Rock, pop, alternative ›

Number 9: Mutta olisiko Biitlesillä ollut enää annettavaa?
 
Tietysti jos laittaa 70-luvun soolojen parhaat palat yhteen, niin onhan se jo aika kovaa kamaa.
 
Aivan hyvin olisi ollut annettavaa. Vähän luulen että ainakin Lennonin ja Harrisonin levyt olivat 70-luvun alkupuolella terapeuttista irtiottoa Beatlesin traumaattisista loppuvaiheista. Ilman tällaisia traumoja ja paremmalla yhteistyöllä siitä olisi voinut tulla mitä tahansa, ehkä Beatles olisi keksinyt post-punkin jo ennen kuin Ramones keksi punkin. Niin minä uskon.
 
Toisaalta uskon myös että jokaisella ihmisellä on syntyessään rajallinen määrä annettavaa eikä uutta elämän varrella tartu. Kukaan ei siis koskaan uudistu, niin uskon. Minun silmissäni Beatlesin hehku ei olisi haalennut vaikka olisivat tehneet toisen mokoman vähän huonompia levyjä joissa siellä täällä esiintyy yhä jotain elämää suurempaa.
 
Mutta mistä minä tiedän, ehkä Beatles olisi keksinyt jotain mitä en osaa edes kuvitella jos olisivat jatkaneet yhdessä.

velipesonen: Aivan hyvin olisi ollut annettavaa. Vähän luulen että ainakin Lennonin ja Harrisonin levyt olivat 70-luvun alkupuolella terapeuttista irtiottoa Beatlesin traumaattisista loppuvaiheista. Ilman tällaisia traumoja ja paremmalla yhteistyöllä siitä olisi voinut tulla mitä tahansa, ehkä Beatles olisi keksinyt post-punkin jo ennen kuin Ramones keksi punkin. Niin minä uskon.
 
Toisaalta uskon myös että jokaisella ihmisellä on syntyessään rajallinen määrä annettavaa eikä uutta elämän varrella tartu. Kukaan ei siis koskaan uudistu, niin uskon. Minun silmissäni Beatlesin hehku ei olisi haalennut vaikka olisivat tehneet toisen mokoman vähän huonompia levyjä joissa siellä täällä esiintyy yhä jotain elämää suurempaa.
 
Mutta mistä minä tiedän, ehkä Beatles olisi keksinyt jotain mitä en osaa edes kuvitella jos olisivat jatkaneet yhdessä.
 
Tässähän voi ottaa käyttöön vaihtoehtoisen historian. Perinteisiä tän alan spekulaatioita on ollut esim. ajatus siitä että natsi-Saksa olis voittanut toisen maailmansodan, ja mitä sitten olisi tapahtunut jne.
 
Eli oletetaan että Beatles sai loppuvuoden -69 aikana selvitettyä pahimmat sisäiset ongelmansa ja päättivät jatkaa bändin olemassaoloa. Kyllähän siellä kovaa biisitulivoimaa olisi ollut aivan varmasti seuraaville levyille, kuitenkin omaan mieleen väistämättä hiipii ajatus siitä että aika pian ainakin Harrison olis halunnut oman uran jossa keskittyä omiin biiseihin.
 
Niin paljon kun Abbey Roadista tykkäänkin, enteilee se tietyiltä osin koko 70-luvun tietynlaista löysää saundia ja AOR-henkeä johon Beatlesin olisi ollut helppo jatkaa seuraavilla levyillä, ihan jo siltä pohjalta ajatellen millainen meininki miesten soololevyillä oli 70-luvun alussa. Mutta kuka tietää, ehkä miehet olisivat kollektiivisesti inspiroituneet kokeellisemmista linjoista (King Krimson, Pink Floyd jne.) tai jopa lähteneet totaalisesti toiseen suuntaan inspiroituen MC5:stä, Stoogesista ja Black Sabbathista. Tai toisaalta 70-luvun alussa oli orastava power-pop liike joka ennakoi jo tavallaan 80-luvun indietä, olisihan se ollut looginen jatkumo Beatlesille. Tavallaan tän kelailun ongelma on siinä, että Beatles pelkästään Abbey Roadilla teki niin monia erityylisiä biisejä että aika mahdotonta arvailla.

