Kitarat: kitarakamat ›

Muutama vinkki vastaavaa touhua vierestä katselleelta ja jossain määrin itsekin syyllistyneeltä.
 
1) Älä ajattele liikaa. Mikä jokin verme on, mitä se edustaa, mitä se maksaa, miltä se näyttää, mitä viisastelijat sanovat tai kirjoittavat, kuka muu käyttää sitä, miltä joku muu kuulostaa sen kanssa jne. Omat aistisi ja kokoonpanosi tarpeet ovat ainoat, jotka ratkaisevat. Lähtökohtaisesti, kannattaako edes yrittää kuulostaa täydelliseltä tai elämää suuremmalta?
 
2) Kun soitat sähköisesti, soita mahdollisimman paljon bändin kanssa. Monet tuntemani vermeisiin satsaavat ns. prylbög-kitaristit ovat itse asiassa alkaneet ajan mittaan kuulostaa huonommalta ja ajautuneet kauemmas kimppasoitossa käyttökelpoisesta ja koheesiota synnyttävästä soundipaletista - todennäköisesti siksi, että yrittävät määrittää soundiaan liiaksi tyhjiössä. Hyvä rokkikitarasoundi on yleensä vaan helvetisti rujoa keskiääntä, kuuluuko sen edes kuulostaa erityisen hohdokkaalta tai yläluokkaiselta yksinään?
 
3) Jos kuitenkin soitat sähköillä yksin, niin soita sillä volumella, jota käyttäisit bändin kanssa. Etenkin liian hiljaa haetut soundit ovat scheiBea bändivolumeilla. Yksin soittaessa kannattaa aina soittaa edes jonkin verran ilman vahvistinta ja opetella kuulemaan kitaran akustista sointia - niissäkin on melkoisesti eroa ja tämä on hemmetin tärkeää tunnistaa myös mahdollisten kitarahankintojen nimissä. Myös säätöongelmat havaitsee parhaiten sähköittä soittaessa.
 
4) Whatever the setup, soundin kannalta fundamentaalista on pikkauskäden työskentely niin kielten kuin kitaran säätimien suhteen. Dynamiikka, artikulaatio ja ajoitus sekä pienet tweakit volan ja tonen kanssa, niiistä on hyvät soundit tehty. Eilen ja tänään.

jumara: Lähtökohtaisesti, kannattaako edes yrittää kuulostaa täydelliseltä tai elämää suuremmalta?
 
Olen samaa mieltä... siis että hukkaan menee siinä vaivannäkö. Toisaalta, joku varmaan vastaa että kannattaahan sitä yrittää, vaikka ei aivan tavoitteeseen pääsisikään. Kukapa sen kannattavuuden lopulta pystyy määrittelemään.

jumara:
2) Kun soitat sähköisesti, soita mahdollisimman paljon bändin kanssa. Monet tuntemani vermeisiin satsaavat ns. prylbög-kitaristit ovat itse asiassa alkaneet ajan mittaan kuulostaa huonommalta ja ajautuneet kauemmas kimppasoitossa käyttökelpoisesta ja koheesiota synnyttävästä soundipaletista - todennäköisesti siksi, että yrittävät määrittää soundiaan liiaksi tyhjiössä. Hyvä rokkikitarasoundi on yleensä vaan helvetisti rujoa keskiääntä, kuuluuko sen edes kuulostaa erityisen hohdokkaalta tai yläluokkaiselta yksinään?
 
Hyviä pointteja, mutta varsinkin tämä. On melko varmaa, että yksinään hyvältä kuulostava soundi, ei toimi bändin kanssa. Mielestäni se on melkein suurin (ainakin itselle) ongelma hyvien soundien haussa. Bänditreenit kuluu soittaessa, eikä soundeja ehdi pahemmin säätelemään, varsinkaan kun muita bändiläisiä ei kauheasti kiinnosta oma soundillinen odysseiani...
 
Mielestäni ihan ok konsti on, nauhoittaa soittoa ja yrittää siitä miettiä, mikä on hyvää, mikä huonoa ja mihin suuntaan kannattaisi yrittää mennä. Samalla huomaa muitakin virheitä kuten timing ja soiton tarkkuus sekä erilaisia tylsiä jatkuvasti toistuvia fraaseja, joita voi yrittää jättää pois tai muuttaa toisenlaisiksi. Niin ja virheitä haen vain yrittääkseni oppia niistä, en muista syistä...

