sehän on siis bändin itsensä masinoima dokumentti vuoden -68 kiertueesta, näytettiin pari kertaa jossain filmifestivaaleilla ja sit hyllytettiin. Ei oo tähän päivään mennessä julkaistu DVD:llä tai VHS:llä.

Muistaakseni tuossa on jokin yksittäinen kohta jossa Jimin mikissä oli hämminkiä, ja jonka takia laulu ei tarttunut nauhalle. Se on sitten jälkeenpäin korjattu nappaamalla pätkä toisesta konsertista, muuten pitäisi olla kuva ja ääni yhdeltä ja samalta keikalta. Pitää vielä etsiä jos löytyisi tarkempaa tietoa.

jra: Muistaakseni tuossa on jokin yksittäinen kohta jossa Jimin mikissä oli hämminkiä, ja jonka takia laulu ei tarttunut nauhalle. Se on sitten jälkeenpäin korjattu nappaamalla pätkä toisesta konsertista, muuten pitäisi olla kuva ja ääni yhdeltä ja samalta keikalta. Pitää vielä etsiä jos löytyisi tarkempaa tietoa.
 
Jotain tän tyylistä voi olla. Vaikka Bowlin kattomisesta onkin vierähtänyt aikaa, uskoisin että olis jääny mieleen jos esim. synkka lauluun ei olis toiminut. Siinä kuvataan kuitenkin paljon Morrisonin laulua lähikuvana.
 
Ilman Hollywood Bowlia olis Doorsin livematsku kuvan kanssa varsin ohkaisissa kantimissa, lähinnä Euroopan rundilla kuvattua mustavalkokuvaa aika ankeilla saundeilla. Lisäksi tossa Bowlissa Jim on aika koherentissa kunnossa, joskaan ei ihan kaikkein inspiroituneinta esitystä annakaan. Ja myös näyttää vielä rocktähdeltä, vuos myöhemmin tilanne oli jo aika toinen.

GrooverMan: Lisäksi tossa Bowlissa Jim on aika koherentissa kunnossa, joskaan ei ihan kaikkein inspiroituneinta esitystä annakaan.
 
No siellähän tais olla eturivin paikoilla Mick Jaggeria ja muita staroja pällistelemässä, millä tuota Jimbon lievää kipsiä on selitetty? Ja kun ei tosiaan näytä olevan maestro edes juurikaan juovuksissa tuossa.

Ainakin Hello, I love youn laulut on kokonaan studioversiolta ja Texas Radio myös eri liveiltä/LA Womanin sessioista. Samoin myös ylipäätään laulu/instrumentit on yllättävän paljon leikelty eri keikoilta/studionauhoilta. Krieger on kait myös nyt jälkeen päin dubannut jotain kitara juttuja uusiksi ym...