GrooverMan: Tässähän voi ottaa käyttöön vaihtoehtoisen historian. Perinteisiä tän alan spekulaatioita on ollut esim. ajatus siitä että natsi-Saksa olis voittanut toisen maailmansodan, ja mitä sitten olisi tapahtunut jne.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=8407234#p8407234

Tuli mieleen, kun tässä ketjussa on pohdittu ja kirjoitettu ja spekuloitu sitä mahdollisuutta, että Beatles olisi jatkanut vielä 1970-luvulla, sellainen seikka, että McCartney paljasti muutama vuosi sitten eräässä haastattelussa, että heille (siis Johnille, Paulille, Georgelle, Ringolle) oli 70-luvun puolessa välissä (taisi olla tarkalleen vuonna 1975) jokin taho / joku henkilö luvannut AIVAN VALTAVAN SUMMAN rahaa, jos ex-beatlet olisivat jälleen palanneet levytysstudioon tekemään yhteistä albumia.
 
Paul kertoi tuossa haastattelussa, että he (Paul, John, George, Ringo) olivat keskenään keskustelleet, neuvotelleet kyseisestä tarjouksesta - mutta loppujen lopuksi comeback kuitenkin kariutui.
 
Macca totesi myös, että näin jälkeen päin se tuntui hyvältä päätökseltä etteivät he tehneet comebackia, koska ainahan olisi ollut mahdollista, että he olisivat epäonnistuneet comebackin teossa, ja Maccan mielestä Beatlesin levyt muodostavat ihan hyvän kokonaisuuden sellaisenaan.
 
Paul ei kuitenkaan paljastanut mikä tai kuka taho oli tuolloin tehnyt tuon tarjouksen - ja miten valtavasta rahasummasta oli kysymys.
 
Mutta kun ottaa huomioon, että kyse oli Beatles-yhtyeestä ja sen ex-jäsenistä (jotka tuolloin olivat jo moni-miljonäärejä) niin kysymys täytyy olla TODELLA SUURESTA summasta.
 
Mikä tai kuka taho lienee tarjouksen takana niin se jää / jäänee arvoitukseksi (?)
Olisiko joku öljymijärdööri tai joku muu vastaavanlainen erittäin rikas henkilö (?)

Xan de Wan: Mikä tai kuka taho lienee tarjouksen takana niin se jää / jäänee arvoitukseksi (?)
Olisiko joku öljymijärdööri tai joku muu vastaavanlainen erittäin rikas henkilö (?)
 
Tämmönen ainakin löytyi. On April 24, 1976, "Saturday Night Live" producer Lorne Michaels made what would become a running gag on SNL with his offer of $3,000 to the Beatles to appear on the late-night comedy show. The camera then zoomed in for a close-up of a $3,000 check from NBC made payable to The Beatles. Having had no response from the Fab Four, a month later, on May 22, 1976, Michaels upped the ante to $3,200 - an extra $50 each, Michaels declared!
 
Paul McCartney has commented in interviews that he and John Lennon were watching the SNL broadcast from Lennon's apartment in the Dakota on the night when Michaels made his offer for the Beatles to reunite. McCartney reported that he and Lennon briefly toyed with the idea of going down to the NBC studios and taking Michaels up on the offer. Oh, what a show THAT would have been!
 
http://abbeyrd.best.vwh.net/satnite.htm
 
E: "Hey John, it's 750$ each!"

Skebameizi: Lennon oli tuolloin Tanskassa lomalla.
Ai oli vai? Mitäs te siellä teitte?

velipesonen:
Toisaalta uskon myös että jokaisella ihmisellä on syntyessään rajallinen määrä annettavaa eikä uutta elämän varrella tartu. Kukaan ei siis koskaan uudistu, niin uskon.
 
Okei? Miten meidän pitäisi suhtautua tuohon jatkossa? Koska se raja tulee täyteen?

Rodger: Okei? Miten meidän pitäisi suhtautua tuohon jatkossa? Koska se raja tulee täyteen?
 