Itse olen kitaraa soittanut vuodesta 96 lähtien ja pari vuotta sitten löysin vihdoin erään itselleni erään täydellisen soundin johon olen yhä tyytyväinen.
 
Eli sen kuuluisan DOD 250 grey specs -pedaalin klooni ajettuna Tech 21 vahvariini Duncanin humbbareiden kera:
 
https://www.youtube.com/watch?v=X0tvldj1nic
 
ja toinen video kyseisestä soundistani paremmalla äänenlaadulla:
 
https://www.youtube.com/watch?v=EoeprSxzNJU
 
Vaikka nykyään omistan myös ihan aidolla putkella ja kunnon jännitteellä varustetun Blackstar HT Dual putkisärön niin aina tulee palattua tuohon DOD 250 grey:n käyttöön siitä huolimatta. Siinä vaan on sitä jotain ja soundi laulaa mukavasti keskialueelta.

Palataanpa taas tähän....
 
Harryn kanssa ollut puhetta Dusty Road -combosta ja olisi hauska kuulla muutamiin ajatuksiin raatilaisten mielipiteitä. Eli tällä hetkellä löytyy Deluxe Reverbin ja Bassman '59:n reissue mallit. Tuon DRRI:n ajattelin myydä, koska sitä ei tarvita enää Bluetonen jälkeen, mutta Bassman (jossa Harryn asentama PPIMV) olisi toisaalta kiva pitää Bluetonen kaverina. Toisaalta taas, jos pistäisi molemmat myyntiin, niin Bluetonen voisi ostaa heti, muuten täytyy hommata välirahaa jostain, mikä aina vie aikansa.
 
Pistääkö siis molemmat Fenderit myyntiin ja ostaa yksi Bluetone, joka olisi kaksikanavainen. Miten sitä sitten yhdellä vahvistimella pärjää? Sitä pitäisi kuitenkin roudata kodin ja treeniksen väliä. Toisaalta ei viitsisi treenikämppä vahvarissa pitää tuhansia euroja kiinni, koska sillä soitellaan parhaimmillaankin vain kerran viikossa...
 
Toisaalta onko Bassman liian samanlainen Dusty Roadin kanssa? Bassmanin tilalle voisi ostaa vaikka Voxin AC15:ta. Mutta toisaalta taas siinäkään ei riitä cleanin headroom treeneihin, joten B:tä pitäisi kuitenkin roudata edes takaisin....
 
Hmmmm... En siis kuvittele kenenkään ratkaisevan asiaa puolestani, kunhan mielenkiinnosta kyselen muiden mielipiteitä...

En muista, missä ketjussa asiaa tässä hiljattain sivuttiin, mutta nyt kun itse aiheen ylipäätään muistin, haluan muistuttaa muitakin siitä, että Deluxe Reverbin ja Champin välissä on teholuokka, joka voi olla hyvinkin käyttökelpoinen niille, joille DR on liian äänekäs, mutta joille Champ on liian tehoton. Tämähän on tietenkin "Princeton"-teholuokka eli n. 12-15 wattia kahdesta 6V6:sta revittynä. Äkkiseltään tuo vaikuttaisi ihanteelliselta teholta mitä nyt omaa Princeton Reverbiä on nyt kuukauden päivät tullut testattua treenikämpällä, kotona ja muutamalla keikallakin.

Dusty Road treenikselle ja kotiin Bluetone Tweed Deluxe 5E3:
 
http://www.bluetone.fi/fi/bluetone-tweed-deluxe-5e3-combo/

Laulava Kylätohtori: Toisaalta onko Bassman liian samanlainen Dusty Roadin kanssa? Bassmanin tilalle voisi ostaa vaikka Voxin AC15:ta. Mutta toisaalta taas siinäkään ei riitä cleanin headroom treeneihin, joten B:tä pitäisi kuitenkin roudata edes takaisin....
 
Kuinka lujalla oiken soitatte? Tuosta VOXista lähtee ääntä yksikelaisella kepillä aika lailla kun laittaa masterin kovalle ja säätää volumen preampista. Bassman ja AC15 on soundillisesti keskenään täysin eri planeetalta. Jos siinä soundissa on jotain pielessä niin kokeile EQua.
 
jumara: 2) Kun soitat sähköisesti, soita mahdollisimman paljon bändin kanssa. Monet tuntemani vermeisiin satsaavat ns. prylbög-kitaristit ovat itse asiassa alkaneet ajan mittaan kuulostaa huonommalta ja ajautuneet kauemmas kimppasoitossa käyttökelpoisesta ja koheesiota synnyttävästä soundipaletista - todennäköisesti siksi, että yrittävät määrittää soundiaan liiaksi tyhjiössä.
 
Tässä ollaan kaiken juurella.

Kyllä se taitaa niin mennä, että aina on jotain mitä puuttuu. Ei semmoista vahvistinta olekaan, mistä löytyisi kaikki maailman marsut, mesat, fenderit, voxit jne. Parasta lienee hankkia omiin tarkoituksiin kaikista parhaiten sopiva ja sen jälkeen ostaa lisää kamaa sitä mukaa kun rahat riittää. Ei se välttämättä ole huono idea säilyttää Bassmania Dusty Roadin rinnalla, jos siitä Bassmanista kerran tykkää.
 
Mulla on myös unelmien Bluetone, eli Bluetone JMP50 nuppi+Blutone 2x12 kaappi. Silti haluaisin vielä ainakin yhden Bluetone combon.
 
Ei se kaman haaliminen lopu koskaan...

AngieRainbow: Kyllä se taitaa niin mennä, että aina on jotain mitä puuttuu. Ei semmoista vahvistinta olekaan, mistä löytyisi kaikki maailman marsut, mesat, fenderit, voxit jne. Parasta lienee hankkia omiin tarkoituksiin kaikista parhaiten sopiva ja sen jälkeen ostaa lisää kamaa sitä mukaa kun rahat riittää. Ei se välttämättä ole huono idea säilyttää Bassmania Dusty Roadin rinnalla, jos siitä Bassmanista kerran tykkää.
 
Mulla on myös unelmien Bluetone, eli Bluetone JMP50 nuppi+Blutone 2x12 kaappi. Silti haluaisin vielä ainakin yhden Bluetone combon.
 
Ei se kaman haaliminen lopu koskaan...
 
Vaan eikös Kemper profoling amp ole sellainen missä saapi kaikki ja paljon muuta? jos niinkö monipuolisuutta hakee.

hallu: Vaan eikös Kemper profoling amp ole sellainen missä saapi kaikki ja paljon muuta? jos niinkö monipuolisuutta hakee.
 
No niin, eihän se ihan niin mene. Mulla n. 4 täysputkivahvistinta mutta lisäksi Kemper.
 
Ei se Kemperin idea ole keräillä mahd. monta soundia vaan MUUTAMA HYVÄ.
 
Mutta kieltämättä tässä ongelma piilee kun kokoajan entistä parempia soundeja tulee ja se keräilyvietti alkaa herailemään :(

Kuha: Dusty Road treenikselle ja kotiin Bluetone Tweed Deluxe 5E3:
 
http://www.bluetone.fi/fi/bluetone-tweed-deluxe-5e3-combo/
 
Ei hassumpi ajatus.
 
Dusty Road löytyy treenikseltä, mutta kotona on Fender 57 Deluxe. : )

jumara: 2) Kun soitat sähköisesti, soita mahdollisimman paljon bändin kanssa. Monet tuntemani vermeisiin satsaavat ns. prylbög-kitaristit ovat itse asiassa alkaneet ajan mittaan kuulostaa huonommalta ja ajautuneet kauemmas kimppasoitossa käyttökelpoisesta ja koheesiota synnyttävästä soundipaletista - todennäköisesti siksi, että yrittävät määrittää soundiaan liiaksi tyhjiössä. Hyvä rokkikitarasoundi on yleensä vaan helvetisti rujoa keskiääntä, kuuluuko sen edes kuulostaa erityisen hohdokkaalta tai yläluokkaiselta yksinään?
 