Mistä minä tiedän. Varsin usein vain taiteillijat alkavat iän myötä toistaa itseään ja jos "uudistuvat", uudistuminen on pinnallista lainahöyhenissä keimailua. Esim. Miles Davis oli taiteilija joka ei todellakaan uudistunut.

velipesonen: Mistä minä tiedän. Varsin usein vain taiteillijat alkavat iän myötä toistaa itseään ja jos "uudistuvat", uudistuminen on pinnallista lainahöyhenissä keimailua. Esim. Miles Davis oli taiteilija joka ei todellakaan uudistunut.
 
Asiaa voi lähestyä myös toisesta suunnasta; kuka olis artisti joka olis uudistunut 35:n ikävuoden jälkeen? Tai vaihtoehtoisesti sen jälkeen kun on ollut mukana "kuvioissa" kymmenen vuoden ajan? Ehkä klasaripuolen jättäisin tästä veke, en varsinaisesti usko siellä asian olevan toisin, mutta kehityskaari siihen huippuun on pidempi. Silloinkaan ei kyllä varsinaisesti mitään uudistumista tapahdu myöhemmässä vaiheessa vaikka parhaat työt tulevatkin myöhemmin.

Klasaripuolella enin osa kritiikistä ja reseptiosta on suorastaan umpimielisen kulttuurisidonnaista, ja on paljon musiikinkuuntelijoita jotka muitta mutkitta pitävät juuri heidän suosimaansa musiikinalaan pesiytyneitä kliseisiä näkökantoja täysin absoluuttisina.
 
Silloin myös usein todetaan asioiden paranevan vanhetessaan. On täysin totta että taiteilijan tyylitaju paranee kun ikää tulee lisää ja sitten alkaa taas jossain vaiheessa heiketä. Huippukohta lienee yksilöllisin variaatioin jossain 55 ja 65 ikävuoden välillä. Ei kai tällainen voi liittyä kuin yksilön biologiseen vanhenemiseen joka johtuu geeneistä.
 
Mutta taiteilijan kyky saada tuoreita ideoita ei lisäänny ja se mitä hänellä itse asiassa olikaan sanottavanaan vähenee sitä mukaa kuin hän saa sen sanottua.
 
Beethovenista oli puhetta ja häntä pidettäisiin todella suurena, todennäköisesti kaikkein suurimpana, vaikkei hän olisi vuoden 1815 jälkeen säveltänyt yhtään mitään, kuten aikalaiset hetken jo kerkisivät luulla käyneen. Yhdeksänteen ja Missa solemnikseen Beethoven joutui ilmaisullisessa mielessä nostamaan panoksia mikä umpikuurolta ja kuolemansairaalta mieheltä oli ihmeellinen suoritus joka hipoo luonnonlakien rikkomista.

The plot thickens... tää tulee nyt ihan vaan huumorilla. Koittakaa ymmärtää.
 
"Starrien suvun" edustaja Freddie Starr, jota Brian Epstein myös aikoinaan manageroi, on nyt pidätetty Jimmy Savile -skandaaliin liittyen.
http://yle.fi/uutiset/britannian_pe … liatutkinnassa_uusi_pidatys/6361223
 
Jimmy Savile oli myös Beatlesien kamu erinäissä yhteyksissä ja läsnä esimerkiksi Pepperin ensikuuntelussa.
 
Päästäänkö siis kohta siihen, minkä ikäisiä teinityttöjä beatlet hässi kiertueillaan? Henkilökohtainen käsitykseni tosin on, että he arvostivat enemmänkin asiansa osaavaa vanhempaa naisikäluokkaa.

Beatlesit eivät halunneet 60-luvulla käyttää vessapaperia, jota oli EMIn Abbey Roadin studion vessassa. EMIn työntekijöiden todistuksen mukaan paperi oli poikien mielestä "liian kiiltävää ja kovaa". (Ilta-Sanomat Beatles -liite)

Rodger: Päästäänkö siis kohta siihen, minkä ikäisiä teinityttöjä beatlet hässi kiertueillaan? Henkilökohtainen käsitykseni tosin on, että he arvostivat enemmänkin asiansa osaavaa vanhempaa naisikäluokkaa.
 