Siinä himassa/yksin löydetyssä soundissa on yleensä liikaa bassoa, säröä, reverbiä/ym. efektiä tai kaikkia noista. Muuten yleensä löytää aika hyvä soundit yksinkin. Noi on ne ongelmakohdat bändin kanssa, musta.
 
Oikeastaan se reverb-pedaali kannattaa melkein jättää kotiin, jos bändillä on paljon säröä käytössä ja nopea tempo biiseissä - se ei vaan mahdu sinne väleihin (varsinkin jos bändissä on kaks kitaristia). Joku maalailevampi/hitaampi kama on tietty eri. Tila-speduilla ei tee mitään jos niille ei ole tilaa. Dilsu tekee pienen poikkeuksen vaikka liideissä.
 
Mutta niin, treeniksellä kun ottaa siitä himasoundista liiat alapäät, säröt & efektit pois, niin ollaan varmasti lähellä. Mitä isompi bändi, sitä enemmän noita pitää karsia.

Kuha: Dusty Road treenikselle ja kotiin Bluetone Tweed Deluxe 5E3:
 
http://www.bluetone.fi/fi/bluetone-tweed-deluxe-5e3-combo/
 
Heh, itseasiassa mietin juuri samaa, mutta hinnan takia kirjoittelin Voxista... Ja toisaalta Bluetone on liian hyvä ja kallis pitää vaiin treeniksellä, koska mulla ei ole avaimia sinne, eikä sinne pääse soittelemaan itsekseen...
 
AngieRainbow: Kyllä se taitaa niin mennä, että aina on jotain mitä puuttuu. Ei semmoista vahvistinta olekaan, mistä löytyisi kaikki maailman marsut, mesat, fenderit, voxit jne. Parasta lienee hankkia omiin tarkoituksiin kaikista parhaiten sopiva ja sen jälkeen ostaa lisää kamaa sitä mukaa kun rahat riittää. Ei se välttämättä ole huono idea säilyttää Bassmania Dusty Roadin rinnalla, jos siitä Bassmanista kerran tykkää.

Mulla on myös unelmien Bluetone, eli Bluetone JMP50 nuppi+Blutone 2x12 kaappi. Silti haluaisin vielä ainakin yhden Bluetone combon.

Ei se kaman haaliminen lopu koskaan...
 
Jälleen samaa mieltä. Tosin itse kaipaan samaan vahvistimeen vain Fenderin heleitä puhtaita ja särökanavaksi jotain oikeasti toimivaa. Ja käsittääkseni asia on juuri näin Dusty Roadin kanssa.

wilo: Kyllä mä olisin samoilla linjoilla. Bluetonen jälkeen ei ole tarvinnu etsiä muita vahvareita. Pedaalilaudassa on rmc wah ja säröjä mad professorilta, xoticilta sekä providencelta, ei oo tarvinnu vaihdella. Piuhat kun on vielä laatukamaa ja muutenkin käytössä mahdollisimman vähän laitteita, niin saundi ei kun paranee. Säröjäkin pitää osata käyttää riittävän vähän.
 
Jotenkin kliseinen mielipide, mutta niin se vaan tuntus toimivan mullakin.
 
Kiinnostaisi kyllä käyttää pelkkää vahvistinta ilman säröpolkimia treeniksellä (ainakin pääosin), mutta kun vahvistin on masterVOLATON ja vaikka kitaran volalla säädettynä levelit/ säröt, niin enpä oikein tiedä miten se onnistunee?? Vahvistin on putkikombo Traynor YGM-3 (vm. 1973) ja tehot n. 22 W. Lauluvahvistin tahtoo jo säröpurkillakin jäädä hieman äänivallin alle ja kuinkas, jos vahvari vielä isoillaan (että siitä saisi päätesäröä mukaan), niin aika hmm...?? Sitten pitäisi samalla kuitenkin pystyä vastaamaan toisen kitaravahvistimen säröön, että oma styrkkari leikkaa sieltä riittävästi läpi. Äänikuva on tietysti siinä styrkan läheisyydessä missä tulee soitettua hyvinkin erinlainen kuin jokunen metri siitä ämyristä eteenpäin, jossa se tone on yleensä kireämpi.
Ideoita, opastusta?