Muistaakseni kesällä 64 Amerikassa Lennon oli joutua vaikeuksiin erään 14-vuotiaan tytön huolehtivaisen isän kanssa. Pojilla oli selkeä sakkolihakielto mutta sitä ei aina pystytty täysin noudattamaan. Mieltymyksistään en tiedä, olisiko ikäjakauma ja värivalikoima ollut ihan edustava kuitenkin.

Täälläkin kai ränttää muutamia, jotka kokivat Beatlesin hajoamisen ns. reaaliajassa. Minkälaisia fiilareita se teissä herätti? Mitä siitä muistatte? Ymmärtääkseni tieto hajoamisesta oli kuitenkin jonkin sortin yllätys.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta hassua, miten voidaan olla eri mieltä musiikista. Esimerkiksi Number 9 diggaa Maccan biisejä. Minulle taas kaikki tärkeimmät Beatles-biisit on Lennonin tekemiä. Luulisin jopa, että jos Beatles olisi tehnyt vain Paulin tekemät biisit en luultavasti kuuntelisi Beatlesia lainkaan, vaan ajattelisin siitä, kuten nyt ajattelen esimerkiksi Beach Boysista, että hyvin tehtyä ja nerokasta musiikkia, mutta ei minua varten.

Euphonium: En jaksanut lukea koko ketjua, mutta hassua, miten voidaan olla eri mieltä musiikista. Esimerkiksi Number 9 diggaa Maccan biisejä. Minulle taas kaikki tärkeimmät Beatles-biisit on Lennonin tekemiä. Luulisin jopa, että jos Beatles olisi tehnyt vain Paulin tekemät biisit en luultavasti kuuntelisi Beatlesia lainkaan, vaan ajattelisin siitä, kuten nyt ajattelen esimerkiksi Beach Boysista, että hyvin tehtyä ja nerokasta musiikkia, mutta ei minua varten.
 
Ymmärrettävää, minä diggaan kyllä Beach Boysista, yksi suurimpia suosikkejani.
 
Mutta yksi Biitlesin suuren suosion salaisuus lienee juuri tämä monipuolisuus.
 
Ja edelleen, kyllä minä Lennonista pidän myös.
 
Edit. Pelkillä Maccan biiseillä Biitles ei olisi Biitles. Yhtyeen suuuruus perustui kahteen (kolmeen?) nerokkaseen erilaiseen lauluntekijään. Minulle tärkeimpiä ovat Georgen biisit.

velipesonen: Esim. Miles Davis oli taiteilija joka ei todellakaan uudistunut.
 
Tuota en kyllä voi allekirjoittaa. Kyllähän Milesilta tyylillisesti aika monenlaista kamaa löytyi. Alkuaikojen akustisesta jazzista siirryttiin hyvinkin sähköiseen tyyliin 60-luvun lopulla. 70-luvulta eteen päin löytyy taas hyvinkin funk- ja pop-vaikutteista musiikkia. Mielestäni hän oli hyvinkin edelläkävijä ja uudistaja jazzin eri osa-alueilla.

ysäri: Täälläkin kai ränttää muutamia, jotka kokivat Beatlesin hajoamisen ns. reaaliajassa. Minkälaisia fiilareita se teissä herätti? Mitä siitä muistatte? Ymmärtääkseni tieto hajoamisesta oli kuitenkin jonkin sortin yllätys.
 
Tämä kiinnostaa minuakin.

Euphonium: En jaksanut lukea koko ketjua, mutta hassua, miten voidaan olla eri mieltä musiikista. Esimerkiksi Number 9 diggaa Maccan biisejä. Minulle taas kaikki tärkeimmät Beatles-biisit on Lennonin tekemiä. Luulisin jopa, että jos Beatles olisi tehnyt vain Paulin tekemät biisit en luultavasti kuuntelisi Beatlesia lainkaan, vaan ajattelisin siitä, kuten nyt ajattelen esimerkiksi Beach Boysista, että hyvin tehtyä ja nerokasta musiikkia, mutta ei minua varten.
 
Mielestäni kumpikaan, Lennon tai McCartney ei koskaan paljastanut itseään teksteissään samalla tavalla kuin Brian Wilson esim. tässä;
 
http://www.metrolyrics.com/still-i- … eam-of-it-lyrics-brian-wilson.html.